RAKEINEN MAAILMA - TAPAHTUMAHETKI JA PAIKKA

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Entä jos maailma on rakeinen, epäjatkuva, paloista koostuva? Silloin on lyhin kahden tapahtuman välinen hetki tai aikaväli, ja pysähtynyt 'kivettynyt' hetki 1 ja hetki 2 jne, eli avaruus pysähtyneinä otoksina. Tälläisessä pysähtyneessä kuvauksessa voidaan sanoa tarkalleen missä hiukkanen sijaitsee ja koska ajallisesti se oli tuossa paikassa, siis teoreettisesti. Koska aika on epäjatkuva, myös etäisyys on epäjatkuva. Yksi alkeisetäisyys yhdessä lyhimmässä ajanhetkessä.

Kommentit (12)

Vierailija
A&O
Entä jos maailma on rakeinen, epäjatkuva, paloista koostuva? Silloin on lyhin kahden tapahtuman välinen hetki tai aikaväli, ja pysähtynyt 'kivettynyt' hetki 1 ja hetki 2 jne, eli avaruus pysähtyneinä otoksina. Tälläisessä pysähtyneessä kuvauksessa voidaan sanoa tarkalleen missä hiukkanen sijaitsee ja koska ajallisesti se oli tuossa paikassa, siis teoreettisesti. Koska aika on epäjatkuva, myös etäisyys on epäjatkuva. Yksi alkeisetäisyys yhdessä lyhimmässä ajanhetkessä.

Mitä aika oikeastaan on? Onko sitä edes olemassa?
Esittely:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria.htm

Vierailija

Ei tarvita rakeisuutta, ei tarvita 4D-kuvauksia, eikä ole eetteriä.

Yksinkertainen ja selkeä malli on, että jokaisella objektilla on omat kenttänsä tapauksesta riippuen.

Massallisten objektien gravitaatiokentät ja varauksellisten objektien sähkömagneettiset kentät. Jos objekti kokee kiihtyvyyttä siitä aiheutuu muutos tuon kentän suhteen, jonka ulkopuoliset havaitsevat gravitaatio- tai sähkömagneettisena aaltona. Aallon nopeus sm-aallon kyseessä ollen on c.

Avaruudella ei ole kyky siirtää yhtään mitään (koska se ei ole eeteri), energiaa siirtyy vain noiden objektikohtaisten kenttien muutoksen seurauksena. Muutokset etenevät kentässä nopeudella c tai gravitaatiokentässä nopeamminkin. Avaruus on vain tila, siihen en ota kantaa kuinka äärellinen tai ääretön se on.

Ulkoisen tekijän aiheuttama muutos objektin kentässä muuttaa vastaavasti objektin liketilaa, niin että se asettuu taas kenttänsä suhteen oikeaan asemaan.

Vaikuttaa siltä, että nykyiset teoriat perustuvat muutamaan väärinkäsitykseen, kun tehtyjä kokeita on tulkittu virheellisesti ottamatta kaikkia reaalisia vaihtoehtoja huomioon.

Aika ei ole olemassa realiteettina, vain käsitteenä.

(Nyt siirryn työtehtävieni pariin, enkä ole enää aktiivisesti mukana jatkossa.)

Vierailija

Jos avaruus on todella epäjatkuva, siitä seuraa mielestäni sellainen looginen ongelma, että ei ole mitään perustetta sille, että "rakeet " sijoitetaan minkäänlaisiin suhteisiin toisiinsa nähden, yksi oikealle ja toinen vasemmallle jne. Rakeet eivät kuuluisi samaan maailmankaikkeuteen vaan ne olisivat jokainen omia maailmankaikkeuksiansa. Jotta ne kuuluisivat samaan joukkoon, tarvittaisiin jonkinlainen "laasti".

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Niinhän se onkin.

Pienin merkityksellinen etäisyyden yksikkö on Planckin etäisyys.

"Rakeisuudella" voidaan tarkoittaa koordinaatistoa, jossa sijainti määritellään Planckin pituuden monikertoina.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija
Dodeskaden
Jos avaruus on todella epäjatkuva, siitä seuraa mielestäni sellainen looginen ongelma, että ei ole mitään perustetta sille, että "rakeet " sijoitetaan minkäänlaisiin suhteisiin toisiinsa nähden, yksi oikealle ja toinen vasemmallle jne. Rakeet eivät kuuluisi samaan maailmankaikkeuteen vaan ne olisivat jokainen omia maailmankaikkeuksiansa. Jotta ne kuuluisivat samaan joukkoon, tarvittaisiin jonkinlainen "laasti".

Ei voida ajatella, että rakeet eli solut sijaitsisivat "jossakin". Solut itse määrittelevät tilan eikä muuta tilaa voi olla olemassa. Ei siis voi olla tilaa esim. solujen välissä. Solut ovat meille abstraktio, koska elämme itse niissä. Vain täysin ulkopuolinen tarkkailija voi sanoa mitä solut voisivat olla ja missä ne ovat suhteessa johonkin muuhun.

D-teorian mallin mukaan solut liittyvät toisiinsa ilman, että niiden välissä voisi olla mitään, edes välimatkaa. Lisäksi solujen välillä on jonkinlainen "kytkentä" siten, että solut voivat vaikuttaa toisiinsa ja avaruus voi esim. kaareutua.

Pekka

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
james
Ei tarvita rakeisuutta, ei tarvita 4D-kuvauksia, eikä ole eetteriä.

Yksinkertainen ja selkeä malli on, että jokaisella objektilla on omat kenttänsä tapauksesta riippuen.

Massallisten objektien gravitaatiokentät ja varauksellisten objektien sähkömagneettiset kentät. Jos objekti kokee kiihtyvyyttä siitä aiheutuu muutos tuon kentän suhteen, jonka ulkopuoliset havaitsevat gravitaatio- tai sähkömagneettisena aaltona. Aallon nopeus sm-aallon kyseessä ollen on c.

Avaruudella ei ole kyky siirtää yhtään mitään (koska se ei ole eeteri), energiaa siirtyy vain noiden objektikohtaisten kenttien muutoksen seurauksena. Muutokset etenevät kentässä nopeudella c tai gravitaatiokentässä nopeamminkin. Avaruus on vain tila, siihen en ota kantaa kuinka äärellinen tai ääretön se on.

Ulkoisen tekijän aiheuttama muutos objektin kentässä muuttaa vastaavasti objektin liketilaa, niin että se asettuu taas kenttänsä suhteen oikeaan asemaan.

Vaikuttaa siltä, että nykyiset teoriat perustuvat muutamaan väärinkäsitykseen, kun tehtyjä kokeita on tulkittu virheellisesti ottamatta kaikkia reaalisia vaihtoehtoja huomioon.

Aika ei ole olemassa realiteettina, vain käsitteenä.

(Nyt siirryn työtehtävieni pariin, enkä ole enää aktiivisesti mukana jatkossa.)

Miten selität gravitaation ilman 4d-avaruutta? YST on paras (ja havaintojen mukainen) teoria gravitaatiosta, mikä ei toimi ilman 4d-avaruutta. Aika yhtenä ulottuvuutena on vain ihmisjärjen tavoitelemattomissa.

Kuvitellaan, että maailmankaikkeus olisi 2d-pinta ja me eläisimme 2d-olioina tuossa pinnassa. Aika olisi tästä pinnasta kohtisuoraan sojoittava akseli, eli kolmas ulottuvuus. Kolmanteen ulottuvuuteen piirtyisi kaikkien 2d-avaruudessa olevien hiukkasten maailmanjanat, eli miten ne kulkevat ajassa (ja avaruudessa).

Nyt laitetaan iso massakeskittymä tähän 2d-avaruuteen ja pienempi massallinen kappale sen lähettyvyyteen. Kannattaa muistaa, että massa käyristää tätä 3d-aika-avaruutta. Tämä ilmenee siten, että pienemmän kappaleen reitti (maailmanviivaa) kaartuu kokoajan isoa massakeskittymää kohti tässä 3d-aika-avaruudessa, ja tämä on lyhin reitti tällaisessa aika-avaruudessa. 2d-olioille tämä näyttää siltä, että pienempi kappale kiihtyy kohti isompaa massakeskittymää.

Painopiste pitäisi olla juuri ajan käyristymisessä, ei itse "tilan". Mutta koska paikka ja aika ovat sitoutuneet toisiinsa, puhutaan aika-avaruuden kaareutumisesta.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija

Koska tilassa liikkuvat massakeskittymät koostuvat myös itse tila eli energiakeskittymistä, niin silloin liikkeen suhteellinen nopeus vaikuttaa tila eli energiakeskittymien eli atomien suhteelliseen värähtelynopeuteen.

Värähtelyyn, joka kertoo atomeissa olevan energian eli tilan avautumisesta vähemmän tiheäksi energiaksi eli tilaksi.

avautuvan energian eli tilan hankautuminen tilaan eli energiaan hidastaa tuota tiheään käpertyneen tilan eli energian avautumista ja näin myös liikkeen nopeus vaikuttaa aikaan.

;):)

Vierailija

Toisaalta atomien ulospäin työntyvien energia-aaltojen hankautuessa normaalia voimakkaammin atomien ulkopuolelta tuleviin energia-aaltoihin, syntyykin noihin atomien ulospäin työntyviin energia-aaltoihin tiheämpiä energiahiukkasia, joilta menee kauemman aikaa kääntyä takaisin kohti atomin ydintä, niistä avautuvan energian avulla

ja näin me havaitsemme kappaleen lämpölaajenemisen ja samalla havaitsemme kappaleesta hohkavan lämmön myös, koska ulospäin työntyvistä energia-aalloista vapautuu näin enemmän energiaa.

;):)

Vierailija

Joskus pohdiskelin palasista muodostuvaa maailmankaikkeutta ja mieleen tuli ajatus että mitä jos yksi palanen voi vaikuttaa johonkin toiseen palaseen vai yksi kerralaan. Vaikutukset siis tapahtuisivat jossakin järjestyksessä, jolloin järjestyksien jonoutuminen synnyttäisi ajan sekä etäisyyden.

Vierailija
Pekka.Virtanen

http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria.htm[/quote]

Esitin miksi teoriasi ei voi toimia. Et ole esittänyt vastaväitettä.

Ja esitä matemaattiset perusteet käyttämällesi koordinaatistolle (muillekin kuin ympyröille). Muuten teoriaa ei voi ymmärtää yleisesti.

ps. Vastaukseni voivat viipyä, mutta mitä se yksi viikko tai kuukausi on maailmankaikkeuden teorian luomisessa.

Vierailija
Harhatien opiskelija
Pekka.Virtanen



Esitin miksi teoriasi ei voi toimia. Et ole esittänyt vastaväitettä.

Ja esitä matemaattiset perusteet käyttämällesi koordinaatistolle (muillekin kuin ympyröille). Muuten teoriaa ei voi ymmärtää yleisesti.

ps. Vastaukseni voivat viipyä, mutta mitä se yksi viikko tai kuukausi on maailmankaikkeuden teorian luomisessa.[/quote]

Luulen, että olet ymmärtänyt väärin avaruusmallini. Absoluuttisen avaruuden ja havaintoavaruuden eroa ei voida kuvata tavallisella koordinaatiston vaihdolla euklidisessa avaruuudessa. D-teorian mallin mukaan myös mittakaava on otettava huomioon. Olen päivittänyt teoriani heinäkuussa tältä osin

Mallin mukaan on olemassa vain kvanttitason ilmiöitä solumaisessa avaruudessa ja siksi muunnos absoluuttisesta avaruudesta havaintoavaruuteen tehdään aina pienimmässä mittakaavassa. Siirrytään siis havaintoavaruuteen verrattuna neliöllisestä absoluuttisesta avaruudesta lineaariseen havaintoavaruuteen pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa. Samasta asiasta on kysymys, kun esim. aaltofunktio tai QED-teorian peruskäsite amplitudi neliöidään, jotta saadaan sille fysikaalinen vastine.

Kaikki makroskooppiset ilmiöt palautuvat siis kvanttitasolle eikä makroskooppisia ilmiöitä kuten esim. auringonlasku tai pesäpallomaila, ole olemassa, vaikka siltä usein tuntuukin.

En ole mistään voinut lukea fyysikoiden selitystä sille, miksi aaltofunktio on neliöitävä, jotta sillä olisi fysikaalinen vastine eli esiintymistodennäköisyys. Niin on vain kokemusperäisesti huomattu asian olevan. Löytyneekö selitystä matematiikan puolelta?

Pekka

Vierailija
derz
Miten selität gravitaation ilman 4d-avaruutta? YST on paras (ja havaintojen mukainen) teoria gravitaatiosta, mikä ei toimi ilman 4d-avaruutta.

En pyri selittelemään gravitaatiota mitenkään muuten kuin massaobjektiin liittyvänä kenttänä. Sähkövarauksen luoma sähkökenttä on toinen aivan vastaava ilmiö. Näiden kenttien välisinä vuorovaikutuksina ilmenevät periaatteessa kaikki luonnonilmiöt makrotasolla.

Totuus on se, että kentistä ja niiden keskinäisistä vuorovaikutuksista toistensa kanssa ja lähteensä kanssa ei tiedetä juuri mitään. Tämä on tietenkin luonnollista, koska menetelmää näiden tarkempaan tutkimiseen on vaikea kehittää. Olemme tulkintojen varassa, mutta miksi luoda järjenvastaisia tulkintoja ?

Uusimmat

Suosituimmat