Sensuuri kriittisessä reflektiossa!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sensuuri,
MITÄ Sensuuri on käsitteellisesti?

Sensuuri määritellään joko aktiivseksi tiedon leviämisen tai vaikuttavuuden estämistoiminnaksi tai passiiviseksi tukahduttamiseksi, jonka tarkoituksena on muuttaa tai tukahduttaa tekoja tai ajatuksia, joiden katsotaan olevan yhteisen edun vastaisia, eli hallitsevan yhteiskuntaeliitin ja poliitisten hallitsevien tahojen intressien vastaisia. Sanan valvonta on yhtä vanhaa kun kirjoitettu ja sanottu informaatio yleisetikin ottaen on.

Sensuuri on aina ollut olennainen osa sitä ylläpitävän valtakunnan ulko- ja sisäp olitiikkaa, lyhyesti voisi sanoa osa sen turvallisuuspolitiikkaa.

American Library Associationin Intellectual Freedom Committee (USA:n kirjastoseuran henkisen vapauden komitea) määritteli 1984 sensuurin "materiaalin todelliseksi poistamiseksi avoimesti saatavilta" tai "useinkäytetyksi termiksi, jolla kuvataan tapahtumia , jotka saattavat tai eivät saata johtaa sensuuriin".

Yhdysvalloissa on käytössä eriasteisia termejä, jotka kuvaavat sensuurin uhkaa tai poistoa:

Sensuuria on esim. aineiston poisto avoimesta kokoelmasta, poistajana valtion viranomainen.

Kommentit (4)

Vierailija

Joo niin on.

Mietitäänpä esim kuntaa, joka sunnittelee kirjanpitonsa niin, että yhteisöveroa tarvittaisiin maksaa mahdollisimman vähän. Aina pitää olla julkisesti huono aika. Tällöin kunta voi jopa saada suuremman osan yhteisöverotuotoista itselleen?!

Entä Valtio, pitääkö silläkin olla nykyisin aina "huono aika". Erityisesti inflaation hillitsemiseksi ja esim. EU:ta varten. Jos alkaa näyttää hyvältä, EU -osuusmaksuvelvoitteet lisääntyvät samassa suhteessa?

Tämä voisi olla yksi syykokonaisuus siihen, että tiedotusvälineet tuovat asiat aina esille huonoina näyttäytyvät näkymät?! Olen ollut havaitsevinani tämän tiedotusmuutoksen sen jälkeen kun saatettiin voimaan uudet yhteisöveroa säätelevät säännökset. Jos olen oikein käsittänyt, siinä niiltä kunnilta, joilla menee hyvin kupataan niille kunnille,
joilla menee huonosti. Tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta kupattavien kuntien taholla. Siksi kaikilla kunnilla on aina mentävä niin "huonosti", ettei jaettavaa muille jää. Sama peli saattaa olla EU -tasolla? Isot maat ja kovaääniset maat muodostavat EU -rahojen jakoperusteet selllaisiksi, että he itse hyötyvät. Laskentaperusteet ja niiden valvonta on vain heidän omissa käsissään noin syvemmillä tasoilla, eli EU:lle annetaan strategisesti "oikeat tiedot", jotta saataisiin esim. maatalouteen tai tiede- ja teknologiahankkeisiin tai infrastruktuurin kehittämiseen mahdollisimman paljon tukea. Suomen rehellisyys näissäkin asioissa näyttää korostuvan. Suomen yhteydessä puhutaankin EU:n mallioppilaasta tai mallimaasta!

Kun on huonot ajat, löytyy helposti syyt määrärahojen leikkauksiin. Kansalaisille tehdään samalla kuva huonosti menstyvästä ja lähes maksulyvyttömästä maasta samalla kun eräiden tahojen palkkauskehitys on ollut todella suuri,

Vierailija

1. Sensuuri hoidossa ja kasvatuksessa?
2. Sensuuri opetuksessa?
3. Sensuuri politiikan välineenä?
4. Sensuuri lehdistössä?
5. Sensuuri radiossa?
6. Sensuuri televisiossa?
7. Sensuuri medioissa / tiedotusvälineissä / informaatiovälineissä yleensä?
8. Sensuuri vaaliaseena?
9. Sensuuri markkinoinnin välineenä?
10 Sensuuri kansallistunteen nostattajana?
11. Sensuuri identiteetin muodostamisen välineenä?
12. Sensuuri kulttuurisena piirteenä?
13. Kuka keksi sensuurin? Miksi sensuuria?
14. Sensuurin haitat?
15 Sensuurin hyödyt?
16. Harrastavatko kaikki muutkin kuin valtio ja kunnat sensuuria joissakin asioissa ja tapahtumaympäristöissä?
17 Harrastatko itse sensuuria omien asioidesi ja tapahtumaympäristöjesi tiedottamisen suhteen?

Mitä tarkoittaa käsite "avoin yhteiskunta"?
Onko Suomi ns. avoin yhteiskunta?
Mitkä kaikki maat ovat ns. avoimia yhteiskuntia? Miten se näkyy käytännössä?
Onko demokratia vain vallanjaollinen käsite ilman, että nykyaikaisella demokratiakäsitteellä olisi yhteiskuntamoraalisia ja -eettisiä ideaaleja?

Vierailija

Itsesensuuri tarkoittaisi ehkä tilannetta, jossa itse sensuroi itseltään haitalliseksi kokemiaan tietoja ja toimia. Tähän on olemassa lukuisia kulttuurisia, maailmankuvallisia ja esim. uskonnollisia argumentteja, dominannseja ja prioriteetteja.

Ehkä kaikkein mielenkiintoisin sensuurin alue itsesensuurin lisäksi on tietenkin rakenteellinen sensuuri. Yhteiskunnallinen ja tieteellinen totuus, positio ja mandaatti ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa ja kulttuuriympäristöönsä. Validiksi katsottu tieto on kompetentoitu valittujen sanottavaksi. Tähän on ennen muuta syynä kaksi asiaa. Toisaalta yhteiskunnallinen sensuuri valtaapitävien taholla. Yhteiskunnallinen sensuuri on kanavoitu sijoittamalla virkoihin tiettyjen koulukuntien ja poliittisten näkemysten edustajia. Oikea totuus kuuluu eri kulttuuripiireissä erilailla, mutta pääsääntöisesti melko suljettujen totuuskäsitysten käsitteellistämis-, määrittämis- ja tulkintakontekstissa.
Toinen syy rakenteelliseen sensuuriin on paljon puhtoisempi. Nimittäin tieteen pitäminen ns. puhtaana erilaisilta haitallisilta, vääristyneiltä tai perusteiltaan ristiriitaisilta ja perustelemattomilta totuuksilta ja tietokäsityksiltä.

Yhteiskunnallisen sensuurin kannalta tieteellisen totuuden monopolisoiminen poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla sisältää kuitenkin myös suuria ongelmia ja ennenmuuta kehityksen estämistä ja suuntaamista. Tästä hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi energiatalouteen ja esim. autoverotukseen tai esim. akateemisiin vaikkapa professorin virkoihin valintatapahtumiin liittyvissä perusteluissa, valinnoissa, priorisoinneissa ja kompromisseissa.

Olen kuullut vanhoilta, että ennen sanottiin: "tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mitään". Tähän kiteytyy mielestäni hyvin yhteiskunnallisen sensuurin normalisaatio, eli poliittinen tarkoituksenmukaisuus säätelee totuutta hyvin voimakkaasti, mutta siitä ei kovin paljon haluta tai voida sensuuriympäristöissä ja "piilosuljetuissa" (vrt. piilogaussinkäyrä) yhteiskunnissa puhua.

Esimerkiksi tieteellinen totuus ei ole ensisijaisesti sidoksissa absoluuttiseen totuuteen, vaan siihen, että sen evidenssit ovat perustetut tieteen auktoriteettien todellisuuskäsityksille, maailmankuvalle, tietokäsitykselle, yhteiskuntakäsitykselle, ihmiskäsitykelle, vahvistamille teorioille, dogmatiikoille, invariansseille, premisseille, paradigmoille, hypoteeseille, tieteellisille metodologioille jne. Edellä mainittu todellisuuden epistemologinen konteksti määrittelee sen, mikä on tieteellisesti pätevää ja relevanttia.

Toisin sanoen sensuuri on kaikissa yhteiskunnissa aivan normaali ja paljon käytetty keino suitsia ja kaita yhteiskunnan toimijat kunkin omassa yhteiskunnassa määritellyille tarkoituksenmukaisille tulkinta- ja toimintaurille.

Oikeuspoliitinen sensuuri on kuitenkin alue, joka eri kulttuureissa, joskin laajasti käytettynä, pitäisi kuitenkin olla suhteessa myös ns. absoluuttiseen totuuteen tai ns. terveen järjen luonnonoikeudelliseen tulkintaan siitä mikä on totuus, oikeus, oikein, kohtuullista ja relevanttia oikeupoliitista tulkintaa. Erityisen tärkeäksi em. lähtökohdan tekee se, että oikeus suhteutettuna poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen tarkoittaa oikeuden manipuloitumista mielivallaksi ja ns. oikeuden tarkoituksenmukaiseksi tulkinnaksi. Tämä on erittäin vaarallinen alue ihmisoikeuksien polkeutumisen ja oikean oikeuden toteutumisen näkökulmista siksi, että tuomiovalta on niitä harvoja yhteiskunnallisia toimijoita, joita vastaan ei ole olemassa ns. yhteiskunnallista vastavoimaa. Jos mielivalta ja kontrolloimattomuus kohdistuvat kansalaisiin ilman kontrollia, olemme nähneet lukemattomissa yhteyksissä, että se tuottaa yhdessä arrogantin vallanhimon kanssa kauhistuttavia tuloksia.

Monesti olemme saaneet lukea kansalaisten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien loukkauksita ns. kehittymättömissä tai ns. kehitysmaissa tai ns. kolmansissa maissa. On totta, että siellä nämä oikeuspoliitiset ongelmat näkyvät räikeällä tavalla. Kehittyneemmissä maissa em. näkyy huonommin, sillä yhteiskunnan rakenteet ovat sivistyneemmäät ja harjaantuneemmat ja tiedonvälitys valvotumpaa salaamaan mitä kansalaiset oikeasti kokevat, tekevät ja näkevät ja mitä oikeudellisiakin toimia heihin kohdistetaan.

Ei ole siis todellakaan turha se kirkoissa sunnuntaisin esitetty rukous valtaapitävien puolesta, että Jumala ohjaisi heidän toimiaan oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen ja kansalaisten parhaaksi toimimiseen!

Uusimmat

Suosituimmat