Kasveista kummastelua

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mistä johtuu, että kasvit kasvavat harvassa? Esim. koivu tiputtaa siemeniä ihan valtavasti ja niitä kylvääntyy joka paikkaan. Silti puut kasvavat juuri sopivasti. Eihän siemen voi tietää, missä on hyvä lähteä menemään. Miksei puita tai esimerkiksi kaislaa kasva niin vierekkäin kuin mahdollista? Ei edes verso. Ihan harvassa, juuri sopivasti. Eläimetkö niitä talloo?

Kommentit (4)

Vierailija

Ainakin jotkin kasvit erittävät siementen itämistä niiden välittömässä läheisyydessä estäviä yhdisteitä. Ne varaavat itselleen ikään kuin reviirin.

Voisi kuvitella, ettei siemenellä ole suuren koivun alla paljoakaan edellytyksiä itää. Sade ei pääse kunnolla maahan asti auringonvalosta puhumattakaan. Koivut varmaankin kasvavat juuri niin vierekkäin kuin mahdollista: liian lähekkäin kasvavista puista ei kumpikaan pärjää hyvin. Evoluutio on kehittänyt siemeniä, jotka itävät vain sopivissa olosuhteissa, eivätkä pukkaa ison koivun juurelle kituliasta pikkupuskaa, josta isolle koivulle on ehkä vain haittaa.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

No nyt se Asimov höpertää. Mutta minkä sille voipi.
Jos olet vähäkhän seurannu luontoa, varmasti olet nähnyt miten
vaikkapa niitä koivuja ittää ihan mattona.
No sanothan vaikkapa vanha nuotiopaikka koivikon keskellä.
Son senjälkhin ku tulet on sammunhet ,ja vuosi siittä vierähtäny aikkaa
se nuotiopaikka mattona koivunalkuja.
Mutta ku menet siittä parin vuojen päästä paikalle, son ennää jäljellä
muutama taimi, siinä nuotion pohjassa.
Se luonto itte karsii kilpailulla, valosta ja evhäistä taimien määrää.
Muutaman vuojen päästä nuotiopaikalla kasvaaki vain yks, tai kaks puunalkua.
Mutta saapasteleppa aukkohakkuulle joka son aurattu.
Son joillaki paikoilla niin sakeaa ryteikköa , että ihmisellä son vaikeuksia mennä läpi. Seku maa hakathan aukeaksi, ja aurathan se evästä ja valoa puun aluille piisaa. Niitä kasvaaki paikoin ,niin ettei yhthän enempää sopis.
Mutta sitte se ku ne kasvavat isommiksi , alkaa se kilpailu valosta ja ravinnosta. Se heikoimmat siinä kilpailussa kuihtuvat ja kuolevat.
Muutaman kymmenen vuojen päästäkö kattot entistä läpipääsemätöntä ryteikköä, sonki harventunu normaaliksi mettäksi.

Mieki tunnen muutamia pikkusia mettäpalojen tekemiä aukeita, joilla
son tuo kuvvaamani kehitys tapahtunu, minunki aikana.
Sitte son semmosia ikivanhoja paloaukeita,joitten tiijethän joskus muinaisuuvessa palanhen. Son semmosilta koivikko aikoja sitte hävinny.
Mettä on komeaa männikköä, na tietenki muutama koijju sejassa.

Na jos haluat jotaki luonnosta tiettää muutaki ku teorijjaa, kysäse
Aslakilta.

Vierailija

eli mitä Aslak halusi sanoa on, että kasviyksilöt kilpailevat keskenään elintilasta (joka sisältää maaperässä vettä ja ravinteita ja ilmassa valoa). Mitä suuremmiksi yksilöt kasvavat, sitä vähemmän yksilöitä mahtuu pinta-alayksikölle, koska suurempien yksilöiden resurssitarpeiden kasvaessa kilpailu kiristyy.

Toisekseen, kuten Aslakkin mainitsi, puut (eivätkä muutkaan kasvit) verso satunnaisesti. Siemen ensinnäkin aistii ympäristön kosteus- ja valo-olosuhteita. Lisäksi eri lajeilla on erilainen potentiaali kasvattaa juurta, joten alustan paksuus vaikuttaa myös itämiseen ja menestymiseen. Esim. puut versovat sitä paremmin, mitä lähempä kivennäismaan pinta on. Tästä syystä esim. hakkuu- ja paloalueilla voi taimikko olla todella tiheä.

Uusimmat

Suosituimmat