Pöyhösen ongelma

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Voiko olla mahdollista, että vielä tänä päivänä Suomalainen huippu-urheilija, kuten Pöyhönen, ei osaa hengittää happea ennen lähtölaukausta oikein?

Pöyhönen kertoo viestissä satasen loppuosan kulkevan nopeammin kuin henkilökohtaisen satasen loppuosa.

Ehdottoman tärkeää satasen juoksussa on hengittää tehokkaasti sisään ja ulos jo ennen lähtölaukausta, jolloin happea on hyvin atomien välisellä alueella jo ennen liikkeelle lähtöä.

Viestissähän kolme joukkueesta ei jännitä lähtölaukausta ja näin Pöyhönenkin kenties hengittää paremmin ennen liikkeelle lähtöään viestissä kuin henkilökohtaisella satasella.

Vaikea olettaa, mutta esitän, että Suomalaiset huppu-urheilijat eivät tätä vielä ymmärrä.

;):)

Kommentit (4)

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Jaa ettäkö Pöyhösen ongelma ? Kyllähän se Pöyhönen ossaa hengittää, niin
ei se siinä sen ongelma ole. Saattaahan Hänellä olla vaikka mitä ongelmia,
mistäpä nuita tietämhän. Ja juokseeki se kovempaa ku mie, mutta ne
jenkkien juoksijan menevät vielä kovempaa.
Niin että jos mie olsin Pöyhönen, mie tutkisin vieläkö olis varraa liikutella koipia vähäsen kovemmin. Jos varraa ei tuntus olevan, se jäis vain yks konsti,jatkaa askelhen pittuutta. Jos kaks juoksijaa heiluttelee koparojans samalla nopeuvella, mutta toisella on 10 senttiä lyhyempi askel,niin
pöljäki tietää kumpi menne kovempaa faartia.
Elikkä siinä son lyhyvesti sanottuna , suomalaisten vika.
Koparat killa tikkaavat ku ompelukonhet , mutta ethenpäin ei juurikhan liikuta. Ja sitäki solen mie ihmetelly , ko se ulkolaisilla juoksijoilla se kopara tullee maahan vartalolinjhan verrattuna, selvästi sen linjan etupuolella.
Mutta suomalaisilla juoksijoilla ylhensä suorhan sen vartalolinjan kohalla.
Mullon viteolla nuitten kuulusien juoksijoitten juoksuja, niin suomalaisten ku ulkolaistenki. Son hiastettuna mukava niitä tutkia.
Senki mie olen hoksannu ,että se nuilla tummilla pojilla pikajuoksussa, se
jalan liikhen ero meikäläishin on suuri. Meikäläisillä ne koparat on juostessa enempi ilmassa ku maassa. Tummilla son huomattavasti pitempi se koparan ethenpäin vievä liike. Meikäläiset heiluttelevat enemmän koparoitans , ilmassa pershen takana.
Suomalaisten pikamenijöitten pitäski syynätä tuo tarkhan.
Elikä juuri se kuinka pitkhän jalka on maassa , ja viepi juoksijaa ethenpäin. Sitähän se vahathan hevosenki juoksusta, juuri sitä
askelhen ethenpäin vievää ossuutta.
En mie silti juoksemisesta mithän tiijjä.

Vierailija

Olisin voinut avata tälle omankin aiheen.

Eilen käytiin jo 100 mn loppukilpailu. Ja se kuulemma monen mielestä oli mahtava, kun Gatlin teki eroa peräti sekunnin kymmenyksen. Minä en kerennyt virittyä seuraamiseen, kun kilpailu oli ohi. Tästä mahtavaksi arvostetusta voittajasta jäi lähinnä mieleen mahtava lihaksisto. Matka todella juostaan myös käsisllä, kun kestävyysjuoksussa niitä tarvitaan mahdollisimman vähän. Ja jäi juoksusta myös maininta, että se on neurootikkojen laji.

Minuun vaikuttivat kävelyt. Ei vain suoritus, vaan myös tapa hoitaa se.
Kävelyssähän jännäystekijä myös diskaukset. Ja 5 km ennen maalia diskattu kreikkalaisnainen itki. Venäläinenhän teki maailmanennätyksen, eikä meinannut pysähtyä maalin jälkeenkään. Menneistä Pariisin kisoista jäi mieleen myös kaunis kaupunki. No, eihän Helsinkikään rumien joukkoon kuulu, kaikilta osin.

Mahtavinta minusta tähän asti kuitenkin on etiopialaisnaisten loppuveto ja kolmoisvoitto kympillä. Ja nuorimmat niistä olivat mielestäni kauniitakin.

Onhan seitsenottelukin, kuten kymmenottelu, myös kestävyyslaji, ja tässä jännäystä riiti loppusuoran alkuun asti. Heittolajeissakin kuusi kierrosta. Nelson paitsi voitti, osasi olla myös hauska, virolainen
iloinen, kuten myös pronssistaan iloinnut saksalainen, ja liettulaisessa oli jo jotakin suuruutta, sekä tulos että miehen koko.

Se on vireysarvostuskysymys. Vaan näyttää, että nykyajan suomalaisista harvat ovat virittyneet kestävyyssuuntaisesti. Arvostuksen puuttuessa, kuten kävi Lahden hiihdoissa silloin, turvaudutaan kiellettyihin poppakonsteihin. Niiden käyttö on ilmaus on myäös siitä, että käyttäjä ei kunnioita lajiaan, ei kilpailijoitaan, eikä itseään. Se on luonteen epävarmuuskysymys. Todetu usein uusimmassa Suomessa, jossa yleensäkin on kova kilpailussa selviämisen paine.

Saas nähdä, onko Karjalainen mitalijännäämisen kohde, kuusi kierrosta, vai lopahtaako heti alkuunsa.

Pöyhösestäkin. Vaikka pikajuoksijat eivät ole tyyppeinä laiharakenteisia, jäi haastattelusta, yhteydessä 100mn kilpailun seuraamiseen, mieleeni kuin pikkupoika avaamassa sieluaan kookkaalle Laura-tädille kuin
hoiturin vastaanotolla.

Uusimmat

Suosituimmat