Vetyatomissa piilevää energiaa ???

Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Randy Mills väittää, että vetyatomin elektronilla on sen normaalia perustilaa alempi energiatila, elektroni olisi ydintä yli sata kertaa lähempänä kuin perustila r=0,53Å kertoo. Uudesta tilasta hän käyttää nimitystä hydrino.
Tähän tulokseen hän kumppaneineen on päätynyt monien vetyplasmakokeiden jälkeen. Hänen mielestään kokeisiin liittyvät energiat voidaan selittää vain hydrinotilan avulla. Tämä uusi tila voisi toimia energialähteenä.
Normaalistihan vedyn ionisaatioenergia on 13,6 eV. Hydrinolla hyvin reilusti enemmän.
Vetyyn on aiemminkin liittynyt hämmästyttäviä väitteitä. Kylmäfuusiossa näytti energiaa tulevan jostakin, mutta loppujen lopuksi fuusiosta ei ollut kysymys. Jo ennen kylmäfuusiota olivat venäläiset törmänneet joihinkin energiaongelmiin vetyä tutkiessaan.

Luonnollisesti Randy Mills on joutunut vastalauseiden myrskyyn. Mutta ei hänen työnsä pelkältä huuhaaltakaan näytä. Esim. Journal of Applied Physics on julkaissut hänen paperinsa (lehdellä on normaali referee julkaisuseula).
Mills selittää, että tämä hydrinotila on lantentti, ettei siihen päästä normaaliperustilasta radiatiivisesti, eli säteilemällä fotoni. Hänen mukaansa siirrosenergia vapautuu katalyyttisesti.

Andreas Rathe ESAsta väittää, että Millsin selitys perustuu matemaattiseen virheeseen. Teoreetikko Jan Naudts Belgiasta puolustaa Millsin työtä.
Hän perustaa tukensa ns. Kleinin Gordonin yhtälöön, josta löytyy sopiva ratkaisu (Kleinin Gordonin yhtälö on suhteellisuusteorian mukainen aaltoyhtälö).
Vetyatomin aaltofunktiota kuvataan tavallisesti Schrödingerin yhtälöllä. Sen fysikaaliset ratkaisut rajataan vaatimalla, että elektronin kokonaistodennäköisyys olla jossakin on 1 eli aaltofunktion itseisarvon neliön integraali yli koko avaruuden on 1 (aaltofunktion itseisarvon neliö kertoo elektronin todennäköisyyden olla lasketussa paikassa).
Kun halutaan tarkentaa energiatasojen arvoja suhteellisuusteorian mukaan, niin turvaudutaan Diracin aaltoyhtälöön, joka on täsmäyhtälö hiukkaselle (esim elektroni), jonka spin on 1/2.
Naudts vertaa Kleinin ja Gordonin yhtälön hydrinoratkaisua vastaavaan Diracin yhtälön ratkaisuun. Edellisessä tapauksessa aaltofunktion neliön integraali on äärellinen, jälkimmäisessä ei.
Tällä perusteella vetyatomin hydrinotilaa on pidetty epäfysikaalisena, koska juuri Diracin yhtälön katsotaan kuvaavan vetyatomin elektronia oikein.
Tämän lähtökohtan Naudts kyseenalaistaa. Hän toteaa, että esim. protonin sähkövaraus ei ole pistemäinen vaan jakautunut noin 10^-15 m alueelle. Ongelma aaltufunktion ingegraaliin tulee hänen mukaansa juuri pistemäisestä origoon sijoitetusta varauksesta. Hänen mukaan ongelmasta päästään, kun sähkövarauksen äärellinen koko ja ytimen liike otetaan huomioon sekä kaikki lasketaan viimeisen päälle kvanttifysiikan mukaisesti mm. kvantittamalla myös sähkömagneettinen kenttä. Hän on vakuuttunut lopputuloksesta suorittamansa yksinkertaisen tarkastelun perusteella, mutta monet muut eivät.
Tässä on mielenkiintoinen riidan aihe. Homma saattaa kuivua kokoon helpostikin, mutta kuka tietää. Ainakin pitää keksiä uskottava selitys Randy Millsin koetuloksille tai osoittaa ne väärin tulkituksi. Vastustajia kyllä löytyy.

Lisätietona mainittakoon, että Mills on suorittanut lääketieteellisen tutkinnon Harvardissa mutta on työskennellyt tämän ongelman parissa jo parikymmentä vuotta. Hänellä on hydrinosta 60 julkaisua. Mills kumppaneineen työskentelee firmassa BlackLight Power, joka sijaitsee paikassa nimeltään Cranbury, New Jerseyssä.

Mainittakoon vielä, että NASA on palkannut prof. Anthony J. Marchese:n selvittämään löytyisikö tästä uutta energialähdettä. Tämä ei välttämättä vielä kerro paljon, sillä NASA on kiinnostunut kaikista energialähteistä myös vähemmän realistisista.

Kommentit (9)

Vierailija
Tep
Randy Mills väittää, että vetyatomin elektronilla on sen normaalia perustilaa alempi energiatila, elektroni olisi ydintä yli sata kertaa lähempänä kuin perustila r=0,53Å kertoo. Uudesta tilasta hän käyttää nimitystä hydrino.
Tähän tulokseen hän kumppaneineen on päätynyt monien vetyplasmakokeiden jälkeen. Hänen mielestään kokeisiin liittyvät energiat voidaan selittää vain hydrinotilan avulla. Tämä uusi tila voisi toimia energialähteenä.
Normaalistihan vedyn ionisaatioenergia on 13,6 eV. Hydrinolla hyvin reilusti enemmän.
Vetyyn on aiemminkin liittynyt hämmästyttäviä väitteitä. Kylmäfuusiossa näytti energiaa tulevan jostakin, mutta loppujen lopuksi fuusiosta ei ollut kysymys. Jo ennen kylmäfuusiota olivat venäläiset törmänneet joihinkin energiaongelmiin vetyä tutkiessaan.

Luonnollisesti Randy Mills on joutunut vastalauseiden myrskyyn. Mutta ei hänen työnsä pelkältä huuhaaltakaan näytä. Esim. Journal of Applied Physics on julkaissut hänen paperinsa (lehdellä on normaali referee julkaisuseula).
Mills selittää, että tämä hydrinotila on lantentti, ettei siihen päästä normaaliperustilasta radiatiivisesti, eli säteilemällä fotoni. Hänen mukaansa siirrosenergia vapautuu katalyyttisesti.

Andreas Rathe ESAsta väittää, että Millsin selitys perustuu matemaattiseen virheeseen. Teoreetikko Jan Naudts Belgiasta puolustaa Millsin työtä.
Hän perustaa tukensa ns. Kleinin Gordonin yhtälöön, josta löytyy sopiva ratkaisu (Kleinin Gordonin yhtälö on suhteellisuusteorian mukainen aaltoyhtälö).
Vetyatomin aaltofunktiota kuvataan tavallisesti Schrödingerin yhtälöllä. Sen fysikaaliset ratkaisut rajataan vaatimalla, että elektronin kokonaistodennäköisyys olla jossakin on 1 eli aaltofunktion itseisarvon neliön integraali yli koko avaruuden on 1 (aaltofunktion itseisarvon neliö kertoo elektronin todennäköisyyden olla lasketussa paikassa).
Kun halutaan tarkentaa energiatasojen arvoja suhteellisuusteorian mukaan, niin turvaudutaan Diracin aaltoyhtälöön, joka on täsmäyhtälö hiukkaselle (esim elektroni), jonka spin on 1/2.
Naudts vertaa Kleinin ja Gordonin yhtälön hydrinoratkaisua vastaavaan Diracin yhtälön ratkaisuun. Edellisessä tapauksessa aaltofunktion neliön integraali on äärellinen, jälkimmäisessä ei.
Tällä perusteella vetyatomin hydrinotilaa on pidetty epäfysikaalisena, koska juuri Diracin yhtälön katsotaan kuvaavan vetyatomin elektronia oikein.
Tämän lähtökohtan Naudts kyseenalaistaa. Hän toteaa, että esim. protonin sähkövaraus ei ole pistemäinen vaan jakautunut noin 10^-15 m alueelle. Ongelma aaltufunktion ingegraaliin tulee hänen mukaansa juuri pistemäisestä origoon sijoitetusta varauksesta. Hänen mukaan ongelmasta päästään, kun sähkövarauksen äärellinen koko ja ytimen liike otetaan huomioon sekä kaikki lasketaan viimeisen päälle kvanttifysiikan mukaisesti mm. kvantittamalla myös sähkömagneettinen kenttä. Hän on vakuuttunut lopputuloksesta suorittamansa yksinkertaisen tarkastelun perusteella, mutta monet muut eivät.
Tässä on mielenkiintoinen riidan aihe. Homma saattaa kuivua kokoon helpostikin, mutta kuka tietää. Ainakin pitää keksiä uskottava selitys Randy Millsin koetuloksille tai osoittaa ne väärin tulkituksi. Vastustajia kyllä löytyy.

Lisätietona mainittakoon, että Mills on suorittanut lääketieteellisen tutkinnon Harvardissa mutta on työskennellyt tämän ongelman parissa jo parikymmentä vuotta. Hänellä on hydrinosta 60 julkaisua. Mills kumppaneineen työskentelee firmassa BlackLight Power, joka sijaitsee paikassa nimeltään Cranbury, New Jerseyssä.

Mainittakoon vielä, että NASA on palkannut prof. Anthony J. Marchese:n selvittämään löytyisikö tästä uutta energialähdettä. Tämä ei välttämättä vielä kerro paljon, sillä NASA on kiinnostunut kaikista energialähteistä myös vähemmän realistisista.

Tieteellisesti ihan mielenkiintoista(?). Käytännön energiaminimi lienee kuitenkin tuo perinteinen. Ympäristöön nähdenhän kaikki pyrkii minimienergiatilaansa. Tuohon "hydrinotilaan" pääseminen vaatisi lisäenergiaa. Jos sellaista tilaa yleensä on.

Tietty voisi olla joku prosessi, jossa vaadittava kynnysenergia olisi niin korkea, ettei vety luonnossa tähän "hydrinotilaan" hakeudu. Tämä todella vaatisi jotain uutta fysiikan kannalta, niin kuin on siis ilmeisesti ehdotettu. Koska kuitenkaan tätä ei tapahdu spontaanisti luonnossa, ainakaan niin, että sitä olisi suuressa mittakaavassa havaittu, tokko siitä energialähteeksi on. Näin siis olettaisin ilman tarvittavia kvanttifysiikan tietoja kyseisestä aiheesta. Luottaisin kuitenkin edelleen termodynamiikan sääntöihin tässä tapauksessa. Ellei sitten jotain spekulaatiota vakuuttavampaa esitetä.

Edit: no juu siis niin, ei ole aikomus pidätellä hengitystä.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Ei tässä muuten mitään, mutta jotain tuossa vedyn energetiikassa on, kun asiallinen fysiikan lehti ottaa kirjoituksen. Vai onko kysymyksessä varovaisuus. Että tuli hylättyä tärkeä juttu. Näin on silloin tällöin päässyt käymään.

Vierailija

Korkeassa sähkönpurkauksen aiheuttamssa kuumuudessa, kuten Auringossa 15 miljoonan asteen, vetyprotoni jo käy väristessään rakenteeltaan hataraksi. Kun sitten kaksi protonia kolahtaa suurella nopeudella toisiinsa ja liittyy yhteen, toisen liittyessä elektroniin neutroniksi, protonitilan supistumisen johdosta gammakvantin latauksen osa poistuu eli vapautuu.

Puutteellisen ja samalla hyvin monimutkaisen selityksen puutetta koetetaan poistaa uudella selitysmonimutkaisuudelle, tässä hadronilla.
Jospa lähdettäIsin ihan alusta ja perustasta, ydinhiukkasen JAKAMATTOMISTA!!

Yhteistä hadronille ja minun selitysluonnokselleni on energiatilan muutos.

Vrt. aiemmin, miten selitetään tähden poksahdus tai jättiläisen supernova.

Vierailija

E=tila

;):)

sieltähän ytimestä niitä energia-aaltoja tulee sitä mukaa kuin ehtii kohti vetyatominkin ulkokehää, aina vaan uusia ja uusia.

Ja vanhat palaa kohti ydintä, vähän pienemmällä energialla varustautuneena, koska ulkokehällähän ne aallot kääntyy takaisin sillä energialla, joka avautuu poispäin atomista.

;):)

Vierailija
E=tila
E=tila

:);):)

sieltähän ytimestä niitä energia-aaltoja tulee sitä mukaa kuin ehtii kohti vetyatominkin ulkokehää, aina vaan uusia ja uusia.

Ja vanhat palaa kohti ydintä, vähän pienemmällä energialla varustautuneena, koska ulkokehällähän ne aallot kääntyy takaisin sillä energialla, joka avautuu poispäin atomista.

:);):)

Myös E=tila, alias Jukteri, on antaumuksellisesti työskennellyt eri ongelmien parissa ainakin pari vuotta, ja on löytänytkin monia ihan laitostiedemäisiä ratkaisuja. Niitä ei kuitenkaan hyväksytä Suomessa, joka vaati tätä ennen lähtökohdaksi suoritetun tohtorin oppiarvon. Kun Tepin esittelemän keksijän tohtoruus on lääketieteen, pääsikö häneltä unohtumaan, että Suomen Tiedeyhteisön sääntöjen mukaan pitäisi olla alalta?

Sattuipa minulle kuin on käynyt toisille Akun Ankan huolletavien sisaruksenpoikien tapauksesa. Minun tekstissäni on HADRONI, Tepin tekstissä HYDRINO. Hyvin tärkeänä kuitenkin, etä molemmat ovat hiukkasille tyypillisiä sanamuotoja. Eli siis tuossa tilassa protoni olisikin muu hiukkanen kuin yleensä on. Eli kuten hiili muuttuu grafiitiksi.
Entä jos löytäisimme vielä kolmannenkin muodon, jossa protoni muuttuu kiteeksi ja kiitää valon nopeudella? Tällaistahan olen fotonista sanonutkin, mutta näitä mahdollisia osassia perusmuodssaan on ydinhiukkasessa
440 000 triljoonaa, ja noita mainitunlaisia kiteitä lisäksi vedyn protonissa 5 000 triljoonaa. Kun siis sitten protonit ovat tuossa hydroni-hadroni -tilassa, huomattava osa noista kiteistä karkaa fotonigammakvanttina avaruuteen.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Jan Naudts laski Kleinin ja Gordonin yhtälön avulla hydrinotilalleen säteen r= 0,0039Å, kun normaali Bohrin säde perustilalle on 0,53Å.
Hydrinosädettä voisi verratan myonisen atomin Bohrin säteeseen 0,0026Å. Myonisessa atomissa elektroni korvataan raskaammalla isolla veljellään myonilla. Näitä atomeja ei ole ympäristössämme, kun myoni elää keskimäärin vain 2,2x10^-6 s. Joskus on esitetty, että fuusiossa kaksi myonista atomia on helppo saattaa yhteen, kun myoni varjostaa suurimman osan protonin varauksesta. Suuren mitan myonitehtailu kuluttaisi paljon energiaa.

Vierailija
Tep
Jan Naudts laski Kleinin ja Gordonin yhtälön avulla hydrinotilalleen säteen r= 0,0039Å, kun normaali Bohrin säde perustilalle on 0,53Å.
Hydrinosädettä voisi verratan myonisen atomin Bohrin säteeseen 0,0026Å. Myonisessa atomissa elektroni korvataan raskaammalla isolla veljellään myonilla. Näitä atomeja ei ole ympäristössämme, kun myoni elää keskimäärin vain 2,2x10^-6 s. Joskus on esitetty, että fuusiossa kaksi myonista atomia on helppo saattaa yhteen, kun myoni varjostaa suurimman osan protonin varauksesta. Suuren mitan myonitehtailu kuluttaisi paljon energiaa.

Vai varjostaa varausta. Muuttuen neutroniksi toinen protoni kyllä peittää tosien protonin, ja tunmkeutuu myös sisään, joten muutenkin jo herkässä tilassa olevasta lentää liika tilantäyttö ydinnergian gammakvanttia avaruuteen.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse

Vai varjostaa varausta. Muuttuen neutroniksi toinen protoni kyllä peittää tosien protonin, ja tunmkeutuu myös sisään, joten muutenkin jo herkässä tilassa olevasta lentää liika tilantäyttö ydinnergian gammakvanttia avaruuteen.

Tässä ei ole järjellistä sisältöä. Millä energialla protoni tässä muuttuu neutroniksi?

Vierailija
Tep
Jan Naudts laski Kleinin ja Gordonin yhtälön avulla hydrinotilalleen säteen r= 0,0039Å, kun normaali Bohrin säde perustilalle on 0,53Å. Hydrinosädettä voisi verratan myonisen atomin Bohrin säteeseen 0,0026Å.

Pidetään sitten peukut pystyssä, että hydrinotila on olemassa. Jos hydrinotilan kynnysenergia ei olisi ihan mahdoton, hydrinokatalysoidusta fuusiosta olisi kai paremmat saumat saada energiaa ulos kuin myonikatalysoidusta fuusiosta.

Uusimmat

Suosituimmat