Ääniä Avaruudessa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Voiko avaruudessa kuulla ääntä? esim. astronautti kolauttaa avaruuskävelyn aikana kahta metallinpalaa toisiaan vasten ja vierellä on mikrofoni, joka rekisteröi tapahtuman. Avaruushan ei ole täysin tyhjä. Siellä on kaasuja harvakseltaan. Maan pinnalla ilmakehäksi sanottu kaasu välittää ääniaaltoja jotka kuulemme. Näinollen tarpeeksi herkällä laitteistolla voisi kuulla avaruuden ääniä, supernovaräjähdyksiä vaikka. Energiat on helvetinmoisia sellaisissa, joten luulisi harvankin aineen värähtelevän edes vähän, ja tätä voisi sitten kuunnella. Mitenkähän on?

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Ei voi, koska äänien etenemiselle avaruuden materiatiheys on aivan liian pieni. Itseasiassa jo planeettojen välisessä avaruudessa on liki täydellinen tyhjiö, paljon parempi mitä voidaan aikaansaada parhaimmillakaan tyhjiöintilaitteilla.

Tähtienvälisen avaruuden tiheys on luokkaa 1 vetyatomi kuutiometriä kohti ja ns. pölypilvissäkin tiheys on vain luokkaa 10.000-1.000.000 atomia kuutiometriä kohti. Esim. oma aurinkomme on halkaisijaltaan muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Tämän tiheys on noin 100.000 atomia kuutiometriä kohti ja lämpötila jotakin 7000 Kelvin astetta.

Vierailija
Snaut
Ei voi, koska äänien etenemiselle avaruuden materiatiheys on aivan liian pieni. Itseasiassa jo planeettojen välisessä avaruudessa on liki täydellinen tyhjiö, paljon parempi mitä voidaan aikaansaada parhaimmillakaan tyhjiöintilaitteilla.

Tähtienvälisen avaruuden tiheys on luokkaa 1 vetyatomi kuutiometriä kohti ja ns. pölypilvissäkin tiheys on vain luokkaa 10.000-1.000.000 atomia kuutiometriä kohti. Esim. oma aurinkomme on halkaisijaltaan muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Tämän tiheys on noin 100.000 atomia kuutiometriä kohti ja lämpötila jotakin 7000 Kelvin astetta.

Kuikas monta atomia kuutiometriin sitten mahtuu ja mikä on harvin mahdollinen määrä jossa ääni kulkee edes jotenkin.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt16.3.2005

Toki jos oikein saivarrellaan, niin kyllähän paiheaallot etenevät myös avaruuden harvassa kaasussa. Perin hitaasti tosin, suorastaan etanavauhtia, joten mitään kaukaisia supernovaräjäyksiä ei voi "kuulla" paineaalloista kun valoltakin matka kestää miljoonia vuosia. Supernovan lähietäisyydellä (missä "lähi" ymmärrettäköön suhteellisena ilmauksena) paineaalto kyllä vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti, jopa niinkin että paineaalto kuumentaa avaruuden kaasua niin että se lähettää röntgensäteilyä.

Aurinkokuntakin synnyttää avaruudessa edetessään tähtienväliseen kaasupilveen samantapaisen shokkiaallon kuin mikä syntyy yliäänennopeudella etenevästä lentokoneesta. Aurinkotuuli törmää tietyllä etäisyydellä tähtienväliseen kaasuun ja syntyy kartion muotoinen paineaalto. Paineet ovat tosin käsittämättömän pieniä! Jos jossain avaruuden kolkassa onkin hetkittäin kaksi atoomia kuutiometrissä yhden sijaan, niin on siinä silloin kovempi paine kuin ympäröivässä avaruudessa. Mutta ei sitä voi millään instrumentilla kuitenkaan mitata, on nimittäin aikamoista tuuria jos sattuu saamaan sen kuutiometrin ainokaisen atomin kiinni.

Vierailija

no sattumalta se tärinä iskeytyy johonkin avaruudes leijailevaan atomiin. Sit se atomi sattumalta osuu toiseen atomiin .. ja niin edelleen. Käytännössä mahdoton

Vierailija

Onhan se äänen vauhti hidasta avaruudessa, kun se äänikin on energiaa eli tilaa.

Tilaa eli energiaa, joka on tiheään käpertynyttä ja avautuu/laajenee koko ajan ja näin äänen pitää laajentua eli avautua suhteellisesti paljon enemmän kuin valon liikkuakseen ja nopeuttaanhan se ei enää voi suhteellisesti esim. valoon nähden nopeuttaa, vaikka avautumisensa tiimoilta menettääkin "painolastistaan" sitä energiaa eli tilaa, josta maailmankaikkeus laajenee,

jolloin galaksijoukotkin loittonevat toisistaan liikkumatta toisistaan poispäin.

;):)

Vierailija

Valon energia-aalloissa taas on sen verran vähän energiaa ja se avautuu sen varran tehokkaasti suhteessa energiaansa, että se pääsee aina seuraavalle vastaan tulevalle energia-aallolle suht nopeesti ja kun se hankautuu seuraavan vastaan tulevaan energia-aaltoon, sen energia käpertyy tiheämpään ja ikäänkuin pääsee taas potkaisemaan vauhtia avautuessaan sitä ohittavaan energiaa-aaltoon.

Eli aallot auttavat toisiaan etenemään.

Ensimmäisten tähtien ensimmäiset energia-aallot joutuivat yksinkertaisesti vain laajenemaan, kunnes alkoivat kohtaamaan vastaan tulevia energia-aaltoja ja näin vanha valo on venynyttä eli punasiirtynyttä.

Ja sanoivat toiset tästä mitä tahansa, niin tämähän se on ainakin Savolaisittain taivaan tosi.

Ja sitä shamppanjaa.

;):)

Vierailija

Kaksoisrakokoekkin ehkä selittyy, kun myös valon energia-aallot tarvitsevat vastaantulevia energia-aaltoja.

Ajatellaanpa, että tietyn alueen ilman atomien ulospäin työntyvistä energia-aalloista ei avaudukkaan vastaavaa määrää energiaa aaltoina kuin niitä kohti tulee valon energia-aaltoja tai ainakaan noista ilman atomeista ei avaudu vastaavaa määrää valoa varjon kohdalta kohti sitä levyä, johon ne varjoisat alueet syntyvät.

No, tähän en ole niin perehtynyt, mutta kun alettiin vittuilla, niin pitihän sitä vähän lotota, varsinkin kun pieni intuitio, että näinhän se on.

Toivottavasti ei ota sitten joitakin päähän, kun tulen ja kerron tavan duunarina, miten asiat ovat.

;):)

Vierailija

ÄÄNIAALLOT JA TAAJUUS

Kun kappale saatetaan värähtelemään, se aiheuttaa esimerkiksi ilmassa paineenvaihtelua eli pienten ilmahiukkasten tihentymiä ja harventumia. Tämä tapahtuu äänilähteen värähtelyn tahdissa. Tavallinen kaiutin vastaa toiminnaltaan "ilmapumppua", ihmiskorvan tärykalvo ja mikrofoninkalvo toimivat vastaavasti myötäillen herkästi ilmanpaineen vaihtelua.

· Mitä suurempaa paineenvaihtelu on, sitä voimakkaampana ääni kuullaan.

· Mitä tiheämmässä paineenvaihtelun aiheuttamat ilmahiukkasten tihentymät ja harventumat etenevät, sitä korkeampana äänen taajuus kuullaan.

http://www.cult.tpu.fi/sound/akusti_1.htm

Avaruudessa näitä tihentymiä ja harventumia ei pääse tapahtumaan, siis ei ääntäkään voi kuulua eikä mikrofonin ääntäkeräävä kalvo liiku.

Vierailija

Joku väitti,että tähtien välinen avaruus sisältää n.1vetyatomin/kuutiometri.Onko faktaa tästä?Itellä on käsitys,että luku olisi huomattavasti suurempi.Eli jotain miljoonia atomeja/kuutio,vaikka sekin on niin "vähän",että on liki täydellinen tyhjiö.Muistaakseni yhteen millimetriin mahtuu jonossa kulta-atomeja 6miljoonaa.Jos ne levittää tuhanteen litraan,ei siellä käytännössä ole mitään.

Vierailija
Snaut
Esim. oma aurinkomme on halkaisijaltaan muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Tämän tiheys on noin 100.000 atomia kuutiometriä kohti ja lämpötila jotakin 7000 Kelvin astetta.

Öö... Tässä taisi tulla melkoinen virhe

Vierailija
Ville1SuuriI
Joku väitti,että tähtien välinen avaruus sisältää n.1vetyatomin/kuutiometri.Onko faktaa tästä?Itellä on käsitys,että luku olisi huomattavasti suurempi.Eli jotain miljoonia atomeja/kuutio,vaikka sekin on niin "vähän",että on liki täydellinen tyhjiö.Muistaakseni yhteen millimetriin mahtuu jonossa kulta-atomeja 6miljoonaa.Jos ne levittää tuhanteen litraan,ei siellä käytännössä ole mitään.

Laskin pikaisesti, että millimetriin mahtuisi 100000000000(sata miljardia) vetyatomia vierekkäin. Tämä jos oletetaan, että yksi atomi on noin 100pm halkaisijaltaan. Luku saattaa olla pienempikin, joten vähän alakantissa saattaa tuo sata miljardiakin olla. Ettäs sillein. Yksi vetyatomi tuntuu niin pieneltä.

Vierailija
wizard
Snaut
Esim. oma aurinkomme on halkaisijaltaan muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Tämän tiheys on noin 100.000 atomia kuutiometriä kohti ja lämpötila jotakin 7000 Kelvin astetta.



Öö... Tässä taisi tulla melkoinen virhe

Missä se virhe on? Havainto on vain muutaman vuoden ikäinen ja se on saatu SOHO:n SWAN -mittalaitteella.

Vierailija
Ville1SuuriI
Joku väitti,että tähtien välinen avaruus sisältää n.1vetyatomin/kuutiometri.Onko faktaa tästä?Itellä on käsitys,että luku olisi huomattavasti suurempi.Eli jotain miljoonia atomeja/kuutio,vaikka sekin on niin "vähän",että on liki täydellinen tyhjiö.Muistaakseni yhteen millimetriin mahtuu jonossa kulta-atomeja 6miljoonaa.Jos ne levittää tuhanteen litraan,ei siellä käytännössä ole mitään.

Universumin kriittinen tiheys on muutettuna baryoniseksi aineeksi luokkaa 5-10 vetyatomia kuutiometriä kohti. Eli sinun arvoillasi maailmankaikkeuden laajeneminen olisi jo aikaa sitten kääntynyt supistimiseen.

Jos faktaa kaipaat, niin suosittelen jotakin tähtitieteen alkeisoppikirjaa. Esim. astrofysiikan peruskursseilla käytettävä "Mattila ja Juvela: Tähtienvälisen aineen fysiikkaa".

Vierailija
Snaut
wizard
Snaut
Esim. oma aurinkomme on halkaisijaltaan muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Tämän tiheys on noin 100.000 atomia kuutiometriä kohti ja lämpötila jotakin 7000 Kelvin astetta.



Öö... Tässä taisi tulla melkoinen virhe



Missä se virhe on? Havainto on vain muutaman vuoden ikäinen ja se on saatu SOHO:n SWAN -mittalaitteella.

Virhe on se, että jos tämä olisi totta, niin maapallonkin lämpötila olisi sen 7000K. Katsos kun auringosta maahan on vain muutama valominuutti ja niin edespäin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat