Rousku haavan seuralaisena. Mikä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kävin tuossa sienessä ja löysin haaparouskua hieman muistuttavia sieniä haavikosta. Haaparouskuhan on nimestän huolimatta havupuiden kumppani.

Haaparouskua tasavärisempi, vyöhykkeetön ja lakin reunat alaspäin kääntyneet, kuivapintainen. Muuten hyvin samannäköinen ja oloinen, ontto jalka, valkoinen neste jne.

Sienioppaani ja pikainen nettisurffaus ei auttanut. Tunnistaako joku? Onko syötävä. Mitkä rouskut kasvavat haavan seuralaisena?

Sivut

Kommentit (32)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Haaparouskun maitiaisnestehän vaihtaa väriä.
Pysyikös valkoisena?

Minulle on joskus aikoinaan opetettu, että valkoista maitiaisnestettä sisältävät sienet ovat pääsääntöisesti syötäviä lyhyen keiton jälkeen.

Ekana tulee mieleen kangasrousku. Haaparouskujahan on kahtaa sorttia, mutta sillä toisella (kalvashaaparousku) oli limaisempi lakki ja valjumpi maitiaisneste.

http://sivut.koti.soon.fi/kytoh/sieniop ... rousku.htm

Nyt löytyi sienikirja. Täällä on sellainen lista tuon maitiaisnesteen värin ja muuttumisen mukaan juuri rouskuille.

Suku on Lactarius, sillä kun hakee voi löytyä muitakin kuvia kuin noilla suomalaisilla nimillä.
(laitoin ihan varuiksi)

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
Bomt Kneder
Kävin tuossa sienessä ja löysin haaparouskua hieman muistuttavia sieniä haavikosta. Haaparouskuhan on nimestän huolimatta havupuiden kumppani.

Haaparouskua tasavärisempi, vyöhykkeetön ja lakin reunat alaspäin kääntyneet, kuivapintainen. Muuten hyvin samannäköinen ja oloinen, ontto jalka, valkoinen neste jne.

Sienioppaani ja pikainen nettisurffaus ei auttanut. Tunnistaako joku? Onko syötävä. Mitkä rouskut kasvavat haavan seuralaisena?

Haaparousku kasvaa sekä havu- että lehtipuiden kumppanina (ainakin kuusen ja koivun), joten en pitäisi mitenkään mahdottomana sen esiintymistä samoilla kasvupaikoilla myös nimikkopuunsa kanssa.

Kuiva pinta voisi selittyä sillä, että ei ole satanut? Alaspäin kääntyneet lakin reunat viittaisivat nuoriin yksilöihin, vyöhykkeiden erottuvuus käsittääkseni vaihtelee. Maitiaisnesteen pitäisi muuttua kuivuessaan ja keitettäessä vihertävän harmaaksi.

Voisi olla myös jo mainittu nurmirousku, joka on hyvin saman näköinen, mutta kuivapintainen. Hyvä tuntomerkki on, että nurmirouskun maitiaisneste pysyy valkoisena. Nurmirousku ei ole yhtä hyvä ruokasieni, mutta ihan syötävä sekin.

Kalvashaaparousku on selvästi vaaleampi - en usko, että sitä voi sekoittaa haaparouskuun. Samoin mainittu kangasrousku on selvästi ruskea ja niin yleinen, että tuntenet sienen ilman muuta.

Edit: Tuossa DerMackin nurmirousku-linkissä muuten mainitaan niiden kasvavan myös haapojen lähettyvillä.

Vierailija

Tunnen kyllä perusrouskut. Kalvashaaparousku tai nurmirousku tuo ei ole. Tuolla mainitulla sivullakin kävin eilen illalla.

Tuo muistuttaa kyllä haaparouskua aika paljon. Lakki on selvästi kuopalla, maljamainen. Nuorilla yksilöillä reunat suorat, mutta vanhemmilla kääntyvät alas. Poimimani olivat 5-14 senttiä halkaisijaltaan. Kasvupaikka kosteassa lehdossa noin 15 metriä halkaisijaltaan oleva alue jossa kasvoi vain honteloita hieman kitukasvuisia haapoja. Maitiaisneste valkoista ja pysyi sellaisena. Sen eritys loppui pain tunnin kuluttua. Tuoksu miellyttävä, aavistus pähkinää tai jotain paahdettua.

Muuten luokittelisin tuon haaparouskuksi, mutta kuiva pinta ja haavan seura on outoa. Kävin tarkistamassa Suomen rouskut-nimisen kirjan kirjastossa ja sen mukaan haaparouskujen alalajit suosivat lehtipuista vain koivua. Itse asiassa en löytänyt pikaisesti yhtään rouskua, joka olisi haavan juurisieni.

No päättelen sen haaparouskun alalajiksi. niitä on kuulemma vaikka kuinka. Täytyy kokeilla, ryöppäys ja kermakastikkeeseen. Rouskuissahan ei pitäisi olla yhtään kovin fataalia.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Liittyyköhän sana rouskutella jotenkin kuivattuihin rouskuihin?

Kyllä se liittyy ihan tuoreen rouskun 'rouskuvaan' rakenteeseen. vrt. hapertuva hapero.

Ulkomailla rouskut tunnetaan aika monessa paikassa maitosieninä niiden erittämän maitiaisnesteen vuoksi. Yllättävän harvassa maassa rouskuja pidetään ruokasieninä.

Uusimmassa Suomen luonnossa todella hyvä ja laaja artikkeli rouskuista!

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija
tiäremiäs

Totuus voisi olla karvarousku

Tiäremiehellä taitaa olla joku päähänpinttymä noista karvarouskuista

Itse ehdottaisin lakritsirouskua.

En kuitenkaan kehota syömään jos se lakritsirousku sattuu olemaan. On nimittäin myrkyllinen.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Lakritsirouskun myrkyllisyydestä on kahdenlaista tietoa. Venäjällä sitä syödään yleisesti hyvänä ruokasienenä, mutta Suomessa kaihdetaan. Luin just eilen sienikirjasta, että lakritsirousku on hieman epämääräinen, mutta että tuskinpa sen syömisestä mitään haittaakaan on. Ei kuitenkaan kannata syödä paljoa.

Lakritsirouskunhan tunnistaa mm. siitä, että sillä on hieman lakritsinhajuinen tuoksu.

Mikään kovin hyvänmakuinen rousku se ilmeisesti ei kuitenkaan ole.

Mustarousku sen sijaan on ihan oikeasti karsinogeeninen, ja sen syömistä tulisi välttää.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Voisiko kuitenkin olla haaparousku? Kasvuympäristö vaikuttaa ulkonäköön kyllä. Ei karvalaukussakaan (-rouskussa) aina niitä lakin renkaita näy. Ainakin omalta kohdalta on totta, että haaparouskut on tullut kerättyä kuusivoittoisesta metsästä. Voiko sellaista haavikkoa olla, ettei siellä muita sieniä kasvaisi kuin haavan seuralaisia?!

Maista, mutta älä syö vaan sylkäise pois kun maku löytyy......

On täällä härmässäkin nälkävuosia nähty ja ravintotilanne on ollut hyvä vasta 30-40 vuotta, mutta perinteisesti sienituntemus on heikkoa. Miksi on näin? Minulla on vaikutelma, että on suuria alueellisia eroja siinä, mitä sieniä on käytetty ravinnoksi. Jossain on kerätty rouskuja ja jossain tatteja..... ja pohjoisessa ei tunneta kuin kangassieni, mitä minä olen oppinut potkimaan metsässä liikkuessani (hölmöä). Pohjoisen sienilajisto on tietenkin pienempi.

Awebbi mainitsi venäjän. Sitäkin olen miettinyt, että mistä johtuu, että niitä joskus paikallisesti kuolee joukoittain sieniä syötyään. Sama asia että miksi venäläisiä pilkkimiehiä joka kevät pelastetaan joukoittain jäälautoilta.

Sieni juttuun kaakon radio vastasi tänään: venäjällä on uskomus, että samat sienet kasvavat aina samalla kasvupaikalla. Eli kun viime vuonna kerättiin hyviä sieniä tuolta, niin sieltäpä sitten kerätäänkin tänä vuonna kaikki sienet - voi taivas. Ei se venäläinen sienituntemuskaan kai ole hyvää. Pelottaa ajatus kavalakärpässienen leviämisestä tänne!

Mutta eikun, ensi viikonloppuna tervemenoa sienimetsään.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Bomt Kneder

Muuten luokittelisin tuon haaparouskuksi, mutta kuiva pinta ja haavan seura on outoa. Kävin tarkistamassa Suomen rouskut-nimisen kirjan kirjastossa ja sen mukaan haaparouskujen alalajit suosivat lehtipuista vain koivua. Itse asiassa en löytänyt pikaisesti yhtään rouskua, joka olisi haavan juurisieni.

No päättelen sen haaparouskun alalajiksi. niitä on kuulemma vaikka kuinka. Täytyy kokeilla, ryöppäys ja kermakastikkeeseen. Rouskuissahan ei pitäisi olla yhtään kovin fataalia.

Meillä on tuo Suomen Rouskut- kirja, siitä aluksi poimittua:

Rouskut ovat kautta aikojen kiehtoneet sienitieteilijöitä. Jo "sienitieteen isä" ruotsalainen Elias Fries esittelee vuosina 1881-1883 julkaistussa teossarjassaan "Systema mycologicum" 42 silloin tunnettua rouskulajia.... jne." Rouskuja ovat tutkineet, Bomtin lisäksi, ainakin siinä mainitut sveitsiläinen Nüesch 1921, englantilainen Pearsson 1950, ranskalainen Bon 1980. Tsekkiläinen Zdenĕk Schaefer julkaisi useita tutkimuksia 60-luvulla, muutta päätyö jäi julkaisematta: Laaja tutkielma Keski-Euroopan koko rouskulajistosta.

Mittava perusteos Euroopan rouskuista on Walther Neuhoffin v 1956 ilmestynyt "Die Milchlinge (Lactarii). Siinä esitellään Keski- ja Pohjois-Euroopan 69 lajia. Kuvakirjoja on useita, jos joku niitä kaipaa, jaksan kyllä ne luetella. Suomessa sienitutkija P.A. Karsten ilmoittaa v. 1879 ilmestyneessä tutkielmassaan: "Rysslands och den Scandinaviska Halföns hattssvampar" (Mielelläni kääntäisin tuon "hattuvampiksi", vaikka merkitys muuttuukin, vielä) Suomesta 32 rouskulajia. Risto Tuomikoski on havainnut varmuudella maastamme 39 rouskulajia. Suursienioppaassa 1976 Teuvo Ahti esittelee 50 meillä varmoina todettua rouskulajia.

Eipä ole Bomt Kneder yksin ongelmansa kanssa. Jos huomasit kirjassa on myös määrityskaava lajien tunnistamiseen. Piti kouluaikana kerätä, muistaakseni 80 kasvia, ja ne itentifioida, kuivattaa ja tehdä myös esityskuntoon herbarioon, opetella latinalaiset nimet ja muuta kivaa, ettei kesälomalla käynyt aika pitkäksi. Linne`n määrityskaava oli nimien löytämisessä apuna. Oli kukkakasveilla tarkka, suurennuslasia tarvittiin heteitten ym laskemiseen. Suomen rouskut kirjassa on samalla algoritmilla kehitetty tunnistamisjärjestelmä. Kokeilitko sitä?

Kun aikoinaan opettelin sienien keräilyn oma-aloitteellisesti, koska kotona ei sieniä aiemmin syöty, aloitin nimenomaan rouskuista koska ne tuntuivat helpolta tunnistaa valkoisen maitiaisnesteen takia. Pian huomasin lajikkeita joista sitä ei välttämättä tullut. Vaikkapa märillä paikoilla kasvoi jo ulkomuodoltaankin herkullisen näköisiä pikkusieniä, aikuisen itiöemä on pari senttiä korkea, ja ilmiselviä rouskuja. Uskalsin niitä syödä, vaikkei niistä, ehkä märästä kasvupaikasta johtuen, mitään maitiaisnestettä tullutkaan. Olivat hyviä ja kulinaarisesti kauniita kokonaisina, ei niistä raskinut silppua tehdä ennenkuin lautasella.

Olen sittemmin muutamalle ihmiselle, mm. niinkin järkevälle ihmiselle kuin isälleni, innokkaista naisista nyt puhumattakaan, opettanut yleisten ruoka-, ja myrkkysienien tunnistamista. Aina on ollut sama ongelma: Jankutus "poimi sieni syöntiastaan vain kun sen varmasti tunnistat" ei mene perille. Aina tullaan kysymään "Voiko tämän syödä, kun on niin herkullisen näköinen ja kauniin sinertävä" Vastaukseksi ei tunnu riittävän: "Ei, jollet tiedä mikä se on". Onhan outoja sieniä mukava tutkia, mutta on todellakin syytä pitää ne erillään syötäväksi tarkoitetuista sienistä. Voi v***u, lätisen kuin joku kotitalousopettaja. Suomessa on kuitenkin edelleenkin löytämättömiä lajikkeita. Saattavat kasvattaa itiöemän vain sadan vuoden välein, tai tuhannen, mistä sen tietää.

Rouskut ovat hyviä ja monipuolisia sieniä, eikä myrkytysvaaraa ole jos ne yleensä tunnistaa. Tarkoitan Haapa- Kangas- ja karvarouskuja. Pelkäävien on syytä varoa Mustarouskuja, niistä on jo aikoja sitten löydetty karsinogeeneja, mutta ei niihinkään heti kuole.

Kulinaariseti parhaimpina pidän yleensä ja erikoisesti muutamia vahverolajikkeita. Harmi etten niitä osaa säilöä. Taitavat olla kausiluonteista tavaraa. Jos haluaa sienistä jänniä kokemuksia psyykkisesti, en suosittele monesti esiintulevaa Punaista kärpässientä. Siitä tulee maha aika kipeäksi. Muitakin "Lakkipäitä" kasvaa meillä siihen tarkoitukseen. En tässä niitä kuitenkaan esittele.

Jäi tuo rouskulaji sitten selvittämättä annetuilla alkuehdoilla. Voitaisiin käyttää menetelmää, jonka henkiystäväni Tiäremiäs aloitti, ehkä tällä kertaa tietämättömyytään. Hyvä Veli: Se ei nyt ainakaan ole Karvarousku. Näin väitän, mutta sienten itiöemistä ei voi koskaan olla absoluuttisen varma ilman dna-tutkimusta. pitää soitaa operaattorille.

Lierikki Riikonen

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
ChG
Sienillä olisi mahdollisuus tienata myös verotonta lisätuloa:

http://www.dallavalle.fi/main.site?acti ... /view&id=2




Hieno juttu. Ongelmaksi on vain Suomessa tullut tämä:

Tuotteet ostetaan aina PÄIVÄN HINNOIN.
Hinta määräytyy laadun ja markkinatilanteen mukaan.

Yleisönosastopalstoilla on joka syksyinen valitus siitä, "Kuinka marjat ja sienet mätänevät metsiin koska niitä ei kukaan viitsi poimia". Yleensä asialla ovat henkilöt, jotka itse eivät suurin surminkaan lähtisi henkilökohtaisesti hyödyntämään niitä itse, ainakaan ansiomielessä. On se tienatakseen niin kovaa hommaa. Joskus saa kävyistä kohtuullisen korvauksen, mutta siemenvarastot ovat yleensä riittävät, ettei niitä tarvitse ostaa vuosittain. Liberaali-, markkina, globaalitalous on pahasti vääristynyt tässä. Eläkeläispoimijat kysyvät: "Mitä nyt maksetaan", eivatkä tiedustele: "Mitä tarjoat", eivätkä osaa olla myymättä, jollei hinta miellytä. Luonnontuotteitten arvostuksen lisäämiseksi pitäisi oppia sanomaan "En sillä hinnalla myy". Järjestänkin kurssin uökomaalaisille poimijoille, joita saapuu Venäjältä ja Virosta. Eivät ole oppineet vielä kapitalistisen markkinatalouden periaatteita. Sama koskee vene- ym.pakolaisia.

Lierikki Riikonen

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat