Väkivaltapelit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
Pitkäaikaisista vaikutuksista kertoi esimerkiksi tutkimus 600 kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisesta, joiden iät vaihtelivat 13 ja 15 vuoden välillä. Tutkimuksen mukaan nuoret, jotka pelasivat enemmän tietokonepelejä, olivat myös muita vihamielisempiä, ja päätyivät useammin riitoihin opettajien tai muiden oppilaiden kanssa.

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=24470&tyyppi=1

Oletettavasti lapset saiva itse päättää paljonko pelasivat. Uskoisin, että itse pelaaminen ei lisää väkivaltaa (ainakaan mitenkään merkittävästi), vaan väkivaltaisemmat lapset pitävät enemmän väkivaltapeleistä ja siksi pelaavat niitä.

Tämä on taas näitä tilastopelleilyjä... esimerkkinä voisin mainita esim. tilastollisesti todistettavissa olevan väitteen siitä, että masentuneisuus lisää koulukiusaamista. On mennyt syy ja seuraus sekaisin, ja jälleen kukkahattutädit innostuvat vauhkoamaan pelien väkivallasta. Sitäpaitsi suurin osa väkivaltapeleistä on vähintään K15, yleensä K18 (GTA:t yms.)

Mitä mieltä?

Sivut

Kommentit (51)

Vierailija

Vastasin mahdollisesti, jos tässä tarkoitetaan aggressiivisuudella varsinaisia väkivallantekoja tai muuta aggressiivista käyttäytymistä. Mielestäni nämä pelit turruttavat pelaajan väkivallalle. Vaikka se ei suurimmassa osassa tapauksista, normaaleissa tilanteissa varmaan lisääkään väkivaltaista käytöstä, psykologinen vaikutus ei varmasti ole mitenkään positiviinen.
Paitsi armeijan näkökulmasta. Sen kannalta tappamisen automatisoiminen realistisilla simulaatioilla on tietenkin hieno juttu, koska suurin osa ihmisistä ei halua ampua lajitovereitaan ja vielä Toisessa maailmansodassa 65-70% amerikkalaissotilaista ei tähän pystynyt normaalissa taistelutilanteessa. Pentagon julkaisikin vuonna 2002 oman täysin kilpailykykyisen lahtauspelinsä jonka voi ladata ilmaiseksi netistä.

Ihan hyvä artikkeli aiheesta: http://www.newsreview.com/issues/Sacto/ ... /cover.asp

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

Olen pitkän linjan pelaaja, nähnyt kaiken maailman leikkelytappoampumishakkaus-orgiat ja miettinyt asiaa pääni puhki. Se on päivän selvää, että hyvään peliin jää koukkuun. Ei väkivallan vuoksi, vaan sen takia että peli on tehty koukuttavaksi. Voi käydä niin, että miettii koko päivän jotain pelissä vastaan tullutta pulmaa ja triviaalimmat jutut tekevät silloin vain ärtyneeksi. Silloin ei pelityypillä ole juuri väliä. Pelaamisella on huonohko maine, mikä omalta osaltaan ajanee kaikenikäisiä pelaajia pelaamaan öitä läpeensä. Tämä johtaa kaikenlaisiin ongelmiin. Epäilemättä tällaiset asiat tulisi aina ottaa tutkimuksissa huomioon, eikä katsoa pelaamista aina tietynväristen lasien takaa. Pelitutkimus on muutenkin vielä pirun köyhää, eikä pelaamisen demonisoiminen ja lööppien repiminen auta asiaa paskan vertaa.

En tunne tätä demonisoitua FPS-kulttuuria kovin hyvin, mutta ainakin tappelupelien suhteen verkottuneet keskustelijat ovat helvetin kovan luokan nörttejä, jotka tekevät hommasta tarvittaessa melkoista huippu-urheilua. Kaikkine ikinä keksittävine lieveilmiöineen.

Itse kommentoisin pelitutkimuksen parissakin pyörineenä, että kyse on yhteisöllisesti rakentuneista merkityksistä, peli kontekstina. Eksplisiittinen väkivalta on harvoin olennaisin pelaamiseen liittyvä aggressiivisuutta lietsova yksittäistekijä. Pitäisikin minusta kysyä paljon useammin, miten pelataan sen sijaan paljonko mättöä, suolenpätkiä ja luurouhetta peli sisältää. Pelissä lapsikin voi tuntea olevansa tilanteen hallinnassa, iltauutisten raatoja katsoessa visuaalinen efekti on paitsi dramaattisempi, myös vailla järjellistä syytä. Peleissä on sentään helposti omaksuttava juoni, uutisissa tapahtumat eivät selitä välttämättä mitenkään itseään.

On useita tutkimuksia, joiden mukaan videopelejä pelaavat nuoret ovat aloitekykyisempiä ja heidän visuaalisspatiaalinen älykkyytensä on keskimäärin muita nuoria korkeammalla tasolla. Itse tunsin kouluaikoinani monia opettajien kanssa yhteen ottaneita himopelaajia, jotka ovat samalla olleet koko porukan nokkelimpaa ja kyseenalaistavinta porukkaa. Pelaaminen tekee nuorista aktiivisia ja sosiaalisia, koska pelienkin painopiste on siirtynyt sosiaalisempaan suuntaan.

Yksinäiset ninjat ovat luku sinänsä, jos ei tee siinä elämänvaiheessaan mitään muuta kuin pelaa väkivaltasilpomismättöä ja elämä pyörii fragien ja pingien ympärillä, niin hulluksihan siinä lopulta tulee. Addiktio mikä addiktio.

Sosiaalisessa pelaamisessa pätevät eri pelisäännöt kuin yksinpelaamisessa. Harva moderni väkivaltapeli on pelillisesti parhaimmillaan yksinpelissä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Vastasin "ei yleensä" kun kerran yli 18-vuotiaista kysytään.
Olen pelaillut sitten nintendo 8-bittisestä ajasta tähän saakka.
Pelit ovat merkittävästi kehittyneet etenkin graafiselta osalta noista nintendo ajoista. Väkivaltaa peleissä on ollut aina, mutta nykyään kun sen voi kohta piirtää lähes valokuvantarkasti se on luonnollisesti lisännyt vastustusta joissain piireissä. Tämän hetken lempipelini on call of duty jota hakkaan netissä. Mielestäni ongelmaa ei ole mikäli k18-pelit ei päätyisi nuorempien käsiin.

Harmi vain että esim. vertaisverkoissa (ED2K) on kaikki latailtavissa vapaasti ja tuskin monikaan vanhempi tietää tai ymmärtää millaiset mahdollisuudet internet on tuonut tässä tapauksessa. Eri sivuilta linkitettyinä pelin voi klikata vaikkapa Emuleen, ja kohta se on koneella ja asennettu. On bitorrentteja ja dC++ ja muita, tiedostonvaihtotyypistä riippumatta pelit saa vaivattomasti koneelle ja testiin.
Verkossa ei ole ikävahteja katsomassa tekemisiäsi.

PS: Olettekos muuten panneet peleissä merkille nuo K-18 merkinnät?
Vaikka selvillä merkinnöillä voidaan ilmoittaa kaupoissa ikärajat olen joissain peleissä huomannut sen merkinnän palvelevan mainontaa.
Merkinnän alla voi olla varoitus tyyliin "sisältää verta ja gorea, ei lapsille"
Eikös tuo jo houkuttele hankkimaan pelin? Ja tarvitaanko tällaisia moraalittomia pelejä? Ymmärrän vielä Sotapelit (medal of honor, call of duty ynm) mutta verellä mässäilyä (Raajojen irtoaminen, päiden räjäyttelu ampumalla) en. Vai palveleeko se samoja viettejä kuin splatter-elokuvat? Ehkäpä.

Peliplaneetta foorumilta:
"Väkivalta peleissä myy yllättävän hyvin. Eihän kukaan kova teinijätkä osta mitään mariota, verta pitää nähdä!
Pelin sisältö on verrattava kevyiden snuff pätkien sisältöön"

Kevyiden??? Esim. Manhunt pelissä olet tappaja. Tappoa voi ihastella jälkeenpäin uusintana

Vierailija

Kyllä mä uskon että tappaminen olis todellisuudessakin paljon hyväksytympää jos aina kuoleman jälkeen heräis uudestaan eloon.

Vaikka onhan siinä se kipukysymys kans..

Ne kaverit joita mä tunnen jotka pelaa just näitä fps:siä (kuten myös minä:P) ei ole todellakaan mitään väkivaltasia tai agressiivisia ihmisiä itse asiassa sivareita suurin osa (niinku itekki) eli väkivallan vastustajia.
Ne on varmaan ne jotka ei osaa pelata jotka lettuuntuu siitä pelaamisesta liiaksi ja sitten purkavat turhautuneisuuttaan..

Kyllä mäkin uskon tohon että ne agressiiviset ihmiset on agressiivisiä ihan muutenkin vaikkei pelais. Kyllähän niitä oli jo ennen pelejä. Ja sukon myös opettajien mielipiteiden esitetyn hieman kärjistetysti suppean vertausryhmän takia..

noh, en tiiä.. mä pelaan väkivaltasia pelejä joissa pelihahmoja päsee lahtaamaan ja palottelemaan mutta mielelläni pelaisin väkivallatontakin fps:sää jos sellasia olis.. oonkin miettiny että toimiskohan sellanen survival-peli missä pitää jonain (eläimenä tai ihmisenä) selviytyä elossa luonnon armoilla.. eli ettii ruokaa saalistamalla tai ihan poimimalla ym... tietenkin kuitenki niin että olis joku päämäärä.. mun mielestä sellanen vois olla ihan toimivaa..

Vierailija
Ne kaverit joita mä tunnen jotka pelaa just näitä fps:siä (kuten myös minäRazz) ei ole todellakaan mitään väkivaltasia tai agressiivisia ihmisiä itse asiassa sivareita suurin osa (niinku itekki) eli väkivallan vastustajia.

Ihan hienoa, mutta tuo asia ei ole ikinä mennyt kaalini että kaikki sivari(mitä minä tunnen, pari poikkeusta kyllä on) pelaa fps ym. sotapelejä. Elämässä pitää olla valintoja ja jokainen tekee miten parhaaksi näkee mutta en ymmärä miksi sivari pelaa sotapelejä?

Vierailija

Aika erikoisia tutkimuksia ja tuloksia. Kas kun eivät testanneet miten alkoholi vaikuttaa 13-15 vuotiailla. Noita tutkimuksia lisäksi tekevät yleensä pelaamattomat ihmiset.

No joo. Asiaa. Itse olen pelannut commodoresta lähtien. En ole havainnut, että pelaajat olisivat mitenkään väkivaltaisempia. Jos tällaisissa tutkimuksissa tulee ilmi ne tapaukset, jossa pelit ovat korvanneet vanhemmat, niin en ihmettele, vaikka väkivaltaisuus kasvaisi. Jos lapsi jää vaille vanhempien läsnäoloa ja opastusta ja sen sijaan viettää päivänsä ja iltansa pelkästään väkivaltapelien luona, niin en ihmettele, vaikka pelit tällöin lisäisivätkin lasten häiriintyneisyyttä. Jos lapsi jätetään yksin väkivaltaelokuvienkin pariin, niin käy samoin. Jotenkin tuntuu taas sensaatiohakuiselta uutisoinnilta, jolla pyritään pönkittämään pelaamattomien itsetuntoa ja syyllistämään pelaajat pahoiksi nörteiksi.

Monesti esim. PC-pelaajat joutuvat opettelemaan tietokoneensa hyvin, jossa vaaditaan ongelmanratkaisukykyä sekä tiedonhakemista mm. internetistä omatoimisesti, joten tätä tulisi kannustaa. En tiedä mitä alustoja tutkimuksessa on käytetty. Konsolit ovat sitten oma lukunsa - peli koneeseen ja peli alkaa. Konsolipelaamisesta ja pelaajista ei ole niin paljon kokemuksi, joten siihen en voi ottaa niin paljon kantaa. Sen verran kuitenkin sanon, että konsolilla pelaavat eivät ole yhtä pitkäjänteisiä kuin PC-pelaajat(kokemusteni mukaan).

Peleissä je elokuvissa on ikärajat juuri sitä varten, että tuon ikäiset eivät niitä pelaa/katso. Väkivaltapeleissä ikärajat ovat 15-18v. joten tuntuu tyhmältä, että tehdään tutkimuksia ikäryhmällä, joille ko. pelit eivät kuulu.

Vierailija
Syncis
en ymmärä miksi sivari pelaa sotapelejä?

Ei kyl ykskään niistä sivareista erityisesti sotapelejä pelaa.. itse henk.koht. en edes pidä sotapeleistä.. sinkohipat on mun mieleen..

Vierailija

Yksi asia, mikä minua on "huolettanut" (ei oikeasti huolettanut, mutta pitää ehkä ottaa huomioon), on se, että peleistä saattaa kuitenkin kehittyä tietynlainen suhtautuminen elämäsä eteen tuleviin "esteisiin". Monesti noissa peleissä on vain yksi varteenotettava vaihtoehto; este lahdataan, ja matka jatkuu. Diplomatialle ei paljoa jää tilaa. Jos tällainen toisin ajatteleviin kanssaihmisiin kohdistuva ajattelutapa pääsee leviämään pelimaailmasta tosielämään, niin se on valitettavaa.

Monia strategiapelejähän kehitetään juuri sellaiseen suuntaan, että diplomatialla on entistä suurempi rooli. Ehkä tuossa onnistutaan sitten, kun saadaan tekoäly kehittymään sen verran hyväksi taistelijaksi, että sota ei ole joka tilanteessa tehokkain keino edetä.

Vierailija
Syncis --> Jos sivarius johtuu juuri siitä, että armeija rajoittaisi liikaa pelienpelaamisharrastusta..



Kiitos, tätä vaihtoehtoa en tullut ajatelleeksi äkkiseltään, pitäisi varmaan kiivetä vuorelle mietiskelemään. Mutta pääsepä armeijassakin pelaamaan, LARPia! Leikkiä nyt 6kk/12kk sotilasta, lapsellista...

sinkohipat on mun mieleen..

Kieltämättä kivaa, kuhan ei jää koukkuun. Tuli sekin vaihe käytyä läpi elämässä.

Vierailija

Uskon, että ne tapauskohtaisesti ylläpitävät väkivaltaisuuden hyväksyvää toimintatapaa. (Vastenmielisiä) agressiivisyyteen keskittyneitä pelejä tuskin pelaavat ne ihmiset, jotka muutoinkin haluavat ratkaista kiperiä tilanteita ilman väkivaltaa.

Monet entisajan (?) piirretyt sisältävät "pelkästään" väkivaltaa, kun aina vaan, minkä tahansa väkivallan kohteeksi joutunut - repe sorsa - tms. heräsi henkiin, vahingoittumattomana. Sairasta eli epätodellista touhua.

Vierailija

Ja realistisuus pelissä ei mun mielestä vastaa toimivuutta. Mun mielestä mitä realistisempi sen huonompi mutta sehän onkin ihan mielipidekymysys.. eli ei hirveesti kiinnosta pelata sotapelejä joissa pitää istua suojassa ja venata että jengi tulee ammuttavaks.. booooriiiing..

ja dino: Siis niillä jotka säännöllisesti harrastaa pelaamista sivarius voi hyvin johtua just tosta. Itte en tunne kun pari ihmistä jotka on harrastanu säännöllisesti pelaamista (niinku jossain klaanissa tms..) eikä ne enää harrasta.. sehän on sitä paitti helvetin tylsää ku pitää keskittyä vaan yhteen peliin.

Vierailija
iLL
Ja realistisuus pelissä ei mun mielestä vastaa toimivuutta. Mun mielestä mitä realistisempi sen huonompi mutta sehän onkin ihan mielipidekymysys.. eli ei hirveesti kiinnosta pelata sotapelejä joissa pitää istua suojassa ja venata että jengi tulee ammuttavaks.. booooriiiing..

ja dino: Siis niillä jotka säännöllisesti harrastaa pelaamista sivarius voi hyvin johtua just tosta. Itte en tunne kun pari ihmistä jotka on harrastanu säännöllisesti pelaamista (niinku jossain klaanissa tms..) eikä ne enää harrasta.. sehän on sitä paitti helvetin tylsää ku pitää keskittyä vaan yhteen peliin.

Kapea kuva sotapeleistä
Ainakin call of dutyssa (monipelissä) on erilaisia tehtävätyyppejä tukikohtien tuhoamisesta radioyhteyksien tuhoamiseen ja lipunryöstöön. Ajoneovot tuo oman mausteensa, mallinnettuina on etenkin modeissa sodan aikaiset maasturit, panssarivaunut ja ja muut sotalelut on käytössä ja missään ei ole niin hyvää fiilistä kuin maasturilla painat vihollisen linjojen läpi joukkue kyydissä...ei todellakaan ole tylsiä pelejä, etenkään verkossa. Battlefieldissa pääsee myös ilmasta käsin sotakoneilla taistelemaan. Pelkällä puskassa istumisella ei pitkälle pötkitä.

Mielestäni yliampuvat supersinkosädelelu-sotapelit eivät ole jännittäviä, vain naurettavia. Juostaan kuin päättömät kanat ympäri kenttiä keräten utopistisia aseita. Mutta kuka tykkää mistäkin, makuasioita.

Edit: Mutta sivarithan elää epätodellista elämää, siksi epätodelliset pelitkin

Vierailija
Lance
Yksi asia, mikä minua on "huolettanut" (ei oikeasti huolettanut, mutta pitää ehkä ottaa huomioon), on se, että peleistä saattaa kuitenkin kehittyä tietynlainen suhtautuminen elämäsä eteen tuleviin "esteisiin". Monesti noissa peleissä on vain yksi varteenotettava vaihtoehto; este lahdataan, ja matka jatkuu. Diplomatialle ei paljoa jää tilaa. Jos tällainen toisin ajatteleviin kanssaihmisiin kohdistuva ajattelutapa pääsee leviämään pelimaailmasta tosielämään, niin se on valitettavaa.

Tätä minäkin olin kommentoimassa. Uskon, että väkivaltakuvastot ylipäänsä kaventavat ihmisen kykyä nähdä ongelmatilanteissa muitakin ratkaisuvaihtoehtoja kuin väkivallan. Useimmat väkivaltakuvastot, kuten väkivaltaiset elokuvat, uutiset ja pelit tarjoavat väkivallan lähestulkoon ainoaksi vaihtoehdoksi ongelmanratkaisuun ja esittävät sen ikään kuin luonnollisena.

Tietysti normaali ihminen osaa erottaa todellisuuden ja fiktion toisistaan, mutta entä sitten, kun on koko elämänsä elänyt tälläisten kuvastojen ympäröimänä. Mediatutkija George Gerbner näkee asian aika pessimistisesti. Hänen mukaansa median väkivaltakuvastot tuottavat lopulta ns. "pahan maailman syndrooman".

http://www.ciadvertising.org/sa/spring_03/382j/kimberly/index.html

Vaikka tämä meni nyt aika kauaksi väkivaltapelestä, voi sitä pohtia myös tuon kultivaatioteorian kautta. Medioidusta väkivallasta siinäkin kuitenkin on kyse.

Vierailija
Mun mielestä mitä realistisempi sen huonompi mutta sehän onkin ihan mielipidekymysys.. eli ei hirveesti kiinnosta pelata sotapelejä joissa pitää istua suojassa ja venata että jengi tulee ammuttavaks.. booooriiiing..

Mielipide tuokin on ja hyvä sellainen. Itse pidän enmmän realistisista ammuskelu peleistä, ei kiinnosta juoksennella hyper ukolla jolla viisi piippuinen haulikko/konekivääri/kranaatinheitin ihme ase jolla 1000 patia pystyy ruilauttaa lataamatta ja rekyylistä välittämättä, mukana tietenkin wanha kunnon sinko joka mahtuu takataskuun ja on näppärästi käytettävissä pahan tilanteen varalle(ampuu sarjatulta). Haarniskankin kanssa pystyy hyppimään kenguru hyppyjä vaivatta. Hauskoja pelejä mutta ei nappaa...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat