Lääketieteen historiasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ruotsin kuningas Kaarle X kuoli 1600-luvulla keuhkokuumeeseen, mutta häntä hoitaneet aikansa huippulääkärit pitivät loppuun asti vaivan syynä suolisto-ongelmia ja tunkivat äijään hillittömät määrät peräruiskeita. Tämä oli avaus siihen, että tuolloin lääketiede oli niin heikkotasoista, ettei sitä voinut pitää nykymittapuiden mukaisena tieteenä (mikä taisi päteä moneen muuhunkin tieteenalaan). Sairauksien syistä, viruksista ja bakteereista ei tiedetty tuon taivaallista. Jossain vaiheessa ruton arveltiin syntyneen tulivuorenpurkausten kaasuista. Muutama sata vuotta sitten taudin yllättäessä kokenut kansanparantaja oli todennäköisesti turvallisempi valinta kuin nuori lääkäri, jolla oli pääosin virheellinen koulutus ja kokemusta ei ollenkaan. Yliopistoissa ei oltu juurikaan kiinnostuneita ihmiskehon tutkimisesta vaan uskottiin kaiken tarpeellisen tiedon löytyvän muinaisten kreikkalaisfilosofien kirjoituksista. Osaako joku sanoa, missä vaiheessa lääketiede saavutti sellaisen tason, että se oikeasti alkoi hyödyttää ihmiskuntaa ja lääkärit pystyivät oikeasti auttamaan ihmisiä?

Kommentit (5)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

On sellainen kirja kuin Kirurgian vuosisata, tekijää en muista, mutta luin sen aikoinaan parikin kertaa. Siitä ainakin selviää leikkaushoitojen kehitys. Kuten myös Ferdinard Sauerbruchin omaelämänkerta Elämäni kirurgina.
Yksi merkkipaalu oli tietysti antiseptiikan ja myöhemmmin aseptiikan kehitys sairaaloissa. Synnytttäjät mm. sirastuvat ja kuolivat sairaaloissa useammin kuin kotona. Lääkärit tulivat suoraan patologisista puuhista synnytyssaliin ja muualle. Verinen takki oli ammattitaitoisuuden merkki.
Leikkaussaleihin alettiin puhaltaa karbolihappoa, joka on antiseptinen aine. myös kädet pestiin ja desinfioitiin.
Florence Nightdindale teki ansiokasta työtä hoidollisella puolella Krimin sodan aikaan.

Lierikki Riikonen

Vierailija
mth
...Sairauksien syistä, viruksista ja bakteereista ei tiedetty tuon taivaallista. Jossain vaiheessa ruton arveltiin syntyneen tulivuorenpurkausten kaasuista. Muutama sata vuotta sitten taudin yllättäessä kokenut kansanparantaja oli todennäköisesti turvallisempi valinta kuin nuori lääkäri, jolla oli pääosin virheellinen koulutus ja kokemusta ei ollenkaan. Yliopistoissa ei oltu juurikaan kiinnostuneita ihmiskehon tutkimisesta vaan uskottiin kaiken tarpeellisen tiedon löytyvän muinaisten kreikkalaisfilosofien kirjoituksista. Osaako joku sanoa, missä vaiheessa lääketiede saavutti sellaisen tason, että se oikeasti alkoi hyödyttää ihmiskuntaa ja lääkärit pystyivät oikeasti auttamaan ihmisiä?

En ole millään lailla asiantuntija, joten vastaukseni on puutteellinen ja pintapuolinen, mutta ainakaan Louis Pasteurin ja Rober Kochin vaikutusta nykylääketieteen kehitykseen ei voitane aliarvioida. Hehän osoittivat, että monet taudit ovat pieneliöiden (bakteerit, virukset) aiheuttamia, ja tuosta havainnosta alkoi rokotteiden kehittely 1800-luvun jälkipuoliskolla. Infektiotaudeillehan ei tuota ennen - kuten ansiokkaasti kuvasitkin - osattu tehdä juuri mitään.

Toinen asia sitten on, että esim. tietyntyyppinen kirurgia ja vaikkapa katkenneiden luiden korjaus lienee ollut suhteellisen kehittynyttä jo muinaisessa Egyptissä (kuuluisat kallonporaukset) ja Roomassa (esim. gladiaattoreiden ja sotilaiden katkenneiden luiden korjaukset.)

Avausviestisi aiheeseen (jossa kerrot Ruotsin kuninkaan koettelemuksista henkilääkäreittensä keskellä) liittyy hauska ja suositeltava kirja; Wilhelm Treue: Kruunupäitä valtiomiehiä henkilääkäreitä, joka kertoo useiden kuninkaiden ja muiden kuuluisien valtiomiesten henkilääkäreistä, ja heidän vaikeuksistaan vaikkapa jatkuvasti itsensä kuoleman partaalle ylensyövien työnantajiensa hoidossa. Kirja on ilmestynyt suomeksikin jo 1950-luvulla, joten ellei siitä hiljattain uutta painosta ole otettu, niin sen löytää todennäköisesti vain antikvariaatista.

Vierailija

Tiivistäen voisi sanoa kirurgian alkaneen hyödyttää 1870-80-luvun taitteessa. Mutta kunnollista hoitoa useimpiin neurologisiin ja aineenvaihdunta/autoimmuunitauteihin sai vasta 50-luvun alusta lähtien.

Vierailija

Luin penskana sellaisen, melko paksunkin, kirjan kuin Mikrobien metsästäjät. Nyt en enää tekijää muista. Kirja kertoi juuri Pasteurista, Kochista, Leeuwnhoekista (mikroskopia) ja useista, lähinnä bakteriologiaan ja immunologian tutkimukseen vaikuttaneista henkilöistä (jennerit ja jersiinit) - vieläpä melko kronologisesti. Ne kymmenkunta kirjassa esiteltyä henkilöä ovat tällä saralla varmasti kukin tavallaan lääketieteen kehitykseen merkittävästi. Kirja oli kirjoitettu muistaakseni 40-luvulla. Sanoin oli, kun meille tullut karjalankarhukoiran pentu söi tämän opuksen. Ala-asteella olin sen verran aktiivinen lainaaja, että ei tarvinnut sitä korvata. "Vanhentunut ja muutenkin poistoon menossa". Siitä huolimatta, jos käsiinne saatte, lukekaa ihmeessä.

Eräästä divarista jäi käsiini kovakantinen Hugo Glaserin "Jännitävää lääketiedettä" vuodelta 1960. Se käsittelee lähinnä tutkijoita, jotka ovat itse kokeilleet lääkkeitä/myrkkyjä kliinisesti (saks. alkuteos Dramatische Medizin). Höh, yhteenvetona todetaan, että kokaiinijohdannaiset pelastavat maailman... Tätä teosta ovat Suomessa ilmeisesti jakaneet vain lääketehtaat liikelahjoina. Tietäiskös MD muuta?

Vierailija

Olen minä ainakin yhden lääketieteen historian kirjan saanut lääkefirmalta. En muista nimeä. Kirja oli hieno, taidekirjoihin rinnastettavissa.

Arno Forsius on ansioitunut suomalainen lääketieteen historioitsija.

Akuutista löytyy myös pari jaksoa, lähinnä kirurgian historiasta.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tervhist.html

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/haklaa.html

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/021104_b.htm

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/091104_b.htm

Hannu Vuori: Lääketieteen historia. Gummerus 1980
LÄÄKETIEDE, AIKANSA LAPSI

http://www.netlife.fi/users/msiivola/kr ... lapsi.html

Uusimmat

Suosituimmat