Jokaisella suomalaisella on Kiinassa 235 kumppania

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Kansainvälinen työnjako ja Kiinan 235 ihmistä per suomalainen

2000 vuotta sitten Kungfutselaisuus löysi tiensä Kiinassa Shandongin maakunnassa. Oopium-sodissa Kiinan keisari halusi estää kansalaistensa oopiumin käytön, ja se haittasi siirtomaaisännän Englannin busineksia; Englanti hikeentyi ja julisti Kiinalle sodan.1800-luvulla Kiina oli eräs maailman suurimmista teollisuustuottajista. Nyt Kiina rahoittaa merkittävänä osallisena mm. USA:n jättiläismäistä ulkomaankaupan vajetta pitäen samalla korkotasoa alhaalla.

Suomella ja Kiinalla on mallikelpoinen kauppatasapaino, se on meille hiukan ylijäämäinen. Kiina on merkittävä korkeateknologian tilaaja Suomesta; paperikoneet, metsäkoneet, insinöörisuunnittelu ja mm. ohjelmistotuotteet. Tänä päivänä Kiinan kysyntä kasvaa koko ajan ja tuo mahdollisuuksia mm. Suomelle. Finnair on saanut runsaasti tuottavia Kiinan lentoja molemminpuoliseksi hyödyksi.

Kiinan toimet "länsimaalaistumisen" tiellä omalla metodillaan alkoivat presidentti Deng Xiaopingin aikana vain pari vuosikymmentä sitten. Tämän jälkeen maailma on nähnyt historian kovimman taloudellisen kasvun; mm. raaka-aineiden lisääntyvä kysyntä nostaa maailmanmarkkinahintoja.

Kiina on oikeutettu "jalanjälkensä" kokoiseen talouteen ja merkittävyyteen yhteisissä globaalioperaatioissa. Maapallomme kulutusjuhla on juuri nyt vielä vinoutunut Atlantin toiselle puolelle. Kiinalaisia on 1,3 miljardia; se tarkoittaa n. 20% koko maapallon väestöstä. Oikeudenmukaisuusperiaatteella Kiinalle kuuluu kokonsa mukainen osuus pallomme mahdollisuuksista. Kiina peräänkuuluttaa yhteistä toimintaa yhteisen pallomme eduksi; yksikään kansakunta ei voi olla yksinvaltaisessa asemassa.

Suomelle Kiina on suuri mahdollisuus; meillä jokaisella suomalaisella on Kiinassa 235 kanssaveljeä ja -sisarta, joista pieni osa voisi tuntea meitä paremmin. Suomalaisiin kauppamiehiin ja ennen kaikkea insinööreihin on luotettu Kiinassa jo 1950-luvulta lähtien. Nokian operaatiot alkoivat vasta 21 vuotta sitten. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja hyvät työmme muistetaan kauan. Kiina ei ole eksoottinen, vaan pikemminkin me olemme suomalaisina harvinaisia.

Kiinan tulee myydä jokaiselle EU-kansalaiselle kaksi paitaa, että se voisi ostaa yhden Airbus-matkustajakoneen Ranskasta. Kiina on tarvitsemassa lähivuosina kymmenittäin uusia liikennekoneita. Kiina tulee myös tilaamaan suomalaisten osaamia risteilyaluksia, jotka nyt ovat menneet lähinnä norjalaisille ja amerikkalaisille varustamoille.

Kiina voi olla meille mahdollisuus ahkeran ja luotettavan työvoiman saannin osalta; heidän palkkatoiveensa on kilpailukykyinen ja se voi olla ratkaisu tuotettaessa vapautuvassa Karjalassa vapaakauppa-alue eduin tuotteita Venäjän loputtomille kulutusmarkkinoille. Nythän tuotanto ja suunnittelu menevät sinne, missä palkat ovat kilpailukykyisiä sekä ennenkaikkea missä on kysyntä. Suomen vieressä on Euroopan suurimmat tulevaisuuden markkinat.

Kiina vie oikeutetusti osansa verran työpaikkoja, koska myöskin kulutus tapahtuu siellä. Ensimmäisessä vaiheessa lihoneet länsimaat luovuttavat "liukuhihnat" meneillään olevan kansainvälisen uustyönjaon operaatiolla kilpailukykyisille palkkakustannusmaille. Kiinan jälkeen on tulossa toinen Aasian väestöjättiläinen Intia (1,1 mrd asukasta). Seuraavassa vaiheessa kansainvälisen työnjakopolitiikan mukaisesti luovutamme suunnittelutoimintamme "alakerran"; jälleen palkkapolitiikkamme ja kysyntätekijän mukaisesti.

Meille jää korkeasuunnittelu ja toistemme palvelu sekä alueellinen sisämarkkinarakentaminen ja ylläpito, vaikkakin jo nyt eestiläiset rakennusmiehet "konsultoivat" rakennustyömaillamme. Syy on selkeä, palkkamme länsimaissa ovat liian korkeat. Me emme ole sen parempia kuin ystävämme Kiinassa tai Intiassa. Palkat tulevat myöhemmäksi onneksemme tasaantumaan hyvin pitkällä aikavälillä. Me voimme vain kilpailla osaamisella, laadulla tai sitten kustannuksilla; kustannuksissa olemme jo hävinneet, toistaiseksi. Opetuksemme peruskoulusta yliopistoihin on uudistettava perin pohjin; nyt on tekojen aika, puhumisen ajat ovat ohi. Voimme myöskin vaihtaa liturgiaan ja jargoniaan hautautuneet politiikkomme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Korkeateknologia ympäristö-, kierrätys-, energia-, tietotekniikka- ja telekommunikaatioaloilla ovat osaamisalueitamme kuin myös uudistuvien raaka-aineiden käyttö, vrt. peruspaperiteollisuuden muutos korkean osaamisen puuraaka-ainerakentamiseen. Taloja tarvitsemme aina, mutta paperi takapuolen pyyhintään ja kertakäyttökulutukseen informaation jakajana on kohta historiaa, ehkä toilet operaatiot muuttuvat hiukan hitaammin

Kiina ottaa joka tapauksessa osansa maailman taloudessa; me suomalaiset voisimme hyötyä asiasta olemalla vieläkin parempi yhteistyökumppani edes muutamaan niistä 235 ystävästä, mitä Kiinassa on meille jokaiselle. Kiinankielen taito on tätä päivää ja tulevaisuutta. Kulttuurien tuntemuksella ja kielitaidon hallinnalla olemme varmentamassa sillanrakentamista maidemme välille molemminsuuntaisena liikenteenä.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

molen aina ihmetellyt, miten ihmeessä se kiinalainen ostaapi sitä esimerkkimme mukaisesti helkkarin kallista harjuterästä, vaikka sillä on niin pienet palkat: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että suomalaisella onpi talousteoreetikon vakaan mielipiteen mukaisesti helkkarin korkeat palkat ja silti sillä suomalaisella ei ole varaa ostella sitä helkkarin kallista harjuterästä, mikä onpi konkretisoitunut erinäisten messukeskusten sortumisina ensilumien alla sekä jalankulkijoitten niskoihin kaatuilevian kerrostataloina... mikäköhän tässä yhtälössä mättääpi...? sama se onpi toisen esimerkkimme mukaisesti bensiinin hinta: edelleenkinhän onpi niin, että vaikka kiinalaisella onpi niin pieni palkka, niin silti se ajeleepi niin suurella limousinella, ettei keskivertojenkilläkään ole semmoisella varoja ajella, vaikka silläkin onpi suuremmat palkat kuin sillä pienipalkkaisella kiinalaisella ja pienemmät palkat kuin sillä helkkarin suuripalkkaisella suomalaisella... mutta on sillä jenkillä kumminkin suurenpi auto kuin sillä suomalaisella ja tietenkin siittä koituupi sille jenkille kaikenlaista pikkuharmia, koska koska se syöpi niin paljon sitä jumalattoman kallista bensaa ja joutuupi se jenkki käymään niin monessa työssä, kun yhteistäkunta ei osta sille leipääkään, vaikka bensaa se ostaakin...sitä mä vaan ihmettelen, että miten sillä jenkillä jääpi aikaa kaikilta töiltänsä sitä tankkeriansa tankkailla...että onko tässä talousteoriassa järjen hiventäkään...?

Vierailija

Hyvä Ilkka Luoma

En väitä olevani mikään tämän keskustelupalstan valtias, mutta täällä nyt useamman vuoden vaikuttaneena haluaisin kommentoida sinua, en siis kirjoitustesi sisältöä.

Sinun kaltaisiasi on nähty ennenkin. Ominaista on oman nimen käyttö ja loputon ns floodaus. Suurin osa omalla nimellään tänne kirjottavista on ollut enemmän tai vähemmän sekaisin. Sinä et vaikuttaisi olevan, mutta toimissasi on yksi ongelma. Sinä kopipeistaat tänne omia kirjoituksiasi, jotka olet googlen mukaan ehtinyt julkaista jo moneen kertaan muualla. Kaikki 18 kirjoitustasi ovat pitkiä vuodatuksia, ja vain aloituksia. Sinä et keskustele, vaan saarnaat.

Tuo on aika rasittavaa. Oletko niin rakastunut teksteihisi, että vain levitä niitä, etkä kommentoi muiden aloittamia keskusteluja?

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Bomt Kneder
Hyvä Ilkka Luoma

En väitä olevani mikään tämän keskustelupalstan valtias, mutta täällä nyt useamman vuoden vaikuttaneena haluaisin kommentoida sinua, en siis kirjoitustesi sisältöä.

Sinun kaltaisiasi on nähty ennenkin. Ominaista on oman nimen käyttö ja loputon ns floodaus. Suurin osa omalla nimellään tänne kirjottavista on ollut enemmän tai vähemmän sekaisin. Sinä et vaikuttaisi olevan, mutta toimissasi on yksi ongelma. Sinä kopipeistaat tänne omia kirjoituksiasi, jotka olet googlen mukaan ehtinyt julkaista jo moneen kertaan muualla. Kaikki 18 kirjoitustasi ovat pitkiä vuodatuksia, ja vain aloituksia. Sinä et keskustele, vaan saarnaat.

Tuo on aika rasittavaa. Oletko niin rakastunut teksteihisi, että vain levitä niitä, etkä kommentoi muiden aloittamia keskusteluja?

Niin, ensinnäkin on rehtiä ja suoraa kirjoittaa nimellä, eikä kätkeytyä jonkin nimimerkin taakse, tämä ei tarkoita sitä, että nimimerkillä kirjoittelu olisi tuomittavaa. Mielestäni tulee olla rohkeutta kertoa oma mielipiteensä ja ajatuksensa. Olen myös seuraillut näitä palstoja ja huomannut vakavaa ja kantaa ottavaa keskustelua eri aiheista, tosin osa on jotain kummallista, missä ei ole mitään kerrottavaa muille lukijoille, mutta sijansa niillekkin; palstoilla on myös moderaattorit.

Vuodatus itse kirjoittajasta ei ole oleellinen asia, vaan itse asian kohde, mm. tässä jutussani "235 ystävää" käsittelen aihetta, josta itselläni oma kohtaisia kokemuksia ja tietoa. Katsonkin paljon tärkeämmäksi tuoda asioita esille, kuin kirjoittajan ruotimisen, ruodin mieluummin itse juttua, jos siihen kulloinkin pystyn. Sinäkin voit reippaasti ottaa kantaa ko. aiheeseen, mikäli siihen jotain asiallista sanottavaa on. Mielipiteessä on huomionarvoista oma näkemys, ei ole niin dramaattista, vaikka asiavirheitä pujahtaa mielipiteisiin ja vastineisiin. Itse pyrin kaikin keinoin tuomaan esille niin totuudenmukaista faktaa kuin suinkin mahdollista (aina ei voi tietää kaikkia asiaan tai juttuun liittyviä vaikuttimia).

Seuraan juttujeni vastinekehitystä ja vastaan, jos siihen on tarvetta ja selvää kysyntää. Minulla ei ole tarvetta vastata vastaamisen vuoksi, vaan silloin, kun on jotain painavaa sanottavaa vastineisiin. Olen huomannut, että itse asiasisällöt ovat esim. tässä keskustelufoorumissa tärkeämpiä kuin itse kirjoittaja, ja hyvä näin: me emme esiinny kirjoittajina, vaan asian kirjoittajina. Osalla meistä on enemmän kirjoitettavaa kuin toisilla. Jokainen asiallinen ja kantaaottava sekä vakavasti tehty kirjoitus on näiden keskustelu- ja mielipidepalstojen elinehto. Kirjoittajan persoona on aivan eri asia. Minun ei ole tarvinnut ruotia itse kirjoittajia, itse kirjoitukset saavat huomiota, jos niihin on jotain sanottavaa ja katsoo vastineen olevan alkuperäisen jutun arvoinen.

On totta, että kirjoitan paljon lehtiin ja muillekkin palstoille; Sinä olet ensimmäinen itse kirjoittajan arvostelija, tulisiko sinun pohtia syytä siihen ja tarkastella omia vaikuttimiasi tapaasi ilmaista itseään näin muodoin? Ei ole häpeä tutkia omia vaikuttimia, niin teen minäkin ja huomaan aika-ajoin tehneeni virheitä, koetan myös korjata niitä.

Ensin ajattelin, että en kommentoisi vastinettasi, mutta katsoin asian olevan tärkeä vastaisuutta ajatellen. Näin kaikki lukijat saavat näkemyksen ja voivat antaa vastineensa ja kritiikkinsä siihen.

Toivotan Sinulle hyvää syksyä ja kriittistä otetta itse juttuihin ja innokasta polemisointia pureutuen itse asiakysymyksiin ja mielipiteisiin. Puolestani tämän kaltainen itse asian vierestä kirjoittaminen päättyy tähän ja haluan keskittyä itse juttuihin ja mielipiteisiin sekä kriittiseen tarkasteluun omiin kuin muidenkin juttuihin. Kiitos asian vierestä liipanneesta vastauksestasi.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija

Kiinassa on mahdollisuuksia. Nimittäin potentiaalia
Kiinassa löytyy, ja jaolle olisi hyvä päästä, mikäli etsii rikkauksia.

Mutta kuka on vastuussa siitä, että Kiinan nykyiset pahat ympäristöongelmat
hoituvat kuntoon ja että Kiinan tulevassa kehityksessä Kiinan luonto ja
muun maailman luonto ei tuhoudu täysin? On selvää, että nykypäivänä
saastumisongelma on olemassa, luonto on jokseenkin saastunut ja
vaurioitunut. Mutta entä sitten, kun päästään kulutuksessa oikein kunnolla
vauhtiin eli kun Kiina ja Intiakin alkavat elämään leveästi?

No niin, ratkaisu kaikkiin ongelmiin ovat vapaa markkinatalous (näkymätön
markkinavoimien käsi joka ohjaa markkinoita oikeaan suuntaan) sekä
uusi tekniikka. Vai ovatko? Onko nyt ihan varmaa että ovat? Vai voiko
jokin mennä sittenkin vikaan esimerkiksi herra Murphyn esittämän
vikaanmenolain perusteella?

Tähän päivään mennessähän mikään ei ole mennyt vikaan?
Tarkoitan, että luontohan ei ole saastunut ennenkään, eikä meillä ole
työttömiä, eikä sotia, eikä öljy ole loppumassa ja asiat ovat muutenkin
hyvin etenkin, kun nykyään ei ole nuoriso-ongelmia kuten viikonloppuista
ryyppäämistä, masennusta ja masennuslääkkeiden käyttöä?
Ja pääsiäissaaren ihmispopulaatio ei tuhoutunutkaan kun saaren
resurssit oli käytetty loppuun?

Mielestäni oikea ratkaisu talouden kehittymisen ja markkinoinnin keskellä
olisi hoitaa todelliset ongelmat kuntoon. Terveenä on parempi elää.

Mutta ongelmien ratkaisuhan ei ole mikään ratkaisu, vaan ratkaisu
ongelmiin löytyy esimerkiksi Kiinan mahdollisuuksien hyödyntämisestä,
koska jos me emme hyödynnä Kiinan mahdollisuuksia, niin joku muu
hyödyntää? Vai pystymmekö ratkaisemaan ongelmat ja hyödyntämään
kasvavaa taloutta? Jos emme, niin ongelmia on tiedossa sata % varmasti.

Vierailija

Olennaista on edelleen se, että kirjoitat koko ajan ensimmäisessä persoonassa. Tämä pätee vastaukseesikin. Olen hyvin monista ajatuksistasi samaa mieltä. Olennaista on lopetuksesi:

"On totta, että kirjoitan paljon lehtiin ja muillekkin palstoille; Sinä olet ensimmäinen itse kirjoittajan arvostelija, tulisiko sinun pohtia syytä siihen ja tarkastella omia vaikuttimiasi tapaasi ilmaista itseään näin muodoin? Ei ole häpeä tutkia omia vaikuttimia, niin teen minäkin ja huomaan aika-ajoin tehneeni virheitä, koetan myös korjata niitä.

Ensin ajattelin, että en kommentoisi vastinettasi, mutta katsoin asian olevan tärkeä vastaisuutta ajatellen. Näin kaikki lukijat saavat näkemyksen ja voivat antaa vastineensa ja kritiikkinsä siihen.

Toivotan Sinulle hyvää syksyä ja kriittistä otetta itse juttuihin ja innokasta polemisointia pureutuen itse asiakysymyksiin ja mielipiteisiin. Puolestani tämän kaltainen itse asian vierestä kirjoittaminen päättyy tähän ja haluan keskittyä itse juttuihin ja mielipiteisiin sekä kriittiseen tarkasteluun omiin kuin muidenkin juttuihin."

Rohkenen tuon perusteella vahvasti epäillä kykyäsi tutkia omia vaikuttimiasi ja itsereflektiotasi. Jos sinua ei todellakaan ole aikaisemmin kritisoitu, niin se johtunee lähinnä siitä että juttusi eivät kiinnosta ketään. Sinä laitoit tänne hyvin lyhyen ajan sisällä toistakymmentä aloitusta. Niitä on luettu vähän ja vastausmäärät ovat vähäisiä. Pitskästi perustellut itsestäänselvyydet eivät ole kovin kiinnostavia. Mielenkiintoista on myös tapasi vastata kritiikkiin: "tulisiko sinun pohtia syytä siihen ja tarkastella omia vaikuttimiasi tapaasi ilmaista itseään näin muodoin". Sinun kirjoituksissasi on jotain hyvin omituista, mitä on vaikea määritellä. Narsismia? Ehkä, itsekeskeisyyttä ja älyllistä omnipotenssia ainakin.

Loptio
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt12.4.2005
Ilkka Luoma
Sinä olet ensimmäinen itse kirjoittajan arvostelija,...

Tämä ei pidä paikkaansa. Totuus tästäkin selviää googlettamalla. Itse kirjoittajan motiivit liikkunevat lähinnä tasolla 'yhteiskuntaJukteri', rinnastaen tämän erääseen tuntemaamme 'fysiikkaJukteriin'.

Vierailija
Loptio
Ilkka Luoma
Sinä olet ensimmäinen itse kirjoittajan arvostelija,...



Tämä ei pidä paikkaansa. Totuus tästäkin selviää googlettamalla. Itse kirjoittajan motiivit liikkunevat lähinnä tasolla 'yhteiskuntaJukteri', rinnastaen tämän erääseen tuntemaamme 'fysiikkaJukteriin'.

Jep. Koen tällaiset saarnaajat hyvin rasittaviksi. Huomaa, että tämä herkkähipiäinen ilmoitti lopettavansa heti kun häntä kritisoitiin. Toivottavasti siihen voi luottaa.

Urho2112
Seuraa 
Viestejä297
Liittynyt6.4.2005

Mutta Mummoon yhtyen:

Hear, hear

Bomt rules

mummo

Hyvä iso-B!!

Ja asiaa Ilkka Luomalle:

Jotenkin sain sellaisen käsityksen, että olet yhteiskuntatieteilijä, joka suoltaa sosiallipornoa kuin entisen ministerin faxi! Mietin myös sitä, että luuletko kenties hyötyväsi siitä, että julistat täällä 'tiedettäsi'?
Jos siis teet nimeäsi tunnetuksi ja tähtäät kenties politiikkaan, niin kiitos ei! Osallistu keskusteluihin ja ota kantaa, mutta älä tuputa juttujasi.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Urho
Mutta Mummoon yhtyen:
Hear, hear

Bomt rules

mummo




Hyvä iso-B!!

Ja asiaa Ilkka Luomalle:

Jotenkin sain sellaisen käsityksen, että olet yhteiskuntatieteilijä, joka suoltaa sosiallipornoa kuin entisen ministerin faxi! Mietin myös sitä, että luuletko kenties hyötyväsi siitä, että julistat täällä 'tiedettäsi'?
Jos siis teet nimeäsi tunnetuksi ja tähtäät kenties politiikkaan, niin kiitos ei! Osallistu keskusteluihin ja ota kantaa, mutta älä tuputa juttujasi.

Ärhäkkä arviointi ja kritiikki itse jutuista on toivottavaa, sillä valmista ei synny missään "tuotekehityksessä" heti. Oleellista olisi asiaan pureutuminen ja analysointi jutusta, mikä "korpeaa", vihastuttaa tai ihastuttaa.

Julistus kuuluu politiikkaan, ei mielipiteisiin eikä ajatuksiin, joita haluaa tuoda näkyville saadakseen niihin "tuotekehitystä" muilta lukijoilta ja arvioitsijoilta. Politiikka kuuluu mielipiteisiin, mutta politiikan teko mm. eduskuntaan.

Tuputusta näillä foorumeilla ei tapahdu, sillä valinnan vapauden vallitessa on helppo hypätä jutun yli edes lukematta sitä. Täällä ei ole mitään pakkoa perehtyä toisen aivotuotokseen, kaikki on vapaaehtoista.

Kaikki ovat omanlaisiansa "kansansivistäjiä", koska ajatuksiansa "tuputtavat" yleiseen jakeluun. Ei ole juuri näkynyt täysin sisällyksettömiä aivotuotoksia missään foorumissa; jotkut jutut ja mielipiteet herättävät ja silloin on saavutettu tavoite --> syntyy polemisoinnin jälkeen "tarkistuksia" omiin ajatuksiin (toivottavasti aiheellisissa tapauksissa myös kaikille osallistujille

Harmillista on ollut se, että tämän "tarinoinnin" alkuperäinen asia ei saanut kirpeyttä tai jatkoa, vaan keskustelun kirvoitti vain toisarvoiset seikat. Itse Kiinaan liittyvät asiat ovat ajankohtaisia ja ne vaikuttavat uskomattoman paljon meihin suomalaisiin, myös hyvässä!

Tässä jonossa on yksi arvio, joka kosketti itse asiaa ja se oli Kiinan valtavasti kasvavan tuotannon ja kulutuksen aikaansaama yhteiskuntarasite; päästöt ja saasteet. Tuohon voisi jonkin verran asiaan perehtyneenä todeta, että Kiinan keskushallinnon uuusimmat päästömääräykset ovat jopa tiukempia kuin meillä Suomessa. Mm. uudet voimalaitokset rakennetaan näiden heidän uusimpien määräysten mukaisesti. Lisäksi Kiina tulee rakentamaan n. 20.000 (!) uutta jätevedenpuhdistamoa. Määrä on niin suuri, että se tulee lähes varmuudella antamaan meille korkeateknologiatyöpaikkoja suuremman määrän kuin olemme "menettäneet" mm. korkeiden palkkojemme vuoksi heille (mm. Kemijärvi ja Ylöjärvi).

Kiinaa koskevat keskustelut ja mielipiteet ovat tätä päivää ja tuon maan merkitys on jo nyt Suomelle suuri; näistä asioista mm. on mielenkiintoista keskustella.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Ilkka Luoma

Tässä jonossa on yksi arvio, joka kosketti itse asiaa ja se oli Kiinan valtavasti kasvavan tuotannon ja kulutuksen aikaansaama yhteiskuntarasite; päästöt ja saasteet. Tuohon voisi jonkin verran asiaan perehtyneenä todeta, että Kiinan keskushallinnon uuusimmat päästömääräykset ovat jopa tiukempia kuin meillä Suomessa. Mm. uudet voimalaitokset rakennetaan näiden heidän uusimpien määräysten mukaisesti. Lisäksi Kiina tulee rakentamaan n. 20.000 (!) uutta jätevedenpuhdistamoa. Määrä on niin suuri, että se tulee lähes varmuudella antamaan meille korkeateknologiatyöpaikkoja suuremman määrän kuin olemme "menettäneet" mm. korkeiden palkkojemme vuoksi heille (mm. Kemijärvi ja Ylöjärvi).

Jos Kiina pystyy voittamaan saaste- ja ympäristöongelmansa sekä
sosiaaliset ongelmat kuten alkoholisoitumisen, niin Kiina osoittaa hyvää
esimerkkiä muille. Kiina on jo näyttänyt sopeutumiskykyään väestön liikakasvun
hallinnalla. (Esim. Intiassa ei vastaavaa väestön kasvun hallintaa ole.)
Siten on mielenkiintoista kuulla ja seurata, miten Kiina hoitaa ympäristöasioitaan.

Kuitenkin totuus on, että tuotettu kulutushyödyke päätyy aina luontoon
muodossa tai toisessa. Globaalisti ajatellen ainoa oikea ratkaisu on suljettu
kiertokulkuympyrä, jossa kulutustavara päätyy elinkaarensa lopuksi uusien
kulutustavaroiden raaka-aineeksi tms. kierrätykseen eikä kaatopaikalle.
Tämä on yksi huomioitava asia, sillä pelkät jätevedenpuhdistamot tai
päästörajoitukset eivät auta. Suomessahan kodinkoneiden kierrätysmaksu
sisältyy uuden tuotteen hintaan, jolloin vanhat kodinkoneet voidaan palauttaa
kauppaan uutta hankittaessa. Mutta mihin vanhat koneet päätyvät kaupoista?

Urho2112
Seuraa 
Viestejä297
Liittynyt6.4.2005

Hohhoijjaa

Missä menee Ilkka vikaan? Lueppas 'nopeasti' alla oleva lainaus ja mieti sitten uudestaan.

Aurinko voisi paistaa myös varjoisalle puolelle

Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa.

Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää. Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville. Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko. Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.

Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään. Jokaisella ihmisella on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin. Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon. Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä. Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa.

Ruokajonossa kiilsi myös hammaskulta ja kansainvälinen puheensorina peitti Seurakunnan papin aloitussaarnan. Sielunruokaa nautti pieni ryhmä ihmisistä. Pappi toivotti inhimillisesti hyvää kesää kaikille saamatta vastausta kuin muutamalta. Uskoisin kaikkien tienneen, että kyseisen ruokajonon oli mahdollistanut Seurakunta ja ne monet vapaaehtoiset, jotka halusivat lähimmilleen aidosti hyvää. Vapaaehtoisten auttajien joukossa oli havaittavaa huolta, että joku tai jotkut tekevät systemaattista hamstraamista.

Ruokajonossa oli runsaasti "hyvinsyöneitä", sekä joukko hiljaisia, joiden silmistä kuulsi hätä ja yksinäisyys. Yksinäisyys ja työtä vailla oleminen ovat suurimpia ihmisten vitsauksia. Toinen merkittävä ahdinko on olla ilman yhteisöllisyyttä ja tarpeellisuuden tunnetta. Ruokajono toi ainakin muutamille yhteenkuuluvuutta ja osallistumista, mutta edelleen joukossa oli liian hiljaisia, joiden ainut turva on oma itsensä.

Valtiovalta säätäköön pikaisesti lait ja säädökset, jotka sallivat systemaattisen valmistajien, jakelijoiden ja kauppojen käyttökelpoisen "ylijäämäruoan" kuljettamisen näihin ruoan jakelupisteisiin, sillä ruoka on liian arvokasta kipattavaksi kaatopaikoille. Eduskuntamme säätäkööt myös pikaisesti rahalähteet, joilla maksetaan tehokas logistiikka siirtämään liikenevät ruokatavarat näihin jakelupisteisiin.

Lopuksi ruokajonossa olijoille organisoidaan kunkin kyvyn ja osaamisen puitteissa ruoan saamisen vastikkeeksi yhteiskuntatyötä, siis osallistumista yhteisöllisyyteen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jokaisella on oikeus olla osa tätä yhteiskuntaa, sillä yksikään luonnon järjestämä syntymä ei ole tarkoitukseton. Sitä paitsi ruokajonossakin on äänivaltaa.

Ilkka Luoma

Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.

Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.

Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.

Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".

Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.

Ilkka Luoma
30-luvulla Saksan kansa valitsi suvereeniin asemaan kansallissosialistisen liikkeen, joka oli palauttamassa kansallista identiteettiä Saksalle. Tapahtumien ilmentymistä on puhuttu ja kirjoitettu runsaasti; vähemmän on tarkasteltu niitä toimenpiteitä, joilla kohotettiin Saksan kansalaisten elinmahdollisuuksia, parannettiin työllisyyttä, aikaansaatiin kansallista eheyttä ja toisaalta kavennettiin ilmaisunvapautta. Vaalitulos, joka 1933 saavutettiin, ei kokonaan voinut olla manipuloitu, vaan reilu enemmistö halusi muutosta. Toinen maailman sota käytiin tunnetuin seurauksin. Ne epämiellyttävät tapahtumat, joihin tuolloinen valloittaja syyllistyi, tiedetään myös hyvin. Saksa on nykyisyydessään osoittanut tahtoa hyvittää tapahtumat ja nyt on aika antaa myös hyvitys nykyiselle Saksan kansalle hautaamalla menneet.

Nyt olisi hyödyllistä perehtyä tämän päivän epäokeudenmukaisiin tapahtumiin, mm. Palestiinan kysymykseen ja lisäksi niihin lukemattomiin epäinhimillisiin tapahtumiin, joissa lähes aina siviilit ovat suurimman kärsimyksen kohteena. Valttina saavuttaa äänestyksien jälkeistä valtaa, on käyttää osin samanlaisia retoriikan helmiä kuin jo 30-luvulla.

Suomen tapahtumat ja kohtalo on useasti liittynyt Saksaan. Tänä päivänä mm. vientimme ja tuontimme on Saksan kanssa merkittävän suuressa asemassa. Suomalaisille Saksa on merkinnyt mahdollisuuksia ja turvaa kuin myös epätietoisuutta. Aikoinaan oli meille tulossa myös saksalainen kuningaskin. Saksalaisten sotilaallinen ja taloudellinen apu kesällä 1944 oli eräs ratkaisu itsenäisyytemme säilymiselle. Tämänkin tosiasian esilletuloa piti odottaa lähes 60 vuotta, mutta nykyisin asia on laajasti hyväksytty ja tunnustettu.

Nyt olisi aika nähdä asioita objektiivisemmassa valossa; vanhojen hokemien toistelu ei tuo menetettyjä syyttömiä sieluja takaisin. Jo EU-yhtenäisyyden nimissä olisi huomioitava saksalainen identiteetti; kaikilla on oikeus omaan identiteettinsä, kuten Suomessakin eri maakunta-alueilla on omat piirteensä, niin myös liittoutuvassa Euroopassa on eri mailla omat "omituisuutensa". Saksalle, joka on merkittävä nettomaksaja yhteisessä Euroopassamme, olisi annettava sille kuuluva arvonsa.

Tämän vuoden 60 v. tapahtumien julistuksille paremmasta maailmasta ja muistutuksista historian virheistä, antaa kysymyksiä herättävän olon, koska nyt aikoinaan kärsineet viljelevät uutta kärsimystä uusille kärsiville itsensä puolustamisen ja vapauden nimissä. Voittajat ovat aina määränneet linjat, häviäjän on tyytyminen ajan kuluun ja unohdukseen. Voittajat tänäkin päivänä sanelevat virallisen totuuden ja julistuksen. On vain yksi hyväksyttävä tapa muistella vanhoja; historian virheistä tulisi muidenkin oppia kuin vain historiassa virallisia virheitä tehneiden. Objektiivisuuteen kuuluu myös historian näkökulmien valaisu kaikilta tahoilta; myös häviäjien näkemyksien ja tutkimusten osalta.

Eurooppa EU:na ei ole yhtenäinen; eikä se synergioidu hyödyllisyydeksi kaikille, ellemme ota huomioon myös kaiken kattavaa historiatutkimusta ja hyväksyntää, että virheitä on tapahtunut kaikilla puolilla. Maailma voisi olla tasa-arvoisempi ja harmonisempi, mikäli emme lietso liiaksi kansallista erinomaisuutta ja vain omien kulutusetujemme oikeutuksia. Tulemme kohtaamaan uudentyyppisiä uhkia; saastuminen, energian riittävyys, puhdas vesi sekä ilmastomuutokset vaativat yhteisiä ponnisteluja.

Tästä vuodesta 2005 ei saisi tulla liiaksi historian muisteloa, vaan niiden ominaisuuksien löytymistä, jolla nykyiset epäinhimillisyydet vähennettäisiin minimiin. Saksa on hieno ja moni-ilmeinen kansakunta. Historiamme on meillä kaikilla ja sen kanssa tulee voida elää.

Ilkka Luoma
Vuoden alussa pidetty Tieteiden Päivät Helsingissä oli kansalaismenestys (toivoisi myös samankaltaisia esityksiä muualle Suomeen); luentosali täyttyi ääriään myöten kun oli saatavilla tietoa Saturnuksen Titan kuun valloituksesta. Tilaisuudessa tunnelma oli käsinkosketeltava, kun Suomen Ilmatieteenlaitoksen reilut 10 vuotta projektissa ollut henkilö ilmaisi hämmästyksensä, kun luotain lähetti yli odotusten signaalia -180 asteen pakkasesta miljardien kilometrien päästä! Voi vain kuvitella vuosia kestäneen onnistuneen hektisen projektin jälkeen, millainen tunne osallistuneilla henkilöillä oli. Tavallinen kansalainen oli selvästi ylpeä suomalaisten saavutuksista yhteisessä ESA -, ...voidaan sanoa EU-hankkeessa (rehellisyyden nimissä on todettava, että Titaniin mentiin amerikkalaisten kyydissä). Moni ei tiedä kuinka arvostettu kumppani Suomen Ilmatieteenlaitos on maailmalla; normaalille veronmaksajalle se on tuttu lähinnä puoli yhdeksän uutisten säätiedoituksesta.

Tiede ja sen saavutukset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, tässä on se mielenkiintoinen seikka, ettei siinä puhuta ihmishengistä tai järkyttävistä asioista, vaan saavutuksista joista useasti on inhimillistä hyötyä. Tiede ja sen osaaminen nostaa kansalaisten itsetuntoa, se on airueena myös yhdistämässä EU-henkeä, sillä esim. Titanin valloitus oli puhdas ja rehellinen yhteistyövoitto, jossa jäsenvaltiot puhalsivat yhteen hiileen. Puhallus oli onnistunut, ESA - EU:n avaruusjärjestö, saavutti merkittävän tavoitteen ja sillä on sparraava merkitys uusille hankkeille.

Tunnetusti amerikkalaiset ovat valmistaneet maailman suurimman matkustajalentokoneen; nyt tänä vuonna siivilleen on nousemassa EU:n oma saavutus; Airbus matkustajalentokone, joka peittoaa amerikkalaisten vastineen. Tässäkin projektissa Suomi ja suomalainen osaaminen on mukana; meille on projektoitunut voimavaroihimme nähden oikean kokoinen osuus yhteisestä koitoksesta.

Tieteen kehittyminen ja soveltaminen ympäröiviin ongelmiimme on myös ratkaisu työnjaon uudelleenoperointiin. Emme pärjää kokoonpanotyössä halpatyömaille. Me voimme osaamisemme myötä ratkaista mm. menetelmät energiansäästöihin, vesien ja ilman puhdistukseen, raaka-ainevarojen riittävyyteen sekä informaatiologistiikan hoitamiseen. Näillä ratkaisuilla on oleellinen merkitys saatettaessa tämä meidän ainut asuinpallo sellaiseen kuntoon, että se jaksaa kestävästi elättää ne kaikki ihmiset jotka tänne ovat siunaantuneet. Kehittyvät maat ostavat kilvan erityisosaamista, joilla nämä ongelmat ratkaistaan. On selvää, että kaikki ihmiset haluaa elää tasapainoisessa ympäristössä, jossa riittää puhdasta vettä ja taloudellista energiaa, siten että jyrkkä nykyinen epätasapaino eri maiden välillä pienenee. Nyt on menossa voimakas perustyönjaon uusjako. Yhdistämällä voimansa EU ja sen jäsenmaat ovat vahva vaikuttaja maapalloistuvassa yhteisössä. Koulutus ja systemaattiset tiedeohjelmat luovat osaltansa pohjan menestyksellemme.

Tärkeää on sen sijaan keskustella niistä asioista, jotka tuovat meille ja Venäjälle hyötyjä. Kauppa kasvaa ja luo koko ajan aivan uusia mahdollisuuksia. Putin on pelimies ja hän rakentaa henkilökohtaisia suhteita lännen johtajiin, joilla on samaa hegemonia tavoitetta kuin Venäjän isännällä. Tulevat presidentinvaalimme ratkaisevat myös toimivuutta Venäjän suhteiden hoidossa; maiden kahdenväliset suhteet ovat edelleen arvossaan Brysselin aleksantereista huolimatta.

Mielenkiintoista on se, että Venäjä ei juurikaan panosta mm. Viipurin korjaamiseen ja sen edellytysten parantamiseen. Viipuri ja Karjala tulevat olemaan myöhemmin kauppatavara, johon Suomella on mahdollisuus. Putin rakentaa Venäjää vahvaksi ja siihen kuuluu elintason nosto koko Venäjälle. Moskova vaurastuu ripeästi ja kasvutahti on jopa hengästyttävää. Suomi voisi olla läheinen kauppakumppani; meillä on sitä osaamista, mitä Venäjä haluaa. Venäjällä on sitä, mitä me tarvitsemme; öljyä ja raaka-aineita sekä yllättävästi korkeateknologian keksintöjä, vietäväksi jopa kolmansiin maihin Suomen kautta lisäjalostettuna.

Suomettuminen ei ole ilmiö nyt, se on vääräleukojen louskutusta. Meidän ei kannata hurskastella; meidän kannattaa rakentaa tasa-arvoista suhdetta maailman raaka-ainevarastoon. Meidän ei kannata puuttua meille kuulumattomiin asioihin; mekään emme toivo meidän asioihin puuttumista.

Suomella on parhaimmillaan erityisasema Venäjän suhteen. Putin tietää erinomaisen hyvin kuinka meillä halutaan Karjalaa takaisin. Voittajana Venäjä Neuvostoliiton perijänä päättää, milloin on oikea aika keskustella Karjalasta. Tosiasia on se, että Venäjän kansa on lukenut historiansa ja tietää suomaisen sisun ja kykymme selvitä vaikeista tilanteista. Venäjä arvostaa isiemme historiallista taistelutahtoa Talvisodassa 1939-40. On hyvä muistaa, että Neuvostoliiton päävihollinen Saksa on nykyisin hyvissä väleissä Venäjän kanssa. Putin tietää myös presidenttimme lausunnot erillissodasta; tuo lausunto hiertää niin Saksaa kuin Venäjää; se on tahra mahdollisuuksissamme. Olisi aika tuoda valtiollisestikkin tosiasiat esille.

Tahrasta huolimatta Suomella on paikkansa; itärajan kaupungeissamme venäläinen kysyntä on merkittävä lisäosa talouteemme ja työllisyyteemme. Pietari on Suomen aarreaitta, joka voisi luoda koko Itä-Suomelle lisää menestystä. Pietari on Putinin kaupunki ja hänen sydämensä sykkii sille. Marsalkka Mannerheim ymmärsi Leningradin merkityksen ja sai päätöksestään Stalinilta lahjan. Marsalkkamme puuttumattomuus Lenengradiin ei ollut erillissotaa vaan erillisratkaisu sodassa, jossa Saksa oli aseveli. Pietari voisi olla meille kaupallinen lahja. Tulevaisuuden Karjala voisi olla suomalaisohjattu kaupallinen syöttöalue Pietarin alueen Suomen kokoiselle väestölle.

Ilkka Luoma
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja, ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys eivätkä Kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit kopioita Yhdysvaltain kulutusmyönteisestä elämäntavasta.

Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleinemme. Puheet eivät riitä eikä senttien jako muuta todellista tilannetta Afrikassa.

Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä se meille tuottaa.

Meidän ei pidä ostaa tuotannontekijöitä ja painaa alkutuotannon tulotasoa niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.

Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike, on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme Afrikkaan reilusti eli 10-15 prosenttia. Tällä siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä, ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme sen toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- ym. ristiriidat ovat sen sisäisiä asioita, jotka ratkaiskoot ne itse omilla tavoillaan ja mentaliteetillaan.

Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole asukkaiden näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita.

Suurin virheemme oli aikoinaan ryöstää muun muassa Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.

Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin Kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.

Ilkka Luoma
Kommunistinen järjestelmä ideoitiin Saksassa 1800-luvulla. Ideologiana se on teoreettisesti tarkasteltuna ihanteellinen ja tukee harmoonista tulevaisuuskehitystä tasapainossa luonnon kanssa. Ihmisen on ollut vain vaikea sopeutua liian idealistisiin systeemeihin. Olisikin mielenkiintoista olla kuulemassa tarkoin, kuinka perinnöltään tuhansia vuosia vanha Kiinan keisaridynastioihin perustuva perintö nykyisenä Kiinan kommunistisena keskushallintona on tulevaisuutensa suunnitellut. Haaste on jättiläismäinen ja kiinalaisittain evaluoituun markkinatalouteen siirtyminen ei voi täysin naarmuitta tapahtua.

Kiinassa on ollut hyvin vähän aikaa historiaansa nähden perikommunistinen järjestelmä. 1920-luvulla Kiinan käänteentekevä puhemies Mao Zedong ohjasi maansa rautaisella otteella uuteen elämäntapaan soveltaen kuitenkin punaisten leimojen vuosituhantista mentaliteettia. Mao oli aikakautensa johtaja, jolla oli sijansa kehityksessä ja kokemuksien luonnissa. Yhtä radikaalin kurssireivauksen teki Kiinan pieni-suuri voimamies presidentti Deng Xiaoping, jonka strateginen muutos kehoituksella tulla rikkaaksi avasi jättiläisvaltion loputtomat ihmisvoimavarat nykyisin hyvin joka paikassa tunnettuun taloudelliseen nousuun.

Kiinalainen kehoitus tulla rikkaaksi voi tarkoittaa länsimaalaisen mammonan ohella myös jotain muuta, joka voi perustua myös kommunistisen aikakauden edeltäviin kokemuksiin ja jota meillä länsimaissa rahanhuuruisten lasiemme vuoksi ei havaita. Dynastioiden aikana Kiinassa vallitsi mm. Han-kaudella 2000 vuotta sitten korkea sivistyskulttuuri, luoden mm. Kungfutselaisen ajattelutavan, jolla voi olla sijansa myös tänä päivänä. Historiantutkimus kertoo, että "Pekingin mies" katseli yhteistä aurinkoamme jo 300.000 vuotta sitten.

Kiina maailman väkirikkaimpana valtiona, mitä se on ollut koko ikimuistoisen historiansa ajan, vaatii monien kansallisryhmien, kielimurteiden ja historiaperintöjensä vuoksi vahvan keskushallinnon. Keskushallinto on ikäänkuin kaikkivoivan keisarin silmien valvontaa ja laajasti ottaen kansalaisten edun mukaista. Kiinan nykyistä talouskehitystä viedään eteenpäin vyöhykkeittäin, koska mikään systeemi ei voi kerralla nostaa yli tuhatta miljoonaa ihmistä uudelle "rikkauden tasolle". Kiinan rannikkoseutu Deng Xiaopingin määritysten mukaisesti on Shanghai etunenässään edennyt uudelle tasolle hengästyttävällä vauhdilla.

Toinen aalto on varmaankin seuraava "kehä" rannikolta sisämaahan päin. Keskushallinto aikansa tuettuaan ensimmäistä ns. rannikkokehää siirtää painopistettä kohti nykyisen vaurausalueen työvoimareservialueille. Kehitysvyöhykkeiden määrää ja aikataulua emme länsimaissa tarkasti tunne.

Mikäli Kiina olisi laskettu Neuvostoliitto - Venäjä kehityksen kaltaiseen menoon, olisi tuloksena ollut koko maailmaa kosketteleva dramaattinen tapahtumasarja. Vain "keisarien silmälläpidon alaisena" voi hallittu kehitys olla mahdollista Kiinan kokoisessa valtiossa. Kaikissa maailman maissa on oppositio, niin myös Kiinassa. Merkittävää on se, kuinka pieni on Kiinan oppositio, ja uskotaankin, että systeemikehitys Kiinassa valvoo pitkällä aikajänteellä ylivoimaista osaa koko kansakunnan edun kehitystä. Voimakkaassa kasvunvaiheessa ei voi olla 100 prosenttisesti kaikille mieliksi, näin se on ollut myös omassa länsimaisessa kehityksessämme. Anarkistiset järjestelmät loppuivat siihen, kun Aatami sai vierelleen Eevan. "Vapauden kehdossa" USA:ssa yhteiskuntavalvonta ei kalpene minkään järjestelmän edessä.

Kiinassa valta on keskitetty kuten Venäjällä ja USA:ssa. Kaikissa näissä maissa on voimakas presidentti. Osaltaan myös näissä mainituissa maissa on aluehallinto, joka useasti saa kansalaiset "takajaloilleen" ja aika-ajoin pyytäen keskusvaltaa tai liittovaltiota apuun ratkaisemaan alueellisia ongelmia. On sanottu, että suurissa yhteiskunnallisisa muutoksissa siirtymäkausi on kolme-neljä sukupolvea, koska viimeisenkin vanhan mallin edustajan tulee siirtyä taivaalliseen edunvalvontaan nuorempien sukupolvien siirtyessä hallitsemaan uutta. Näyttäisi siltä, että Kiinassa viedään molempia menetelmiä yhtäaikaa eteenpäin uuden systeemin hitaasti kiiruhtaen vanhan hiipuessa hallitusti ja huomaamatta unholaan, säilyttäen kuitenkin pitkän historian voimakkaimmat ja hyödyllisimmät perinteet.

Yhteisenä nimittäjänä voidaan sanoa, että nyt kehittyvien maiden valtaideologia perustuu vahvaan ja keskitettyyn vallankäyttöön, kuten se on ollut myös mm. USA:ssa koko sen historian ajan. Tarkasteltaessa historiaa huomataan vanhojen suurkulttuurien; mm. kiinalaisuuden, osmaanien, inkojen ja atsteekkien, roomalaisten, Egyptin faaraoiden ja Mongolian suurkaanien suuruuden perustuneen valtapyramidien huipuille. Vallankäyttö vaikeina aikoina, viime kädessä kansalaisedullisesti, tapahtuu suoraviivaisella mentaliteetilla.

Kiina rakentaa omalla tavallaan pitkää historiaansa hyödyntäen uutta ajallensa sopivaa yhteiskuntaa toivoen säilyttävänsä parhaat ominaisuudet ja kokemukset painottaen, että koko maailmaa ei voi yhdestä maasta hallita. Koko maapallon elinehto on harmonia ja kullekin "jalanjälkensä" kokoinen osuus yhteisistä luonnonvaroistamme, kuten kaikki energia on meille aina tullut yhteisestä auringosta, jota mikään maa ei voi omistaa ja hallita.

Ilkka Luoma

HUOM!
Tämä kirjoitus on pelkästään kirjoittajan oma näkemys eikä perustu suoriin haastatteluihin eikä lainauksiin miltään tahoilta. Johtopäätökset ja arviot on tehty päättelymenetelmällä ja omien henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Kirjoittaja on saanut tyypillisen ja keskimääräisen länsimaalaisen koulutuksen ja kokemuspohjan.

"Ideologisesti ottaen maailmassa ei ole mitään kummallisuutta, on ainoastaan kysymys kunkin ihmisen herkkyydestä havaita ja ymmärtää itselleen uusia ilmiöitä" -kirjoittajan huomautus.
_________________
Ilkka Luoma
Suomella ja Kiinalla on mallikelpoinen kauppatasapaino, se on meille hiukan ylijäämäinen. Kiina on merkittävä korkeateknologian tilaaja Suomesta; paperikoneet, metsäkoneet, insinöörisuunnittelu ja mm. ohjelmistotuotteet. Tänä päivänä Kiinan kysyntä kasvaa koko ajan ja tuo mahdollisuuksia mm. Suomelle. Finnair on saanut runsaasti tuottavia Kiinan lentoja molemminpuoliseksi hyödyksi.

Kiinan toimet "länsimaalaistumisen" tiellä omalla metodillaan alkoivat presidentti Deng Xiaopingin aikana vain pari vuosikymmentä sitten. Tämän jälkeen maailma on nähnyt historian kovimman taloudellisen kasvun; mm. raaka-aineiden lisääntyvä kysyntä nostaa maailmanmarkkinahintoja.

Kiina on oikeutettu "jalanjälkensä" kokoiseen talouteen ja merkittävyyteen yhteisissä globaalioperaatioissa. Maapallomme kulutusjuhla on juuri nyt vielä vinoutunut Atlantin toiselle puolelle. Kiinalaisia on 1,3 miljardia; se tarkoittaa n. 20% koko maapallon väestöstä. Oikeudenmukaisuusperiaatteella Kiinalle kuuluu kokonsa mukainen osuus pallomme mahdollisuuksista. Kiina peräänkuuluttaa yhteistä toimintaa yhteisen pallomme eduksi; yksikään kansakunta ei voi olla yksinvaltaisessa asemassa.

Suomelle Kiina on suuri mahdollisuus; meillä jokaisella suomalaisella on Kiinassa 235 kanssaveljeä ja -sisarta, joista pieni osa voisi tuntea meitä paremmin. Suomalaisiin kauppamiehiin ja ennen kaikkea insinööreihin on luotettu Kiinassa jo 1950-luvulta lähtien. Nokian operaatiot alkoivat vasta 21 vuotta sitten. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja hyvät työmme muistetaan kauan. Kiina ei ole eksoottinen, vaan pikemminkin me olemme suomalaisina harvinaisia.

Kiinan tulee myydä jokaiselle EU-kansalaiselle kaksi paitaa, että se voisi ostaa yhden Airbus-matkustajakoneen Ranskasta. Kiina on tarvitsemassa lähivuosina kymmenittäin uusia liikennekoneita. Kiina tulee myös tilaamaan suomalaisten osaamia risteilyaluksia, jotka nyt ovat menneet lähinnä norjalaisille ja amerikkalaisille varustamoille.

Kiina voi olla meille mahdollisuus ahkeran ja luotettavan työvoiman saannin osalta; heidän palkkatoiveensa on kilpailukykyinen ja se voi olla ratkaisu tuotettaessa vapautuvassa Karjalassa vapaakauppa-alue eduin tuotteita Venäjän loputtomille kulutusmarkkinoille. Nythän tuotanto ja suunnittelu menevät sinne, missä palkat ovat kilpailukykyisiä sekä ennenkaikkea missä on kysyntä. Suomen vieressä on Euroopan suurimmat tulevaisuuden markkinat.

Kiina vie oikeutetusti osansa verran työpaikkoja, koska myöskin kulutus tapahtuu siellä. Ensimmäisessä vaiheessa lihoneet länsimaat luovuttavat "liukuhihnat" meneillään olevan kansainvälisen uustyönjaon operaatiolla kilpailukykyisille palkkakustannusmaille. Kiinan jälkeen on tulossa toinen Aasian väestöjättiläinen Intia (1,1 mrd asukasta). Seuraavassa vaiheessa kansainvälisen työnjakopolitiikan mukaisesti luovutamme suunnittelutoimintamme "alakerran"; jälleen palkkapolitiikkamme ja kysyntätekijän mukaisesti.

Meille jää korkeasuunnittelu ja toistemme palvelu sekä alueellinen sisämarkkinarakentaminen ja ylläpito, vaikkakin jo nyt eestiläiset rakennusmiehet "konsultoivat" rakennustyömaillamme. Syy on selkeä, palkkamme länsimaissa ovat liian korkeat. Me emme ole sen parempia kuin ystävämme Kiinassa tai Intiassa. Palkat tulevat myöhemmäksi onneksemme tasaantumaan hyvin pitkällä aikavälillä. Me voimme vain kilpailla osaamisella, laadulla tai sitten kustannuksilla; kustannuksissa olemme jo hävinneet, toistaiseksi. Opetuksemme peruskoulusta yliopistoihin on uudistettava perin pohjin; nyt on tekojen aika, puhumisen ajat ovat ohi. Voimme myöskin vaihtaa liturgiaan ja jargoniaan hautautuneet politiikkomme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Korkeateknologia ympäristö-, kierrätys-, energia-, tietotekniikka- ja telekommunikaatioaloilla ovat osaamisalueitamme kuin myös uudistuvien raaka-aineiden käyttö, vrt. peruspaperiteollisuuden muutos korkean osaamisen puuraaka-ainerakentamiseen. Taloja tarvitsemme aina, mutta paperi takapuolen pyyhintään ja kertakäyttökulutukseen informaation jakajana on kohta historiaa, ehkä toilet operaatiot muuttuvat hiukan hitaammin

Kiina ottaa joka tapauksessa osansa maailman taloudessa; me suomalaiset voisimme hyötyä asiasta olemalla vieläkin parempi yhteistyökumppani edes muutamaan niistä 235 ystävästä, mitä Kiinassa on meille jokaiselle. Kiinankielen taito on tätä päivää ja tulevaisuutta. Kulttuurien tuntemuksella ja kielitaidon hallinnalla olemme varmentamassa sillanrakentamista maidemme välille molemminsuuntaisena liikenteenä.

Ilkka Luoma
Pelko ja jatkuva uhka ovat ottaneet sijansa erityisesti USA:n rinnalla seisoville maille (Irakin miehitys). Madridin ja Lontoon pommioperaatiot on suunnattu länsimaista markkinakulutusta vastaan ilmiönä, joka ei saa kannatusta miltään suunnalta; ainoastaan itse tekijöiltä ja ennenkaikkea tekijöiden takana olevilta voimilta, joita on vaikea hahmottaa. Takana saattaa olla vinoutunut intohimo idealismiin, jolla tavoitellaan uuden maailmanjärjestyksen ihanteita ilman länsimaista kulutusmaterialismia, jossa erityisenä uhkapiirteenä koetaan länsivaltojen tavoittelema ylivalta raaka-ainelähteisiin.

Itse pommien asettajat ja henkensä heittäjät ovat vain koneiston pieniä pelinappuloita, joille on onnistuttu iskostamaan päämäärä solisevista lähteistä jossain tuonpuoleisessa. Iskujen takana on huolellinen suunnitelmallisuus ja aatteen palo varustettuna riittävillä rahanlähteillä. Nämä rahanlähteet ovat asian varsinainen muutosvoima, sillä ilman rahaa noita väkivallan tekoja ei suoriteta. Attentaattien rahoittajat on saatava kiinni ja rahalähteet suljettava.

Liialliseen itsekkyyteen ja intohimoiseen ja osin sokeutuneeseen itsensä jopa vääristyneen minäkuvan korostavia henkilöitä esiintyy myös runsaasti "turvallisessa" markkinataloudessa. Maailman sivu on ollut henkilöitä, jotka haluavat jättää kuvansa historiaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja nuo tavat eivät aina ole olleet niitä hyväksyttävimpiä.

Tiettyä uskontokuntaa syyllistävä kansainvälinen "maaton" siviileihin kohdistuva silmitön vihanpurkaus on ilmiö, jonka aikaansaajana on jokin syy. Tämän syyn tutkiminen on ensiarvoista ja sen eliminoiminen poistaa myös 100 prosenttisesti tuomittavat syyttömien ja osattomien teloitukset.

Toinen merkittävä ongelma on köyhyyden tuoma katkeruus; maailman slummit ovat terrorismin sikiämispesiä itse toiminnan käsikassaroille, joita rajaton raha ohjailee ja manipuloi. Köyhän saamat lupaukset jostain hyvästä saavat epätoivoiset ihmiset toimiin, joita he eivät olisi aluksi edes hyväksyneet. Valitettavasti rahanvalta ja -voima lietsoo tässäkin tarkoitusperiä sangen tehokkaasti. Valtapiirit ovat aina käyttäneet niin luvallisesti kuin luvattomasti hyväkseen alunalkaen viattomia ihmisiä lupaillen joko maallista tai henkistä mammonaa.

Lopuksi on todettava, että vain ne harvat pommi-iskujen takana olevat voivat tahrata rauhaa ja normaalin elämän onnea tavoittelevan uskontokunnan. Pyhää sotaa ei ole turvattomien ja syyttömien siviilien teurastus. Pyhällä sodalla Koraani tarkoittaa aivan muuta. Islamilainen maailma on tuominnut pommiattentaatit. Uskontojen sanomaa voidaan viedä eteenpäin rauhanomaisin keinoin, eikä siten kuten kristityt operoivat muutama sata vuotta sitten mm. espanjalaisten voimin Väli- ja Etelä-Amerikassa Inkojen ja Atsteekkien aikana; tuolloin kristityn miekka sivaltsi yhtä raukkamaisesti turvattomia ja syyttömiä siviileitä. Sekin oli aikakautensa terrorismia.

Mielenkiintoista on se, että me kaikki astumme syntymän hetkellä viattomina ja puhtaina tähän maailmaan, ilman idealismin tavoitteita, ainoastaan valmiina elämään harmoniassa toistemme kanssa jatkaaksemme sukua ja puolustaaksemme itseämme..., mikä on mennyt pieleen?

Ilkka Luoma
Herää kuitenkin kysymys itse elämänoikeudesta. Missä määrin ihmisen pitää säännellä eläinkantoja puhtaasti omien näkökulmien puitteissa. Elämän harmoniassa kaikilla eliöillä on vastavoimansa. Hirvien luonnollinen harventaja susi on lähes loppuun lahdattu Suomesta. Karhujakaan ei ole meillä kuin nimeksi.

Hirviä kuolee runsaasti autojen alle, koska autokantamme on kasvanut viidessä vuosikymmenessä lähes kymmenkertaiseksi. Ajonopeudet ovat tiestön laadun parantumisen myötä kasvaneet kaksinkertaisiksi. Niin hirven kuin ihmisen reaktioajat eivät riitä huomaamaan yhteentörmäystä riittävän ajoissa.

Mikäli joltain lajilta puuttuu luontainen vihollinen, jää hirvikeskustelussa harventajan rooliin ihminen metsästysvietteineen ja metsästyksen apuvälineineen, koska juoksemalla emme hirveä kiinni saa, puhumattakaan sen surmaamisesta paljain käsin. Hirvikannan oikeaa määrää ei tiedä kukaan, koska ihminen on menettänyt tasapuolisen harmonian ymmärtämisen lahjan.

Hirvenliha on hyvää ja sitä on harvoin tarjolla kaikelle kansalle. Luonnossa on syöty kautta aikojen toisia lajeja ja näin ihminenkin saa syödä lajinsa verran hirvenlihaa, joka on kotoperäistä "tuotantoa" eikä sido ulkomaankaupasta saamiamme valuuttatuloja. Hirvet tömistelkööt metsissä kuten ovat tehneet tuhansia vuosia ja ihminen saakoot luonnon riistaherkkua erilaistamaan ruokapöytäämme vaikkapa muutaman kerran vuodessa.

Kaikille lajeille tulisi olla sijansa elinvoimaisena kantana ylläpitämään luonnontasapainoa lajikirjona rikastuttamassa evoluutiota.
_________________
Ilkka Luoma
Perimme metsiä, maata ja rantoja, vaikka meillä ei mitään oikeutta osana luontoa niihin. Meillä on oikeus syntyneinä saada vain elämänoikeus lakikirjona täyttämään tehtävämme luonnonharmoniassa. Maat ja metsät ovat periytyneet sieltä mistä mekin. Näin muodoin samassa kierrossa oleva luonnonosa ei voi omia tai omistaa yhtä osaa kokonaisuudesta, vaan se on luotu ja periytetty kaikille yhteisenä alueena jatkaa luonnonkiertoa.

Ihminen ajattelevana ja omistushaluisena voisi korkeintaan periä vanhemmiltaan heidän tekemänsä muutokset kuten asunnot, irtaimen tai ostovoiman niin arvopapereina tai rahana. Luonto sisältäen maat ja kasvunlähtökohdat ovat yhteistä kaikille ja niihin on vain ikuinen ihmisikäinen nautintaoikeus, kuten lappalaiset ovat maansa "hankkineet" ikimuistoisista ajoista alkaen. Lappalaiset ovatkin luontevasti lähempanä luonnonkiertoa ja heillä maahan nähden ei ole perintöriitoja tai omistuskähinöitä. Heidän todellinen perintönsä, elossa oleva luonto eli porotalous on osa heidän luonnonharmoniaa, jolla ennen kulutusyhteiskuntaa tultiin kaikkivoivasti toimeen. Ainut merkittävä perintö tuli opetuksesta, kuinka luontoon sulaudutaan ja kuinka sieltä sitä liiaksi rasittamatta saadaan elanto itselle ja uusille sukupolville.

Ihmisen suurista ongelmista suurin osa lähtee omistusriidoista sekä kulutuksen epätasapainosta. Meillä ei ole riittävää niukkuutta kaikilla, jotta syntyisi terve kunnioitus luontoa ja sen elättävää voimaa kohtaan. Uskomme olevamme luonnon herroja saaden kuluttaa sitä kasvavan omistuskiihkomme rytmissä. Luonnossa rajat tulevat vastaan ja omistus palaa kiertoon luovuttaessamme koostumuksemme elon jatkuvuuteen. Jäljelle jääneille luonto antaa harmonisen niukkuuden tasapuolisesti, evoluution huolehtiessa kyvyn saada vain se kaikkein tarpeellisin suvunjatkumisen turvaamiseksi.

Kypsille naisille on löytynyt miehinen lohduke ja lääke yksinäisyyteen; lasi viiniä ja tilkka likööriä kasvaa herkästi suurempiin mittoihin. Nainen elämänkykyisempänä ja itsestään huolehtivampana selviää "huikasta" eri tavoin kuin mies; nainen tietää paremmin rajansa ja hoitaa asiansa eläen siltäkin osalta pidempään lopulta erakoituen kaupunkikaksioihin ja lähiökolmioihin.

Mies ei menestyksessään huomannut ennen jo eläkeikää vanhuuden lähenevän ja jätti oman huolehdintansa ajautuen sanattomuuden jälkeen avioeroon ja mieron tielle. Nainen taas hoiti työnsä, itsensä ja keskustelut sen parhaan naisystävänsä kanssa löytäen myöhemmin kierrekorkin alta myöskin yksinäisten iltaehtoiden lohdukekumppanin. Näin kokeneesta ja elämää nähneestä naisesta tuli harmiton "kaappitissuttelija".

Nainen ottaa kiihtyvällä vauhdilla miehen rooleja myös työelämässä edeten ylemmäksi kuin ennen huomaten samalla, kuinka ennen niin miehinen työpaine iskee jälkensä myös iltahetkiin väsymyksenä ja kaipuuna työn unohduksesta, jolloin kierrekantinen lohdukepullo suo unen jaksamaan seuraavan päivän tai viikon työrupeaman. Nainen on saamassa työotteellisen tasa-arvon saaden myös miehiset "raskas työ, raskaat huvit" tekosyyselitykset.

Myös nuorten naisten, jopa tyttöjen juomakulttuuri lähentelee poikien ja miesten vastaavia karkeloita ja näin on valmis "uraputki" kohti kypsyysiän liikakäyttöä, jota nyt niin yllättyneenä uutisoidaan. Miehet suuntaavat nykyisin nuorina enemmän kädentöihin ja nainen sivistää itsensä yliopiston kautta virkauralle päättämään miehisesti yhteiskuntamme kohtaloita, jopa saunan lauteilta sitä saunaolutta vieroksumatta. Naisten saunakulttuuri on tullut miesten vastineen rinnalle ja taas kostea tie kypsyysiän "lasikaapille" on kivetty.

Nainen on yksinkertaisesti ottanut miehisia rooleja, hän on onnistunut eroamaan ja huomaa ystävien vähenevän, jolloin pullo on taas yksinäisyyden poistajana, kun eri kerhoissakaan ei kaikkia iltoja kehtaa viettää, eikä pelkkä miehinen sohvakulttuuri riittävästi miellytä. Kierros naisen miehisyyspolussa täyttyy, kun se miesten mielestä liiallinen selostus ja ääneen ajattelu sekä elämän analysointi ja naapurien arvostelu vähenee miehiselle puhumattomuuden linjalle. Elämäntehtäväksi jää sisäinen pohdinta miehiseen tapaan, kuinka kukaan "ei ymmärrä minua" ja taas pulloon tarttuminen tuntuu luontevalta. Miehen ja naisenhan loppujen lopuksi erottaa vain se "puuttuva kylkiluu", vai kuinka se Raamattu meitä anatomisoi.

Ilkka Luoma

Niin, hyvin harvoja juttuja voi yleistää; tilastojen mukaan alkoholin käyttö on lisääntynyt ja pienen gallupin mukaan pitää myös käytännössä paikkansa.

Kukapa tuohon ongelmaan lääkkeen keksisi, voi vain todeta, että nykymaailmassa tavoitehakuisuus, kovenevat päämäärät ja tuloksen teko vaativat panoksia siksi runsaasti, että "pinna" kiristyy herkästi. Ja nyt naiset ovat nousemassa miesten rooleihin (joka on hyvä) ja pääsevät kokemaan sitä "miesten" elämää hyvine ja huonoine puolineen.

Tosin tilastot kertoivat, että jo varsinaisen aktiivityöuran lopettaneet naiset olisivat erityisen selkeästi lisänneet alkoholin käyttöä, mutta pienistä määristä syntyy herkästi suuret nousuprosentit.

Kaikkien tietämä lääke olisi huolehdinta, välittäminen ja tunnustuksen anto tarpeellisuudesta. Myöskin kaupungeissa, jossa yksinäisyys ja erakoituminen on kasvavaa, voisi yhteenkuuluvuuden tunnetta nostaa jollain ryhmätoiminnalla, mutta kyllä ihminen on alun alkaen tarkoitettu parisuhteeseen, jolloin myös vanhemman iän kasvavat ongelmat olisi helpommin kestettävissä; yhdessä. Jotta asia ei ole yksinkertainen, niin on paljon ihmisiä, jotka ovat yksinkin tyytyväisiä tai haluavat siltä näyttää...

Voisikohan yleisesti sanoa, että lansimaalainen markkinakulutuskulttuuri vanhushoitoloineen "ajaa" perheitä laajasti ajatellen erilleen ja esim. kaukoidän maille tyypillinen useamman sukupolven perheyhteys on meille vierasta. Mm. Kiinassa monisukupolvisuus antaa runsaasti sukupolvien välistä kokemusrikkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta lähtökohdatkin ja asenneilmasto on niin erilainen..., jälleen kerran on todettava, että kyllä Suomessakin laajaa perheyhteyttä esiintyy, mutta liian paljon on yksinäisyyttä huonoimmillaan ilman sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita.
_________________

Ihan pelottaa, mitä 'jälkeä' olet saanut aikaan vaikkapa kuukauden kuluttua

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Urho
Hohhoijjaa

Missä menee Ilkka vikaan? Lueppas 'nopeasti' alla oleva lainaus ja mieti sitten uudestaan.

Aurinko voisi paistaa myös varjoisalle puolelle

Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa.

Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää. Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville. Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko. Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.

Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään. Jokaisella ihmisella on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin. Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon. Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä. Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa.

Ruokajonossa kiilsi myös hammaskulta ja kansainvälinen puheensorina peitti Seurakunnan papin aloitussaarnan. Sielunruokaa nautti pieni ryhmä ihmisistä. Pappi toivotti inhimillisesti hyvää kesää kaikille saamatta vastausta kuin muutamalta. Uskoisin kaikkien tienneen, että kyseisen ruokajonon oli mahdollistanut Seurakunta ja ne monet vapaaehtoiset, jotka halusivat lähimmilleen aidosti hyvää. Vapaaehtoisten auttajien joukossa oli havaittavaa huolta, että joku tai jotkut tekevät systemaattista hamstraamista.

Ruokajonossa oli runsaasti "hyvinsyöneitä", sekä joukko hiljaisia, joiden silmistä kuulsi hätä ja yksinäisyys. Yksinäisyys ja työtä vailla oleminen ovat suurimpia ihmisten vitsauksia. Toinen merkittävä ahdinko on olla ilman yhteisöllisyyttä ja tarpeellisuuden tunnetta. Ruokajono toi ainakin muutamille yhteenkuuluvuutta ja osallistumista, mutta edelleen joukossa oli liian hiljaisia, joiden ainut turva on oma itsensä.

Valtiovalta säätäköön pikaisesti lait ja säädökset, jotka sallivat systemaattisen valmistajien, jakelijoiden ja kauppojen käyttökelpoisen "ylijäämäruoan" kuljettamisen näihin ruoan jakelupisteisiin, sillä ruoka on liian arvokasta kipattavaksi kaatopaikoille. Eduskuntamme säätäkööt myös pikaisesti rahalähteet, joilla maksetaan tehokas logistiikka siirtämään liikenevät ruokatavarat näihin jakelupisteisiin.

Lopuksi ruokajonossa olijoille organisoidaan kunkin kyvyn ja osaamisen puitteissa ruoan saamisen vastikkeeksi yhteiskuntatyötä, siis osallistumista yhteisöllisyyteen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jokaisella on oikeus olla osa tätä yhteiskuntaa, sillä yksikään luonnon järjestämä syntymä ei ole tarkoitukseton. Sitä paitsi ruokajonossakin on äänivaltaa.

Ilkka Luoma

Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.

Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.

Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.

Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".

Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.

Ilkka Luoma
30-luvulla Saksan kansa valitsi suvereeniin asemaan kansallissosialistisen liikkeen, joka oli palauttamassa kansallista identiteettiä Saksalle. Tapahtumien ilmentymistä on puhuttu ja kirjoitettu runsaasti; vähemmän on tarkasteltu niitä toimenpiteitä, joilla kohotettiin Saksan kansalaisten elinmahdollisuuksia, parannettiin työllisyyttä, aikaansaatiin kansallista eheyttä ja toisaalta kavennettiin ilmaisunvapautta. Vaalitulos, joka 1933 saavutettiin, ei kokonaan voinut olla manipuloitu, vaan reilu enemmistö halusi muutosta. Toinen maailman sota käytiin tunnetuin seurauksin. Ne epämiellyttävät tapahtumat, joihin tuolloinen valloittaja syyllistyi, tiedetään myös hyvin. Saksa on nykyisyydessään osoittanut tahtoa hyvittää tapahtumat ja nyt on aika antaa myös hyvitys nykyiselle Saksan kansalle hautaamalla menneet.

Nyt olisi hyödyllistä perehtyä tämän päivän epäokeudenmukaisiin tapahtumiin, mm. Palestiinan kysymykseen ja lisäksi niihin lukemattomiin epäinhimillisiin tapahtumiin, joissa lähes aina siviilit ovat suurimman kärsimyksen kohteena. Valttina saavuttaa äänestyksien jälkeistä valtaa, on käyttää osin samanlaisia retoriikan helmiä kuin jo 30-luvulla.

Suomen tapahtumat ja kohtalo on useasti liittynyt Saksaan. Tänä päivänä mm. vientimme ja tuontimme on Saksan kanssa merkittävän suuressa asemassa. Suomalaisille Saksa on merkinnyt mahdollisuuksia ja turvaa kuin myös epätietoisuutta. Aikoinaan oli meille tulossa myös saksalainen kuningaskin. Saksalaisten sotilaallinen ja taloudellinen apu kesällä 1944 oli eräs ratkaisu itsenäisyytemme säilymiselle. Tämänkin tosiasian esilletuloa piti odottaa lähes 60 vuotta, mutta nykyisin asia on laajasti hyväksytty ja tunnustettu.

Nyt olisi aika nähdä asioita objektiivisemmassa valossa; vanhojen hokemien toistelu ei tuo menetettyjä syyttömiä sieluja takaisin. Jo EU-yhtenäisyyden nimissä olisi huomioitava saksalainen identiteetti; kaikilla on oikeus omaan identiteettinsä, kuten Suomessakin eri maakunta-alueilla on omat piirteensä, niin myös liittoutuvassa Euroopassa on eri mailla omat "omituisuutensa". Saksalle, joka on merkittävä nettomaksaja yhteisessä Euroopassamme, olisi annettava sille kuuluva arvonsa.

Tämän vuoden 60 v. tapahtumien julistuksille paremmasta maailmasta ja muistutuksista historian virheistä, antaa kysymyksiä herättävän olon, koska nyt aikoinaan kärsineet viljelevät uutta kärsimystä uusille kärsiville itsensä puolustamisen ja vapauden nimissä. Voittajat ovat aina määränneet linjat, häviäjän on tyytyminen ajan kuluun ja unohdukseen. Voittajat tänäkin päivänä sanelevat virallisen totuuden ja julistuksen. On vain yksi hyväksyttävä tapa muistella vanhoja; historian virheistä tulisi muidenkin oppia kuin vain historiassa virallisia virheitä tehneiden. Objektiivisuuteen kuuluu myös historian näkökulmien valaisu kaikilta tahoilta; myös häviäjien näkemyksien ja tutkimusten osalta.

Eurooppa EU:na ei ole yhtenäinen; eikä se synergioidu hyödyllisyydeksi kaikille, ellemme ota huomioon myös kaiken kattavaa historiatutkimusta ja hyväksyntää, että virheitä on tapahtunut kaikilla puolilla. Maailma voisi olla tasa-arvoisempi ja harmonisempi, mikäli emme lietso liiaksi kansallista erinomaisuutta ja vain omien kulutusetujemme oikeutuksia. Tulemme kohtaamaan uudentyyppisiä uhkia; saastuminen, energian riittävyys, puhdas vesi sekä ilmastomuutokset vaativat yhteisiä ponnisteluja.

Tästä vuodesta 2005 ei saisi tulla liiaksi historian muisteloa, vaan niiden ominaisuuksien löytymistä, jolla nykyiset epäinhimillisyydet vähennettäisiin minimiin. Saksa on hieno ja moni-ilmeinen kansakunta. Historiamme on meillä kaikilla ja sen kanssa tulee voida elää.

Ilkka Luoma
Vuoden alussa pidetty Tieteiden Päivät Helsingissä oli kansalaismenestys (toivoisi myös samankaltaisia esityksiä muualle Suomeen); luentosali täyttyi ääriään myöten kun oli saatavilla tietoa Saturnuksen Titan kuun valloituksesta. Tilaisuudessa tunnelma oli käsinkosketeltava, kun Suomen Ilmatieteenlaitoksen reilut 10 vuotta projektissa ollut henkilö ilmaisi hämmästyksensä, kun luotain lähetti yli odotusten signaalia -180 asteen pakkasesta miljardien kilometrien päästä! Voi vain kuvitella vuosia kestäneen onnistuneen hektisen projektin jälkeen, millainen tunne osallistuneilla henkilöillä oli. Tavallinen kansalainen oli selvästi ylpeä suomalaisten saavutuksista yhteisessä ESA -, ...voidaan sanoa EU-hankkeessa (rehellisyyden nimissä on todettava, että Titaniin mentiin amerikkalaisten kyydissä). Moni ei tiedä kuinka arvostettu kumppani Suomen Ilmatieteenlaitos on maailmalla; normaalille veronmaksajalle se on tuttu lähinnä puoli yhdeksän uutisten säätiedoituksesta.

Tiede ja sen saavutukset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, tässä on se mielenkiintoinen seikka, ettei siinä puhuta ihmishengistä tai järkyttävistä asioista, vaan saavutuksista joista useasti on inhimillistä hyötyä. Tiede ja sen osaaminen nostaa kansalaisten itsetuntoa, se on airueena myös yhdistämässä EU-henkeä, sillä esim. Titanin valloitus oli puhdas ja rehellinen yhteistyövoitto, jossa jäsenvaltiot puhalsivat yhteen hiileen. Puhallus oli onnistunut, ESA - EU:n avaruusjärjestö, saavutti merkittävän tavoitteen ja sillä on sparraava merkitys uusille hankkeille.

Tunnetusti amerikkalaiset ovat valmistaneet maailman suurimman matkustajalentokoneen; nyt tänä vuonna siivilleen on nousemassa EU:n oma saavutus; Airbus matkustajalentokone, joka peittoaa amerikkalaisten vastineen. Tässäkin projektissa Suomi ja suomalainen osaaminen on mukana; meille on projektoitunut voimavaroihimme nähden oikean kokoinen osuus yhteisestä koitoksesta.

Tieteen kehittyminen ja soveltaminen ympäröiviin ongelmiimme on myös ratkaisu työnjaon uudelleenoperointiin. Emme pärjää kokoonpanotyössä halpatyömaille. Me voimme osaamisemme myötä ratkaista mm. menetelmät energiansäästöihin, vesien ja ilman puhdistukseen, raaka-ainevarojen riittävyyteen sekä informaatiologistiikan hoitamiseen. Näillä ratkaisuilla on oleellinen merkitys saatettaessa tämä meidän ainut asuinpallo sellaiseen kuntoon, että se jaksaa kestävästi elättää ne kaikki ihmiset jotka tänne ovat siunaantuneet. Kehittyvät maat ostavat kilvan erityisosaamista, joilla nämä ongelmat ratkaistaan. On selvää, että kaikki ihmiset haluaa elää tasapainoisessa ympäristössä, jossa riittää puhdasta vettä ja taloudellista energiaa, siten että jyrkkä nykyinen epätasapaino eri maiden välillä pienenee. Nyt on menossa voimakas perustyönjaon uusjako. Yhdistämällä voimansa EU ja sen jäsenmaat ovat vahva vaikuttaja maapalloistuvassa yhteisössä. Koulutus ja systemaattiset tiedeohjelmat luovat osaltansa pohjan menestyksellemme.

Tärkeää on sen sijaan keskustella niistä asioista, jotka tuovat meille ja Venäjälle hyötyjä. Kauppa kasvaa ja luo koko ajan aivan uusia mahdollisuuksia. Putin on pelimies ja hän rakentaa henkilökohtaisia suhteita lännen johtajiin, joilla on samaa hegemonia tavoitetta kuin Venäjän isännällä. Tulevat presidentinvaalimme ratkaisevat myös toimivuutta Venäjän suhteiden hoidossa; maiden kahdenväliset suhteet ovat edelleen arvossaan Brysselin aleksantereista huolimatta.

Mielenkiintoista on se, että Venäjä ei juurikaan panosta mm. Viipurin korjaamiseen ja sen edellytysten parantamiseen. Viipuri ja Karjala tulevat olemaan myöhemmin kauppatavara, johon Suomella on mahdollisuus. Putin rakentaa Venäjää vahvaksi ja siihen kuuluu elintason nosto koko Venäjälle. Moskova vaurastuu ripeästi ja kasvutahti on jopa hengästyttävää. Suomi voisi olla läheinen kauppakumppani; meillä on sitä osaamista, mitä Venäjä haluaa. Venäjällä on sitä, mitä me tarvitsemme; öljyä ja raaka-aineita sekä yllättävästi korkeateknologian keksintöjä, vietäväksi jopa kolmansiin maihin Suomen kautta lisäjalostettuna.

Suomettuminen ei ole ilmiö nyt, se on vääräleukojen louskutusta. Meidän ei kannata hurskastella; meidän kannattaa rakentaa tasa-arvoista suhdetta maailman raaka-ainevarastoon. Meidän ei kannata puuttua meille kuulumattomiin asioihin; mekään emme toivo meidän asioihin puuttumista.

Suomella on parhaimmillaan erityisasema Venäjän suhteen. Putin tietää erinomaisen hyvin kuinka meillä halutaan Karjalaa takaisin. Voittajana Venäjä Neuvostoliiton perijänä päättää, milloin on oikea aika keskustella Karjalasta. Tosiasia on se, että Venäjän kansa on lukenut historiansa ja tietää suomaisen sisun ja kykymme selvitä vaikeista tilanteista. Venäjä arvostaa isiemme historiallista taistelutahtoa Talvisodassa 1939-40. On hyvä muistaa, että Neuvostoliiton päävihollinen Saksa on nykyisin hyvissä väleissä Venäjän kanssa. Putin tietää myös presidenttimme lausunnot erillissodasta; tuo lausunto hiertää niin Saksaa kuin Venäjää; se on tahra mahdollisuuksissamme. Olisi aika tuoda valtiollisestikkin tosiasiat esille.

Tahrasta huolimatta Suomella on paikkansa; itärajan kaupungeissamme venäläinen kysyntä on merkittävä lisäosa talouteemme ja työllisyyteemme. Pietari on Suomen aarreaitta, joka voisi luoda koko Itä-Suomelle lisää menestystä. Pietari on Putinin kaupunki ja hänen sydämensä sykkii sille. Marsalkka Mannerheim ymmärsi Leningradin merkityksen ja sai päätöksestään Stalinilta lahjan. Marsalkkamme puuttumattomuus Lenengradiin ei ollut erillissotaa vaan erillisratkaisu sodassa, jossa Saksa oli aseveli. Pietari voisi olla meille kaupallinen lahja. Tulevaisuuden Karjala voisi olla suomalaisohjattu kaupallinen syöttöalue Pietarin alueen Suomen kokoiselle väestölle.

Ilkka Luoma
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja, ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys eivätkä Kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit kopioita Yhdysvaltain kulutusmyönteisestä elämäntavasta.

Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleinemme. Puheet eivät riitä eikä senttien jako muuta todellista tilannetta Afrikassa.

Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä se meille tuottaa.

Meidän ei pidä ostaa tuotannontekijöitä ja painaa alkutuotannon tulotasoa niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.

Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike, on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme Afrikkaan reilusti eli 10-15 prosenttia. Tällä siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä, ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme sen toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- ym. ristiriidat ovat sen sisäisiä asioita, jotka ratkaiskoot ne itse omilla tavoillaan ja mentaliteetillaan.

Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole asukkaiden näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita.

Suurin virheemme oli aikoinaan ryöstää muun muassa Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.

Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin Kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.

Ilkka Luoma
Kommunistinen järjestelmä ideoitiin Saksassa 1800-luvulla. Ideologiana se on teoreettisesti tarkasteltuna ihanteellinen ja tukee harmoonista tulevaisuuskehitystä tasapainossa luonnon kanssa. Ihmisen on ollut vain vaikea sopeutua liian idealistisiin systeemeihin. Olisikin mielenkiintoista olla kuulemassa tarkoin, kuinka perinnöltään tuhansia vuosia vanha Kiinan keisaridynastioihin perustuva perintö nykyisenä Kiinan kommunistisena keskushallintona on tulevaisuutensa suunnitellut. Haaste on jättiläismäinen ja kiinalaisittain evaluoituun markkinatalouteen siirtyminen ei voi täysin naarmuitta tapahtua.

Kiinassa on ollut hyvin vähän aikaa historiaansa nähden perikommunistinen järjestelmä. 1920-luvulla Kiinan käänteentekevä puhemies Mao Zedong ohjasi maansa rautaisella otteella uuteen elämäntapaan soveltaen kuitenkin punaisten leimojen vuosituhantista mentaliteettia. Mao oli aikakautensa johtaja, jolla oli sijansa kehityksessä ja kokemuksien luonnissa. Yhtä radikaalin kurssireivauksen teki Kiinan pieni-suuri voimamies presidentti Deng Xiaoping, jonka strateginen muutos kehoituksella tulla rikkaaksi avasi jättiläisvaltion loputtomat ihmisvoimavarat nykyisin hyvin joka paikassa tunnettuun taloudelliseen nousuun.

Kiinalainen kehoitus tulla rikkaaksi voi tarkoittaa länsimaalaisen mammonan ohella myös jotain muuta, joka voi perustua myös kommunistisen aikakauden edeltäviin kokemuksiin ja jota meillä länsimaissa rahanhuuruisten lasiemme vuoksi ei havaita. Dynastioiden aikana Kiinassa vallitsi mm. Han-kaudella 2000 vuotta sitten korkea sivistyskulttuuri, luoden mm. Kungfutselaisen ajattelutavan, jolla voi olla sijansa myös tänä päivänä. Historiantutkimus kertoo, että "Pekingin mies" katseli yhteistä aurinkoamme jo 300.000 vuotta sitten.

Kiina maailman väkirikkaimpana valtiona, mitä se on ollut koko ikimuistoisen historiansa ajan, vaatii monien kansallisryhmien, kielimurteiden ja historiaperintöjensä vuoksi vahvan keskushallinnon. Keskushallinto on ikäänkuin kaikkivoivan keisarin silmien valvontaa ja laajasti ottaen kansalaisten edun mukaista. Kiinan nykyistä talouskehitystä viedään eteenpäin vyöhykkeittäin, koska mikään systeemi ei voi kerralla nostaa yli tuhatta miljoonaa ihmistä uudelle "rikkauden tasolle". Kiinan rannikkoseutu Deng Xiaopingin määritysten mukaisesti on Shanghai etunenässään edennyt uudelle tasolle hengästyttävällä vauhdilla.

Toinen aalto on varmaankin seuraava "kehä" rannikolta sisämaahan päin. Keskushallinto aikansa tuettuaan ensimmäistä ns. rannikkokehää siirtää painopistettä kohti nykyisen vaurausalueen työvoimareservialueille. Kehitysvyöhykkeiden määrää ja aikataulua emme länsimaissa tarkasti tunne.

Mikäli Kiina olisi laskettu Neuvostoliitto - Venäjä kehityksen kaltaiseen menoon, olisi tuloksena ollut koko maailmaa kosketteleva dramaattinen tapahtumasarja. Vain "keisarien silmälläpidon alaisena" voi hallittu kehitys olla mahdollista Kiinan kokoisessa valtiossa. Kaikissa maailman maissa on oppositio, niin myös Kiinassa. Merkittävää on se, kuinka pieni on Kiinan oppositio, ja uskotaankin, että systeemikehitys Kiinassa valvoo pitkällä aikajänteellä ylivoimaista osaa koko kansakunnan edun kehitystä. Voimakkaassa kasvunvaiheessa ei voi olla 100 prosenttisesti kaikille mieliksi, näin se on ollut myös omassa länsimaisessa kehityksessämme. Anarkistiset järjestelmät loppuivat siihen, kun Aatami sai vierelleen Eevan. "Vapauden kehdossa" USA:ssa yhteiskuntavalvonta ei kalpene minkään järjestelmän edessä.

Kiinassa valta on keskitetty kuten Venäjällä ja USA:ssa. Kaikissa näissä maissa on voimakas presidentti. Osaltaan myös näissä mainituissa maissa on aluehallinto, joka useasti saa kansalaiset "takajaloilleen" ja aika-ajoin pyytäen keskusvaltaa tai liittovaltiota apuun ratkaisemaan alueellisia ongelmia. On sanottu, että suurissa yhteiskunnallisisa muutoksissa siirtymäkausi on kolme-neljä sukupolvea, koska viimeisenkin vanhan mallin edustajan tulee siirtyä taivaalliseen edunvalvontaan nuorempien sukupolvien siirtyessä hallitsemaan uutta. Näyttäisi siltä, että Kiinassa viedään molempia menetelmiä yhtäaikaa eteenpäin uuden systeemin hitaasti kiiruhtaen vanhan hiipuessa hallitusti ja huomaamatta unholaan, säilyttäen kuitenkin pitkän historian voimakkaimmat ja hyödyllisimmät perinteet.

Yhteisenä nimittäjänä voidaan sanoa, että nyt kehittyvien maiden valtaideologia perustuu vahvaan ja keskitettyyn vallankäyttöön, kuten se on ollut myös mm. USA:ssa koko sen historian ajan. Tarkasteltaessa historiaa huomataan vanhojen suurkulttuurien; mm. kiinalaisuuden, osmaanien, inkojen ja atsteekkien, roomalaisten, Egyptin faaraoiden ja Mongolian suurkaanien suuruuden perustuneen valtapyramidien huipuille. Vallankäyttö vaikeina aikoina, viime kädessä kansalaisedullisesti, tapahtuu suoraviivaisella mentaliteetilla.

Kiina rakentaa omalla tavallaan pitkää historiaansa hyödyntäen uutta ajallensa sopivaa yhteiskuntaa toivoen säilyttävänsä parhaat ominaisuudet ja kokemukset painottaen, että koko maailmaa ei voi yhdestä maasta hallita. Koko maapallon elinehto on harmonia ja kullekin "jalanjälkensä" kokoinen osuus yhteisistä luonnonvaroistamme, kuten kaikki energia on meille aina tullut yhteisestä auringosta, jota mikään maa ei voi omistaa ja hallita.

Ilkka Luoma

HUOM!
Tämä kirjoitus on pelkästään kirjoittajan oma näkemys eikä perustu suoriin haastatteluihin eikä lainauksiin miltään tahoilta. Johtopäätökset ja arviot on tehty päättelymenetelmällä ja omien henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Kirjoittaja on saanut tyypillisen ja keskimääräisen länsimaalaisen koulutuksen ja kokemuspohjan.

"Ideologisesti ottaen maailmassa ei ole mitään kummallisuutta, on ainoastaan kysymys kunkin ihmisen herkkyydestä havaita ja ymmärtää itselleen uusia ilmiöitä" -kirjoittajan huomautus.
_________________
Ilkka Luoma
Suomella ja Kiinalla on mallikelpoinen kauppatasapaino, se on meille hiukan ylijäämäinen. Kiina on merkittävä korkeateknologian tilaaja Suomesta; paperikoneet, metsäkoneet, insinöörisuunnittelu ja mm. ohjelmistotuotteet. Tänä päivänä Kiinan kysyntä kasvaa koko ajan ja tuo mahdollisuuksia mm. Suomelle. Finnair on saanut runsaasti tuottavia Kiinan lentoja molemminpuoliseksi hyödyksi.

Kiinan toimet "länsimaalaistumisen" tiellä omalla metodillaan alkoivat presidentti Deng Xiaopingin aikana vain pari vuosikymmentä sitten. Tämän jälkeen maailma on nähnyt historian kovimman taloudellisen kasvun; mm. raaka-aineiden lisääntyvä kysyntä nostaa maailmanmarkkinahintoja.

Kiina on oikeutettu "jalanjälkensä" kokoiseen talouteen ja merkittävyyteen yhteisissä globaalioperaatioissa. Maapallomme kulutusjuhla on juuri nyt vielä vinoutunut Atlantin toiselle puolelle. Kiinalaisia on 1,3 miljardia; se tarkoittaa n. 20% koko maapallon väestöstä. Oikeudenmukaisuusperiaatteella Kiinalle kuuluu kokonsa mukainen osuus pallomme mahdollisuuksista. Kiina peräänkuuluttaa yhteistä toimintaa yhteisen pallomme eduksi; yksikään kansakunta ei voi olla yksinvaltaisessa asemassa.

Suomelle Kiina on suuri mahdollisuus; meillä jokaisella suomalaisella on Kiinassa 235 kanssaveljeä ja -sisarta, joista pieni osa voisi tuntea meitä paremmin. Suomalaisiin kauppamiehiin ja ennen kaikkea insinööreihin on luotettu Kiinassa jo 1950-luvulta lähtien. Nokian operaatiot alkoivat vasta 21 vuotta sitten. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja hyvät työmme muistetaan kauan. Kiina ei ole eksoottinen, vaan pikemminkin me olemme suomalaisina harvinaisia.

Kiinan tulee myydä jokaiselle EU-kansalaiselle kaksi paitaa, että se voisi ostaa yhden Airbus-matkustajakoneen Ranskasta. Kiina on tarvitsemassa lähivuosina kymmenittäin uusia liikennekoneita. Kiina tulee myös tilaamaan suomalaisten osaamia risteilyaluksia, jotka nyt ovat menneet lähinnä norjalaisille ja amerikkalaisille varustamoille.

Kiina voi olla meille mahdollisuus ahkeran ja luotettavan työvoiman saannin osalta; heidän palkkatoiveensa on kilpailukykyinen ja se voi olla ratkaisu tuotettaessa vapautuvassa Karjalassa vapaakauppa-alue eduin tuotteita Venäjän loputtomille kulutusmarkkinoille. Nythän tuotanto ja suunnittelu menevät sinne, missä palkat ovat kilpailukykyisiä sekä ennenkaikkea missä on kysyntä. Suomen vieressä on Euroopan suurimmat tulevaisuuden markkinat.

Kiina vie oikeutetusti osansa verran työpaikkoja, koska myöskin kulutus tapahtuu siellä. Ensimmäisessä vaiheessa lihoneet länsimaat luovuttavat "liukuhihnat" meneillään olevan kansainvälisen uustyönjaon operaatiolla kilpailukykyisille palkkakustannusmaille. Kiinan jälkeen on tulossa toinen Aasian väestöjättiläinen Intia (1,1 mrd asukasta). Seuraavassa vaiheessa kansainvälisen työnjakopolitiikan mukaisesti luovutamme suunnittelutoimintamme "alakerran"; jälleen palkkapolitiikkamme ja kysyntätekijän mukaisesti.

Meille jää korkeasuunnittelu ja toistemme palvelu sekä alueellinen sisämarkkinarakentaminen ja ylläpito, vaikkakin jo nyt eestiläiset rakennusmiehet "konsultoivat" rakennustyömaillamme. Syy on selkeä, palkkamme länsimaissa ovat liian korkeat. Me emme ole sen parempia kuin ystävämme Kiinassa tai Intiassa. Palkat tulevat myöhemmäksi onneksemme tasaantumaan hyvin pitkällä aikavälillä. Me voimme vain kilpailla osaamisella, laadulla tai sitten kustannuksilla; kustannuksissa olemme jo hävinneet, toistaiseksi. Opetuksemme peruskoulusta yliopistoihin on uudistettava perin pohjin; nyt on tekojen aika, puhumisen ajat ovat ohi. Voimme myöskin vaihtaa liturgiaan ja jargoniaan hautautuneet politiikkomme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Korkeateknologia ympäristö-, kierrätys-, energia-, tietotekniikka- ja telekommunikaatioaloilla ovat osaamisalueitamme kuin myös uudistuvien raaka-aineiden käyttö, vrt. peruspaperiteollisuuden muutos korkean osaamisen puuraaka-ainerakentamiseen. Taloja tarvitsemme aina, mutta paperi takapuolen pyyhintään ja kertakäyttökulutukseen informaation jakajana on kohta historiaa, ehkä toilet operaatiot muuttuvat hiukan hitaammin

Kiina ottaa joka tapauksessa osansa maailman taloudessa; me suomalaiset voisimme hyötyä asiasta olemalla vieläkin parempi yhteistyökumppani edes muutamaan niistä 235 ystävästä, mitä Kiinassa on meille jokaiselle. Kiinankielen taito on tätä päivää ja tulevaisuutta. Kulttuurien tuntemuksella ja kielitaidon hallinnalla olemme varmentamassa sillanrakentamista maidemme välille molemminsuuntaisena liikenteenä.

Ilkka Luoma
Pelko ja jatkuva uhka ovat ottaneet sijansa erityisesti USA:n rinnalla seisoville maille (Irakin miehitys). Madridin ja Lontoon pommioperaatiot on suunnattu länsimaista markkinakulutusta vastaan ilmiönä, joka ei saa kannatusta miltään suunnalta; ainoastaan itse tekijöiltä ja ennenkaikkea tekijöiden takana olevilta voimilta, joita on vaikea hahmottaa. Takana saattaa olla vinoutunut intohimo idealismiin, jolla tavoitellaan uuden maailmanjärjestyksen ihanteita ilman länsimaista kulutusmaterialismia, jossa erityisenä uhkapiirteenä koetaan länsivaltojen tavoittelema ylivalta raaka-ainelähteisiin.

Itse pommien asettajat ja henkensä heittäjät ovat vain koneiston pieniä pelinappuloita, joille on onnistuttu iskostamaan päämäärä solisevista lähteistä jossain tuonpuoleisessa. Iskujen takana on huolellinen suunnitelmallisuus ja aatteen palo varustettuna riittävillä rahanlähteillä. Nämä rahanlähteet ovat asian varsinainen muutosvoima, sillä ilman rahaa noita väkivallan tekoja ei suoriteta. Attentaattien rahoittajat on saatava kiinni ja rahalähteet suljettava.

Liialliseen itsekkyyteen ja intohimoiseen ja osin sokeutuneeseen itsensä jopa vääristyneen minäkuvan korostavia henkilöitä esiintyy myös runsaasti "turvallisessa" markkinataloudessa. Maailman sivu on ollut henkilöitä, jotka haluavat jättää kuvansa historiaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja nuo tavat eivät aina ole olleet niitä hyväksyttävimpiä.

Tiettyä uskontokuntaa syyllistävä kansainvälinen "maaton" siviileihin kohdistuva silmitön vihanpurkaus on ilmiö, jonka aikaansaajana on jokin syy. Tämän syyn tutkiminen on ensiarvoista ja sen eliminoiminen poistaa myös 100 prosenttisesti tuomittavat syyttömien ja osattomien teloitukset.

Toinen merkittävä ongelma on köyhyyden tuoma katkeruus; maailman slummit ovat terrorismin sikiämispesiä itse toiminnan käsikassaroille, joita rajaton raha ohjailee ja manipuloi. Köyhän saamat lupaukset jostain hyvästä saavat epätoivoiset ihmiset toimiin, joita he eivät olisi aluksi edes hyväksyneet. Valitettavasti rahanvalta ja -voima lietsoo tässäkin tarkoitusperiä sangen tehokkaasti. Valtapiirit ovat aina käyttäneet niin luvallisesti kuin luvattomasti hyväkseen alunalkaen viattomia ihmisiä lupaillen joko maallista tai henkistä mammonaa.

Lopuksi on todettava, että vain ne harvat pommi-iskujen takana olevat voivat tahrata rauhaa ja normaalin elämän onnea tavoittelevan uskontokunnan. Pyhää sotaa ei ole turvattomien ja syyttömien siviilien teurastus. Pyhällä sodalla Koraani tarkoittaa aivan muuta. Islamilainen maailma on tuominnut pommiattentaatit. Uskontojen sanomaa voidaan viedä eteenpäin rauhanomaisin keinoin, eikä siten kuten kristityt operoivat muutama sata vuotta sitten mm. espanjalaisten voimin Väli- ja Etelä-Amerikassa Inkojen ja Atsteekkien aikana; tuolloin kristityn miekka sivaltsi yhtä raukkamaisesti turvattomia ja syyttömiä siviileitä. Sekin oli aikakautensa terrorismia.

Mielenkiintoista on se, että me kaikki astumme syntymän hetkellä viattomina ja puhtaina tähän maailmaan, ilman idealismin tavoitteita, ainoastaan valmiina elämään harmoniassa toistemme kanssa jatkaaksemme sukua ja puolustaaksemme itseämme..., mikä on mennyt pieleen?

Ilkka Luoma
Herää kuitenkin kysymys itse elämänoikeudesta. Missä määrin ihmisen pitää säännellä eläinkantoja puhtaasti omien näkökulmien puitteissa. Elämän harmoniassa kaikilla eliöillä on vastavoimansa. Hirvien luonnollinen harventaja susi on lähes loppuun lahdattu Suomesta. Karhujakaan ei ole meillä kuin nimeksi.

Hirviä kuolee runsaasti autojen alle, koska autokantamme on kasvanut viidessä vuosikymmenessä lähes kymmenkertaiseksi. Ajonopeudet ovat tiestön laadun parantumisen myötä kasvaneet kaksinkertaisiksi. Niin hirven kuin ihmisen reaktioajat eivät riitä huomaamaan yhteentörmäystä riittävän ajoissa.

Mikäli joltain lajilta puuttuu luontainen vihollinen, jää hirvikeskustelussa harventajan rooliin ihminen metsästysvietteineen ja metsästyksen apuvälineineen, koska juoksemalla emme hirveä kiinni saa, puhumattakaan sen surmaamisesta paljain käsin. Hirvikannan oikeaa määrää ei tiedä kukaan, koska ihminen on menettänyt tasapuolisen harmonian ymmärtämisen lahjan.

Hirvenliha on hyvää ja sitä on harvoin tarjolla kaikelle kansalle. Luonnossa on syöty kautta aikojen toisia lajeja ja näin ihminenkin saa syödä lajinsa verran hirvenlihaa, joka on kotoperäistä "tuotantoa" eikä sido ulkomaankaupasta saamiamme valuuttatuloja. Hirvet tömistelkööt metsissä kuten ovat tehneet tuhansia vuosia ja ihminen saakoot luonnon riistaherkkua erilaistamaan ruokapöytäämme vaikkapa muutaman kerran vuodessa.

Kaikille lajeille tulisi olla sijansa elinvoimaisena kantana ylläpitämään luonnontasapainoa lajikirjona rikastuttamassa evoluutiota.
_________________
Ilkka Luoma
Perimme metsiä, maata ja rantoja, vaikka meillä ei mitään oikeutta osana luontoa niihin. Meillä on oikeus syntyneinä saada vain elämänoikeus lakikirjona täyttämään tehtävämme luonnonharmoniassa. Maat ja metsät ovat periytyneet sieltä mistä mekin. Näin muodoin samassa kierrossa oleva luonnonosa ei voi omia tai omistaa yhtä osaa kokonaisuudesta, vaan se on luotu ja periytetty kaikille yhteisenä alueena jatkaa luonnonkiertoa.

Ihminen ajattelevana ja omistushaluisena voisi korkeintaan periä vanhemmiltaan heidän tekemänsä muutokset kuten asunnot, irtaimen tai ostovoiman niin arvopapereina tai rahana. Luonto sisältäen maat ja kasvunlähtökohdat ovat yhteistä kaikille ja niihin on vain ikuinen ihmisikäinen nautintaoikeus, kuten lappalaiset ovat maansa "hankkineet" ikimuistoisista ajoista alkaen. Lappalaiset ovatkin luontevasti lähempanä luonnonkiertoa ja heillä maahan nähden ei ole perintöriitoja tai omistuskähinöitä. Heidän todellinen perintönsä, elossa oleva luonto eli porotalous on osa heidän luonnonharmoniaa, jolla ennen kulutusyhteiskuntaa tultiin kaikkivoivasti toimeen. Ainut merkittävä perintö tuli opetuksesta, kuinka luontoon sulaudutaan ja kuinka sieltä sitä liiaksi rasittamatta saadaan elanto itselle ja uusille sukupolville.

Ihmisen suurista ongelmista suurin osa lähtee omistusriidoista sekä kulutuksen epätasapainosta. Meillä ei ole riittävää niukkuutta kaikilla, jotta syntyisi terve kunnioitus luontoa ja sen elättävää voimaa kohtaan. Uskomme olevamme luonnon herroja saaden kuluttaa sitä kasvavan omistuskiihkomme rytmissä. Luonnossa rajat tulevat vastaan ja omistus palaa kiertoon luovuttaessamme koostumuksemme elon jatkuvuuteen. Jäljelle jääneille luonto antaa harmonisen niukkuuden tasapuolisesti, evoluution huolehtiessa kyvyn saada vain se kaikkein tarpeellisin suvunjatkumisen turvaamiseksi.

Kypsille naisille on löytynyt miehinen lohduke ja lääke yksinäisyyteen; lasi viiniä ja tilkka likööriä kasvaa herkästi suurempiin mittoihin. Nainen elämänkykyisempänä ja itsestään huolehtivampana selviää "huikasta" eri tavoin kuin mies; nainen tietää paremmin rajansa ja hoitaa asiansa eläen siltäkin osalta pidempään lopulta erakoituen kaupunkikaksioihin ja lähiökolmioihin.

Mies ei menestyksessään huomannut ennen jo eläkeikää vanhuuden lähenevän ja jätti oman huolehdintansa ajautuen sanattomuuden jälkeen avioeroon ja mieron tielle. Nainen taas hoiti työnsä, itsensä ja keskustelut sen parhaan naisystävänsä kanssa löytäen myöhemmin kierrekorkin alta myöskin yksinäisten iltaehtoiden lohdukekumppanin. Näin kokeneesta ja elämää nähneestä naisesta tuli harmiton "kaappitissuttelija".

Nainen ottaa kiihtyvällä vauhdilla miehen rooleja myös työelämässä edeten ylemmäksi kuin ennen huomaten samalla, kuinka ennen niin miehinen työpaine iskee jälkensä myös iltahetkiin väsymyksenä ja kaipuuna työn unohduksesta, jolloin kierrekantinen lohdukepullo suo unen jaksamaan seuraavan päivän tai viikon työrupeaman. Nainen on saamassa työotteellisen tasa-arvon saaden myös miehiset "raskas työ, raskaat huvit" tekosyyselitykset.

Myös nuorten naisten, jopa tyttöjen juomakulttuuri lähentelee poikien ja miesten vastaavia karkeloita ja näin on valmis "uraputki" kohti kypsyysiän liikakäyttöä, jota nyt niin yllättyneenä uutisoidaan. Miehet suuntaavat nykyisin nuorina enemmän kädentöihin ja nainen sivistää itsensä yliopiston kautta virkauralle päättämään miehisesti yhteiskuntamme kohtaloita, jopa saunan lauteilta sitä saunaolutta vieroksumatta. Naisten saunakulttuuri on tullut miesten vastineen rinnalle ja taas kostea tie kypsyysiän "lasikaapille" on kivetty.

Nainen on yksinkertaisesti ottanut miehisia rooleja, hän on onnistunut eroamaan ja huomaa ystävien vähenevän, jolloin pullo on taas yksinäisyyden poistajana, kun eri kerhoissakaan ei kaikkia iltoja kehtaa viettää, eikä pelkkä miehinen sohvakulttuuri riittävästi miellytä. Kierros naisen miehisyyspolussa täyttyy, kun se miesten mielestä liiallinen selostus ja ääneen ajattelu sekä elämän analysointi ja naapurien arvostelu vähenee miehiselle puhumattomuuden linjalle. Elämäntehtäväksi jää sisäinen pohdinta miehiseen tapaan, kuinka kukaan "ei ymmärrä minua" ja taas pulloon tarttuminen tuntuu luontevalta. Miehen ja naisenhan loppujen lopuksi erottaa vain se "puuttuva kylkiluu", vai kuinka se Raamattu meitä anatomisoi.

Ilkka Luoma

Niin, hyvin harvoja juttuja voi yleistää; tilastojen mukaan alkoholin käyttö on lisääntynyt ja pienen gallupin mukaan pitää myös käytännössä paikkansa.

Kukapa tuohon ongelmaan lääkkeen keksisi, voi vain todeta, että nykymaailmassa tavoitehakuisuus, kovenevat päämäärät ja tuloksen teko vaativat panoksia siksi runsaasti, että "pinna" kiristyy herkästi. Ja nyt naiset ovat nousemassa miesten rooleihin (joka on hyvä) ja pääsevät kokemaan sitä "miesten" elämää hyvine ja huonoine puolineen.

Tosin tilastot kertoivat, että jo varsinaisen aktiivityöuran lopettaneet naiset olisivat erityisen selkeästi lisänneet alkoholin käyttöä, mutta pienistä määristä syntyy herkästi suuret nousuprosentit.

Kaikkien tietämä lääke olisi huolehdinta, välittäminen ja tunnustuksen anto tarpeellisuudesta. Myöskin kaupungeissa, jossa yksinäisyys ja erakoituminen on kasvavaa, voisi yhteenkuuluvuuden tunnetta nostaa jollain ryhmätoiminnalla, mutta kyllä ihminen on alun alkaen tarkoitettu parisuhteeseen, jolloin myös vanhemman iän kasvavat ongelmat olisi helpommin kestettävissä; yhdessä. Jotta asia ei ole yksinkertainen, niin on paljon ihmisiä, jotka ovat yksinkin tyytyväisiä tai haluavat siltä näyttää...

Voisikohan yleisesti sanoa, että lansimaalainen markkinakulutuskulttuuri vanhushoitoloineen "ajaa" perheitä laajasti ajatellen erilleen ja esim. kaukoidän maille tyypillinen useamman sukupolven perheyhteys on meille vierasta. Mm. Kiinassa monisukupolvisuus antaa runsaasti sukupolvien välistä kokemusrikkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta lähtökohdatkin ja asenneilmasto on niin erilainen..., jälleen kerran on todettava, että kyllä Suomessakin laajaa perheyhteyttä esiintyy, mutta liian paljon on yksinäisyyttä huonoimmillaan ilman sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita.
_________________




Ihan pelottaa, mitä 'jälkeä' olet saanut aikaan vaikkapa kuukauden kuluttua

Urholle:

Oletko kokeillut järjestää omia mielipiteitä, vastauksia ja ajatuksia loogiseen järjestykseen? Ajatus peräkanaistamisesta oli veikeä, mutta kerronnan soljuvuus ei ollut oikeassa järjestyksessä, mutta osittelu yhteen edusti yhtä mielipidettä, jota sinänsä ei voi arvoida enempää, koska olemme edelleen itsenäisiä ja yksilöllisiä sekä saamme tapamme ja ominaisuutemme toimia kukin omista lähtökohdistamme, ymmärtäen asioita niin kovin eri tavoin.

Aihetta mainitsemaasi pelkoon ei ole, sillä ajattelin jatkaa luotaamista ja mielipiteen kerrontaa toivoen hyviä ja teräviä sekä kriitisiä asiaan liittyviä vastineita, sillä aina olisi opittavaa toisilta.

Mielipide on Suomessa herkässä ja kirjo rikastaa lähes kaikkien lehtien palstoja. Mielenkiintoista on se, että useiden lehtien päätoimittajat lukevat naapurilehdistä ensin kansalaisten mielipiteet, ovat kuulemma värikästä ja poikkeavaa luettavaa Ehkä reportterikin laipääntyy...

Mielestäni keskustelun pohjana on aina huolella pohdittu ajatus ja mielipide, toivottavasti vielä jollain uudella näkökulmalla, joka ei ole helppo tavoite. Uutuutta ei saa väkisin syntymään, vaan se tulee tai sitten ei, ...usein ahaa-elämyksenä. Laaja perusta antaa linjakkaan mahdollisuuden keskusteluketjuun tai vastineisiin. Joskus juttu ei yksinkertaisesti herätä ketään, epäonnistumisia syntyy myös kirjoittelurintamalla.

Hyvää mielipidesyksyä ja terävää vastinetta!

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Nyt puhutaan suurin otsikoin Venäjän kaupan ykkösasemasta

Tuon Venäjän kaupan varjoon on jäänyt Kiinan kauppa; tässä tuoreimmat tilastot 1-7/2005:

Tuonti Suomeen (m€): Vienti Suomesta (m€):

Venäjä........3770..............................2960
Saksa.........3841..............................2933
Ruotsi.........2666..............................3363
USA............1094..............................1738
Englanti.......1084..............................1898
Kiina...........1353............................... 867

Kiinan kauppa on historillisesti nuorta, ennusteissa Kiina siirtyy Venäjän, Saksan ja Ruotsin rinnalle lähivuosina. Näiden neljän maan tuonti Suomeen on 45% koko tuonnista ja 35,2% koko viennistä. Lisäksi on muistettava että Nokia tekee Kiinassa liikevaihtoa vuositasolla 5000 m€ Kiinassa on myös noin 200 muuta Suomessa päämajaansa pitävää yhtiötä.

Merkittävää on myös se, että kiinalaisista tuotteista jää suuri kateosuus loppuhinnasta pyörimään kotimaahamme. Esimerkiksi tavallinen paita, hinta satamassa noin 4€, hinta tukkurilla noin 6€ ja hinta kaupassa noin 9€, kuluttajan maksamasta hinnasta Suomeen jää yli 50% palkkoihin, kuljetuksiin, yhtiöiden voittoihin ja veroihin. Lisäksi valtio saa arvonlisäveron n. vajaa 2€.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Kiina tarvitsee nyt apua maanjäristyksen uhreille (jo pelkästään asunnottomina on enemmän kuin meillä on asukkaita koko maassa!)- tässä on meille suomalaisille oiva mahdollisuus osoittaa inhimillisyyttämme. Kiinalaisilla on pitkä muisti. Siellä on kuitenkin meille jokaiselle 235 toveria, kauppakumppania, ystävää ja maapallollista kanssaihmistä...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat