lapsuudenmuistot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minulla on aika hataria muistoja lapsuudesta. Mummoni muistaa lapsuudestaan paljon ja pikkutarkasti. Tapahtuuko aivoilleni vanhetessa samoin; rupean muistamaan lapsuuteni tapahtumia ja aivoni sopukoista putkahtaa asioita, joita en voi nyt muistaa.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Kyllä syntymänsä voi muistaa .. ja myös kohdussa olo-aikaansa, rakkautta (turva) ihminen kaipaa juuri siksi, että ihmisellä on kokemus täydellisestä ajasta, jolloin koki täydellisen turvan - kohdussa - .

Vierailija

ensimmäiset selkeät muistot on ajalta kun täytin kolme, ja hatara muisto vuodelta aikaisemmin. Osaan ajoittaa nämä koska liittyvät joulun aikaan ja minulla on syntymäpäivä silloin. Kolmivuotiaasta muistan selkeästi erään tapahtuman tunnetilankin.

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt16.3.2005

Ei lapsuuden ajat niin vain unohdu, aina ne jossakin tilanteessa putkahtavat mieleen joko ikävinä tai sitten hyvinkin mieluisina muistoina.
Eräs opettavaisin muisto on se kun sytytin eräänä heinäkuun päivänä saunasta löytämillä tulitikuilla sen varasto-osassa olevat patjojen täytteeksi varastoidut rukiin oljet tuleen.
Onneksi vanhin veljeni huomasi tilanteen ja näin saatiin estetyksi pitkäaikainen saunomiskarenssi perheessämme.
Sainpa silloin todella selkääni oikein isän kädestä, vitsaa paljaalle takapuolelle niin että pakarat oli kipeät monta päivää ja itketti niin perhanasti.

Eipä tuo muisto minua mitenkään rassaa, onpahan sekin tapaus muiden muistojen joukossa ja olenhan oppinut käsittelemään tulta joka kuuluu partiolaisen perustaitoihin.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vierailija

Näin pienenä (en muista milloin, mutta olisikohan joskus 5-vuotiaana) unta, että kysyin isältäni, kuinka vanha olen. Isä vastasi, että olen nollavuotias. Tämä oli siis unta. Uni jäi kuitenkin jotenkin muistiini niin, että luulin sen olleen tosi tapahtuma. Siksi varmaan parisen vuotta myöhemminkin luulin, että olin oppinut puhumaan nollavuotiaana (koska olin pystynyt kysymään isältäni ikääni).

Vieläkin muistan tapahtuman erittäin selkeästi, kun kysyin isältäni ikääni ja hän vastasi nolla vuotta. En vieläkään osaisi erottaa tuota tapahtumaa todellisuudesta, mutta järjen nimissä sen on ollut pakko olla unta :].

Vierailija

Vanhimmista muistoista puheen ollen, tähän hätään muistuu vanhimpana mieleen, kun kolmevuotiaana tipuin mummulan navetanparven (tikasmaisilta) rappusilta ja löin pääni niin, että vieläkin arpi keskellä otsaani siitä muistuttaa. Muistan tuon koko kyseisen päivän tapahtumat yllättävän hyvin tippumisesta lähtien.

Mieleen tulee pari muutakin muistoa, mutta en osaa sanoa minkä ikäinen niissä olen :/

Vierailija

Kauheata sanoa, mutta me luomme myös muistoja tiedostamattamme. Itse luulin pitkään, että minulla olisi ollut suurikin varhaislapsuuden muistovarasto. Todellisuudessa olen kuitenkin tainnut keksiä muistoni itse valokuvista ja äiskän ja iskän kertomuksista. Ihmisen muisti ei nimittäin yksinkertaisesti voi ulottua kuin aikaisintaan kolmevuotiaan ikään (muistaakseni). Ja syntymäänsä ei voi muistaa kukaan.

Vierailija

Muistan joitakin asioita ennen kolmen vuoden ikää; siskoni syntyi päivää ennen kuin täytin kolme vuotta, joten se on aika hyvä kirjanmerkki; kun muistaa, oliko silloin vielä siskoa vai ei, osaa myös ajoittaa muistikuvan joten kuten. Muistan mm. kun putosin suoraan päälleni syöttötuolista. Mikä selittänee yhtä ja toista.

Vierailija

Nuo muistot on kyllä aika kummallisia. Itselläni on kyllä muistoja lapsuudesta melkoisesti. Mutta nyt viimeaikoina olen alkanut saada flasheja ajalta jolloin olin vielä rattaissa makoileva toukka. Ihmekkös tuo kun tuli kuulema lapsuuden päivät vietettyä rattaissa nukuskellen. Mutta onhan ne aika tärkeitä ihmisen minäkuvaa ja kehitystä ajatellen. Varsinkin ne "hieman" ikävämmät. Tuleepahan opittua mitäs EI kannate tehdä !

Vierailija

Yhdysvaltalaisen Margaret Mahlerin mukaan: "Lapsi alkaa ymmärtää oman erillisyytensä noin 2-3-vuotiaana."

Tätä oman minän ja tahdon "löytymistä" on kutsuttu lapsen psykologiseksi syntymäksi

Mahlerin tutkimuksessa on todettu, että psykologinen syntymä alkaa jo vauvassa, n. 4-5kk iässä, äidin ja lapsen välisen symbioottisen suhteen alkaessa purkautua.

Moni kertoi tällä palstalla kuinka he muistavat kokemuksiaan jopa kohdusta. Mielestäni tällaiselta väitteeltä puuttuu todellisuuspohja ja annan oman selitykseni muistoista ennen Mahlerin mainitsemaa psykologista syntymää.

Kokemusperäisen ja psykologian kirjallisuuden lukemisen perusteella on minulle jäänyt käsitys, että ennen lapsen psykologista syntymää edeltävät muistot pohjautuvat suurelta osin lapsen vanhempien kertomaan lapselle.

Esim. lapselle kerrotaan 4-vuoden iässä; Äiti: "Voi kun minä muistan sinut silloin kun synnyit ja sinä ensi kerran katsoit minua silmiin." Tämä kertomus saattaa yhdistyä 4-vuotiaan lapsen mielessä kokemukseksi tuolta ajalta.

Jos jollakin on aiheeseen jotain lisättävää/pois otettavaa/kysyttävää, vastaan mielelläni.

En ole koulutukseltani psykologi, kuten ehkä arvasit.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Minä muistan hylkeen Toronton eläintarhasta. Täytin tuon reissun aikana kaksi vuotta, joten olin korkeintaan viikon nuorempi tai vanhempi kuin kaks vee.

Tilanne oli seuraava: Toronton eläintarhassa on vesieläinosastossa syviä akvaarioita, joissa on kaikenlaisia öttiäisiä. Akvaarioiden välissä kulkee käytävä, josta voi tiirailla lasin läpi elikoiden toimia. Yhdessä akvaariossa oli jotain hylkeitä, en tiedä mitä hylkeitä mutta pirun isoja kuitenkin.

No, ikimuistoisen tästä kokemuksesta teki se, että kun siinä äidin/isän sylissä katselin lasin läpi hyvinkin lähellä lasia, yksi valtava peto päätti syöksähtää kohti lasia ja singahtaa siinä viime hetkellä kohti pintaa lasia viistäen. Juurikin melko lailla minun kohdallani. Tästä ei ole mitään valokuvia ja muistaakseni jopa olen itse joskus kysynyt että onko tällainen juttu tapahtunut. Muistaakseni huusin melko säikähtäneenä...

Toinen mitä muistan on, kun olin päiväunilla rattaissa rivitalon pienellä terassilla. Noh, huomasin siinä sitten että onpa pirun tylsää ja aloin heiklua edestakaisin... Empiirinen mieleni huomasi pian, että jos heiluu sopivalla tavalla, rattaat alkavat heilua yhä enemmän.

Valitettavasti fysikaalinen mallintamiskyky ei ulottunut vielä tuolloin tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen, ja pian rattaat kupsahtivat etuakselin ympäri nokilleen. Se säpsähdytti aika hyvin. En tosin ole voinut olla enää kovinkaan pieni, kun on ollut tarpeeksi massaa moiseen.

Sitten muistan melkomoisen tarkasti kotimme pohjapiirustuksen, siis sen, jossa asuimme Helsingissä ikävuoteen 5 asti.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija

Ihmisen muisti on kuin sipuli. Muistoja tulee kerros kerrokselta, uutta vanhojen päälle. Vanhana käy päinvastoin, niinkuin sipulia kuorisi kerros kerrokselta pois. Tuoreimmat muistot katoavat ensin ja lopussa on jäljellä vain lapsuuden muistot, kaikki muu on muistista hävinnyt.

Vaikka nyt ei muista lapsuudenaikaisia kokemuksia niin kyllä ne sieltä löytyvät kun ihminen rupeaa dementoitumaan. Näin kertoi minulle vanhusten hoitokodissa työskentelevä hoitaja.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat