valon nopeus ja ajan kuluminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Heip,

Enpä ole aikaisemmin tänne kirjoitellut, terve vain kaikille ja kiitos mukavista lukuhetkistä. Minua on pitkään askarruttanut eräs asia mitä kukaan ei ole vielä voinut minulle selittää.. Toivottavasti teistä on apua.

Mihin perustuu väittämä että liikkuttaessa valon nopeudella aika ei kulu?

Vastaukseksi ei kelpaa "suhteellisuusteoria", sen tiedän minäkin vaan minulta puuttuu se ymmärrys että "miksi".

Jos nyt tässä omaa järkeä käyttäessäni olen tullut siihen lopputulokseen että vain sen takia että liikutaan poispäin objektista (fotonien vauhtia) ei hidasta aikaa, vain se hidastuu ettei näe miten aika etenee kohteessa, vastaavasti se kohde mitä päin lennetään tuntuu liikkuvan nopeammin koska fotoneja "mennään vastaan".

Miten valon nopeudella liikkuminen vaikuttaisi omaan aikaan? En kykene ymmärtämään mikä sen aiheuttaisi. Jos ensin lentäisi valovuoden päähän maasta niin lennettäessä takaisin maan aika "normalisoituisi"..

Puuh, päätä särkee.. menen metsään ammuskelemaan viikonlopuksi, kertokaa mitä mieltä olette mietteistäni..

Kommentit (15)

hmk
Seuraa 
Viestejä849
Liittynyt31.3.2005
tackman
Heip,

Enpä ole aikaisemmin tänne kirjoitellut, terve vain kaikille ja kiitos mukavista lukuhetkistä. Minua on pitkään askarruttanut eräs asia mitä kukaan ei ole vielä voinut minulle selittää.. Toivottavasti teistä on apua.

Mihin perustuu väittämä että liikkuttaessa valon nopeudella aika ei kulu?




Tuo on itse asiassa hieman harhaanjohtavasti sanottu. Suhteellisuusteoriassa valonnopeudella liikkuvalla kappaleella ei ole inertiaalikoordinaatistoa, joten asioita ei voida tarkastella "valon näkökulmasta". Ja mikään massallinen kappalehan ei voi saavuttaa valonnopeutta. Siksipä täytyykin rajoittua tapauksiin joissa havaitsija liikkuu vain "lähes" valonnopeutta (jnkn toisen havaitsijan suhteen).

tackman
Miten valon nopeudella liikkuminen vaikuttaisi omaan aikaan? En kykene ymmärtämään mikä sen aiheuttaisi. Jos ensin lentäisi valovuoden päähän maasta niin lennettäessä takaisin maan aika "normalisoituisi"..

Kaikki inertiaalikoordinaatistot ovat samanarvoisia. Jos liikut (esim. hyvin suurella) vakionopeudella jossain inertiaalikoordinaatistossa, niin omassa inertiaalikoordinaatistossasi olet paikoillaan. Ja aina kun olet paikoillasi, niin rannekellosi käy "normaalisti" (jos se ei ole mitään rihkamaa). Eli omaan aikaan tuolla nopeudella ei ole mitään vaikutusta. Liikuthan sinä parhaillaankin lähes valonnopeudella jonkin kosmisen säteilyn hiukkasen suhteen -- aikasi kuluu samaan tapaan kuin jos liikkuisit lähes valonnopeudella vaikkapa maapallon suhteen.

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Vierailija

No jospa rannekellon viisarit liikkuu nopeudella 0.99999999999 c, ja
ripustamme kyseisen rannekellon käkikellon viisariin, joka liikkuu nopeudella
0.8 c

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Täytyypi taas huomata että erikoinen suhteellisuusteoria kuvaa erikoistapauksia, joissa havaitsija ja havaittavat liikkuvat tasaisella nopeudella toisiinsa nähden. Erikoisen suhteellisuusteorian yhtälöt ovat melko yksinkertaisia.

Kuitenkin vain harvassa tapauksessa on tällainen tilanne. Esimerkiksi edellisessä kellomerkissä vallitsee monimutkainen angulaaristen kiihtyvyyksien järjestelmä. Kiihtyvyyksien aiheuttamia ilmiöitä tarkastellaksemme tarvitsemme yleistä suhteellisuusteoriaa joka sanoo muun muassa, että gravitaatiokentässä aika kulkee hitaammin kuin ei-gravitaatiokentässä.

Koska kiihtyvyys on analoginen ilmiö gravitaation kanssa, voidaan tästä päätellä, että kiihtyvässä liikkeessä olevan kappaleen aika kulkee hitaammin kuin paikalleen jäävän kappaleen aika.

Mitä tämä sitten tarkoittaa havainnoinnin kannalta? Laitetaan havaitsija avaruusaluksen lähtöpaikkaan ja nimitetään hänen inertiaalikoordinaatistoaan lepokoordinaatistoksi. Laitetaan toinen havaitsija avaruusalukseen. Aloitetaan kiihtyvä liike.

Lepokoordinaatiston havaitsija ei havaitse mitään kiihtyvyyksiä, joten hän ei havaitse ajan nopeuden muutoksia missään itseensä nähden levossa olevassa. Tarkastellessaan kiihdyttävää avaruusalusta hän kuitenkin havaitsee aluksen peräpeilissä olevan kellon tikittävän hitaammin kuin oman, aluksen kellon kanssa ennen lähtöä synkronoidun kellonsa kanssa. Loittonemisen aiheuttama doppler-ilmiö tietenkin huomioidaan, ja silti aluksen kello tikittää hitaammin kuin lepokoordinaatiston kello.

Aluksessa oleva havaitsija tuntee ylöspäin suuntautuvan kiihtyvyyden, jonka lattian tukivoima välittää hänelle aluksen moottoreista. Lepokoordinaatistoon jäänyttä kelloa katsellessaan hänen tulisi havaita lepokoordinaatiston kellon käyvän nopeammin kuin oman kellonsa, koska lepokoordinaatiston kello näyttäisi olevan vapaassa putoamisliikkeessä, jos ajatellaan aluksen kiihtyvyys analogiseksi ilmiöksi painovoimakentän aiheuttamien ilmiöiden kanssa.

Onko tämä sitten ristiriidassa erikoisen suhteellisuusteorian kanssa? Mitä tapahtuu, kun kiihtyvyys lakkaa ja alus jatkaa tasaista liikettä muodostaen oman lepokoordinaatistonsa? Jos havaitsija silloin katsoo taaksepäin alkuperäiseen lepokoordinaatistoon jäänyttä kelloa, mitä kello näyttää, ja millä nopeudella sen tulisi käydä aluksessa olevan havaitsijan kelloon nähden?

Erikoisen suhteellisuusteorian käyttöedellytyksethän ovat nyt voimassa. Siispä aluksen havaitsijan tulisi havaita lepokoordinaatiston kellon käyvän HITAAMMIN kuin oman kellonsa. Tämä kuitenkin on melkoisen kummallista, sillä kiihtyvyyden aikanahan hänen olisi kuulunut edellä esitettyjen (mielestäni melkoisen pätevien) perustelujen johdosta havaita lepokoordinaatiston kellon käyvän nopeammin kuin omansa - mutta kun kiihtyvyys loppuu, niin suppean suhteellisuusteorian mukaan pitäisi yhtäkkiä havaintojen muuttua siten, että lepokoordinaatiston kellon käynti muuttuukin yht'äkkiä hitaammaksi.

Johtopäätös: Suppea suhteellisuusteoria käsittelee valokartoiden laajenemista sinänsä, ja sitä miltä tapahtumat NÄYTTÄVÄT. Jos otetaan huomioon muun muassa fotonien etenemiseen kuuluva aika, suppean suhteellisuusteorian muutamat ilmiöt häviävät - esimerkiksi kappaleiden "lyheneminen" suurissa nopeuksissa.

Myöskin sanoin, edellä, että kiihtyvässä liikkeessä oleva havaitsija havaitsee lepokoordinaatistoon jääneen kellon käyvän nopeammin omaan kelloonsa verrattuna, JOS hän ottaa huomioon loittonemisesta johtuvan lagin. Jos hän suoranaisesti havainnoi kellon esimerkiksi sekunnin välein lähettämiä fotonipulsseja, niin tottakai ne kohtaavat hänet yhä harvemmin ja harvemmin, mitä suuremmaksi nopeus kasvaa vakiokiihtyvyydellä.

Näin saadaan selitettyä kaksosparadoksin omituisuudet. Lyhyestä virsi kaunis, matkan aikana matkustava kaksonen kokee kiihtyvyysmuutoksia, siksi hänen kellonsa käynti hidastuu. Paikalleen jäävä kaksonen ei koe kiihtyvyysmuutoksia, siksi hänen kellonsa käynti ei hidastu. Kaksosparadoksi johtuu siitä, että suppeaa suhteellisuusteoriaa yritetään käyttää sellaisessa tilanteessa, jossa sitä ei määritelmän perusteella voi käyttää.

Selvensiköhän tämä nyt taas mitään. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija

Pelkkä nopeus suhteessa toiseen ei ratkaise ajan kulumista.

Oletetaan, että henkilö X lähtee maapallolta avaruusaluksella lähes valonnopeutta 10 valovuoden päähän ja palaa takaisin. Unohdetaan esimerkin yksinkertaistamiseksi kiihdytyksiin ja hidastuksiin kuluva aika ja matka.

Maapallolla on tällöin kulunut 20 vuotta, kun taas avaruusaluksessa olevan herra X:n mielestä aikaa on kulunut vain muutamia minuutteja.

Mutta miksi juuri avaruusaluksessa olevan henkilön aika on hidastunut? Koordinaatiston nollapistehän voidaan kiinnittää myös avaruusalukseen. Tällöin näyttäisi siltä, että maapallo lähtee aluksen luota valonnopeudella 10 valovuoden päähän ja palaa takaisin. Kuitenkin edelleen X:n aikaa on kulunut vain se muutama minuutti ja maapallolla on kulunut 20 vuotta.

Vastaus on siinä, että avaruusalukseen ja herra X:ään on vaikuttanut kiihdyttävä voima, maapalloon ei. Toisin sanoen, kiihdyttävä voima on hidastanut herra X:n ajankulkua.

Ehkäpä tästä voidaan vetään myös toisenlainen johtopäätös: Kappaleeseen vaikuttava voima aiheuttaa ajan hidastumisen, mikä havaitaan kiihtyvyytenä.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Tuossa samanaikaisuutta käsittelevässä ketjussa juuri esitin, että suhteellisuusteoriaa joko tulkitaan väärin tai sitten se on ajateltu väärin alunperinkin. Oheinen esimerkki, joka perustuu puhtaasti fysikaalisiin faktoihin, ei pitäisi olla liian vaikeaselkoinen.

Juna esittää oheisessa lähteen suhteen liikkeessä olevaa koordinaatistoa. Ja kyse on nimenomaan suhteellisesta liikkeestä. Sen verran täytyy ottaa huomioon kokonaisuutta, että ko. tilanteessa vaikuttaa gravitaatio, sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä periaatteen kannalta.

Olen ottanut tuossa esiin sen, että massat vaikuttavat sm-säteilyn etenemisnopeuteen, mutta sillä ei ole merkitystä teoreettisesti tarkasteltuna. Esimerkissä voidaan käyttää myös tyhjiön c nopeutta kummassakin koordinaatistossa.

Maasta lähetetty pulssi tavoittaa junan ja nopeuseron mukainen dopller-ilmiö on tietysti olemassa junan ja sen ympäristön rajapinnassa tässä tapauksessa.

Säilyvä ominaisuus on pulssin taajuus. Kun pulssi siirtyy junan vaikutuspiiriin, muuttuu pulssin etenemisnopeus junan vaikutuspiirin mukaiseksi. Tähän ei kuitenkaan vaikuta juna yksinään vaan myös maapallon vaikutus mukaan luettuna. Jos juna olisi tyhjässä avaruudessa ( leikisti muitten taivaankappaleitten yhteisvaikutus = 0 ), muuttunut nopeus olisi pelkän junan vaikutuspiirin mukaisesti c. Nyt se on maan ja junan yhteisen vaikutuspiirin mukaisesti c.

Koska juna on liikkeessä suhteessa lähteeseen, pulssin nopeus kasvaa hieman kuitenkin niin, että taajuus pysyy samana kuin se oli rajapinnassa, vain aallonpituus hivenen muuttuu ( = relavistinen doppler-ilmiö ). Jos junassa olija nyt mittaa kellonsa kanssa pulssin nopeutta, se on edelleen c hänen suhteensa, niinkuin kaikki muutkin pulssit jotka junan sisällä etenevät.

Siis ei pulssi määrää mitä tapahtuu, vaan ympäristö määrää mitä pulssille tapahtuu. Pulssin taajuus kuitenkin säilyy liikkuvassa koordinaatistossa ( ainakin pääsääntöisesti ) dopler-ilmiön mukaisena.

Aikadilataatio on siis vain ulkoisen pulssin nopeuden muutosta lähteen ja liikkuvan järjestelmän suhteen. Tämä näkyy relavistisena doppler-ilmiönä, eli ylitettyään koordinaatiston rajapinnan aallonpituus muuttuu hieman ( erittäin suurilla nopeuksilla tietysti huomattavasti ).

Itse "liikkuvan" systeemin toiminnot eivät ole mitenkään hidastuneet.
Vain koordinaatisoon saapuneen säteilyn energian vaikutus muuttuu, etääntyessä heikkenee ja lähestyessä vahvistuu.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
David
Tuossa samanaikaisuutta käsittelevässä ketjussa juuri esitin, että suhteellisuusteoriaa joko tulkitaan väärin tai sitten se on ajateltu väärin alunperinkin.

Tai sitten sinä tulkitset sen väärin, ja tämä on mielestäni erittäin todennäköistä. Ennenkuin saat "ahaa"-elämyksen ST:n parissa, et voi kunnolla käsittää sitä (koska et ole sisäistänyt sitä, eli et ymmärrä sitä intuition kautta). Vailinnaisen ymmärryksen voi saavuttaa lukemalla sen seurauksista, kuten "nopeuden lisääntyessä ajankulu hidastuu" tai "nopeuden lisääntyessä suhteellinen etäisyys muuttuu" jne. jne. mutta nämä eivät auta ymmärtämään suhteellisuusteoriaa syvällisesti, eli mistä se seuraa.

Lyhyimmässä muodossaan ST voidaan pistää yhteen lauseeseen: aika ja avaruus käyttäytyvät joka havaitsijalle samalla tavalla.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
jartsa
No jospa rannekellon viisarit liikkuu nopeudella 0.99999999999 c, ja
ripustamme kyseisen rannekellon käkikellon viisariin, joka liikkuu nopeudella
0.8 c

Ilmeisesti tapahtuu törmääminen valovalliin niinsanotusti.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
derz
David
Tuossa samanaikaisuutta käsittelevässä ketjussa juuri esitin, että suhteellisuusteoriaa joko tulkitaan väärin tai sitten se on ajateltu väärin alunperinkin.



Tai sitten sinä tulkitset sen väärin, ja tämä on mielestäni erittäin todennäköistä. Ennenkuin saat "ahaa"-elämyksen ST:n parissa, et voi kunnolla käsittää sitä (koska et ole sisäistänyt sitä, eli et ymmärrä sitä intuition kautta). Vailinnaisen ymmärryksen voi saavuttaa lukemalla sen seurauksista, kuten "nopeuden lisääntyessä ajankulu hidastuu" tai "nopeuden lisääntyessä suhteellinen etäisyys muuttuu" jne. jne. mutta nämä eivät auta ymmärtämään suhteellisuusteoriaa syvällisesti, eli mistä se seuraa.

Lyhyimmässä muodossaan ST voidaan pistää yhteen lauseeseen: aika ja avaruus käyttäytyvät joka havaitsijalle samalla tavalla.

Olen kuitenkin lähes 100% varma siitä, että tulkintani on oikea. Toisesta koordinaatistosta tarkasteltuna tapahtumat toisessa todella näyttävät hidastuneilta, mutta vain näyttävät. Itse asiassa en ole milloinkaan käsittänyt miten toisesta koordinaatistosta lähetettyjen pulssien taajuuden pieneneminen tai lisääntyminen muka vaikuttaa toisen koordinaatiston ajan kulkuun.

Pituuskontraktio tarkoittaa käytännössä koordinaatistojen välisen säteilyn aallonpituuden suhteellista muutosta ja aikadilataatio sen vastinetta. Kiihtyvän liikkeen osalta asia on tietysti erikseen, vaikutuksethan näkyvät suoraan kiihdyttävässä koordinaatistossa.

Jotain merkitystä universumin suhteen liikkumisella saattaa olla, mutta 300tkm/s vaikuttaa niin mitättömältä nopeudelta, että ei siinä vielä kiihdytetyssä koordinaatistossa liike pysähdy. Etääntyvän lähteen säteily kyllä lakkaa vaikuttamasta, koska taajuus rajapinnassa menee nollaan.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
Herra Tohtori
Kaksosparadoksi johtuu siitä, että suppeaa suhteellisuusteoriaa yritetään käyttää sellaisessa tilanteessa, jossa sitä ei määritelmän perusteella voi käyttää.

Onnistuu kaksosparadoksin ratkaisu myös erikoisen suhteellisuusteorian keinoin. (ts. ei tarvita painovoimaa, vaan se voidaan laskea laakeassa avaruudessa)

Siis käytännössä pitää olettaa erikoisen suhteellisuusteorian pätevän kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa hetkellisesti ja huomoida havaitsijan vaihtaessa koordinaatistoa se, että ympäristön matkat näkyvät inrtiaalikoordinaatistoa vaihtaessa eri tavalla, ja siten kuljettavat matkat ja siihen kuluva aika on eri.

Matematiikka siihen löytyy neliulotteisesta Minkowskin avaruudesta, johon on määritetty siellä toimivia invariantteja nelivektoreita. Tuo avaruus toimii myös pohjana yleisessä suhteellisuusteoriassa, jossa tuo avaruus ei enää vaan olekaan euklidinen.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
David
Itse asiassa en ole milloinkaan käsittänyt miten toisesta koordinaatistosta lähetettyjen pulssien taajuuden pieneneminen tai lisääntyminen muka vaikuttaa toisen koordinaatiston ajan kulkuun.

Jos viittaat suhteellisuusteoriaan, niin eihän se havaitsija mihinkään pelkällä havainnoinnilla vaikutakaan. Kysehän on siitä, miten havaitsija näkee kunkin tapahtuman tapahtuvan. Sitähän tässä on tolkutettu kuukausikaupalla! Kun mikään ei suhteellisuusteorian mukaan kulje yli valon nopeutta, niin se EI tarkoita sitä, että jokin jarruttaisi kappaletta havaitsijan mieliksi!

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
bosoni
David
Itse asiassa en ole milloinkaan käsittänyt miten toisesta koordinaatistosta lähetettyjen pulssien taajuuden pieneneminen tai lisääntyminen muka vaikuttaa toisen koordinaatiston ajan kulkuun.



Jos viittaat suhteellisuusteoriaan, niin eihän se havaitsija mihinkään pelkällä havainnoinnilla vaikutakaan. Kysehän on siitä, miten havaitsija näkee kunkin tapahtuman tapahtuvan. Sitähän tässä on tolkutettu kuukausikaupalla! Kun mikään ei suhteellisuusteorian mukaan kulje yli valon nopeutta, niin se EI tarkoita sitä, että jokin jarruttaisi kappaletta havaitsijan mieliksi!

Niinpä niin, ongelma onkin nyt vain siinä että minä tiedän miten esim. relavistinen dopler-ilmiö on selitettävissä ilman ST:n tulkintaa. Siihen on olemassa aivan looginen selitys, kuten siinä esimerkissä osoitin.

Analogia tähän löytyy mistä tahansa värähtelyä kuvaavasta systeemistä. Oleellista on se, että taajuus ei muutu vaan uuteen koordinaatistoon siirryttäessä värähtely etenee tietysti samalla taajuudella.

Uudessa ympäristössä tällöin pakostakin aallonpituus muuttuu (ellei uusi etenemisnopeus ole sattumalta sama kuin värähtelyn etenemisnopeuden ja koordinaatiston liikenopeuksien erotus).

Eihän mikään kuljekaan yli valon nopeutta yksittäisen koordinaatiston puitteissa, suhteessa toiseen koordinaatistoon kyllä. Miksipä ei ?

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Tämä lause

David
Olen kuitenkin lähes 100% varma siitä, että tulkintani on oikea.



on vakavasti ristiriidassa tämä lauseen kanssa

David
Itse asiassa en ole milloinkaan käsittänyt miten toisesta koordinaatistosta lähetettyjen pulssien taajuuden pieneneminen tai lisääntyminen muka vaikuttaa toisen koordinaatiston ajan kulkuun.

Jos et ymmärrä edes aikadilataation todellista syytä, niin miten voit edes sanoa että tulkintasi on oikea? Taajuudella ja aikadilataatiolla ei ole muuta yhteyttä kuin että taajuuden muutos johtuu aikadilataatiosta, ei toisinpäin.

Muuten jos valo liikkuu nopeudella c vain lähteen suhteen, voisimme saada jostain tapahtumasta informaatiota ennen toista, meitä lähempänä tapahtuvasta tapahtumasta. Jos avaruusalus joka olisi kahden valonvuoden päässä matkaisi meitä kohti nopeudella c, niin saisimme sen lähettämän valon kaksinkertaisella nopeudella kuin meistä valovuoden päässä levossa olevasta aluksesta. Saisimme siis tiedon liikkuvan aluksen tilan muutoksesta nopeammin, vaikka se onkin kaksinkertaisen matkan päässä. Se ei ole loogista.

∞ = ω^(1/Ω)

totinen
Seuraa 
Viestejä4875
Liittynyt16.3.2005
Herra Tohtori

Loittonemisen aiheuttama doppler-ilmiö tietenkin huomioidaan, ja silti aluksen kello tikittää hitaammin kuin lepokoordinaatiston kello.
Olenko nyt käsittänyt aivan väärin, mutta minun mielestäni dopplerilmiö ei liity aikadilaatioon muuten kuin että aikadilaatio täytyy huomioida suurilla nopeuksilla.

Herra Tohtori
Aluksessa oleva havaitsija tuntee ylöspäin suuntautuvan kiihtyvyyden, jonka lattian tukivoima välittää hänelle aluksen moottoreista. Lepokoordinaatistoon jäänyttä kelloa katsellessaan hänen tulisi havaita lepokoordinaatiston kellon käyvän nopeammin kuin oman kellonsa, koska lepokoordinaatiston kello näyttäisi olevan vapaassa putoamisliikkeessä, jos ajatellaan aluksen kiihtyvyys analogiseksi ilmiöksi painovoimakentän aiheuttamien ilmiöiden kanssa.

Onko tämä sitten ristiriidassa erikoisen suhteellisuusteorian kanssa? Mitä tapahtuu, kun kiihtyvyys lakkaa ja alus jatkaa tasaista liikettä muodostaen oman lepokoordinaatistonsa? Jos havaitsija silloin katsoo taaksepäin alkuperäiseen lepokoordinaatistoon jäänyttä kelloa, mitä kello näyttää, ja millä nopeudella sen tulisi käydä aluksessa olevan havaitsijan kelloon nähden?

Kiihtyvyyden laskiessa lepokoordinaatiston kello käy yhä hitaammin. Jossakin vaiheessa kellot käyvät samaan tahtiin ja lopulta lepokoordinaatiston kello käy hitaammin. Kiihtyvyyden loputtua alukseen on muodostunut oma lepokoordinaatistonsa. Täytyy muistaa että kiihtyvä liike vaikuttaa yhteen suuntaan ja saavutettu nopeus vaikuttaa toiseen suuntaan. Näiden yhdistelmästä voidaan laskea lopputulos.

Vierailija

Näitä asioita on tutkiskeltu synkronoimalla atomikellot (tai jotkin hyper tarkat) ja lennättämällä toinen kello maapallon ympäri pari kertaa nopealla sotilaskoneella. Sitten on havaittu, että ympäri lennätetty kello jätätti lennon aikana jonkun verran. (Eli sen aika kulki hivenen hitaammin suhteessa toiseen kelloon.) Tietysti koe tehtiin moneen kertaan... en nyt muista oliko se prisman dokumentti muutama vuosi sitten, missä tämä mainittiin, tarkentakoon joku ken muistaa paremmin

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
derz
Jos et ymmärrä edes aikadilataation todellista syytä, niin miten voit edes sanoa että tulkintasi on oikea? Taajuudella ja aikadilataatiolla ei ole muuta yhteyttä kuin että taajuuden muutos johtuu aikadilataatiosta, ei toisinpäin.

Taajuuden muutos johtuu pääsääntöisesti doppler-ilmiöstä. Taajuuden muutoksen eli doppler-ilmiön lisäksi tapahtuu lisäksi muutosta aallonpituudessa, kun säteily sopeutuu uuteen ympäristöön. Maapallolla tämän ympäristön edellytykset säteilyn nopeudelle asettaa pääsääntöisesti maapallon massa.

En ole tässä edes ottanut kantaa siihen, onko kyseessä lähteen suhteen etenevä aalto vai pelkästään nopeudella c etenevä aalto. Doppler-ilmiö joka tapauksessa määrää taajuuden.

Uusimmat

Suosituimmat