LAHJA ELÄMÄLLE

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa on pulaa verenluovuttajista. Hae iloinen mieli ja auta lähimmäistäsi!

Tervetuloa auttamaan!

Verta voi luovuttaa terve, vähintään 50 kiloa painava, 18-65-vuotias henkilö. Jo yksi luovutettu veripussi voi auttaa useaa eri potilasta. Luovutettua verta tarvitaan maamme sairaaloissa noin 1000 pussia päivässä.
Ole hyvä ja ota luovuttajakortti tai virallinen henkilötodistus mukaasi.

SPR

Hmm.. Hyvän mielen lisäksi verenluovuttajille tarjoillaan ainakin oman paikkakuntani luovutuspisteessä makoisa välipala. Suosittelen lämpimästi.

Auttaminen on näin nettiaikana helppoa. Verta tosin ei voi luovuttaa kotioloissa, mutta yhdellä pienellä kortilla, jonka voi tulostaa koneelta myös itse, voi antaa toiselle elämän.

ELINLUOVUTUSKORTTI

Allekirjoittamalla Elinluovutuskortin ihminen tuo esille tahtonsa luovuttaa elimensä toisten ihmisten sairauden hoitoon kuolemansa jälkeen. Tämä tahto on hyvä kertoa myös läheisille. Elinluovutuskortin täyttäjiä ei rekisteröidä eikä heistä kerätä tietoja. Allekirjoitettu luottokortin kokoinen Elinluovutuskortti kannattaa pitää aina mukana esimerkiksi lompakossa. Elinluovutus on paras mahdollinen lahja elämälle.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Monesti olen halunnut mennä verta luovuttamaan, mutta olen katsonut paremmaksi pysytellä paikalta poissa. Aiheuttaisin sairaanhoitaja paroille vain harmia ja lisätyötä pyörtymällä kesken episodin. Luonteenvahvuus verta nähdessäni ei ole niitä kestävämpiä... Harmi.

Mutta haluaisikohan joku hieman jo viinistä kouliintuneen maksani?
(Anteeksi, huonoa huumoria )

Vierailija
s&s&s

Mutta haluaisikohan joku hieman jo viinistä kouliintuneen maksani?
(Anteeksi, huonoa huumoria )

Hmm.. Ehkäpä, ehkäpä.. Oletko antanut siihen mahdollisuuden?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23129
Liittynyt16.3.2005

Juu, kyllä minä sen joskus täytin (kai se tuo testamentti oli, jotain teurasjätteitä ainakin lupasin antaa, kun en enää itse niitä tarvitse).

Jos nyt jatketaan huonoa huumoria, täällä olisi vähän käytetty maksa. Sen verran vain viinaa näytetty että ainetta tavatessaan tietää mistä on kyse eikä heti mene shokkiin. Paljonko tarjotaan? Toimitusaika on (toivottavasti ainakin) jumalattoman pitkä, mutta riittävällä ennakkomaksulla aikaa voi todennäköisesti lyhentää. Nähkääs kun minulla on varaa ostaa urheiluautoja, helikopteri, kunnon ruokaa ja vastaavaa, tuskin elinikäni ainakaan pitenee.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Mitä sillä elimillä tekee, ei siinä aikanaan kuolemn jälkeen tee niillä mitään.

Jos hankkii testamentin niin, se on voimassa vain silloin kuin itse kannat sitä mukana. Jos et halua että se on enään voimassa voit vähittää sen kortin tai kätkeä johonkin.

Ne ei tee niistä korteista mitää rekisteriä, jokaisen omalla tunnolla on kortista huolehtiminen. Jos käännyt sellaiseen uskoon, jossa ei sallista elitestamettejä. Niin voi tuhota kortisi tai kätkeä. Silloin se ei ole voimassa.

Vierailija

Luovutusasioista kannattaa jutella lähiomaisten kanssa, vaikka aihe saattaa hiukka paleltaa. Tietääkseni omaisilta kysytään Suomessakin lupaa , mikäli elimet ovat luovutuskunnossa.

Tuo kortti on jo vuosikymmenet kulkenut lompsassa, samoin kulkee Papan ja Mukuloitten plakkarissa. Tosin just yhtenä päivänä mietin, että milloinkahan meikän munuaiset ja muut alkaa olla kierrätyskelvottomassa kunnossa, siis valmistusvuoden suhteen.

Mummo

Vierailija

Munuaisten ja maksojen lisäksi siirrellään myös muita elimiä.

Elinsiirto - mahdollisuus täysipainoiseen elämään

Suomessa tehdään tällä hetkellä munuaisen, maksan, sydämen, keuhkon ja sydänkeuhkon sekä silmän sarveiskalvon siirtoja. Elinsiirrot onnistuvat nykyisin hyvin. Vuoden kuluttua lähes 90% siirteistä toimii. Suomessa on potilaita, jotka ovat eläneet jo yli kaksikymmentä vuotta täysipainoista elämää siirrännäisensä varassa.

Siirtoelinten tarve suuri

Elinsiirto on monissa tapauksissa ainoa mahdollisuus potilaan terveyden palauttamiseksi. Ellei maksan, sydämen tai keuhkon siirtoa tehdä ajoissa sitä tarvitsevalle, potilas menehtyy. Suomessa on pulaa siirtoelimistä. Joka vuosi kymmeniä ihmisiä kuolee turhaan odottaessaan sopivaa siirrännäistä.

2.10.2003

Uusin tutkimus:

Neljä viidestä suomalaisesta luovuttaisi elimensä

Suomalaiset asennoituvat entistä suopeammin elinluovutukseen. Myös Elinluovutuskortin allekirjoittaneiden määrä on kohonnut merkittävästi Suomen Gallupin elokuussa tekemän tutkimuksen mukaan. Elinluovutuskortin allekirjoittaneita on lähes 30 prosenttia enemmän kuin runsas kaksi ja puoli vuotta sitten. Tuolloin 14 prosenttia suomalaisista oli allekirjoittanut kortin, nyt luku nousi 18 prosenttiin. Useampi kuin neljä viidestä aikuisesta on periaatteessa suostuvainen kuolemansa jälkeen luovuttamaan elimensä toisen ihmisen sairauden hoitoon, vaikka ei ole allekirjoittanut Elinluovutuskorttia. Nousu on 70 prosentista 83 prosenttiin.

Mitä suuremmassa taajamassa ihmiset asuvat, sitä myönteisemmin he elinluovutukseen suhtautuvat. Pääkaupunkiseudulla asuvista 88 prosenttia sallii elimiään käytettävän, kun maaseutukunnissa vastaava luku on 77 prosenttia. Yhdeksän kymmenestä toimihenkilöväestöön kuuluvasta olisi valmis antamaan elimiään tarvitseville, viljelijöistä vain 61 prosenttia. Kuitenkin Elinluovutuskortti on tuttu valtaosalle suomalaisista, jopa 95 prosenttia on siitä tietoinen. Oman sairautensa hoitoon 89 prosenttia suostuisi vastaanottaman elimen. Aiemmin elinluovutukseen suhtautui kielteisesti 11 prosenttia, nyt enää 8 prosenttia.

Naisten tietoisuus elinluovutuksen mahdollisuudesta on parempi ja suhtautuminen myönteisempi kuin miesten. Joka neljännellä naisella (24 %) on Elinluovutuskortti, kun vastaava osuus miesten parissa on 11 prosenttia.

Mielenkiintoinen tuo Mummon ilmaisu paleltavasta keskustelunaiheesta. Siitäkin huolimatta, että puhutaan ihmisen elämälle pelastavasta aiheesta.
Mummo on oikeassa. Hienovaraisuuteen kannattaa pyrkiä, vaikka hyvällä asialla ollaankin.

Ja totta. Lähiomaisten on hyvä tietää, että ylijäämäiseksi käyneet, käyttökelpoiset elimet voi luovuttaa. Tieto ei lisää tuskaa.

Jk. Siinä samalla voi näppärästi esittää toiveensa hautauksesta. Monet perikunnat kun tappelevat perinnön lisäksi siitä, miten vainaja "halusikaan" tulla haudatuksi.

Vierailija

Minultakin löytyy kyseinen kortti.
Elintenluovutuskortteja voi kysellä apteekista ja ne ovat täysin ilmaisia.
Suosittelen kaikille.

Vierailija

[quote=" Neutroni

Jos nyt jatketaan huonoa huumoria, täällä olisi vähän käytetty maksa. Sen verran vain viinaa näytetty että ainetta tavatessaan tietää mistä on kyse eikä heti mene shokkiin. Paljonko tarjotaan?[/quote]

Joo. Jatketaan vaan. LInjahan on hyväksi koettu.

Tarjoan Neutronin maksasta 100 euroa
Kuka tarjoaa enemmän?

edit.
Jos tekisin elinluovutuskortin, haluaisin siihen lisäyksen, että elimeni tuotot menisivät lyhentämättöminä perikunnalle. Eli tietty prosentti sairaalan loppukäyttäjää eli asiakasta veloittamasta laskusta menisi perillisilleni. Saisivat poloiset edes jotain taloudellista apua siihen rikaleiksi leikellyn ruumiini polttohautaukseen...

pisiness on pisinestä

Vierailija

Ihmisten on aika vaikea keskustella kuolemastaan. Normaalisti ajatus on sen verran epämiellyttävä, ettei sitä arjessa juuri halua ajatella.

Kun ikää tulee enemmän, yksi ja toinen miettii näitä tykönään. Toinen hetki on usein silloin, kun lapset ovat pieniä. Kenen haluaisin kasvattavan lapsemme, jos me molemmat vanhemmat kuolemme? Tämmöiset asiat on kuitenkin hyvä miettiä ja keskustella rauhassa ja sitten kertoa toiveensa luotettavalle läheiselle. Jos sitten tuoni tulee yllättäen, jälkeenjääneillä on helpompaa, kun he tietävät vainajan toiveet.

Tosivanhat miettivät kuolemaa jo aika paljon ja haluavat keskustella siitä. Omaiset kuitenkin ahdistuvat ja sivuuttavat asian "Älä nyt höpsi, et sinä ole mitään kuolemassa". Vanhuksen mieli kuitenkin kevenee, jos hän saa kertoa ajatuksensa ja toiveensa rauhallisesti kuuntelevalle ihmiselle.

Vierailija

Kortti löytyy ja verta luovutan aina kun olen luovutuskunnossa. Nimi löytyy myös luuydinrekisteristä - kannattaa liittyä siihenkin. Jopa minusta on jotain hyötyä muille..

Vierailija

Olen kyllä ajatellut, että verta pitäisi joskus käydä luovuttamassa, mutta puolenkin litran menetys veisi nopeasti puhdin pois tässä opiskelujen oravanpyörässä. Käyn sitten, kun tiedossa ei hetkeen ole mitään rääkkiä. Veriryhmänikin on varsin yleinen.

Vierailija

Mummo kirjoitti:

"Tosivanhat miettivät kuolemaa jo aika paljon ja haluavat keskustella siitä. Omaiset kuitenkin ahdistuvat ja sivuuttavat asian "Älä nyt höpsi, et sinä ole mitään kuolemassa". Vanhuksen mieli kuitenkin kevenee, jos hän saa kertoa ajatuksensa ja toiveensa rauhallisesti kuuntelevalle ihmiselle."

Ja taas oikeassa. Juuri näin.
Emme siis oikeasti oikein osaa puhua kuolemasta, emmekä tieten siihen luonnollisesti suhtautua. Luonnollista tieten sekin.

Andúril

Toisinaan käy kuule ihan päinvastoin. Itse olen suorastaan kokenut virkistäytyneeni,
kun "ylimääräiset" veret ovat poissa.

Hyötykuppausta

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat