Kuoleman sokki, helppo välttää!

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Läheisille ihmisille ainakin länsimaissa aiheuttaa sokin, kaipaamisen, normaalisointumisen.

Mutta Sokki on noista varmasti vaikein asia, mutta siittäkin pääsee eroon kuin hyväksyy ja pitää kuolemaa normaalina.

Länsimaissa on kuoleman pelko hyvin yleistä, monissa maissa ei pelätä sen takia kuolemaa, että uskotaan että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Kyseinen ajatus on aikanaa varmasi kehitetty tämän takia, että ihmiset eivät pelkäisi normaalia asiaa.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Luulisin, että selviytymisen kannalta on ihan hyvä hieman pelätä kuolemaa.
Muutenhan sitä vastoinkäymisten sattuessa ajattelisi vain, että uusi yritys, niinkuin pasianssissa. Ajetaan tuon rekan keulaan ja yritetään uudestaan.
Jos olisin täysin varma, että kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä, en olisi täällä kirjoittelemassa.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Espi000. Mistä tuo sama kummallinen oletus aina putkahtaa mieleen?
Kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Kyseessä on (nyt pikkasen vahvan heitän) sama kuin jos pelkäisi paskalla käyntiä: Pelkäät tai et, tulee se kuitenkin. Kaikella on aikansa ja paikkansa, eikä kuolemaa pelkäämättömyys tarkoita periksiantamista. Ennemminkin se tarkoittaa valmiutta kohdata.

tiäremiäs. Ymmärrän pointtisi, mutta vaikkei pelkäisi kuolemaansa, niin toisen kuolema tarkoittaa luopumista jostakin ja se ei ole niinkään pelko kuin menetyskysymys.

Näin siis minun mielestä.

DM

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
Espi000
hieman pelätä kuolemaa.
Siis hieman, en tarkoittanut nukkumista luoti-ja pelastusliivit päällä tms.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Lähinnä viittasin tuohon "uusi yritys" lausekkeeseen. Sitä vasten peilaten tuo sanasi "hieman" kuulosti lähes sarkasmilta.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Tässä on helppo sanoa, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Olen kaksi kertaa nähnyt kuolleen ihmisen. En tiedä, tunsinko pelkoa, mutta en taatusti tuntenut oloani mukavaksi. Kuoleminen on kuitenkin ainoa varma asia jokaisen kohdalla. Se on yhtä luonnollista kuin syntyminenkin. Mutta paljon hankalampi kohdata.

Vierailija

Ainakaan minä en voi sanoa pelkääväni kuolemaa. Syy miksen ole vielä kokeillut sitä on, että tunnettujen faktojen perusteella se olisi elämiseen verrattuna hyvin epämukavaa. Tosin pari vuotta sitten en ollut varma siitäkään.

Vierailija
DedMoroz
Lähinnä viittasin tuohon "uusi yritys" lausekkeeseen. Sitä vasten peilaten tuo sanasi "hieman" kuulosti lähes sarkasmilta.

Siksihän minä en ota uutta yritystä, koska pelkään hieman

Vierailija

Kyllähän näitä elämän yritysmahdollisuuksia ei ole kuin yksi jokaisella. Tutkiva tiede ei anna enempää yritymahdollisuuksia. Siis yritä kaikki elämääsi uhkaavat riskit minimoida.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Tästä on keskusteltu ennenkin. Muistan tuskastuneeni keskusteluun tästä ennenkin. Ja, jos en väärin muista, niin ainakin DM tuskastui minuun tuossa keskustelussa.

Kysyin silloin, että jos pelkää polkupyöränsä varastamista, niin miten ei sitten omaa edessä olevaa kuolemaansa. Tavoittelin asennetta jolla kaikki suhtautuivat jonkin menettämiseen.

Jos oikein muistan, joku loukkaantui että miten saatan rinnastaa nämä kaksi asiaa — johon minä, että siinä se pointti juuri onkin, rinnastuksen järjettömyydessä.

Se mihin keskustelussa tästä aiheesta eniten tuskastuu, on epäselvyys siitä mitä kukin tarkoittaa pelkäämisellä.

Kuolemanpelko on joillekin lähtökohtaisesti negatiivinen asia. Minulle se on positiivinen. Minulle se tarkoittaa jotain syvää kunnioitusta herättävää, asiaa jonka kauhistuttavuuden mahdollisimman aidolla kohtaamisella on suuri merkitys siihen miten kykenee ottamaan vastaan elämän kepeyttä ja tunnistamaan sen arvoa.

Kuolema on kaikkien paradoksien äiti. Minua ristiriidat vetävät puoleensa kuin valo kärpäsisä, ja karkottavat luotaan. Mikä todistaa sen.

Pelko, joka lamaa on pahasta. Se on myös asia josta vapautumisesta tulee pitää meteliä. Ehkä tähän liittyvät keskustelunavaukset nousevat juuri tällaisesta kuolemanpelkokäsitteestä.

Kun sanon, että kuolemaa on syytä pelätä, tarkoitan että sitä on hyvä kunnioittaa. En tarkoita että kuoleman edessä on lakattava elämästä, lamaannuttava.

Vakuuttelussa siitä ettei kuolemaa tarvitse pelätä on minusta jo aimo annos aitoa paniikkia asiaa kohtaan.

Tietoisuus omasta, edessä olevasta kuolemasta on kenties yksi merkittävimmistä ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun vaikuttava asioista.

Tähän oletukseen, jota en osaa tässä perustella sen syvemmin, sopii kovin huonosti rempseä ”turha murehtia, minkäs sille voi” - meininki ; ja sopii toisaalta kuin nenä liinaan.

Uskon nimittäin myös, että itselle tärkeiden oivallusten edessä on aina jokin este, Uskon arkkityyppiseen kamppailuun, jonka voitettuaan antaa itselleen luvan omaksua uutta. Taaskaan en kykene perustelemaan väitettäni. Se on uskoa josta puuttuu lisäksi kyky ilmaista asia selkeästi, pelkkä tuntuma.

Tuomitsen siis ykskantaan perin ennakoitavissa olevana itsepetoksena puheet siitä ettei kuolema ole pelottava, ja keskustelun aiheesta jokseenkin kaoottiseksi niin kauan kunnes keskustelijat tarkentavat käsitystään pelosta ja pelkäämisestä.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Osasin jo odottaa Vaaria tähän keskusteluun.

Kuoleman, ja erityisesti oman kuoleman pohtiminen on epämiellyttävää. Joskus siihen on pakko.

Kun on vastuksensa voittanut, tajuaa että elämä on ainoa, mitä meillä on. Ja sekin otetaan jonain päivänä pois. Tästä syntyy syvempi taju siitä, että elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei menestyksen ja maineen kultaisena vierivän pallon takaa-ajoksi.

Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, jossa oma kuolema näyttää erittäin pikaiselta ja todennäköiseltä. Voi vakuuttaa, että silloin on pelottanut, ja helevetisti. Ei se, mikä on kuoleman jälkeen, ei.

Pelottaa ajatus siitä, että ei enää saa elää rakkaittensa kanssa, ei koe enää mitään, että se ainoa, mikä minulla on viedään. Että kaikki on loppu, kesken ja iäksi.

Mummo

Vierailija

Keskenjääneet asiat on hankalia. Aina jää jotain sanomatta tai tekemättä.

Eikä sen toteamiseen kuolemista tarvita. Tosin jos joku kuolee, niin sitten se sanomatta tai tekemättä jättäminen on aika lopullista, asian korjaaminen menee vähän hankalaksi.

Siks aina välillä toivoisi olevansa ainakin rahtusen rohkeampi, kuin mitä on.

Kuolemasta: Sitten kun se hetki tulee, toivon ainakin voivani todeta, että olihan tämä aika hauskaa tähän asti.

Vierailija

Jos se tulee yllättäen… Et ehdi, et ehdi murehtia tekemättömiä tekoja. Jos se tulee varkain, ken muistaa Kivenpyörittäjän kylän, ja sieltä Esko Nikkarin upean sydänvikaisen Jallu Pesosen roolin.. Siinä heinäpellonlaidalla, käydään kauppaa.. Älähän nyt vielä hae, viikatemies.. vähän on vielä tekemätöntä tekoa.

Tasa-arvokauppias, kaikille aikanaan.

Elämä kantaa.. Sen ymmärtäminen tuo lohdutusta.
Kun työnnän sormeni täysinäiseen vesilasiin, ja otan sen pois sieltä… jos veteen jää reikä.. Olen korvaamaton. Ainutlaatuinen toki olen.
Sitä sanotaan, ettei voi päättää lähtönsä hetkeä.
Minähän en ole valmis vielä, ääneenkin sen voin sanoa. Elämän ahneutta, ja kaipuuta kasvun kauneudelle. Ilmeisemmin juuri tämän vuoksi heräämössä usein ”herään” omaan itkuuni. Minä elän, tavoittaa tajunnan, ennen tajuntaa. Vau!

Joko se meni jo, elämä? Epäilemättä kaikilla aikanaan, tämä tässä ja nyt.
Mutta tietää eläneensä. Rehellisenä itselleen, väkevästi ja iloiten tunteiden kirjosta, järjen häivähdyksestä ja oivaltamisesta. Jättämättä jälkeensä muuta kuin tekemättömiä tekoja, kaikki mikä on ollut tarpeen tehdä, on tehtynä. Se on se elämä.
On vain tämä hetki, ja se kuinka sen käyttää. Muutahan ei ”oikeasti” ole olemassa.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005
Vaari
Tästä on keskusteltu ennenkin. Muistan tuskastuneeni keskusteluun tästä ennenkin. Ja, jos en väärin muista, niin ainakin DM tuskastui minuun tuossa keskustelussa.
Tuskastuin, kunnes teit jonkin tarkennuksen ja ajatuksesi valkeni.

Se taisi olla hyvin paljon tämän kaltainen:

Vaari
Kun sanon, että kuolemaa on syytä pelätä, tarkoitan että sitä on hyvä kunnioittaa. En tarkoita että kuoleman edessä on lakattava elämästä, lamaannuttava.

Itse käsitän pelon kuolemayhteydessä negatiivisena, lamauttavana ja ahdistavana asiana. Ja olen myös nähnyt monia, jotka juuri noin sitä pelkäävät. Positiivisena pelkoa voin pitää sellaisten asioiden kohtaan, joihin voin vaikuttaa ja vähentää riskiä.
Vaari
Vakuuttelussa siitä ettei kuolemaa tarvitse pelätä on minusta jo aimo annos aitoa paniikkia asiaa kohtaan.

Tai sitten vain on sinut oman kuolemansa kanssa tai p..kat nakkaa koko kuolemasta.

DM
joka kirjoitti ensimmäisen "novellinsa" ja deletoi sen lähes kokonaan

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
Mummo
Osasin jo odottaa Vaaria tähän keskusteluun.

Mulla on selaimessani (zygobyltsimax) sellainen säädin, joka herjaa heti jos jossain on eksistenttumaista polemiikkia.

(...) odottaa siis muuten hyvässä vai pahassa?

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat