Armeija syyllinen suomen sydänsairauksiin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Suomen sydänsairauksien aiheuttaja paljastui viimeinkin:

"Sydämestä armeijasta" (Helsingin uutiset 20.3. 2005):

"Ollaan marssilla, pakkasta -15 astetta, täyspakkaus päällä. Ollaan oltu jo kolme päivää, yövytty teltassa, yöllä pakkasta -25 astetta. Kaikki jäätyy, vettä ei saa juotavaksi, saatikka hampaiden pesuun.
Teltassa on lämmintä puolentoista metrin säteellä kaminasta, muualla kylmyys ympyröi. Yölläkin saa nukkua vain pari tuntia, sitten on vahtivuoro. Puolet porukasta on flunssassa; nuhaa, yskää, kurkkukipua, pientä lämmönnousua. Aamulla väsyttää, mutta taas lähdetään juosten jatkamaan matkaa.
Mitä armeija tekee poikiemme terveydelle? Missä järki? Jospa suomen miesten sydänkuolleisuus ei johdukaan niin paljon rasvasta. Jospa se 42-vuotias hyväkuntoinen mies, joka menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen lenkkipolulla, olikin juossut täyspakkaus selässä, pakkasessa, pienessä flunssassa, -silloin siellä armeijassa."

Neljä äitiä yhdestä työpaikasta, Helsingin uutiset, mielipide 20.3. 2005

Kommentit (8)

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
trollaattori
Suomen sydänsairauksien aiheuttaja paljastui viimeinkin:

No, paljasta nyt jo se aiheuttaja!

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Eikös tuo ole päivänselvää? 42-vuotias kuoli sydäriin koska oli 24 vuotta sitten ollut kipeänä metsässä. Kumma ettei kukaan ole aikaisemmin tajunnut noin loogista syy-seuraus-suhdetta.

Vierailija
Beos
Eikös tuo ole päivänselvää? 42-vuotias kuoli sydäriin koska oli 24 vuotta sitten ollut kipeänä metsässä. Kumma ettei kukaan ole aikaisemmin tajunnut noin loogista syy-seuraus-suhdetta.

Jos jumppaa flunssaisena / kuumeisena, voi saada sydänlihastulehduksen tms., jolla voi olla vakavia seurauksia. Myöhemminkin.

Vierailija

Aika pitkälle on lisäksi viety tuo esimerkki marssista. Joko äidit Eivät Tiedä tai näien pojat/tytöt Eivät Osaa. Outoa menoa olisi armeijassa tuon tekstin perusteella.

Vierailija

Kyllä tuo on ihan realistinen kuvaus vaikkapa rajavartioston tiedustelusissien harjoituksista. Tuo pieni lämmönnousu saattaisi kyllä johtaa seuraavan päivän juoksulenkillä totaaliseen uupumiseen ja jatkamisen estymiseen, mutta muilta osiltaan tuo on kyllä ihan realistinen esimerkki. Kahden tunnin yöunet ovat sitä paitsi esimerkiksi joukkueenjohtajille suorastaan ruhtinaallisia melkein missä tahansa joukkoyksikössä mihin olen vähääkään päässyt tutustumaan oman loppusotani aikana.

Alle viisi vuotta sitten Kajaanissa eräs varusmies kuoli ladulle eräässä joukkuekilpailussa kun sydän petti. Paine jatkamiseen oli vain yksinkertaisesti niin kova, että vaikka rintaan koski niin oli pakko jatkaa. Se on sitä armeijameininkiä. Jälkeenpäin ajatellen melkein hävettää että itsekin osallistuin siihen toimintaan vaikken sitä arvomaailmaa kyllä omaksunutkaan - silloinkaan.

Vierailija

No jos hieman tarkennan edellistä viestiäni:

-PV:n makuupussin pitäisi toimia kunnolla yli 20 asteen pakkasissa, muistaakseni raja on -25 astetta. Jos teltassa on kamina ei lämpötila käytännössä voi tippua noin alas. Kylmä teltta vain nopeuttaa vaatteiden pukemista aamulla.

-Teltassa pitäisi olla kipinämies, mutta vähintään siellä käy joku noin vartin välein katsomassa, että kaikki on kunnossa. Jos lämpötila on noin paljon pakkasella, pitäisi ulkoa löytyä aika paljon vettä lumen muodossa. Parissa tunnissa ehtivät kipinämiehet sulattaa melko paljon lunta.

-Parin tunnin yöunet ei ole tietenkään jatkuvalla syötöllä hyväksi, mutta kyllä niillä ihmeesti pärjää useita päiviä putkeen. Jos uupumus valtaa täysin, niin kyllä sieltä metsästä aina pois pääsee kunhan lääkärille/kenttäsairaanhoitajalle juttelee.

-Jos todella on kipeä, on kyllä täysin omaa syytä jos löytää itsensä leiriltä. Varuskuntasairaalasta saa todella helposti vapautusta, tosin kyllä niissä joitain eroja tieten on. Meillä oli käytännössä 20-30% miehistöstä jatkuvasti leirien aikaan vapautuksessa vaikka olivat täysin terveitä. Olivat vielä samoja naamoja joka kerta. Yksikköupseeri uhkaili jo joitain telakuorma-auton kuskeja oikeudella jos nämä eivät lähtisi leirille (Meillä ei todellakaan ollut tarpeeksi kuskeja, jotta osa voisi jäädä leirien aikana terveinä kasarmille. Omassa joukkueessa olisi pitänyt olla kolme tekaa, mutta pahimmillaan kuskeja oli vain yksi).

Kyllä armeijassa ryhmäpaine on aika kova, mutta järkeäs sielläkin pitäisi käyttää. Ensimmäisiä liikunnasta opetettuja asioita on, että jos rintaan alkaa pistämään tai jotain muuta epänormaalia alkaa tapahtumaan pitää suoritus keskeyttää. Jos omaa kehoa ei kuuntele sen alkaessa valittamaan on ongelma jo osaksi itsessä, eikä se todellakaan ole ainoastaan armeijassa tapahtuva asia.

Vierailija
Dredex

Jos jumppaa flunssaisena / kuumeisena, voi saada sydänlihastulehduksen tms., jolla voi olla vakavia seurauksia. Myöhemminkin.

Nyt kun muistelen asiaa lähemmin, niin armeijassa tosiaan oli useammallakin tietämälläni henkilöllä sydänlihaksen tulehdus, muutaman tiedän joiden palveluskelpoisuusluokka aleni tästä syystä. Jo alokasaikana komppaniaan siirrettiin joku LJK:ssa sydänlihaksensa tulehduttanut kaveri, mutta ei sitä enää napannut intti, kaveri siirtyi sivarin puolelle (vitutus, ylpeys...).

Kyllä se paha paleltuminen oli itsellänikin pariin otteeseen lähellä, mm. loppusodassa päivän ryynäämisen päälle tuli maattua läpimärissä vaatteissa asemissa (siis täysin paikallaan hangessa) yli 3 tuntia, ja pakkasta oli n. 20 astetta. Ikinä ei kyllä ole ollut niin kylmä, ja sama homma koski siis koko komppaniaa. Yksi yö vielä yövyttiin metsässä, kuivat vaatteet sai päälle seuraavana päivänä kasarmilla varustehuollon jälkeen.

Sitten oli se keikka, kun olin jäänyt yhdestä harjoituksesta kuumeen takia pois (ainoa kerta intin aikana), niin viikonloppuvapaani poltettiin "pinnaamisen" takia, ja jäin toipilaana valvomaan ampuma-alueella liikkuvia laivoja (ampumasektori merelle) reserviläisten kovapanosammuntojen yhteydessä. Vietettyäni 12 tuntia tuulisella niemenkärjellä (alkutalvi) ilman taukoja (tauottajia ei "pinnareille" löydy, eikä ammuntoja noin vaan keskeytetä) olin täysin jäässä (jalkateriä ei enää tuntenut, tais olla lähellä jonkin sortin paleltumavamma) vaikka olin ottanut jopa intin huovan mukaani. Päällä oli jälleen kerran niin paljon vaatetta kuin kaapista löytyi. Lämpimiä muistoja ei talven ajalta päässyt syntymään, aina oli kylmä, vaikka olisi pukenut kaiken sen ylleen mitä armeija tarjosi (ja vähän enemmänkin).

Edit3: Tämä em. vartionakki oli muuten molempina päivinä (la&su), mutta lauantai taisi olla se pitempi ja kylmempi (tuuli 10-15 m/s ja räntääkin tuli vaakasuoraan). Tuon viikonlopun jälkeen olin aika kypsää poikaa, mutta en lievästä kuumeesta huolimatta hakenut vapautusta, sillä pelkäsin että seuraavakin velvi poltettaisiin samalla periaatteella. Tuli sitten tetsattua viikko kipeänä, ettei gines jatkuisi ikuisesti. Tältä VLV:lta palasin muistaakseni suoraan Tilkkaan 40C kuumeessa. Eikä kipeytys silloinkaan vielä loppunut... Ah tätä muistojen tulvaa!

Edit: Ja kesken vartionakin ei todellakaan häivytä varuskuntasairaalaan, varsinkaan tällaisessa tapauksessa. Eikä tainnut olla vastaanottoakaan viikonloppuisin. Pinnari pantiin siis kärsimään toipilaana, tiedän monia jotka ovat kärsineet intissä samasta ilmiöstä. Niin joo, muistuupa mieleeni kun eräs OKKV:n saanut kaveri pantiin kostoksi kantamaan raskaita metallisia pukukaappeja komppanian portaikkoon, oli melko hazardia hommaa...

Niin joo, silloin aloitettiin sekin traditio, että varusmiehet täysissä varusteissa avantoon keskellä merenjäätä, ja sitten hiihdetään läpimärkänä evakuointihiihto kasarmille. En yhtään ihmettele vaikka noita sydänlihaksen tulehduksia tulee vielä nykyäänkin. Puhumattakaan poskiontelontulehduksista, kroonisista kuumeiluista ja ylirasituksen aiheuttamista sydäntoiminnan häiriöistä. Ai niin, ja sekin kaveri joka pantiin sotaharjoituksessa vetämään pystymetsässä metrin hangessa 90 kg ahkiota yksin, harjoitus päättyi hänen osaltaan siihen, että tyyppi lähti sirralla sairaalaan...

Edit2: Tämä viimeksimainittu tapaus bootattiin adrenaliinilla vai oliko atropiinilla ennen kuljetusta sairaalaan, joten joku sydänvamma siitäkin kai seurasi. (?)

Editt4: Aina vaan lisää fläsäreitä!

Kamina:

Monessa harjoituksessa raahattiin sitä raskasta p-skaa mukana ympäri metsiä, mutta teltat jäivät silti kylmiksi. Joskus polttopuita ei ollut (liian kallista), joskus tst-harjoituksen aikana huolto ei pelannut ja puut jäivät polttamatta, joskus taas oli "tilanne päällä" ja kaikenlainen tulenteko kielletty (no tupakkia tuli salaa polteltua jossain poterossa 'vitunnahkaviitan' alle piiloutuneena). Ne yöt mitä pakkasella yövyttiin ulkona, niin ehkä puolena niistä oli kamina käytössä. Aina eivät puut riittäneet koko yötä, vaan 4-5 lepotunnista puolet paleltiin. Tässä ajassa oli tietysti 1kpl 45min vartiovuoroa asemissa ja 1kpl 45min kipinä/kiertovartio. Huonolla tuurilla teltassa ei siis ehtinyt juurikaan lepäämään kaminan ollessa toiminnassa. Eräässä 3:n päivän talviharjoituksessa yövyttiin pj-teltassa muutama kaveri kerrallaan tunnin jaksoja (tilanne päällä+vartiovuoroja...), ei kaminaa, ei makuupusseja, ei havuja, tst-varustuksessa ja jälleen vaatteet märkänä. Koska telttapaikkaa ei oltu olosuhteiden vuoksi ehdity valmistella kunnolla, oli teltan pohjakankaan (muovin) alla jäinen maa. Teltta ei tarjonnut käytännössä kuin rajatusti tuulensuojaa (oli aika rei'illä sekin kangas...) Sellainenkin joka ei ole pakkasessa yöpynyt varmasti ymmärtää, että kolme päivää noissa olosuhteissa tarkoittaa jatkuvaa tauotonta palelemista. Ja aamulla kahvintuoksuinen kapiainen tuli suoraan kotoaan herättelemään, että älkääpä jätkät lusmuilko, nyt mennään että hippulat vinkuu! Niin hajalla sitä oli, että ei tuntunut enää missään, alkoi vaan naurattaa koko uskomaton tilanne.

Makuupussit:

Komppanianpäällikkö oli aluksi sitä mieltä, että meidän komppaniahan ei mitään makuupusseja tarvitse, turhaa suffelia ei jaeta. Syksyn loppuun asti värjöteltiin teltoissa ihan huopien alla, ja mitään polttopuita ei tosiaan kuulunutkaan ennen kunnon pakkasia. Lopulta joku sitten huomasi, että varusvarastolla eivät tienneet ettei meillä ollut komppanianpäällikön lupaa kuitata itsellemme makuupusseja, ja noin puolet komppaniasta kävi kaiken uhallakin kuittaamassa itselleen pussin. Kaikille muille oli pussit jaettu jo aikaa sitten. Vähältä piti ettei tästäkin "omapäisyydestä" noussut kunnon paskamyrsky. Muistaakseni jotain pientä kiusaa se kapu järjestikin, taisi nakit viuhua meidän suuntaan vähän aikaa normaaliakin vielä tiuhempaan.

Vesi:

No vettähän voi talvella sulattaa lumesta, jos kamina sattuu olemaan lämpimänä. Yleensä ei siis ollut, ja jopa kenttälounaan yhteydessä tarjotut pienet mehupurkit olivat umpijäässä. Voitte kuvitella kuinka riemukasta on saada 2dl umpijäätynyttä mehua. Kiiitoss. Suurimman osan ajasta nestetankkaus oli jääpuikkojen imeskelyn ja lumensyönnin varassa. Paitsi jos harjoiteltiin asutuskeskuksessa, jossa ryynätessä keltaharmaa lumi ei oikein houkutellut. Päivän harjoituksen jälkeen, kun leiri oli saatu pystyyn, otettiin sitten umpijäinen kenttäpullo makuupussiin kaveriksi, jotta aamulla olisi muutama desi puhdasta vettä juotavaksi. Nestehukka ja hypotermia ne yhteen soppii.

Ravinto:

Rajattomaksi riemukseni minut arvottiin ryhmän konekiväärimieheksi erääseen fyysisesti rankimmista harjoituksista jossa sain kunnian(?) palvella. Neljä päivää kestänyt harjoitus (onneksi ei talvella) oli pelkkää pystymetsässä juoksua, ei juurikaan lepoa öisin, kutsuimme sitä maraton-irtautumisharjoitukseksi. Mitään huoltoa ei ollut, ainostaan sissimuonapakkaukset hoitivat ravinnon virkaa. Skapparit siinä kilvoittelivat keskenään voitosta, joten emme liikkuneet Maseilla kuin pariin otteeseen lyhyen pyrähdyksen, lähes kaikki irtautuminen, kiertäminen ja hyökkääminen hoidettiin metsähallituksen puolella. Sellainen armeijan harjoitusalue, hoitamatonta ryteikköä. Ensin pari kertaa yllätettiin määrällisesti ylivoimainen vihollinen, ja kun se oli härnätty vihaiseksi välteltiin sitä loput kolme päivää. Eli maattiin asemissa odottamassa kosketusta (rajattu harjoitusalue), kosketuksen tapahduttua helvetinmoinen ylläkkö, ja sitten 3-5 km irtautuminen pystymetsässä juosten/rämpien. Normaali tst-varustus, siihen päälle kvkk ja 300 räkäpäätä. Kukin voi kokeilla huvikseen miltä tuntuu juosta umpimetsässä edes kilometri mukanaan toistakymmentä kiloa varusteita. Kuten sanoin, mukana oli sissimuona pläjäys, josta ehdin 4:n päivän aikana syödä 400gr hernerokkatiivistettä suoraan purkista, paketin näkkäriä ja jotain säilykkeitä (sulatejuusto ja maksapasteija?). Taisi kaloriloiset jäädä vähän miinukselle siinä touhutessa.

No mitä tästä opimme? Olosuhteet eivät lähimainkaan aina olleet siten optimit, että kaminat, makuupussit, puhdas vesi sun muut olisivat tehneet elämästä suffelia. Kipeänäkään ei aina uskaltanut hakea vapautusta, sillä "pinnareita" säännönmukaisesti rangaistiin. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, kaikilla ei välttämättä ole ollut yhtä survival-henkinen armeijakokemus.

Uusimmat

Suosituimmat