Massan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kerrataanpa nyt tämäkin asia, kun se näyttää olevan vanhalle konkarille Tepillekin outo tai unoihtunut. Vetovoimakiihtyvyyden kasvu noudattaa
massan suhteen neljännen juuren sääntöä. Vaikkapa Auringon massa verrattuna maahan on miljoonakertainen. Maan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen pinnassa on noin 9.8 m/s^2. Täten Auringon aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen itsensä pinnassa on n. 310 m/s^2.
Miljoonakertainen aurinkomassa, suurimmat jättiläistähdet ja myös varsin suuret tiheämassat, laitostieteen " mustat aukot", kiihtyvyys jo noin
10 km/s^2. Biljoona aurinkomassaa, käy suurimpienkin galaksien ylärajasta, siinä kiihtyvyys jo luokkaa 300 km/s^2. Linnunradan massa
200 miljardia aurinkomassaa, kiihtyvyys luokkaa 180 km/s^2.
Edellytys lisäksi olisi, että nuo massat olisivat yhdessä koossa, vaikka ei ihan pisteitä. Vrt valon nopeuteen 300 000 km/s. Valon pysäyttäminen vaatisi aikaa 1667 s.

Vetovoima on suoraan verrannollinen massaan jne., ja samalla noudattaa kaavaa E = ½mv^2. Vertailukohta saavutettu nopeus Maassa 10 m/s,
jotta vastaavaan verrattuna tuhatkertainen nopeus Auringon aiheuttama,
aikaa tarvitaan jo 32 s.

Sivut

Kommentit (61)

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005

Mikä ihmeen neljännen juuren sääntö? sehän riippuu paljolti tiheydestä. Jos kaikki taivaankappaleet olisivat yhtä tiheitä, niin sääntö kuuluisi, että gravitaatiokiihtyvyys pinnalla on verrannollinen massan kuutiojuureen.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse
Kerrataanpa nyt tämäkin asia, kun se näyttää olevan vanhalle konkarille Tepillekin outo tai unoihtunut. Vetovoimakiihtyvyyden kasvu noudattaa
massan suhteen neljännen juuren sääntöä. Vaikkapa Auringon massa verrattuna maahan on miljoonakertainen. Maan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen pinnassa on noin 9.8 m/s^2. Täten Auringon aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen itsensä pinnassa on n. 310 m/s^2.
Miljoonakertainen aurinkomassa, suurimmat jättiläistähdet ja myös varsin suuret tiheämassat, laitostieteen " mustat aukot", kiihtyvyys jo noin
10 km/s^2. Biljoona aurinkomassaa, käy suurimpienkin galaksien ylärajasta, siinä kiihtyvyys jo luokkaa 300 km/s^2. Linnunradan massa
200 miljardia aurinkomassaa, kiihtyvyys luokkaa 180 km/s^2.

Kiihtyvyys Auringon pinnalla on hiukan optimistinen, todellisuudessa se on runsaat 270 m/s^2. Muut luvut ovatkin sitten ihan pielessä. Valkoisella kääpiöllä pintakiihtyvyys on noin 10 000 kertaa suurempi eli jotakin 3000 km/s^2 luokkaa. Neutronitähdillä kiihtyvyys on tätäkin vielä noin 10 000 kertaa suurempi.
ArKos itse

Edellytys lisäksi olisi, että nuo massat olisivat yhdessä koossa, vaikka ei ihan pisteitä. Vrt valon nopeuteen 300 000 km/s. Valon pysäyttäminen vaatisi aikaa 1667 s.

Vaan valon nopeus ei hidastukaan tasaisesti, vaan jatkaa nopeudella 300 000km/s. Energiaansa se toki voi menettää. Eli jos näin laskee, niin ei tipu kokeessa pisteitä. Energiaansa se toki voi menettää. Taajuus muuttuu, ei nopeus. Tällä ajattelulla Sirius B:n (valkoinen kääpiö) valo tulisi Maahan reilusti myöhemmin kuin Sirius A:sta normaali tähti)Tällöin Sirius B olisi aivan väärässä kohdassa kiertoradallaan suhteessa Sirius A:han.
ArKos itse

Vetovoima on suoraan verrannollinen massaan jne., ja samalla noudattaa kaavaa E = ½mv^2. Vertailukohta saavutettu nopeus Maassa 10 m/s,
jotta vastaavaan verrattuna tuhatkertainen nopeus Auringon aiheuttama,
aikaa tarvitaan jo 32 s.

Mitä tässä nyt on tarkoitus kertoa.? Sekö, että Maassa menee 32-kertaisesti aikaa saman putoamisnopeuden saavuttamiseen kuin Auringossa? Jos näin, niin entä sitten?

Vierailija
Tep
ArKos itse
Kerrataanpa nyt tämäkin asia, kun se näyttää olevan vanhalle konkarille Tepillekin outo tai unoihtunut. Vetovoimakiihtyvyyden kasvu noudattaa
massan suhteen neljännen juuren sääntöä. Vaikkapa Auringon massa verrattuna maahan on miljoonakertainen. Maan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen pinnassa on noin 9.8 m/s^2. Täten Auringon aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen itsensä pinnassa on n. 310 m/s^2.
Miljoonakertainen aurinkomassa, suurimmat jättiläistähdet ja myös varsin suuret tiheämassat, laitostieteen " mustat aukot", kiihtyvyys jo noin
10 km/s^2. Biljoona aurinkomassaa, käy suurimpienkin galaksien ylärajasta, siinä kiihtyvyys jo luokkaa 300 km/s^2. Linnunradan massa
200 miljardia aurinkomassaa, kiihtyvyys luokkaa 180 km/s^2.

Kiihtyvyys Auringon pinnalla on hiukan optimistinen, todellisuudessa se on runsaat 270 m/s^2. Muut luvut ovatkin sitten ihan pielessä. Valkoisella kääpiöllä pintakiihtyvyys on noin 10 000 kertaa suurempi eli jotakin 3000 km/s^2 luokkaa. Neutronitähdillä kiihtyvyys on tätäkin vielä noin 10 000 kertaa suurempi.
ArKos itse

Edellytys lisäksi olisi, että nuo massat olisivat yhdessä koossa, vaikka ei ihan pisteitä. Vrt valon nopeuteen 300 000 km/s. Valon pysäyttäminen vaatisi aikaa 1667 s.

Vaan valon nopeus ei hidastukaan tasaisesti, vaan jatkaa nopeudella 300 000km/s. Energiaansa se toki voi menettää. Eli jos näin laskee, niin ei tipu kokeessa pisteitä. Energiaansa se toki voi menettää. Taajuus muuttuu, ei nopeus. Tällä ajattelulla Sirius B:n (valkoinen kääpiö) valo tulisi Maahan reilusti myöhemmin kuin Sirius A:sta normaali tähti)Tällöin Sirius B olisi aivan väärässä kohdassa kiertoradallaan suhteessa Sirius A:han.
ArKos itse

Vetovoima on suoraan verrannollinen massaan jne., ja samalla noudattaa kaavaa E = ½mv^2. Vertailukohta saavutettu nopeus Maassa 10 m/s,
jotta vastaavaan verrattuna tuhatkertainen nopeus Auringon aiheuttama,
aikaa tarvitaan jo 32 s.

Mitä tässä nyt on tarkoitus kertoa.? Sekö, että Maassa menee 32-kertaisesti aikaa saman putoamisnopeuden saavuttamiseen kuin Auringossa? Jos näin, niin entä sitten?

Ilmoittamani Auringosta sattuu olemaan sen mukainen, mitä muut keskusteluissa ovat ilmoittaneet silloin, kun tästäkin keskusteltiin.
Valkoisia kääpiöitä nähdään huonosti, Tepin ilmoittama on hänen omia kuvitelmiaan ja perätön, kun massa olisi jotakin 0.2 aurinkomassaa, vetovoima on pienempi kuin aurigon pinnassa, aiheuttama kiihtyvyys
noin 180 m/s^2. Varsinaisen munan Tep esittää "neutronitähtien" kohdalla. Saamme kiihtyvyyden 30 000 000 km/s^2. Eli pysäyttäisi valon nopeuteen sekunin sadasosassa. Tässä ei ole kyseessä havainto, vaan muna on johdettu singulariteetti- eli yksöteoriasta. Noita "neutronitähtiäsi" on kyllä viime vuosina jo nähty loistavissa kvasaareissa. Tyypillinen eräs sellainen, läpimitta havainnon mukaan 20 km, ei havaittu myöskään mitään poikkeuksellista vetovoimaa. Heilut äijä vahvasti höperyyden rajoilla!

Ei tipu kokeissa pisteitä itsellesi, edes oman teoriasi tuntemisesta.
Te puhuttu valon pysähtymisestä mustissa aukoissa, ja minä kerroin laskettuani, mikä on sille aika, jos edes vetovoimakiihtyvyys vaikuttaa kokoa ajan samana. Todellisuudessahan sekin putoaa. Pisteet menevät lisähuomautuksesi jopa vauhdittamana niin päin, että valoa pysäyttävää vetovoimaa ei voi olla.

Ja sitten, miten fotoni voi menettää energiaansa, jos sen nopeus ei vähenisi vahvassa vettovoimassakaan. Ainoa mahdollisuus olisi jaksoluvun väheneminen. Siitä tippuisi kideosa erilleen, kunnes ne kaikki olisivat vain sm-hiukkasia. Mutta niillä jokaisella edelleen olisi valon nopeutensa ja sen energia. Kuten törmätessä aineeseen, toki voisi
pysähtyä, jolloin kuitenkin pitää luovuttaa energiansa. Saisiko kuulla, mihin, tyhjässä avaruudessa? Ja me juuri totesimme, että valon pysäyttävää vetovoimaa ei ole.

Lähdenpä nykyään siitä, että lähtevä fotoni on jähemttynyt purkaus elektronista. Vastaavasti elektroni, neutronin tai tiheämassan verhona, voi pysäyttää lähtemistä yrittävän valon. Elektroniverho vrt. vain sisäänpäin aukeava ovi eli venttiili.

Ja mitäpä tarkoits viimeksi oli minun kertoa? Että aurinkokiihtyyydellä
menee siellä 31.5- kertainen aika saavuttaa massaa Maahan verrattuna vastaavaa vetovoima vastaava nopeus.

Sitten tiheyden merkitykseen massan vetovoimassa. Yleisesti vain se, että suuremmassa tuiehydessä pinta on alempana, ja vetovoiam pinnassa parhaiten vastaa yleisen kaavan mukaista. Harva-aineisessa, vaikka punaisessa jättiläisessä, pinnassa vetovoima on jo heikompi. Tiheys
vaikuttaa myös, jos se kasvaa keskustaan mennessä, suurimman vetovoiman kehä on pintaa alempana. Niin myös Maassa. Keskustaan päästyä vetovoimaa ei ole ollenkaan, koska vastakkaiset kumoavat toisensa.

Otahan lääkkeesi Tep, ja tarkistuta, onko valikoima ja annostus oikea!

Vierailija

Vetovoimapysäyttäminen, sehän tulee on ja on toimiva asia aineen valoa pienemmillä nopeuksilla. Missä tapauksessa vetovoima ja missä ajassa pysäyttää, ja kuinka aine kiihtyy tulosuunnalleen vastakkaiseen suuntaan.

Ja sitten tuo vanha varsinkin singulariteetin ( joka siis on kumottu!)
väittämÄ GRAVITAATIOSTA, JOKA PYSÄYTTÄÄ SUORAAN POISPÄIN KULKEVAT FOTONIT. Vetovoiman ja fotonin nopeus sattuu olemaan sama valon nopeus. Sillä nopeudelle, kun kummatkin myös kulkevat suoraan, ne eivät pahemmin törmäile toisiinsa. Ja niin vetovoima ei vaikuta fotoneihin eikä nekään vetovoimaan. Eli tuossa suoran poistumisen tapauksessa, FOTONIEN PYSÄHTYMINEN VETOVOIMASSA ON TÄYTTÄ PÖTYÄ, siinäkin tapauksessa, että singulariteetti eli yksö olisi totta ja sen ylivertainen vetovoima sinänsä. Täyttyy tunnustaa, että tähän asti on omassakin silmässäni tällä kohtaa ollut sokea piste.

Päinvastainen tapaus, fotonit kiitämässä kohti tiheämassaa sen vahvassa vetovoimassa. Ja tämä on taas tyyppitapaus siitä, mitä minä olen jo jonkin aikaa sanonut. Fotonin osakiteethän ovat jakamattomia, joille vetovoima voi vain luovuttaa energiaansa, antaen omia osakiteitään, mutta ei saa itselleen jatkajaa. Tapahtuu fotonien sinisiirtymä, ja kun kyseessä on vahva vetovoima, jakso läheneekin hurjaa vauhtia kohti gammaa. Kun fotonit päästyään tiheämassan sisälle muutenkin lähenväöt toisiaan, sinähän onkin valmisi virta köyhien protonien lataamiseen. Sen tapahduttua, niiden tultua lihaviksi, ne lentävät pois. Jos ja kun ne ovat aluksi neutroneja, elektroniverhokaan ei niitä pidättele.

Ohittava liike tiheämassan vahvassa vaikutuksessa. Fotoni saa sekä lisää energiaa että kaartaa massaa kohti. Kaarron olisi mahdollista muuttua suoraksi liikkeeksi kohti tiheämassaa, jolloin ks. edellinen kappale.
Ottaen huomioon reaalisen vetovoiman vaikutus toimii vain suoraa suuntaa hyvin lähellä olevassa kulmassa. Hitaaseen atomiaineeseen sen sijaan vaikutus on tehokkaampi.

Loppupäätelmä. Valoton "mustasta aukosta" suppilo ei johdu ainakaan pysättävästä ylivertaisesta vetovoimasta, siinäkään tapauksessa, että se sinänsä olis totta. Syynä on " mustan aukon" oma ominaisuus, jonka takia siitä ei pääse valoa. Minun käsitykseni mukaan kyseessä on tiheämassan elektroniverho. Se toimii fotoneille kuin venttiili: ottaa sisään, vaan ei päästä ulos. Samnalainen venttiili on myös neutroneilla maallisessakin maailmassamme. Mutta nämä ovat täysiä, lihavia, mitään ei mahdu sisään. Sen sijaan tiheämassassa on runsaasti köyhiä protoneja.
Saattaa olla, että neutroneja vielä on " neutronitähdissä". Sen sijaan käsitykseni mukaan niitä ei ole suuremmissa pysyvästi lainkaan, vaan sitä mukaa kun niitä syntyy lataamisessa, ne poistuvat, puristuksen karkottamana, ja elektroniverhon pysäyttämättä, koska neutroneilla ei juurikaan ole varausta.

Vierailija

Nuo painovoimakiihtyvyydet tähtien pinnalla ovat suunnilleen seuraavat:

Aurinko 28 g
Valkoinen kääpiö 100.000-1.000.000 g
Neutronitähti 100.000.000.000 g

Tuo neutronitähden pintagravitaatio 1.000.000.000 km/s2 ei tarkoita sitä, että se pysäyttäisi valon koska pakonopeus neutronitähden pinnalta on kuitenkin "vain" luokkaa 0,5 c.

Vierailija
Landau
Nuo painovoimakiihtyvyydet tähtien pinnalla ovat suunnilleen seuraavat:

Aurinko 28 g
Valkoinen kääpiö 100.000-1.000.000 g
Neutronitähti 100.000.000.000 g

Tuo neutronitähden pintagravitaatio 1.000.000.000 km/s2 ei tarkoita sitä, että se pysäyttäisi valon koska pakonopeus neutronitähden pinnalta on kuitenkin "vain" luokkaa 0,5 c.

HÖPSISTÄ. Elät jo kumotun singulariteettiteorian mielikuvitusmaailmassa.
Mm. kvasaareissa nähdyistä " neutronitähdistä" ei ole havaittu mitään epänormaalisia gravitaatioarvoja.

Ja mikähän massa se aurinkopinnassa painaa 28 g. Lienee gramma.

Etkä vaivautunut edes lukemaan, kun oli kiire koheltaa. Vaikka
" pakonopeus joltakin pinnalta" olisi täysi c, se ei vaikuttaisi suorassa suunnassa posituvaan valoon, koska sekä fotonit että vetovoima kulkisivat samalla nopeudella samaan suuntaan.

Vierailija
ArKos itse
Landau
Nuo painovoimakiihtyvyydet tähtien pinnalla ovat suunnilleen seuraavat:

Aurinko 28 g
Valkoinen kääpiö 100.000-1.000.000 g
Neutronitähti 100.000.000.000 g

Tuo neutronitähden pintagravitaatio 1.000.000.000 km/s2 ei tarkoita sitä, että se pysäyttäisi valon koska pakonopeus neutronitähden pinnalta on kuitenkin "vain" luokkaa 0,5 c.




HÖPSISTÄ. Elät jo kumotun singulariteettiteorian mielikuvitusmaailmassa.
Mm. kvasaareissa nähdyistä " neutronitähdistä" ei ole havaittu mitään epänormaalisia gravitaatioarvoja.

Ja mikähän massa se aurinkopinnassa painaa 28 g. Lienee gramma.

Etkä vaivautunut edes lukemaan, kun oli kiire koheltaa. Vaikka
" pakonopeus joltakin pinnalta" olisi täysi c, se ei vaikuttaisi suorassa suunnassa posituvaan valoon, koska sekä fotonit että vetovoima kulkisivat samalla nopeudella samaan suuntaan.

Ideaalisen (Schwarzschildin) mustan aukon tapahtumahorisontin kohdalla pakonopeus on c (by definition), eli valo ei pääse pakenemaan vaikka "kuinka suorassa suunnassa" kulkisi.

Niin, tuo g tarkoittaa 9,81 m/s2 ja muut kommenttisi lienee syytä jättää omaan arvoonsa.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse
Tep
ArKos itse
Kerrataanpa nyt tämäkin asia, kun se näyttää olevan vanhalle konkarille Tepillekin outo tai unoihtunut. Vetovoimakiihtyvyyden kasvu noudattaa
massan suhteen neljännen juuren sääntöä. Vaikkapa Auringon massa verrattuna maahan on miljoonakertainen. Maan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen pinnassa on noin 9.8 m/s^2. Täten Auringon aiheuttama vetovoimakiihtyvyys sen itsensä pinnassa on n. 310 m/s^2.
Miljoonakertainen aurinkomassa, suurimmat jättiläistähdet ja myös varsin suuret tiheämassat, laitostieteen " mustat aukot", kiihtyvyys jo noin
10 km/s^2. Biljoona aurinkomassaa, käy suurimpienkin galaksien ylärajasta, siinä kiihtyvyys jo luokkaa 300 km/s^2. Linnunradan massa
200 miljardia aurinkomassaa, kiihtyvyys luokkaa 180 km/s^2.

Kiihtyvyys Auringon pinnalla on hiukan optimistinen, todellisuudessa se on runsaat 270 m/s^2. Muut luvut ovatkin sitten ihan pielessä. Valkoisella kääpiöllä pintakiihtyvyys on noin 10 000 kertaa suurempi eli jotakin 3000 km/s^2 luokkaa. Neutronitähdillä kiihtyvyys on tätäkin vielä noin 10 000 kertaa suurempi.
ArKos itse

Edellytys lisäksi olisi, että nuo massat olisivat yhdessä koossa, vaikka ei ihan pisteitä. Vrt valon nopeuteen 300 000 km/s. Valon pysäyttäminen vaatisi aikaa 1667 s.

Vaan valon nopeus ei hidastukaan tasaisesti, vaan jatkaa nopeudella 300 000km/s. Energiaansa se toki voi menettää. Eli jos näin laskee, niin ei tipu kokeessa pisteitä. Energiaansa se toki voi menettää. Taajuus muuttuu, ei nopeus. Tällä ajattelulla Sirius B:n (valkoinen kääpiö) valo tulisi Maahan reilusti myöhemmin kuin Sirius A:sta normaali tähti)Tällöin Sirius B olisi aivan väärässä kohdassa kiertoradallaan suhteessa Sirius A:han.
ArKos itse

Vetovoima on suoraan verrannollinen massaan jne., ja samalla noudattaa kaavaa E = ½mv^2. Vertailukohta saavutettu nopeus Maassa 10 m/s,
jotta vastaavaan verrattuna tuhatkertainen nopeus Auringon aiheuttama,
aikaa tarvitaan jo 32 s.

Mitä tässä nyt on tarkoitus kertoa.? Sekö, että Maassa menee 32-kertaisesti aikaa saman putoamisnopeuden saavuttamiseen kuin Auringossa? Jos näin, niin entä sitten?



Ilmoittamani Auringosta sattuu olemaan sen mukainen, mitä muut keskusteluissa ovat ilmoittaneet silloin, kun tästäkin keskusteltiin.
Valkoisia kääpiöitä nähdään huonosti, Tepin ilmoittama on hänen omia kuvitelmiaan ja perätön, kun massa olisi jotakin 0.2 aurinkomassaa, vetovoima on pienempi kuin aurigon pinnassa, aiheuttama kiihtyvyys
noin 180 m/s^2.

Lähin valkoinen kääpiö Sirius B sijaitsee 8,57 valovuoden päässä. Havaintojen mukaan sen massa on Auringon massa ja se on Maata hieman pienempi. Punasiirtymä sen pinnalta on Δλ/λ=3x10^-4 ja näinollen kiihtyvyys pinnalla 3700 km/s^2. Valkoisia kääpiöitä on tietysti lukuisia, mutta tämä on lähin ja siitä on hyvät havainnot. Ensimmäisen kerran sen punasiirtymä (kertoo pintagravitaation) mitattiin jo 1924.
ArKos itse

Varsinaisen munan Tep esittää "neutronitähtien" kohdalla. Saamme kiihtyvyyden 30 000 000 km/s^2. Eli pysäyttäisi valon nopeuteen sekunin sadasosassa. Tässä ei ole kyseessä havainto, vaan muna on johdettu singulariteetti- eli yksöteoriasta. Noita "neutronitähtiäsi" on kyllä viime vuosina jo nähty loistavissa kvasaareissa. Tyypillinen eräs sellainen, läpimitta havainnon mukaan 20 km, ei havaittu myöskään mitään poikkeuksellista vetovoimaa. Heilut äijä vahvasti höperyyden rajoilla!
Ei tipu kokeissa pisteitä itsellesi, edes oman teoriasi tuntemisesta.

Harvinaisen selvästi esittelet oman höperyytesi. Ihan jo Newtonin teorialla saat arvion kiihtyvyydestä. Nythän F=ma =GmM/r^2 eli kiihtyvyys a=GM/r^2. Tässä M on tähden massa,G gravitaatiovakio ja r etäisyys keskipisteestä (m kiihtyvän kappaleen massa). Pistäpä kaavaan r=20km ja massaksi vaikka Auringon massa 2x10^30 kg. Etsi vielä G:n arvo. Äläkä sählää laaduilla.

ArKos itse

Te puhuttu valon pysähtymisestä mustissa aukoissa, ja minä kerroin laskettuani, mikä on sille aika, jos edes vetovoimakiihtyvyys vaikuttaa kokoa ajan samana. Todellisuudessahan sekin putoaa. Pisteet menevät lisähuomautuksesi jopa vauhdittamana niin päin, että valoa pysäyttävää vetovoimaa ei voi olla.

Ja sitten, miten fotoni voi menettää energiaansa, jos sen nopeus ei vähenisi vahvassa vettovoimassakaan. Ainoa mahdollisuus olisi jaksoluvun väheneminen. Siitä tippuisi kideosa erilleen, kunnes ne kaikki olisivat vain sm-hiukkasia. Mutta niillä jokaisella edelleen olisi valon nopeutensa ja sen energia. Kuten törmätessä aineeseen, toki voisi
pysähtyä, jolloin kuitenkin pitää luovuttaa energiansa. Saisiko kuulla, mihin, tyhjässä avaruudessa? Ja me juuri totesimme, että valon pysäyttävää vetovoimaa ei ole.


No, näkemyksesi fotonista kideosineen on totaalisesti väärä. Normaalitieteessä käsitys fotoneista perustuu havaintoihin. Kideosat näkyisivät niissä.
ArKos itse

Lähdenpä nykyään siitä, että lähtevä fotoni on jähemttynyt purkaus elektronista. Vastaavasti elektroni, neutronin tai tiheämassan verhona, voi pysäyttää lähtemistä yrittävän valon. Elektroniverho vrt. vain sisäänpäin aukeava ovi eli venttiili.

Ja mitäpä tarkoits viimeksi oli minun kertoa? Että aurinkokiihtyyydellä
menee siellä 31.5- kertainen aika saavuttaa massaa Maahan verrattuna vastaavaa vetovoima vastaava nopeus.


Tällä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa.
ArKos itse

Sitten tiheyden merkitykseen massan vetovoimassa. Yleisesti vain se, että suuremmassa tuiehydessä pinta on alempana, ja vetovoiam pinnassa parhaiten vastaa yleisen kaavan mukaista. Harva-aineisessa, vaikka punaisessa jättiläisessä, pinnassa vetovoima on jo heikompi. Tiheys
vaikuttaa myös, jos se kasvaa keskustaan mennessä, suurimman vetovoiman kehä on pintaa alempana. Niin myös Maassa. Keskustaan päästyä vetovoimaa ei ole ollenkaan, koska vastakkaiset kumoavat toisensa.

Otahan lääkkeesi Tep, ja tarkistuta, onko valikoima ja annostus oikea!


Tässä on jo järkeä.
Muuten, sinultako ovat lääkkeet loppuneet?

Vierailija

Minun ei tarvitse välittää yhtään mitään siitä, mitä kaavaa Tep tyrkyttää 20 kmn läpimittaiseen " neutronitähteen" eli pieneen tiheämassaan. On viime vuosien havaintoja tapauksista, ja niissä ei nähdä Tepin väittämää ylivertaista edes pintavetovoimaa. Kaikenlaisiaa sekopäitä sitä pyöriikin tieteessä. Jo et muualta löydä, ota yhteyttä Hesariin ja pyydä löytämään itsellesi ao. artikkeli(t). Tämän palstan uutistoimitus ei lie julkaissut.

Paitsi että singulariteetti eli yksö on kumottu reaalihavainnoin, juuri mainitunlaisin, niissä on teoreettisesti erittäin paha ajatusvirhe. Jos
aineen olettasi keskittyvätn yhteen pisteeseen, vetovoiman kannalta kävisikin niin, että vetovoimat kumoaisivat toisensa. Eli yhdessä pisteessä vetovoimaa ei olisi lainkaan, kun te väitätte, että se on valoa pysäyttävä. Ja tämä ajatusvirhe jatkuu Tepillä hänen kaavaansa neutronista. Se 20 km, se on hyvin pieni keskusalue. - Tämä asia valaisee myös suurten tiehämassojen hajoamista, josta supernovien ohella seuraa kvasaarien syntyä ja kasvua. On niin päin, että vetovoima ei kasva ylivertaiseksi, vaan sen keskualueella heiketessä ainemassa hajoaa.

On luultavasti niin, että elektroniverhoa pienten tiheämassojen ohella muodostuu jo valkoisiin kääpiöihin. Siis Maan koko ja Auringon massa.
Tämä tapaus kooltaan on jo " neutronitähden" rajoilla, ja kenties onkin semmoinen.

Jos "pakonopeus" ja valo kulkevat samaan suoraan suuntaan,
" pakonopeus" ei vedä, kun se ei tartu, ei törmää. Molemmat kulkevat samaan yhteen suuntaan samlla nopeudella. Ja lisäksi tuo " pakonopeus" on fiktio. Ja lisäkis Tep ilmoitti itse meille, etä valo ei suinkaan pysähdy "pakonopeudessa", vaan menettää energiaa, siis jaksoja.

Tep ilmoittaa suurena julistuksenaan, että fotoneissa ei ole havaittu kiteitä, jotia ei siis ole. Tuolla perusteella fotoneitakaan ei ole. AVARUUDESSA TAI MAASSAKAAN EI OLE KOSKAAN HAVAITTU MITÄÄN FOTONIA. Vaan päätelmät niistä on tehty energian perusteella. Einsteinin kaava E=mc^2, kuulemma tehtykin radiumin eikä valokuvauksen perusteella, vaikka nimi on fotoni eli valottaja. Planckin kaava muutamaa vuotta aiemmin E= hft. Vakio h on energiavakio ja f puolestaan jakso, t aika. Tässäkin tapauksessa kaikki päätelmät on tehty energian perusteella. Mitään ei ole nähty, ja kun Tep jotakin näkee ja myös mitä siinä ei ole, hän on tässä täyskahjo. Näkemisen rajalla ollaan lähestyttäessä ydinhiukkasta, vedyn protonia. Sen koko on voitu nähdä vasta muutama vuosi sitten, luokkaa 10^-15 m se muistaakseni on.
JAKAMATTOMAN, siis myös fotonin tai vetovoima osakiteen, kokoluokka
on nukleonitiheyden perusteella 10^-23 m. Aika pitkä matka näkemiseen, vai mitä, Tep.

Valossa ei kulje aika, valossa, yleensä fotoneissa ei sisäisesti tapahdu mitään. Ja tässä kohden nojaan itseensä Einsteiniin. Sen sijaan ylimielinen röyhkeä suomalaisherra Tep suvaitsee olla tuosta välittämättä.
On tämä Suomi vielä nykyäänkin niin perkeleen suuri! Tältä pohjalta fotoni on jähmeää kidettä. Ja sen vaikutusenergia ilmenee suorassa suhteessa Planckin kvantin mukaisiin jaksoihin. Näin päättelemme, että fotoni on kidejono. Ja tämä kidejono törmätessään atomiaineeseen yleensä luovuttaa energiansa.

Koshin väittämä jo vuosien takaa, että aine ei voi kiihtyä valon nopeuteen.
Ei voikaan, vaan se JÄHMETTYY KITEEKSI siihen. Ja juuri siitä tulee vimeinen tarvittava lisäpotku.

Vierailija

Tosiaankin normaalivetovoima tulee normaalipinnan mukaan. Ja on mahdollista, että suurin vetovoima auringossakin on punna alla, eli sen tiheys keskelle suurenee, eli pinnassa kiihtyvyys voi ollakin, jos se kokein vahvistettu, tuot 270 m/s^2, vaikka alempana tuo 310 m/s^2. Pinta-ala supistuu neliössä etäisyyden supistumiseen. Siten aurinkomassan suuruisella Maan kokoisella valkoisella kääpiöllä vetovoima pinnassa olisi
10 000 kertainen/m^¨2, ja kun otamme 20 kilometrin läpimittaisen "neutronitähden", taitaa olla jo 4.2 miljardikertainen/m^2.

Tuossa siis myönnytyskorjausta. Mutta siitä teidän omiin edesottamuksiinne. Tuohan on vetovoimaa/m^2. Mutta eihän edes vetovoiman suuruuden vaatima nopeus noudata tuota lukuarvoa, vaan
sen NELIÖJUURTA. Ja KIIHTYVYYS, se ei suinkaan ole suorassa suhteessa vetovoimaan/m^2, vaan NOUDATTAA NELJÄNNEN JUUREN SÄÄNTÖÄ!
Ja kun nyt käymme laskemaan, se aurinkomassainen Maan kokoinen valkoinen kääpiö, kiihtyvyys sen pinnassa onkin vain kymmenkertainen lukuarvo, eli n. 3.1 km/s^2, kun te puhutte 3700 kmsta. Vastaavasti
tuolla " neutronitähdelläkin" kiihtyvyys on Aurinkoon verattuna vain 255-kertaien lukuarvo. Eli seuraa kiihtyvyydeksi "vain" 79 km/s^2.
Minä hiukan kompastelin, mutta teidän puolella koko touhu on täydellisesti päin vaikka Turun Prinkkalaa, Joulurauhaa teille! Otamme sitten
miljoonakertaisen aurinkomassan, joka saattaisi noudattaa samaa tiheyttä, mutta pinta sattuu olemaan vain 10 000-kertainen. Pinta-alayksikköä kohden satakertainen vetovoima, mutta kiihtyvyyyden lukuarvopa vain pikaisesti laskien jotakin 3.16-kertainen, eli saamme
peräti 250 km/s^2. Tässä ollaan kyllä hyvin kaukana valoa pysäyttävästä vetovoimasta. Galaksin keskuskvasaari voi olla jopa sata miljardia aurinkomassaa, mutta se on jakautunut parin tuhannen valovuoden läpimittaiselle alueelle.

Tarkastelun lopputulos on tappioksenne. Valoa pysäyttävää vetovoimaa ei ole eikä tule!

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse
Ja KIIHTYVYYS, se ei suinkaan ole suorassa suhteessa vetovoimaan/m^2, vaan NOUDATTAA NELJÄNNEN JUUREN SÄÄNTÖÄ!

Ja millähän fysiikalla saadaan se neljännen juuren sääntö?

Kerro, jos sinun mielestä tässä yksinkertaisessa homogeenista palloa koskevassa päättelyssä menee jokin vikaan.

1. Painovoima on suoraanverrannollinen massaan, joka taas on verrannollinen tilavuuteen.

2. Tilavuus on verrannollinen säteen kuutioon.

3. Painovoima on myös kääntäenverrannollinen etäisyyden neliöön.

=> Siitä seuraa väistämättä, että painovoima pinnalla on suoraanverrannollinen säteeseen!

4. Säde on verrannollinen massan kuutiojuureen, joten myös painovoima pinnalla. Siitä seuraa myös, että painovoiman aiheuttama kiihtyvyys on verrannollinen planeetan massan kuutiojuureen.

Eli mikä ihmeen neljännen juuren sääntö?

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

-> Bosoni
Tarkastelet siis tapausta, jossa tähden tiheys on sama koosta riippumatta? Siis Arkoksen itse "tiheämassoja", joihin hän olettaa ydintiheyden.
Luhistuneiden tähtien kannalta on ehkä yksinkertaisempaa tarkastella tähtiä, joilla on sama massa, mutta säde vaihtelee. Tällöin Newtonin kaavan mukaan kiihtyvyys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Tällöin esim. neutronitähden (säde 20km) ja Auringon (säde 700 000km) säteiden suhde on 35000, joten neutronitähden pinnalla kiihtyvyys on 35000^2 eli noin 1,2x10^9 kertainen, jos neutronitähdellä on Auringon massa.

Vierailija

Joista yksi yhä ihmettelee, MIKÄ IHMEEN NELJÄNNEN JUUREN SÄÄNTÖ.
Katsopas vaikak Auringion aiheuttamaa vetovoimkiihtyvyyttä verrattuna
Maahan, tarkempi arvo 9.78 m/s^2. Laskennallinen neljännen juuren mukaan, kun massojen suhde on miljoona juuri, tässä samalla tarkistuskorjaan, on 302 m/s^2. Vertaapa sitten ilmoitettuun aurinkokiihtyvyyteen, josta muistelen hieman korkeampiakin lukuarvoja
kuin Tepin (epäluotettavan Tepin) 270 m/s^2. - Minäkin joitakin vuosia sitten ihmettelin, mikä neljäs juuri. Asiasta ilmoitteli hiukan teoreettisemminkin minulle nimim. Massa, huomauttaen että laatu
nimittäjässä on s^2. Hänkään ei kyllä soveltanut tietämystään mustiin massoihin. Minä olen. - Muuten Massa oli kyllä jyrkkä konservatiivi.
Olisiko vanhuuttaan jo kuollut.

Kun energia kulkee suorassa suhteessa nopeuden neliöön, puolikkaanakin,
jo siitä olis herrojen pitänyt edes epäillä, että mahtavat lukunne, suorassa suhteessa vetovoiman lukuarvoihin, ovat täysin väärin perustein syntyneet. Mutta niin ne kai ovat viime vuosiina saakka syntyneet virallisen laitostieteen musta-aukkoteoriassakin. Vaan ovat kukistumassa.

Auringon vetovoimaa ei suinkaan ole havaittu pinnasta, ja jos on, epäluotettavasti, kuen Tep. Vaan sehän saadaan laskien Auringon vaikutuksesta planeettojen radoillaan pysymiseen vetovoima Auringossa/
Auringon pinnassa. Jos massavertailussa Aurinko/Maa lukuarvo on korkeampi, syynä voi ensinnäkin olla se, että Aurinko kuumana on
pullea, ja pinta hieman kaukana. Toiseksi, jokin voi heikentää vetovoimaa, ja se jokin olisi törmääminen fotoneihin. Pääsääntöisesti vetovoima luovuttaa energiaa fotoneille.

Pysäyttäminen, se ei tapahdu kertakaikkisena, vaan sitä voi tapahtua
siten, että fotoneista tippuu eli pysähtyy kideosia. Se voi jatkua siihen saakka, kun koko fotoni on pysähtynyt eli jako kadonnut. Vetovoiman
suhteen kyseessä olisi massasta vinottain etääntyvä liike. Vaan kas, kun Jukolan lukutaidottomat veljet eivät tunne hevostaan Valkoa. Näinhän
juuri yleisessä punasiirtymässä käy fotonien törmätessä toisiinsa energiakkaammille fotoneille. Tasaaminen eli pysäyttäminen tapahtuu mikrosäteilyn alueelle.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

ArKos, miten "fotonin kiderakenne" selittää valon aaltointerferenssin, kuten esim. kaksoisrakokokeessa tapahtuu? Et voi vedota siihen, että valon aaltoluonne on "laitostieteen keksimä höpöhöpö-juttu".

∞ = ω^(1/Ω)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat