Elämän peruskysymykset

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ei, tämän aiheen näkökulmana ei ole evoluutio, eikä uskonto. Tämän takana ei ole oikeastaan mitään tieteellistä, mutta kirjoitan tämän silti. Minua kiinnostavat elämän peruskysymykset. En tarkoita niitä, joita tutkijat miettivät työkseen tai joista laaditaan tutkimushypoteeseja. Tarkoitan meidän jokaisen sisimmissään miettimiä asioita, kun tavoittelemme tasapainoa elämässämme. Näkökulma ei ole tieteellinen, vaan henkilökohtainen.

Ihmiselämän peruskysymykset ovat varsin arkisia:

Millaisen kumppanin haluan?

Miksi olen niin huono tässä asiassa, vaikkapa sosiaalisissa taidoissa?

Kerronko työkaverilleni ihastuksestani häneen, joka on jatkunut nyt vuoden, vaikka olemme molemmat pitkäaikaisessa suhteessa?

Haluanko lapsia?

Olenko minäkin pian iässä, jolloin pitäisi mennä naimisiin?

Missä oikeasti merkityksellisessä asiassa olen lopulta hyvä?

Miten suhtaudun siihen, että myös heikot puoleni ovat paljastuneet työkavereilleni?

Mikä on riittävän hyvä suhde, josta ei kannata luopua?

Mitä olen saavuttanut elämässäni? Mitä haluan vielä saavuttaa?

Miksi jotkut laulujen sanoitukset iskevät sisimpään, kuten:
- "Pysy aina pikkuveljenä/
ja lintuna.
En meidän taloon lisää/
aikuisia halua."
- "Ja se talo oli metsän laidalla.
Sinun isä ajoi sinistä Volvoa"
- "En mä ole lapseni/
lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi/
tulin taivahasta."

Yllä on ajatuksia, joista osaa pohdin päivittäin, osaa mietin harvemmin. Onko olemassa oikotietä näiden asioiden käsittelyyn? Mitkä ovat teidän vastauksia näihin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin? Mitä lisäkysymyksiä esittäisitte? Onko elämä lopulta sarja iän mukaan vaihtelevia kysymyksiä, joihin hakee vastausta?

Kommentit (15)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Tollasia mietit, mutta onko vastauksia noihin.

Mullakin on jotain saman tapaisia kysymyksi. Tollasia peruskysymyksiä nekin on mutta toki ne vähän vaihtelee.

Sitten mulla on musiikkiin liittyvä ihmettelemisen aihe myös. Se on sellainen että en ymmärrä musiikkia ja mikä siittä tekee niin hienoa.

Itse en tunnetusti kuuntele minkäänlaista musiikkia vapaaehtoisesti.

muutenkin inhoan melua.

Mulla on sellanen erityispiire kanssa että aina mietin kaikenlasia syitä, esim. Miksi tuuli pyöräyttää puunlehtiä maassa ja se lentää tai vierii, jonkun hiekoituskiven ohi jota on jäänyt talvelta maahan.

Varmaan moni on täälläkin foorumissa huomannu että kaikenlaista mietin.

Moni muukin miettii, sen tiedän.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kuinka moneen asiaan noista voi itse vaikuttaa? Ei ainakaan niitä mitkä ovat jo elettyä elämää kannattaisi setviä niin paljon kuin tulee tehtyä. No tässä tulisi yksi lisää: Olenko oppinut eletystä ja menneestä? Entäs jos suhteesta luopuminen ei ole itsestä kiinni vaikka kuinka ei kannattasi luopua? Kummppanin valinta tulee paljon sattumien seurauksena mutta kumminkin kausaalisesti, jos olosuhteet ovat sopivat. Sisäiset ja ulkoiset.

Voi kai sitä olla niin laskelmoivia ihmisiä ettää miettivät naimisiinmenoinkin etukäteen, jos sillä nykyään mitään merkitystä on. Työkaverille ihastumisen kertominen nyt ei ei mielestäni ole "Ihmiselämän peruskysymyksiä" Tuo laulujen sanoitus, myös sävel on jännä. Minua koskettavat monet, jotka muiden mielestä ovat ränkkää ja päinvastoin.

Kaikkinensa ihmiselämän arkiset peruskysymykset ovat eri ihmisille erit, eikä niitä voi yleistää. Joku on toiselle merkityksellinen, toinen ei taas piittaa pätkääkään. Ennen suurin osa lapsista syntyi haluttiin niitä tai ei, lestadiolaiselle ihmiselle haluaminen ei voi ollakaan peruskysymys kun jos aviossa on niin niitten tuloa ei estääkään saa. (Eipä tarvinnut tähän miettiiä inhomani "parisuhteen" synonyymiä) Ja tuo ihastuksen kertominen ei ole minulle, olisin kyllä tehnyt sen aiemmin jo ja luultavasti saanut pakit. Sitten olisi voinut luopua, tai hämmentää enemmän jos vielä mielenkiinto riittää. Peruskysymys on saako rakastaa vai ei?

Edit: Ja voiko sille itse mitään.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Koska on tunnettu tosiasia, että elämästä ei selviä hengissä.
Niin tärkein kysymys lienee tämä:
Kuinka voin elää niin, että olisin kuollessani onnellinen.

Vierailija
epäilijä
Koska on tunnettu tosiasia, että elämästä ei selviä hengissä.
Niin tärkein kysymys lienee tämä:
Kuinka voin elää niin, että olisin kuollessani onnellinen.

Jos tuo on elämän ainoa tavoite niin sen saavuttaminen onnistuu helposti vetämällä övärit heroiiniä?

Vierailija

Hyvä Deus ex (macina)
Vaikka kuolema onkin jokaisen päämäärä, ei sitä ole syytä kiirehtiä.
Tyhmyyksiä saa toki tehdä, sillä sekin kuuluu "ihmisoikeuksiin".
Elämä on liian arvokas asia tuhlattavaksi.

Vierailija
epäilijä
Hyvä Deus ex (macina)
Vaikka kuolema onkin jokaisen päämäärä, ei sitä ole syytä kiirehtiä.
Tyhmyyksiä saa toki tehdä, sillä sekin kuuluu "ihmisoikeuksiin".
Elämä on liian arvokas asia tuhlattavaksi.

Kritisoin vain onnellisuutta elämän tarkoituksena. Niin harva kuitenkin on oikeasti onnellinen jos kukaan.

Onnellisuus on vain tunne ja harhaa. Se leijuu edessäsi ja kun yrität tavoittaa sen se katoaa. Jos mietit milloin olet ollut onnellinen niin huomaat, että onnellisimmillasi olet ollut silloin kun et ole edes ajatellut koko asiaa. Yhtähyvin voidaan väittää, että elämän tarkoitus on kärsimys, sillä vain kärsimys ajaa ihmisiä ponnistelemaan kovemmin, mutta sitä en väitä.

Elämän tarkoitus on elämä ja kuoleman kuolema. Ei sen enempää eikä vähempää.

Tiivistetysti: elämä on zen.

Vierailija

[quote="Juha"] Onko olemassa oikotietä näiden asioiden käsittelyyn? Mitkä ovat teidän vastauksia näihin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin? Mitä lisäkysymyksiä esittäisitte? Onko elämä lopulta sarja iän mukaan vaihtelevia kysymyksiä, joihin hakee vastausta?

Oikotie (onnellisuuteen) on rehellisyys (ainakin itselle). Esim. voi syyttää (nalkuttaa) kumppaniaan pettämisestä, (asioiden hoitamattomuudesta tai ns. vieraissa käymisestä yms. "holtittomuudesta") mutta on rehellistä huomata, että syyttelyn todellinen peruste onkin esim. siinä, että pelkää hylätyksi tuloa eli "pettävälle" osapuolelle tulee olla rehellinen (ainakin siis ajatuksissaan) ja kertoa se todellinen syy syyttelylle/syyllistämiselle/nalkutukselle yms.

Vierailija

se ,että pohdit moisia, kertoo että olet sinä etkä joku muu. tarkoitan että se että kukaan pohtii moisia kertoo että se joku on se eikä joku muu...

koska kukaan muu ei voi tehdä päätöksiä tai elää puolestasi. se on tehtävä ihan itse tai sitten antaa sen mennä ohitse.ja valitettavasti elämän ohitsemenemisen menemään antaminen on mahdollista- jotkut antavat mennä, ja usein ne jotkut eivät pohdi noita kysymyksiä

siis: se että pohdit kysymyksiä, tekee sinusta tietoisemman ja enemmän omaa elämääsi elävän.

toisaalta: samaa aikaa ei voi sekä elää että analysoida, zoomata sekä lähelle että kauas.

toisaan toisaalta:kysyt näitä täältä. et saa vastausta. et saa vastausta ennen kun kaikki on ohi mutta kaikki on ohi kun saat vastauksen joten älä lakkaa etsimästä, mutta älä myöskään kuvittele löytäväsi vastausta.

Vierailija

Hauskaa että sinäkin ajattelet noin "lehmäseni".
Elämäähän ei ole pelkästään ihmiselämä.
Nykyihminen luulee olevansa luonnon yläpuolella eikä tahdo muistaa, että jos luonto voi pahoin voi hänkin pahoin.
E. Durkheim kutsui jo yli sata vuotta sitten tällaista "yhteiskunta järjestystä" kleptokratiaksi.

Vierailija

Muslimit uskovat, että ihminen on onnellinen käsittäessään samankaltaisuutensa eläimen kanssa. Olen samaa mieltä.

Vierailija

Elämä on juu zen, ja ihminen on onnellinen zen-tilassa. Sen voi saavuttaa sitten aika monella tavalla. Jalkapallon pomputtelu kaverien kanssa on yks keino, jota itse käytän. Ei mun kaverit aluks uskonu et zenillä on mitään tekemistä sen pomputtelun kanssa, mut nyt ne ite puhuu siitä, kun ovat sen itse kokeneet. Ja pomputtelu sujuu siinä tilassa aivan toisella tavalla...

Nöyryys auttaa myös onnellisuuden tavoittamisees. Ja aika absoluuttinen sellainen.

Wolf
Seuraa 
Viestejä820
Liittynyt29.5.2005

Joo, kyllä elämä on Zen, kyllä.

Itse saan saman satorin jousella ampumisesta.

Tästä on oikein oppikirjakin:

Herrigel, Eugen: Zen ja jousella-ampumisen taito

Tuossahan se onkin, aivan Wattsin vieressä. Mainio teos!

Navigare necesse est, vivere non necesse (Cicero)

Vierailija

Et ole polttanut tarpeeks pilveä.

Ehkä asenteesi ei ole oikea, ehkä et halua täysin rinnoin keskittyäkään kyseiseen asiaan. Motivaation pitää olla kohdallaan, ja parasta keskittymistä on ei-keskittyminen, eli tekee vaan täysillä sitä mitä nyt tekeekin, mutta ei ajattele sitä mitä tekee, tekee vaan. Yksikin ajatus rikkoo täydellisen keskittymisen.

Uusimmat

Suosituimmat