Luoko politiikka yhteiskuntaa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nonii.. jälleen täällä

Mietiskelin tällaisesta asiasta kuin maailmanparantaminen. Käsite on erittäin laaja ja jotkut eivät halua käsitellä käsitettä tieteen (luonnontieteet, matemaattisetaineet jne.) ulkopuolella. Nykyään politiikka vaikuttaa käytännössä kaikkialla, missä on asutusta, oli se sitten Fidel Castron Kuuba tai G. Bush Jr:n USA. On selvää, että politiikka on nyky-yhteiskunnalle tärkeää järjestyksen ja markkinatalouden ylläpitämiseksi, mutta parantaako politiikka/poliittiset henkilöt maailmaa enemmän kuin normaalit tasamaantallaajat? Saako normaali työntekijä enemmän hyvää aikaan yhteiskunnalle kuin poliitikko? Kannattaa huomata esimerkiksi tällainen vastakkainasettelu kuten yksityisyrittäjä vs. poliitikko (työmäärä/työn laatu/tarkotuksellisuus/palkka jne.).

Poikkean hieman tietestä ja kysyn, kuinka moni uskoo siihen, että maailmaa voi parantaa ajatuksilla. En tarkoita tällä aivan suoraan sitä, että otetaan kaverin kanssa juomat ja ihmetellään maailman menoa, vaan sitä, että ajattelemalla hyviä asioita pääsee parempiin suorituksiin ja tuloksiin kuin negatiivisella ajattelulla. Esimerkiksi pelkästään ajattelemalla: "En vihaa mitään, sillä viha synnyttää lisää vihaa. En vain pidä jostain tai inhoan jotain; jaan mielipiteeni, en luotsi sekasortoa."

Tällaista tällä kertaa, vapaata keskustelua.

Kommentit (10)

Vierailija

Ensin on ajatus ja sitten tulee teko ... jos tulee eli ajatuksilla pahennetaan ja parannetaan olosuhteita/maailmaa ... ja on ikään kuin makuasia, mitä kukin hyvänä/pahana pitää.

IsoJussi
Seuraa 
Viestejä987
Liittynyt16.3.2005
lystikäs
Ensin on ajatus ja sitten tulee teko ... jos tulee eli ajatuksilla pahennetaan ja parannetaan olosuhteita/maailmaa ... ja on ikään kuin makuasia, mitä kukin hyvänä/pahana pitää.

No siinäpä oli taas erittäin tyypillinen lystikäsfilosofia. Monta sanaa sekavasti aseteltuna. Eikä mitään sisältöä. "Asia on näin, mutta voi se olla toisinkin..."

Same shit, different day...

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
pf
(...) että ajattelemalla hyviä asioita pääsee parempiin suorituksiin ja tuloksiin kuin negatiivisella ajattelulla. Esimerkiksi pelkästään ajattelemalla: "En vihaa mitään, sillä viha synnyttää lisää vihaa. En vain pidä jostain tai inhoan jotain; jaan mielipiteeni, en luotsi sekasortoa.".

Jep. Lemppariaihe. Sanon, enkä vähiten taas kuin lystikkäälle, että tuossa esittämäsi elämänasento on kenties varmin tapa sairastua skitsofreniaan. Perustelu myöhemmin jos sellaista tarvitaan, ja jos tästä hersyy jostain syystä kiihkeempääkin tepattia.

Vastaukseni on siis ettei maailma hyvene ainakaan sillä että sen pahuus kielletään.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
IsoJussi
lystikäs
Ensin on ajatus ja sitten tulee teko ... jos tulee eli ajatuksilla pahennetaan ja parannetaan olosuhteita/maailmaa ... ja on ikään kuin makuasia, mitä kukin hyvänä/pahana pitää.



No siinäpä oli taas erittäin tyypillinen lystikäsfilosofia. Monta sanaa sekavasti aseteltuna. Eikä mitään sisältöä. "Asia on näin, mutta voi se olla toisinkin..."

Toisinaan luetunymmärtämisessä on hiomisen varaa.
Koska olen asiassa samaa mieltä lystikkään kanssa, voin hiukan tarkentaa "kuvaa"..jospa se aukeaisi näille takapuoli edellä puuhunkin kiipeäville..jos nyt hiukan kroteski ilmaisu sallitaan.. mutta pitäisi jo pikkuhiljaa näiden foorumi poliisien ja poliisittarienkin ymmärtää, että se, etteivät he välttämättä ymmärrä mitä lukevat, ei tarkoita sitä, että asiaa tarvitsee toitottaa viestistä toiseen ja joka hemmetin ketjussa.. Aina joku hampaissa.. Sillä muuten ei maailmaa paranneta sillä ajattelulla

Sitten tähän ajatus ajatelmaan.. Se on yksinkertaista: Tietenkin hyvä ajatteleminen lisää hyvää.. ensin siis täytyy ajatella, tietenkin... sillä mitään toimintoa ei ihmisessä tapahdu, ellei aivot ensin ajattele..Päätös toiminnasta tehdään ajattelun pohjalta. Käsi siis voi heilua, mutta vain siksi, että aivot "käskevät" käden heilua. Käsi ei edelleenkään siis ole itsenäisesti ajatteleva yksikkö.. Kun kädellä vedetään avari toisen kasvoihin.. se on edelleen tapahtumaketju, joka lähtee aivoista. On helppo ymmärtää, että ajatus siitä, että tekisi mieleni "kuristaa" toinen ja jättää se sitten toteuttamatta on "maailman parannusta". Se, että puhutaan siitä, mikä on makuasia maailmanparannuksena ilmenee esim. niin että Suomen oloissa tätä "maailmanparannusta" harrastettiin talvisodan merkeissä. Jos samaa asiaa kysytään totaalikieltäytyjältä, hän tuskin näkee sotaa maailmanparannuksena... Että sillälailla

Ehdottomasti siis, postiivinen linja kannattaa! Murehtimalla saattaa sairastua vakavaankin masennukseen

Vierailija

Politiikka on asioiden hoitoa. Sitä se taitaa tarkoittaa pelkistetysti.

Mutta voiko maailmaa parantaa ajatuksilla? Voimilla on yleensä vastavoimat - mielenkiintoinen juttu sinänsä, etä näin on, jos on... gravitaatiolla on vastassaan pimeä energia, hyvällä paha, järjestyksellä kaaos, valolla singulariteetti:), jopa kvanttitasolla on illuusio ja tosi. Tämä vaatisi uuden aiheen.

Jos on karismaattinen, kuten Gautama ja Jeesus, ja teema, johon sitoutua ja jolla on tarjottavaa, niin miksipä ei. Gandhi makuutteli hinduja rauhallisesti asfaltilla, brittien koloniakoneisto pysähtyi ja Intia itsenäistyi.

Viime vuosisadan 60-70- luvuilla Veikko Vennamo loi kansanliikkeen muutamalla lausumalla, kuten "kyllä kansa tietää"ja "(tähän alkuun jotain, jonka olen unohtanut)rosvot kuriin" ja sai parhaimmillaan 18 paikkaa eduskuntaan. Poika heitti tikkaa ja joi kaljaa eli niin se omena puusta putosi. Mutta hyvin on pärjännyt hänkin.

Oletan, että kun tästä tahdon lamasta päästään, kansanliikkeet taas voimistuvat. Vihreän liikkeen näivettyminen alkoi, kun Komsi joutui riisumaan villapaitansa ja jatsarinsa Tamminiemessä. Attac ja Greenpiece ovat kait sentään voimissaan.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
Harmiton
Ehdottomasti siis, postiivinen linja kannattaa! Murehtimalla saattaa sairastua vakavaankin masennukseen

Murehtimalla pääsee myös tuosta masennuksesta, samalla tavalla kuin suremalla surusta, syömällä nälästä, nukkumalla väsymyksestä.

Mikä on vaikeampaa? Yleensä itsessä olevien negatiivisten tunteiden hyväksyminen. Etenkin kun niiden hylkäämiseen on liuta siitä aiheutuvaa patolgiaa tukevia merkityksenantojärjestelmiä: usko inhimillisesti ja väärin käsitettynä, ja tahaton lepertely asioilla ja ilmiöillä joille on kyllä olemassa nimi, mutta joita ei kuulu sanoa ääneen. Jos saan kärjistää.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
Murehtimalla pääsee myös tuosta masennuksesta, samalla tavalla kuin suremalla surusta, syömällä nälästä, nukkumalla väsymyksestä.

Murehtimalla masennuksesta? Olen ymmärtänyt, että eräidenkin terapia on kestänyt kymmeniäkin vuosia.. toiset syövät mielialalääkitystä läpi elämänsä.. Eräätkin masentuneet päättävät päivänsä oman käden kautta...

Masennuksen kanssa oppinee elämään, kuten muidenkin sairauksien kanssa.. mutta elämä sen kanssa ei maistu hyvälle.. tekee surulliseksi ja kärttyisäksi.

Positiivisuus se on mikä jyllää!

Ja hieno oli tämä Intian esimerkki passiivisesta sodankäynnistä. Maailmanparannusta. Kyllä.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
Harmiton

Murehtimalla masennuksesta? Olen ymmärtänyt, että eräidenkin terapia on kestänyt kymmeniäkin vuosia.. toiset syövät mielialalääkitystä läpi elämänsä.. Eräätkin masentuneet päättävät päivänsä oman käden kautta...

Masennus on vakava, vaikea sairaus. Mutta onko sillä että masennus on tätä nykyä niin yleistä osansa siinä ettei oikeastaan mikään saisi tuntua pahalta. Näinhän elämänmenoa markkinoidaan, fiilispohjalla.

En todellakaan aliarvioi masennuksen kauheutta. Mutta mitä se on muuta kuin itseen kohdistettua vihaa, sisään päin kääntynyttä sellaista. Siinä kestämättömäksi muodostuu lopulta itsessä oleva aggressio, väistämätön havainto siitä.

Vihan tulee kulua kohdistuessaan ulospäin, oikealla tavalla tietenkin. Mutta miten voi totuttaa ihmisiä vihaamaan niin ettei samalla vahingoita muita, tänä aikana kun juuri mikään ei saisi olla vaikeaa, vastenmielistä ja työlästä, omassa elämässä varsinkaan?

Ongelma ei ole aggressio, vaan se ettei tiedetä mitä sille pitäisi tehdä. Vakavin virhe on kieltää koko asia. Ja nyt on hyvä huomata, että kärjistän.

Tämä on aikuisten oikeasti keskeinen kysymys, josta kirjoittaessa tulee hyvin helposti ymmärretyksi väärin. En siis kiellä positiivista ajattelua. Tarkoitan sen väärän painottamisen, liian yksinkertaisesti pelkkään mielihyvään perustuvan elämän vaarallisuutta.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Uusimmat

Suosituimmat