Poikien ja tyttöjen leikit?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mistä se johtuu että pojat ja tytöt leikkivät eri leikkejä?
Kolmen pojan ja yhden tytön äitinä ihmettelen sitä, miksi tyttö alle vuoden ikäisenä veti kaikki vaatteet kaulan ympärille huiveiksi ja oli olevinaan hieno?
Pojat eivät tällaista ole harrastaneet.
Miksi pojat?

Niin, ja miksi sitten maailman suurimmat muotisuunnittelijanimet ovat suureksi osaksi poikia?
Ja miksi ompelukoneen keksijä oli poika?

Oliko ompelukoneen keksijällä taka-ajatuksena oman itsensä rikastuttaminen?

Miksi miehet ovat tekniikassa parempia kuin naiset?
Miksi naiset vaan tekevät ja suorittavat, eivät keksi tai innovoi?

Tällaisia tällä kertaa...

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Kuinkas paljon neljän lapsen äiti ehtii innovoida muualle kuin jälkikasvuunsa päin?

Jännä, että ihmettelet tyttäresi leikkejä. Minä ymmärsin omani touhuja ihan helposti mutta pojan kasvamisen seuraaminen on paljon ällistyttävämpää. Se hirmuinen jylläämisen ja tonkimisen tarve ihan vauvaiästä lähtien.

Muotisuunnittelijoiden miesvoittoisuutta olen tosin aina ihmetellyt.

Mummo

Vierailija

Niin, kyllä minä neidin tekoja ymmärrän, ihmettelen vaan, ettei taida olla kyse oppimisesta, sievistely tuntuu olevan tytöillä nk. veressä. Eli synnynäinen ominaisuus.
Vaiko?

Poikien touhuissa minua on aina ihmetyttänyt se jatkuva kivien heittely. Jätkät jaksaa viskoa kiviä tuntitolkulla - ja varsinkin jos on vettä johon heittää...
Ojanpenkalla menee pikkupojalla sujuvasti vaikka koko päivä jos vain kiviä ja vettä riittää.

Mistäs tämä johtuu pojat? Mikä siinä kivien viskomisessa viehättää?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23129
Liittynyt16.3.2005

Tuo on toisaan ihme juttu. Naiset (liki kaikki, jotka niin hyvin tunnen etä voin asian tietää) tekevät asiat niin kuin on opetettu, joko äiti pienenä tai koulu myöhemmin. Jos kysyy, miksi teet noin, vastauksena on kiukustuminen. Miehillä on taas hyvin yleistä miettiä miksi niin tehdään, ja optimoida työprosesseja vähemmän aikaa vieviksi.

Varmaan se on jonkinlainen seuraus ihmislauman luonnollisesta työnjaosta vuosimiljoonien aikana. Kummankin sukupuolen optimaalinen lisääntyminen on vaatinut erilaisia strategioita, jotka ovat muokanneet sukupuolten luonnetta. Ehkä lasten hoito on luonteeltaan sellaista, että poikkeamat vaistonvaraisista ja opituista toimintamallista ovat johtaneet yleensä huonoon tulokseen, kun taan miesten töissä uusien asioiden kokeilu ei ole olut niin kohtalokasta.

Nuo erot ovat sitten olleet ohjaamassa ihmisten kulttuurista sellaiseksi, että yksittäisten innovatiivisten naisyksilöiden itsensä toteuttaminen on tehty vaikeaksi. Se on entisestään kasvattanut tuota eroa.

Luultavasti nuo maailman suurimmat muotisuunnittelijat, ja niin monet muutkin ammattilaiset, ovat miehiä, koska ensinnäkin naiset eivät yleensä haluakaan olla maailman parhaita, ja toisaalta siinä iässä kun maailman parhaaksi tähtäävän pitäisi panostaa aivan kaikki energia uraansa, naisten pitää valita tekeekö lapsia koskaan. Aika harva nainen pystyy tuossa vastustamaan luontoa.

luonnonystävä
Seuraa 
Viestejä215
Liittynyt18.3.2005
Cynthia

Mistäs tämä johtuu pojat? Mikä siinä kivien viskomisessa viehättää?

Liikkuvien kappaleiden hallitseminen tuottaa mielihyvää.

Syytä en osaa kertoa. Liittyisiköhän metsästämiseen? Kenties...

Vierailija

Oot sinä Neutroni harvinaisen tunneälykäs nuori mies. Voi että, mahtaa oma äitisi olla sinusta ylpeä! Olispas omatkin pojat yhtä pohtivaisia.

Muistelen, että sinulla on ne tyttökaksoset. Mitens oletko huomannut heissä jo ns "tyttömäisiä" piirteitä?

Kysymyksellä ajan takaa sitä, näemmekö me äidit lapsemme jotenkin eri tavoin kuin isät, ihan vauvasta lähtien.

Mummo

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23129
Liittynyt16.3.2005
Mummo
Kuinkas paljon neljän lapsen äiti ehtii innovoida muualle kuin jälkikasvuunsa päin?



Ei se naisten lapsihössötys ole todellakaan tehokasta. Vaimo käyttää lasten hoitoon 2-3 kertaa sen energiamäärän kuin minä, vaikka minun työmäärää lisää sopeutuminen vaimon organisoimaan (lue: ainakin näennäisen organisoimattomaan) vaate- ja ruokahuoltoon ja toki myös se, että hyvin vähän olen ollut yksin vastuussa lapsista ja siksi en ole kerinnyt optimoimaan prosesseja minulle edullisimmiksi. Molemmat tekevät samat huoltotoimet, mutta vaimo stressaa aivan älyttömästi joka asiasta mitä lapset tekevät, vaikka ympäristö onkin tehty hyvin turvalliseksi ja mitään todellista vaaraa ei ole. Silti vain pitää joka asiasta miettiä se epätodennäköisin ja pahin kauhuskenaario ja ottaa se oletetuksi tapahtumien kuluksi, ellei siihen puutu.

Minulla on täysi työ vaimoa häntä kulkemasta jatkuvasti lasten perässä estämässä, etteivät he kaadu noustessaan seisomaan esineisiin tukien. Minusta taas kaatumisen motoriikka pitää opetella kantapään kautta nyt, kun lapset ovat keveitä, hitaita ja putoavat hyvin matalalta. Muuten se on edessä myöhemmin, kun ulkoleikeissä voimaa ja vauhtia on paljon enemmän ja äidin suojelu ei yllä joka paikkaan. Silloin voi jo jotain sattuakin.


Jännä, että ihmettelet tyttäresi leikkejä. Minä ymmärsin omani touhuja ihan helposti mutta pojan kasvamisen seuraaminen on paljon

Meillä on toinen tytöistä (9 kk) äärimmäisen kiinnostunut minun koneista ja metallitöistä. Sille vähemmän kiinnostuneellekin ne voittavat mielenkiinnossa kaikki lelut, mutta hän on vähän arempi kaiken uuden suhteen. Ikävä kyllä vielä pitää koneistukseen tutustuminen useimmiten kieltää, kun kaikki käsiin saatava pitää aina käyttää makutestin kautta.

Vierailija
Neutroni
Tuo on toisaan ihme juttu. Naiset (liki kaikki, jotka niin hyvin tunnen etä voin asian tietää) tekevät asiat niin kuin on opetettu, joko äiti pienenä tai koulu myöhemmin. Jos kysyy, miksi teet noin, vastauksena on kiukustuminen. Miehillä on taas hyvin yleistä miettiä miksi niin tehdään, ja optimoida työprosesseja vähemmän aikaa vieviksi.
Saman jouduin havaitsemaan moneen kertaan vaimoni kanssa yhteisen taipaleemme alkumetreillä. Kotona opittu toimintamalli oli pyhä, vaikka kuinka yritin tuoda rinnalle (ja ohi) uusia, ainakin minun mielestäni järkevämpiä tapoja tehdä joitain asioita. Nyttemmin asiat ovat toisin, onneksi, ja vaimokin on oppinut miettimään, miten asiat kannattaa tehdä sen sijaan, että tekisi vain "kuten aina ennenkin on tehty".


Varmaan se on jonkinlainen seuraus ihmislauman luonnollisesta työnjaosta vuosimiljoonien aikana. Kummankin sukupuolen optimaalinen lisääntyminen on vaatinut erilaisia strategioita, jotka ovat muokanneet sukupuolten luonnetta. Ehkä lasten hoito on luonteeltaan sellaista, että poikkeamat vaistonvaraisista ja opituista toimintamallista ovat johtaneet yleensä huonoon tulokseen, kun taan miesten töissä uusien asioiden kokeilu ei ole olut niin kohtalokasta.
Joo, "kokeilut" vauvan hoidossa voivat olla kohtalokkaita ja pahimmassa tapauksessa johtaa vaikka koko evoluutiohaaran (suppean haaran tosin) katkeamiseen.

Luultavasti nuo maailman suurimmat muotisuunnittelijat, ja niin monet muutkin ammattilaiset, ovat miehiä, koska ensinnäkin naiset eivät yleensä haluakaan olla maailman parhaita, ja toisaalta siinä iässä kun maailman parhaaksi tähtäävän pitäisi panostaa aivan kaikki energia uraansa, naisten pitää valita tekeekö lapsia koskaan. Aika harva nainen pystyy tuossa vastustamaan luontoa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että miehet suunnittelevat vaatteita naisille, koska miehet niitä naisia usein katselevat. Sitten liikkeiden miespuoliset hankinta- ja muut päälliköt ottavat näitä miesten silmiä miellyttäviä luomuksia rekkeihinsä, joista rahaa tekevät miehet niitä vaimoilleen ostavat. Näin miehiä miellyttäviä vaatteita suunnittelevat miessuunnittelijat tulevat menestyksekkäimmiksi. Noin siis äkkiseltään.

Tuossa lienee kuitenkin aukkoja. Nykyisin monet vaateliikkeet ovat naisten johtamia, samoin useimmat naiset tod.näk. hoitavat vaatteiden valintansa ihan itse. Tietysti (näin olen kuullut) muotisuunnittelioiden keskimääräistä suurempi homopitoisuus vie pohjan pois naisten katselulta. Ehkäpä Neutroni sittenkin on oikeammassa, ja muotisuunnittelu on tässä tapauksessa kuten mikä tahansa ura, jonka huipulle pääseminen on houkuttelevampaa ja helpompaakin, jos on mie, kuin jos on nainen.

Nykyisinhän vaatesuunnittelijoissa alkaa olla entistä enemmän myös naisia, kuten Nanette Lepore, Carolina Herrere, Vera Wang, Rosa Cha, Lola Rose ym., joten ehkäpä trendi on muuttumassa.

Vierailija
Mummo
Oot sinä Neutroni

Kysymyksellä ajan takaa sitä, näemmekö me äidit lapsemme jotenkin eri tavoin kuin isät, ihan vauvasta lähtien.

Mummo

koska tämä keskustelu ei vielä kovinkaan pahasti ole hakoteillensä ajautunut, ajattelin huomauttaa, että nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että kyse saattaapi huomattavastikin paljon enänpi olla siittä, että lapset näkevät vanhenpansa jotenkin eritavoin kuin vanhemmat lapsensa: edelleenkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että tilastollisesti tarkasteltuna täysin satunnaisella pikkupojalla täytyypi olla jokin samaistumisensa kohde elikästä kaikkivoipa ja kaikkititetävä taika-jim, jollaiseksi se pikkupoika itsekin isona tahtoopi tulla... samalla tavalla täytyypi täysinkin satunnaisella pikkutytöllä olla maija-poppanen... ja ettei ketään tässä tässä tarkastelussa syrjittäisi, vidaan myöskinsä tieteelisellä tarkkuudella havaita kenttäolosuhdanteessa oppikirjojenkin ulkopuolella ristiinkytkentöjä taika-jimeissä ja maija-poppasissa, koska onpi olemassa melko varmaa täysin tieteelistä näyttöä, että sen pikkupojan sisällä asustaakin pikkutyttö ja päinvastoin... standardinmukaisessa perheessä standardinmukaisen pikkupojan taika-jim onpi perheen isä ja standardinmukaisen pikkutytön maija-poppanen onpi perheen äiti... epästandardinmukaisessa perheessä tahi epästandardinmukaisia lapsia tahi molenpia yhdessä tarkasteltaessa ei voida esittää näin tiukkoja rajoituksia taika-jimeissä ja maija-poppasissa... mainittakoon vielä, että standardinmukaisessakin perheessä sattaapi taika-jimin asemaan tilapäisesti nousta esimerkkimme mukaisesti putkimies, joka käypi isin työssä ollessa rassailemassa keittiössä äidin esittelemiä putkistoja tuoden mukanansa ihmeellisen näköisiä venpeleitä, joissa toisissa saattaapi valojakin vilkkua ja piipitystä kuulua...mutta heti kun isi tuleepi työstä, joutuupi taika-jimin asemaan tilapäisesti osin ansiostakin noussut esimerkkimme putkimies poistumaan ja npuseepi isi jälleen esimerkkimme pikkupojan taika-jimiksi...

Vierailija

Juu, pojilla todellakin ilmenee jo hyvin nuorena sellainen rento ote elämään ja sen vaaroihin.
Nelivuotias poika juoksi - melkein - keskelle tietä ja auto suhahti sentin päästä ohitse.
Minä säikähtäneenä meuhkaamaan liikenteen vaaroista ja siitä, miten ne moninkertaistuvat jos juoksee tielle.
Poika katsoi minua aidosti ällistyneenä ja sanoi:
Miksi sä äiti huudat, eihän se ees osunu.

Sellaisia.[/quote]

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23129
Liittynyt16.3.2005
Mummo
Oot sinä Neutroni harvinaisen tunneälykäs nuori mies. Voi että, mahtaa oma äitisi olla sinusta ylpeä! Olispas omatkin pojat yhtä pohtivaisia.



No jo on aikoihin eletty, kun joku sanoo minusta noin. Minut lähemmin tuntevilla lienee kuitenkin totuudenmukaisempi käsitys, tunneälyni kamppailee tasapäin tyypillisen pronssipatsaan ja Nokian kännykän kanssa.


Muistelen, että sinulla on ne tyttökaksoset. Mitens oletko huomannut heissä jo ns "tyttömäisiä" piirteitä?



Kyllähän ne joskus kiukuttelevat ilman perusteltua syytä. Voisin kuitenkin kuvitella 9 kk:n ikäisten poikienkin harrasavan sitä.

Vaikea verrata, kun ei ole poikalapsiin perehtynyt. Enemmän minä innostun siitä, kun lapset kiinnostuvat minun koneistani.


Kysymyksellä ajan takaa sitä, näemmekö me äidit lapsemme jotenkin eri tavoin kuin isät, ihan vauvasta lähtien.

Kyllä näette. Suhtautuminen on hyvin erilaista ainakin meillä. Siinä missä äiti ihastelee eniten jotain äännähdystä tai ilmettä, minulle merkitsee selkeät tekemiseen liittyvät kehitysaskeleet, tyyliin ryömiminen, konttaaminen, esinettä vasten seisomaan nousu ja myöhemmin kävely.

Äidin otteissa vaikuttaa ylenpalttinen huoli ja varominen, hän kokee rakastavansa lasta eniten kun se on kääritty lämpimään pumpuliin pimeään huoneeseen - minusta ahdistavan virikkeettömään ympäristöön. Minä taas yritän antaa lapsille vauhdikkaita elämyksiä, tyyliin lapsenvaunuilla juosten kylkimyyryä (=takapyöräluistossa) jäällä parin viikon iästä lähtien äidin katsellessa kauhuissaan. Mutta tuntuu siltä, että mitä rajumpaa on meno, sitä hauskempaa lapsilla on (varsinkaan rohkeammalla ei ole itsesuojeluvaiston häivää tai sitten rajaton luottamus isän kykyihin). Minä myös toisaalta vaadin enemmän, syömisten ja muiden hoitotoimien pitäisi sujua ripeästi ilman turhaa venkoilua ja sotkemista. Äiti taas antaa lasten sotkea mielensä mukaan.

Vierailija

Jaa-a, kai me naiset kumppaneina olemme kovin samanlaisia, vaikka siitä ei julkisuudessa puhuta.

Papan ja minun liiton alussa meillä käytiin samanlainen evaluointiprosessi huushollauksen kanssa kuin Lancella puolisoineen. Minä, lapsuuskodissani huoleton porsas, muutuin kammottavaksi kotinipottajksi, joka kaiken aikaa pelkäsi Martta-liiton kodintarkastusjoukon iskua. Jälkikäteen on Pappa monesti muistellut, miten kamala homma hänellä oli opettaa minut lunkimmaksi.

Lasten synnyttyä olin taas kaikkialla näkemässä vaaroja, uhkia ja tauteja. Jälkikäteen luulen tällä emoamisella olevan vankan biologisen pohjan. Emon piti korostuneesti tarkkailla ympäristöä ja ennakoida kaikki mahdolliset vaarat pentuja suojellessan. Nyt asutaan keskuslämmitetyissä, kuivissa huoneissa ja on turvaistuimet ja neuvolat, mutta biologia on edelleen savannitasolla.

Nyt äitiysurakkani on ohi. Mukulat ovat parinsa ja uransa löytäneinä omillaan. Kelailen usein menneitä vuosia ja ihmettelen, kuinka niistä kaikesta huolimatta tuli ihan tavallisia, täyspäisiä ihmisiä. On elämä kummallista

Mummo

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23129
Liittynyt16.3.2005
Lance

Äkkiseltään voisi kuvitella, että miehet suunnittelevat vaatteita naisille, koska miehet niitä naisia usein katselevat. Sitten liikkeiden miespuoliset hankinta- ja muut päälliköt ottavat näitä miesten silmiä miellyttäviä luomuksia rekkeihinsä, joista rahaa tekevät miehet niitä vaimoilleen ostavat. Näin miehiä miellyttäviä vaatteita suunnittelevat miessuunnittelijat tulevat menestyksekkäimmiksi. Noin siis äkkiseltään.

Niin varmaan rivisuunnittelijoiden tuotteiden kanssa, joilla tavoitellaan suuren yleisön kokemaa kauneutta ja siten kaupallista menestystä. Mutta usein noiden huippujen työt ovat hyvin erikoisuutta tavoittelevia ja kaukana ainakin normaalin miehen näkemyksestä seksikkäästä pukeutumisesta. Samoin kuin noita ihmeitä päällään pitävät anorektiset huippumallit poikkeavat yleisistä miesten ihanteista. Enemmän nuo huippusuunnittelijoiden työt ovat pienen taiteellisen piirin juttu.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Lance
Tietysti (näin olen kuullut) muotisuunnittelioiden keskimääräistä suurempi homopitoisuus vie pohjan pois naisten katselulta.

Kaikki huippumuotisuunnittelijamiehet ovat julkihomoja (en tiedä poikkeusta, mutta voi sellaisiakin olla), ei sitä tarvitse hyssytellä vaan se on yleistä tietoa eivätkä he sitä häpeä. Homomiehet, ainakin vaatesuunnittelijat, yleensä pitävät poikamaisista naisvartaloista, minkä vuoksi mallit ovat niin laihoja.

Carson Kressley ja muut näistä muotihomoista muuten kertovat että he alkoivat leikkiä tyttöjen vaateleikkejä jo pikkulapsina. Ilmeisesti kyseessä on synnynnäinen yhteys seksuaalisuuden ja leikkien välillä ainakin joillakin ihmisillä. Mitenköhän lesboilla, mitä he leikkivät tyttöinä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat