Pikatutkimus: Milloin opit lukemaan?

Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Haluaisin saada selville millaisella ikäjakaumalla palstan kävijät ovat lukutaitonsa hankkineet.

"Äänestykseen" vastaamisen lisäksi toivon tietenkin myös keskustelua lukutaidosta, sen hankkimisesta, miltä lukemaan oppiminen tuntui jos sen satut muistamaan... ja katsotaan nyt mihin suuntaan keskustelu lähtee etenemään!

Itse opin lukemaan kolmevuotiaana. En itse muista miltä tuntuu oppia lukemaan, joten haluaisin tietää aiheesta. Opin lukemaan spontaanisti, kukaan ei sitä muistaakseni minulle erityisemmin opettanut (tosin muistikuvia ei minulla ole puoleen eikä toiseen).

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

Me Kunkku opimme lukemisen noin 3-4 vanhana siskomme mennessä kouluun. Lukutaito karttui siinä sivussa hänen opetellessa. Kuitenkin lienen osannut lukea kohtuuhyvin jo 3 vuotiaana, äänestin kuitenkin tuota 4;ää.

Vierailija

No nyt hävettää ! Onpa täällä älykkäitä yksilöitä kun noin nuorena on oppinut lukemaan. Itse opin vasta peruskoulussa lukemaan, mutta plussaksi voidaan laskea se että opittuani sen jalon taidon, on ollut aina joku kirja luvun alla.

Vierailija
kunkku
Me Kunkku opimme lukemisen noin 3-4 vanhana siskomme mennessä kouluun. Lukutaito karttui siinä sivussa hänen opetellessa. Kuitenkin lienen osannut lukea kohtuuhyvin jo 3 vuotiaana, äänestin kuitenkin tuota 4;ää.

Parhaanakin puhujana, mutta tais tois oikeinkirjoitustaito sit jäädä vähemmälle siinä lukemisen yhteydessä?

iisakka
Seuraa 
Viestejä846
Liittynyt30.9.2005

Hämmennykseni oli suuri, kun joskus 5-6 -vuotiaana huomasin ymmärtäväni mitä Kolme pientä porsasta kirjassa sanottiin! Minulle oli luettu sitä ääneen useita kertoja, joten osasin siitä pätkiä ulkoa. Sitten joku kerta kellään ei ollutkaan aikaa lukea sitä taas minulle, joten jouduin tutkimaan sitä itsekseni. Koska osasin siis vanhastaan pätkiä ulkoa, minun tarvitsi vain täyttää joitakin aukkoja. Tämä apu auttoi minut sen kynnyksen yli, että tajusin mikä lukemisen idea on.

Ennen lukemaan oppimista kuvittelin, että aikuiset ovat opetelleet kirjoja jotenkin ulkoa, koska en voinut käsittää miten oikein luetaan.

Vähän myöhemmin taas ihmettelin miten vieraat kielet oikein toimivat. Tiesin että engl. "no" on suomeksi "ei". Oletin että loogisesti tietenkin englannin kielen "n" on aina suomessa "e" jne. Niinpä siis uuden kielen oppimiseksi pitäisi opetelle vastinkirjaimet kaikille n. 30 aakkoselle, ja homma olisi sillä selvä!

Tämä perustuu omiin hatariin muistikuviin, joiden paikkansapitävyydestä en uskalla mennä ihan takuuseen.

Vierailija
Armitage
kunkku
Me Kunkku opimme lukemisen noin 3-4 vanhana siskomme mennessä kouluun. Lukutaito karttui siinä sivussa hänen opetellessa. Kuitenkin lienen osannut lukea kohtuuhyvin jo 3 vuotiaana, äänestin kuitenkin tuota 4;ää.



Parhaanakin puhujana, mutta tais tois oikeinkirjoitustaito sit jäädä vähemmälle siinä lukemisen yhteydessä?

Et sit tos ois ollu jotain tietsä virhettäkö? Hiffaatsä?

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005
Syncis
No nyt hävettää ! Onpa täällä älykkäitä yksilöitä kun noin nuorena on oppinut lukemaan. Itse opin vasta peruskoulussa lukemaan, mutta plussaksi voidaan laskea se että opittuani sen jalon taidon, on ollut aina joku kirja luvun alla.

Höh, mitä mokomaa häpeämään...

Ei se kuitenkaan ole pelkästään älykkyydestä kiinni; osa oppii vasta koulussa, vaikka edellytykset olisi ollut vaikka kuinka kauan. Kyse on siitäkin, onko motiivia opetella lukemaan. Jos joku aina lukee puolestasi niin mitä sitä opettelemaan...

Hyvänä esimerkkinä Kolme pientä porsasta -juttu. Itse arvelisin että omalla kohdallani on joskus käynyt samalla tavalla; kukaan ei ole ehtinyt lukemaan, joten olen joutunut selailemaan kirjoja omin päin... ja utelias ja itsepäinen ihminen kun olen, minua varmaan suunnattomasti häiritsi se etten tiennyt mitä niissä kirjoissa oikein kerrotaan.

Toinen vaihtoehto on, että olen iltasatua luettaessa lukenut "olan yli" ja alkanut vain jossain vaiheessa tajuta, missä mennään milloinkin, ja hiljalleen oppinut lukemaan.

En itse tosiaan ollenkaan muista miten opin lukemaan... miten esimerkiksi opin kirjaimet? Vai opinko ensin lukemisen idean ja sen jälkeen kirjaimet...? Ei hajuakaan. Pitää kysyä vanhemmilta...

Tarkemmin lukemaan "oppimiseni" sijoittuu kevääseen, jona täytin neljä, mutta olin kuitenkin vielä kolme - ja olin oppinut lukemaan jo aikaisemmin, koska äitini huomasi tämän uuden taidon siitä, kun otiin Stockmannilla ja luin sanan "terassi" - väärin päin. Äiti ei aluksi oikein tajunnut mitä tarkoittaa issaret... Eli tuossa vaiheessa olin varmaan osannut lukea jo jonkin aikaa.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

´´´وة ‍ س ك ك‍ ‍ك س‍ ‍سس س‍ ‍س´’ل ل‍ ‍ل´´ك ك‍ ‍ك
ط ط‍ ‍ط ص ص‍ ‍ص ب ب‍ ‍ب

Lukemaan opin ehkä 5 vuotiaana. Vasta kouluun mentyäni aloin lukea enemmän. Olen sitten tainnut lukea yhtä soittoa näihin päiviin asti. Kaunokirjoitus on täysin unohtunut, Ei se alunperinkään ollut hääviä. Nyt on kuin kaksi vuotiaan harjoittelua. En osaa kaikkea lukea silti. En tuota yllä olevaakaan, ei se mitään tarkoitakkaan, vaikka yritin oikealta vasemmalle päin kirjoittaa niinkuin kuuluu. Standardin SFS 5755 mukaan tehty.

Edit.
Lukemaan oppiminen ei ollut oleellista, enkä ole varma hallitsinko sitä kovinkaan häävisti ennen kouluun menoa, Käännekohta oli se, kun äiti vei minut ensi kerran kirjastoon, mellä ei paljon kirjoja ollut. En muistä yhtään. Vihkiraamaattu on täytynyt ainakin olla.

Isä antoi kasvatuksellisia ohjeita lainata "Pikku Jättiläinen". Se oli kuulemma minulle hyvä. Kotiin tultiin reppu täynnä Viisikoita. Siitä se lähti.

(hah)ح ح‍ ‍ح

Lierikki Riikonen

Vierailija

Minä opin myös lukemaan 3-vuotiaana, tai niin minulle on kerrottu, itse en oikein muista lukemaan oppimista sen paremmin kuin aikaa, jolloin en vielä osannu lukeakaan. En tiedä tarkemmin, mutta luulisin, että tuo kolmevuotiaana tarkoittaa tässä tilanteessa vain, että "ennen kuin täytin neljä" eli siis luullakseni olin kuitenkin jo lähempänä neljävuotiasta.

Kirjat minua olivat kiinnostaneet jo pienenä paljon, ja olen antanut itselleni kerrottavan, että lukemisen oppiminen tapahtui siten, että itse kirjoja selaillessani kysyin aina välillä joltain lukutatoiselta "Mitä tuossa lukee?". Sillä lailla sitten opin lopulta ihan itsekin lukemaan.

Nelivuotias poikani osaa "lukea" joitakin sanoja, kuten oman nimensä meidän sukunimen (tunnistaa omakseen meidän lelut, joihin on tussilla kirjoitettu perheen sukunimi), pikkuveljensä nimen, isi, äiti, ym. pientä. Osaa myös nuo sanat kirjoittaa, jonka oppikin jo aikaisemmin. Tunnistaa kyllä melkein kaikki kirjaimet, mutta ei tuota kyllä vielä lukemiseksi voi kutsua. Jos koko sana ei ole tuttu, niin sitten ei oikeastaan ole hajuakaan, mitä siinä lukee.

Hauska piirre on se, että kun hän sanoo, millä kirjaimella joku sana alkaa, sanoo hän useimmiten ensimmäisen vokaalin. Esim karkki alkaa aalla, korkki taas oolla, jne.

Ja tosiaan ei lukemaan oppimisen ajankohta ole älykkyyskysymys. Sitten jos ei kouluopetuksesta huolimatta meinaa oppia vielä ekalla luokalla, niin se voi olla merkki jostain. Mutta ei aikaisin oppiminen ole merkki korkeasta älykkyydestä. Niin, paitsi tietysti minulla...

Vierailija

4-vuotiaana. Kaksi vuotta vanhempi serkkuni tuli ylpeilemään, kun oli juuri oppinut lukemaan, tästä hermostuin ja valehtelin että niin minäkin. Ja kun kerran oli tullut niin sanottua, niin pakkohan se oli näyttää että onnistuuko. Ja kumma kyllä, onnistuihan se. Pupu Tupuna oli kyseinen kirja, siitä helppolukuinen että tavuviivatkin oli muistaakseni lätkäisty paikoilleen. Kissa-sanaa en useista yrityksistä huolimatta kuitenkaan osannut tavata.

Ensimmäisellä luokalla koulussa muistan, että minun lisäkseni oli yksi ainoa joka osasi jo lukea. Typerää oli se, että pakotettiin kuitenkin tavaamaan toisten kanssa.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Paljastankin nyt ja tässä, että viimeinen kohta on tarkistuskohta, jolla mittaan tiede-palstalaisten suhtautumista tutkimuksiin ja myös arvioin tutkimuksen virhemarginaaleja.

Ensimmäinen ja toinen kohta ovat myös osittain tässä tehtävässä...

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat