Radikaaleissa vaihtoehtoliikkeissä tärkeintä yhteisöllisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

[size=75:2i6jujgb]Helsingin yliopisto
Viestintäosasto
17.10.2005 [/size:2i6jujgb]

[size=150:2i6jujgb]Radikaaleissa vaihtoehtoliikkeissä tärkeintä yhteisöllisyys [/size:2i6jujgb]

Poliittisesti motivoitu laiton toiminta lisääntyi tutkijoiden ja
viranomaisten yllätykseksi Suomessa ja muissa länsimaisissa demokratioissa 1990-luvulla. Mari Kallialan Helsingin yliopistossa 29.10.2005 tarkastettavan väitöskirjan tutkimuskohteena on radikaali vaihtoehtoliikehdintä 1990-luvun Suomessa.

Kalliala analysoi yleisen valtio-opin alaan kuuluvassa "Politiikkaa toisaalla - poliittinen liike ja laiton toiminta" -väitöksessään radikaaleja vaihtoehtoliikkeitä kuten esimerkiksi eläinaktivismia poliittisina liikkeinä. Tutkimus osoittaa, että radikaalit vaihtoliikkeet ovat ymmärrettävissä ennen kaikkea yhteisöllisinä, ei yhteiskunnallisina liikkeinä. Kannattajille toiminta yhteisössä on tärkeämpää kuin yhteisön toiminta. Lisäksi radikaalit vaihtoehtoliikkeet koostuvat yhteiskunnan valtavirrasta poikkeavista uskomuksellisista aineksista. Ne kuuluvat niin sanottuun kulttiseen miljööseen, jonka dynamiikka muodostuu miljöön ja valtakulttuurin suhteesta sekä kannattajien omien totuuksien etsimisestä. Yksittäiset liikkeet ja toimintaryhmät tulevat ja menevät, mutta kulttinen miljöö säilyy. Radikaalit vaihtoehtoehtoliikkeet ovat sisäänpäin lämpiäviä poliittisia liikkeitä, joita leimaa uuden yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välinen jännite.

Kallialan mukaan 1990-luvun Suomi tarjosi suotuisan toimintaympäristön radikaaleille ulkoparlamentaarisille liikkeille. Kansainvälisten tekijöiden vaikutus oli kuitenkin merkittävä. Suomalaisen radikaalin vaihtoehtoliikehdinnän toiminnan viitekehys oli vahvan kansainvälinen aina kampanjoinnin kohteita ja ajoitusta myöten, mutta toiminta oli paikallista, minkä vuoksi toiminnankohteiden, yleisön ja viranomaisten, oli vaikeaa ymmärtää ja hahmottaa sitä.

Salaisen laittoman toiminnan harjoittaminen oli tietoinen strateginen valinta 1990-luvun radikaaleille vaihtoehtoliikkeille, sillä mikään niiden poliittisista vaatimuksista ei ollut laiton. Vaikka salainen laiton toiminta organisoitiin johtajattoman vastarinnan strategian mukaisesti,
liikkeellä oli selvä rooli sen resursoimisessa ja mobilisoimisessa. Kaikkein tärkein strateginen linjaus oli ihmisiin kohdistuvan fyysisen väkivallan kieltäminen. Se ylläpiti liikkeen uskottavuutta ja rajoitti tehokkaasti lainvalvonnan vastatoimia.

1970- ja 1990-lukujen salainen laiton toiminta olivat omien aikakausiensa ilmiöitä, mutta niillä on yhtymäkohta toimintaympäristössään: molemmat nousivat pinnalle poliittisessa ilmapiirissä, jonka leimallinen piirre oli yksiäänisyys ja vaihtoehdottomuus. Salaisuus poliittisen toiminnan
lähtökohtana demokratiassa on kuitenkin kestämätön.

Väittelijä työskentelee tällä hetkellä vanhempana virkamiehenä EU:n lainvalvontaviranomaisen Europolin analyysiyksikössä.

VTL Mari Kallialan väitöskirja Politiikkaa toisaalla - poliittinen liike ja laiton toiminta tarkastetaan lauantaina 29.10.2005 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa (Unioninkatu 34, aud. XIV).

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat