Musiikki

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mistähän musiikki on saanut alkunsa???

Kommentit (13)

Vierailija

Nyt pitäisi määritellä "musiikki".
Viittaatko klassiseen käsitykseen musiikista vai haetko evolutiivistä näkökulmaa?

Villi arvaukseni lähtee äänen synnystä ja sen vakiutumisesta osaksi pariutumisriittiä. Silloin organismit alkoivat kokea tietynlaista laulua miellyttävänä/epämiellyttävänä. (uhka, parittelukutsu jne.)

En ole tutustunut musiikin historiaan/evoluutioon joten nämä ovat todellakin vain maallikon arvailuja.

Vierailija

Veikkaisin vähänkin "kehittyneemmän" musiikin lähtökohdaksi muinaisia jumalanpalvelusmenoja, mitäpä muutakaan. Kun Pyhät Sienet yhdistettiin hypnoottiseen, rytmikkääseen musiikkiin, syntyi kaiken maailman kosketuksia henkimaailman kanssa.

"Varsinaisen" länsimaisen musiikin alkukohtaa on paha mennä määrittelemään. Joku voisi pitää gregoriaanisen kirkkolaulun kehittämistä sellaisena. Toinen vaihtoehto voisi olla nuottikirjoituksen kehittäminen, mutta senkin ajankohdan määrittäminen on tulkinnanvarainen juttu. Muinaiset kreikkalaiset käyttivät ennen Homeroksen aikaa kirjainnuottikirjoitusta, ja soitin- ja laulumusiikille oli kummallekin oma nuottikirjoituksensa. Antiikin aikojen korkonuottikirjoitus taas toimi nykyaikaisen nuottikirjoituksen lähtökohtana, ja 600-luvulla siitä kehittyivät ns. neumit. Neumi tarkoitti vihjettä tai merkkiä, eikä niiden tarkoituksena ollut ilmaista melodian tarkkaa kulkua, vaan antaa siitä summittainen kuva muistin helpottamiseksi.

Musiikin muuttuessa mutkikkaammaksi ja moniäänisen laulun kehittyessä vuoden 1000 paikkeilla kaivattiin lisää tarkkuutta, ja niinpä eräs italialainen munkki nimeltä Guido Arezzolainen kehitti nuottikirjoituksen historian mullistavimman parannuksen: hän kehitti nuottiviivaston. Viisi nuottiviivaa otettiin käyttöön ennen vuotta 1200. 1300-luvulla paranneltu mensuaalinuottikirjotus näytti myös nuottiarvot (sävelten pituudet), joskaan ei vielä kovin selkeästi. Vasta 1600-luvulla otettiin käyttöön tahtiviivat, ja nuottikirjoitus saavutti jokseenkin nykyisen muotonsa.

Vierailija

Oikea musiikki sai alkunsa silloin, kun alettiin soittaa death/black/trash-metallia. Okei, ehkä silloin kun ruvettiin soitella klassista.
Ihmisillä on kait ollut aina tarve ilmaista tunteitaan ja musiikin keinoin voi sen tehdä joskus paremmin kuin verbaalisesti. Musiikki on yksi ilmaisukeino muiden joukossa, ehkä vähän samalla tavalla kuin kirjallisuus.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mieku luulen että son musiikki saanu alkuns jo kivikauvella.
Se joku kivikirvhen kalkuttelija löi kivellä omhan peukalhons.
Sitte se hyppi yhellä koivella ja huusi niin rievatusti, ja heilutti kipeää käpäläänsä. Toiset kattoivat esitystä monttu auki.
Seuraavana päivänä asija toistu, ja sitäki seuraavana.
Huhu tästä levis kivikautishen ympäristhön. Niimpä sitä tulthin tuotaki
ihmettä kattomhan kaukaaki. Kivikirvheitten tekijälle rakennethin
puista ja kivistä semmonen koroke, missä se työtäns teki.
Ihmiset sitte pällisteli korokhen ympärillä ,oottaen koska se taas lyöpi peukalhons. Jokapäiväiset laulu ja tanssi esitykset tuotti sen verran
enämpi , simpukankuoria ja muutaki maallista hyvvää, että äiijäriepu päätti alkaa kierteleväksi taiteilijanksi, ja lopettaa kirvheitten koputtelun.

Aluksihan kaikki meni hyvin , äijän piti ostaa toinen sonni vetämhän kivirekejä joka oli täynä simpukoita.
Siltikki tuo simpukkakuorma juutu kiinni, eipä auttanu muu ku nostaa kuorma kangilla ylös. Reen jalasten alle sitte tukithin pyöreitä puita, että
se kulkis helpommin ja saatas irti .
Taiteilijamme hoksas tästä , miksikä ei vois laittaa reen alle pysyviä pyöreitä puita ? Riittäs yksiki sonni vetämhän , ja niin keksithin rathat
rekhen eli reestä tuliki kärröt.
Aikans se tuoki menesty, meinaan tuo esitys rathat ne kyllä menestythin
niinko kaikki tiijjämmä.
Mutta tuoki esitys kuihtu siihen , ku siittä puuttu se aitous.
Ennäähän esiintyjämme ei lyönykhän kivellä peukalhons.
Laulu ja tanssi oli jotensaki vaisua , kuin varjokuva entisestä aijosta
tapahtumasta. Niimpä katsomoista väheniki porukka, mutta ei se mithän
miehemme oli upporikas. Hän kyllä tuli toimhen vaikkei enää laulanukhan. Tuon ensimmäisen esiityksen aitouven saataa aavistaa
luonnonkansojen musiikista, niinkuin Saamelaisten joikaamisesta.
Kuin myöskin intiaanien vastaavasta.
Mutta kaikki nuo ovat vain vaisuja " kaikuja" siittä alkuperäisestä,
mistä musiikiksi kuttuttu asija sai alkuns, ja vallotti maailman.
Nykysin on tosin muutamia nuoriso yhtyeitä, jokka pääsevät kohtalaisen lähelle tuota musiikin lähtökohtaa.
Mutta niittenki esityksistä puuttuu aitous, puuttuu aito tuska ja kipu.
Ja aijjon tuskan ja kivun myötä, musiikista puuttuu se alkuperhänen syvyys, ja tunnekkin jääpi vaisuksi.
Mitä sitten pitäs tehhä että aitous saavutettas ?
Niinku kaikki tiijättä,klassisella puolella tähän on jo päästy.
Se on jo kehitetty koloratuuri sopraanojen esityksiin, semmonen
sähköllä toimiva neula. Orkesterin johtaja painaa sähkökatkasijaa
oikealla aikaa ,jolloin solistin pakaroihin tunkeutuu terävä piikki, jopa solistin äänni nousee pari oktaavia ylemmäs ja volumiki sille tasolle , että lasiesineet särkyvät. Elikkä ollaan hyvin lähellä alkuperästä kivikautista esitystä. Tällainen aitous pitäisi saaha myöski kevyeeen musiikkiin.
Olisihan se kokonhan eri kuulosta jos Eino Gröniä, Hänen tangoa laulaessa lyötäski oikeassa kohassa vasaralla pikkuvarpaaseen.
Olisi esityksessä sitä syvyyttä ja aitoa alkuperräisyyttä.
Vaikka jokku rokkiporukat näyttäväkki siltä, ku oltas saanhet sähköiskun,niin tuoki on vain teeskentelyä. Tukat on pystössä
kaikenmaailman geelien ja tököttien avulla.
Ja vaikka hejän esityksensä onki melkein aitoa , siittäki puuttuu se alkuperäinen voima. Hyvin lähelle alkuperäsyyttä päästäs jos
kitaroista sais sillon tällöin , kunnon sähköiskuja.
Mie ko luulen että tukkaki olis pystössä ihan aithon malhin, ja laulajan
esityksestä olis teeskentely kaukana.
Musiikia pitäski minun mielestä pyrkiä kehittämään, sen alkuperrää silimällä pittäin. Niin myös musiikki esityksiin liittyviä visuaalisija
osijoita, kuten tanssija ja solistien ilmeitä. Kaikkija näitä pitäisi
pyrkiä kehittämhän , kohti niitten alkuperästä löhtökohtaa.
Niin lähtökohtaa jonka totesimme olevan kaukana kivikauessa.

Vierailija

Kestää Aslakki jonkun aikaa sissäistää tuota selontekoa.
Minä kun luulen että musiikkia on ruettu harrastamaan heti kun ihmiset on liikumaan heimoissa . Yhteiset laulelmat ovat kohottaneet yhteishenkeä . Musiikilla on helppo heijastella mielialoja joten se taitaapi olla maailman ymmärretyin kieli . Seuraavaksi ymmärretyin on kehno englanti.
Voihan se olla että joku tumpelo kirveenkäyttäjä ...

Vierailija

Aslak:
Täydellistä on turha parannella enää millään .
Vain hidas feidaus...hiljaisuus ja räjähtävät aplodit

Mummo
sanaton, kerrankin

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Kiitos Mummo kauniista sanoistasi. Olin mie varrautunu puolustamhan näkemystäni, musiikin pohjautumisesta jo kivikauvven aikhoin.
Niinku väitheitteni pohjaksi olin valmistautunu tuomhan eshin esimerkkejä , niin klassiseta musiikista kuin , populääri musiikinkin lavealta saralta.
Kummassakin musiikissa sanotukset kun ei ole mitenkään tärkeitä.
Populääri musiikin puolelta esimerkkini olisi viitannut, siihen laulajan mölinään joka selvästi periytyy aikakauvelta jolloin ihmisen äänijänteet ja kieliluut eivät olleet kehittyneet nykyiseen muotoonsa.
Klassisen pulen esimerkkini olisi käsitellyt aikakautta , kun olin Ruotsissa.
Hellustelin siihen aikhan, yhen keskiruottin kaupunginjohtajan tyttären kans.
Vaikka kaupunki oli pieni ja vaatimaton, tyvär ei sunkhans sitä ollu.
Hänen kauttansa tutustuin klassisen musiikin salaisuuksiin.
Kävimmä jopa Stokholmissa tutustumassa , Ruotsin oopperaan.
Sielläki tehin sen havannon , laulajat laulethin aarioitans sanosinko hieman hutiloitten. Sanoista ei tahtonu saaha selvää.
Mutta ei se mitään, oopperaan sisään mennessä yleisölle jaettiin
semmonen pieni kirja, johon kaikki lauletut repliikit oli varmuuven vuoksi kirjotettu ylös. Kun nyt muistelen tuota hienoa musiikki elämystä, mieleeni nousee teoriani krinstalliin kirkhana. Aivan selvästi sekin nainen joka esitti Aidan roolia pohjasi laulunsa, aikaan jolloin ihmisen kieliluut eivät olleet kehittyneet , monimutkaisten sanojen ymmärrettävään lausumiseen. Elikkä olisin marssittanu tämänkin tojistheni areenalle, puolustamhan näkemystäni musiikin , kivikautisesta alkuperästä.
Mutta kun Teidän keskuuteenne on levinny , ihmettelevä hiljaisuus.
Minun tuskin tarttee puolustaa näkemystäni tämän enempää.
Siis esittävä musiikkitaide juontaa juurensa, tuolla edellä kertomaani kivikirvheitten tekijään. Nyt sitten ollaan musiikissa pikkuhiljaa palaamassa takaisin, sen alkuperäisille juurille.
Musiikissa tapahtunu kehitys, pitäisiki näitten kerrottujenn tosiasioitten valossa nähhä laajemminki ainoastaan myönteisenä ilmiönä.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Mitä ne oli, Harmittoman esittämät nivelsithen lääkkeet?

Varmaan on sattanut musikki saada alkunsa Aslakin esittämällä tavalla. Mutta joikhaamista ei voi sillä enää perustella, Monet harmoniset sävelkulut saattavat olla ihmiskansoille yhteisiä. En muista miksi niitä sanotaan, mutta kaikki C-duurit, F-mollit ja sellaiset. Ei kitarastakaan saa miellyttävää ääntä kuuluviin, jollei osaa oikeita otteita. Silloinkun monta säveltä soitetaan peräkkäin. Sitä plölölom, pölölum. Komppia kanssa, samat otteet on siinäkin käytössä.

Sellainen joka asian osaa, pystyy sen tekemään "luonnostaan", opettelmatta kirjoista, tai lyömällä kivellä peukaloonsa.

Rummut ja basso on musiikkia, kaikki muu on saivartelua, sanoi eräs ammattilaisbasisti minulle.

Sitä nokkahuilua jo käsiteltiinkin jo muualla. Mummokin äidinrakkaudessaan. Siihen ei ole mitään lisättävää. Voi olla musiikkimaaimassa samanlainen poikkeus kuin vesinokkaeläin biologiassa. Siitä ei saa selvää onko lintu vai kala.

Lierikki Riikonen

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Joikaaminen on niinku sanoin, vain vaisu kaiku siittä musiikin löhtökohasta.
Joka kuten nytten kaikki tietävät pohjautuu siihen kivikisvessephän joka löi kisvestä tehhesshäns kivellä peukalhons.
Niinko sanoin joijuissaki kuvastuu heikkona kajastuksena tuo, alkuperänen kivikautinen aito tuska ja siittä johtuva soinnikas ääntely.
Vai mitä sanotta näistä ikivanhoista joijun sanoista: Oi jooo oijaa
voi jaa nuunnun nuu ,voi naa oijoinaa pirrihaaannaa, voi voi iojaa.
Sanotus viittaa ilmiselvästi ku pläkki, kaukaisessa menneisyyvessä tapahtuneeseen vahinkoon. Se että sitte myöhemmät aikakauvet ovat unohtaneet musiikin alkuperän , ja kehittäneet siihen kaikennäköisiä harmoonisia oppeja , mukamas musiikkiopinmukaisine sävelkulkuineen.
On vain renesanssin ajalle tyypillistä koristhellisuuthen pyrkimystä.
Nyttemmin son nekki turhat opit populäärimusiikin alalla heitetty roskhin.
Ja klassisessa musiikissaki siihen olhan menossa.
Musiikissa olhan palaamassa sen alkuperäisille juurille.
Kattokaappa vaikka joitaki nykymusiikin vaikuttavimpia esiintyjiä.
Hejän vaathensa on ku luolamiehen repalheiset , ikivanhat kulunhet peurannahkaryysyt. Heidän puheensaki on ku luolamiehen puhetta , ajalta jolloin äänijänthet eivät vielä olhet saavuttanhet nykystä tasoa.
Hejän liikehintänsä esiintymislavalla on hyvin lähellä sen alkuperäsen ,
maailman ensimmäisen artistin liikkumista, hänen hyppiessään tuskishans lyötyään peukaloonsa.
Elikkä on käyty turha mutka hienostelun puolella , mutta onneksi sieltä olhan pallaamassa takasin musiikin alkuperäsille juurille.
Se että musiikissa käytetään lyömäsoittimia rytmin aikaansaamiseksi, sekin juontaa alkunsa sieltä kivikauven ajoilta.
Olihan ensimmäinen musiikin synnyttäjä kivikisvesseppä, joka kalkutteli
kivellä kirveestään sopevan muotosta työkalua. Tästä kalkuttelusta voihan johtaa nykymusiikille niin tärkeä osaalue, elikkä rytmi.
Musiikin syntyteoriani on kaikilta osilthans aukoton , ja täysin veen pitävä. Sitä voihanki verrata vaikka mihin , tieteen viimeaikoina kehittämhin aukottomhin teorioihin.

Vierailija

Näin aamuyöllä,
tähtiä näkyi ja nyt vähän nukuttaa, mutta

Aslak kirjoitti jotta

"Mutta kun Teidän keskuuteenne on levinny , ihmettelevä hiljaisuus.
Minun tuskin tarttee puolustaa näkemystäni tämän enempää.
Siis esittävä musiikkitaide juontaa juurensa, tuolla edellä kertomaani kivikirvheitten tekijään. Nyt sitten ollaan musiikissa pikkuhiljaa palaamassa takaisin, sen alkuperäisille juurille."

Tätä olen tullut myös hämmästelleeksi, tätä syyshiljaisuutta. Ehkä olemme sienessä tai sateessa. Tai muuten vain ihmetellään.

Tiedätkos mitä, Hyvä Aslak ynnä muut: Niin monta näkökulmaa ja visiota viime kirjoituksissa että yhdyn edellisiin puheenvuoroihin, osin omiisikin - pitää miettiä, hakea omista ajatuksista kulttuuriviitteitä ja assosioida. Joskus tulee mieleen että ruutia tuhlaat... mutta sinullahan sitä riittää!

Assosiaatio a) Jeff Longin "Helvetin piirit" (LIKE, ISBN 952-471-677-1, alkuteos 'The Descent”) teoksessa sivuroolissa olevalla luisella huilulla on kolme reikää yläpuolella ja yksi alla. Onko tiedossa poron- tai hirvenluista tehtyjä tuon tyyppisiä soittimia - noine rei'ityksineen? Japanilainen versio on bambun juuresta mitoitettu 4 reikää yllä ja yksi alla.

Assosiaatio b) em. kirjassa haahuillaan kielen alkuperän tienoilta, yhteistä kantakieltä siinä tutkii Ali-niminen nunna ja Saatanaksi paljastuu lopulta... niin, sitähän ei saa sanoa. Olkoon nyt vaikka hovimestari.

(Yllä mainittua kirjaa en kyllä sinänsä suosittele luettavaksi - sivujakin 559 ja ei mitään tekemistä tieteen tai taiteen kanssa lukuun ottamatta vanhojen juonien lämmitystä jo kylmenneestä Jules Vernestä, kituvasta Crichtonista ja hiipuvasta Dan Brownista. Kävi viikon mittaan ratikka- bussi- ja WC lukemisesta ja ehkä - jos takapuoli on arka - myös tuulilasin pyyhkimiseen. Vertaisin viihteenä leffatrilogiaan Alaston Ase).

Assosiaatio c) Ei musiikin tai sanojen tuottamiseen tarvita kuin keskittymistä, kuuntelemista - oman äänensä, ja mikä ihmisyhteisössä on parasta: myös toisten, harmonian ja riitasointujen luoman. Ilman muita ei olisi puhuttua tai kirjoitettua kieltä, ei kenellekään, ei ideoita, ei kenellekään mitään sanottavaa vaikka kuinka olisi jossain vaiheessa vain itselleen. Niin kuin rakastelullakin on rytminsä, monenlaisia, synkooppistakin. Elämällä ja sen eri vaihella on rytminsä, - se on meihin sisään rakennettua musiikkia.

Sanat, laulut ja runot ovat luojansa ja kuulijansa korvissa sitä: rytmiä ja assosiaatioita, merkityksiä. Meitä on ehkä tässä vähän lyöty ns. ällikällä?

Eläköön me? Ne?

Et sie Aslakki yksin ole. Lainaan sinulle ja muille oluellakäyntikaverini runoa:

Kohtalomme ei ole
raskas siksi, että
kuljemme yksin
tietämme, vaan siksi,
että kuljemme yksin
samaa tietä jota kaikki
muutkin kulkevat.

EDIT: Hyvää ruokaakaan ei saa unhoittaa, edes aamupalaa, ja sormen tai kielen lispahduksella tai näpräimistöhäröllä, kirveksen harhaiksuista ym. ei liene pidemmästi harmistusta?

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Meijän häätyy pysehtyä ihmismielen suuruuven eessä, ja puota
rätkähtää polvillemme. Ihmetellen kattomma monttu auki, ku
mitättömästä tapahtumasta, paisuu suuri maailmojan ravisteleva ilmiö.
Kuinka joku mitätön tapahtuma,saa liikkeelle miljoonia ihmisiä.
Kuinka jonkin tapahtuman ympärillä liikkuu huhuja ja pelkoja, kaikkea
ihmismielen syvinpiä ilmiöitä.
Meinaan edelleenkin sitä kivikirvesseppää, joka joskus hämärässä menneisyyvessä kalahutti kvartsinkappalhella sormeensa.
Me ihmiset joilla on kyky nähhä asijoita, kattomma seurannutta kehitystä kuin jotain hollyvootin draamaa. Näemme kuinka laulutaijottomat
yrittävät luua ääniä tekniikan avulla. On pilliä jos minkälaista, mutta jousi,
siittä se kehitettiin kuuluisimmat soittimet.
Seki se Leonardo osotti himons ja halunsa musiikhin, hän laati viulun piirustukset .Mutta jo kaukana menneisyyvessä oli muuan kreikkalainen PythanKorva, laatinu sävelille asteikon. Hän oli käyttänyt apunaan harppua, joka polveutuu suoraan ensimmäisistä ihmisen kehittämistä ampuma-aseista jousista.
Viulun soiton suuria mestareita oli eittämättä Paganiini.
Hänen käsissään soi viulu, sanoisinko pirullisen taiteellisesti.
Monet levittivät ilkeämielisiä huhuja Hänen käyttämästään soittimesta.
Sen kielet olisivat makamas peräsin nuoren tytön jänteistä.
Ja sen pintalakkaan olisi sekotettu ihmisvertä.
Hänen ilmiömäisestä soittotekniikasta lähti
liikkeelle huhut ,että itte piru olisi opettanu Hänen soittamaan viuluaan. Tai viulussa oli saksalaisen neron rakentama ihmeellinen koneisto,joka mahdollisti tekniikalthan
ylivertasen soiton.
Kuten me kaikki tiijämme ainaki osa nuista huhuista oli perättömiä.
Sille emme kuitenkaan maha mithän , että nimeltämainittematon mestari opetti Paganinia soittamaan viulua.
Sitten seurasi sinfonioitten aika . Luotiin suuria teoksija, orkestereille
joissa oli soittajia ku, no niin,ku erotusaijalla väkeä.
Esitettävää musiikkia voisi tavalhans verrata siihen, ku pantas
isompiki porukka tekemhän kivikirvheitä. Seurauksena olisi
ulinaa jos minkälaista. Ihan kuten nykyisissäkin sinfonioissa.
Mutta sitten kehitettiin kitara. Son kaikkein pisimmälle kehitetty
jousipyssy, niinku lähtökohiltaan ja periaattheiltans.
Aluksi sitä soittivat ulisevat italiaanot, yritellessään kiihoittaa yläkerran ikkunoista kurkkivia senjoriittoja , Tuo ulina oli kokonaan eläimellistä alkuperrää. Se muistutti hyvin pitkälle kissojen samaan tarkoitukseen luomaa konserttimusiikkia.
Mutta kitara oli tehty toisenlaista musiikkia varten.
Vaikkakin sen musiikillinen taival huipulle on ollu pitkä.
Son kiertänyt Andalusian kautta Mexikon, sieltä Argentiinaan ja
viimen pohojosemmaksi USAhan. Siellä jossaki New Orleanssin
hiljaisissa hämärissä loukoissa,vai oliko se keskilännen taivaan alla? Mutta siihen tutustu laiha poika nimelthän Jimi .
Hänestä kehitty kaikkienaikojen legenta, lähes Paganinin veronen.
Hänen soitossaan oli samoja vivahteita kuin mestarin muillakin
oppilhailla. Kaikki yritti matkija Hänen soittoaan, kukaan ei osannu.
Hän yksinkertasesti oli kitaristi Jumalan armosta , tai suuren tuntemattoman mestarin opettama, kuten Paganiniki.
Kuten kaikki tiijämmä , nykyseen kitaransoittoon, liitetään automaattisesti,( tai yritetään liittää) ilman suurempia harjoituksia
se alkuperäinen jäljittelemätön kivikirvessepän luoma laulu.
Mutta vaikkakin oikeaan suuntaan ollaan menossa, harjoituksija pitäisi mielestäni tehhä enämpi. Ja mieluimmin niitten alkuperäsessä muovossans. Sillon pääsisimme musiikissa jälleen askeleen kohti, sen
ikivanhaa kivikautista alkuperrää.

Ja Lierikille vastathan, se tuossa lääkepullossa lukkee,,
ootappako hajen paremmat silmiklasit.
Ähvä ii koo äs aa tee ii ii vee ii. Ja sitte son pieni ruisku.

Uusimmat

Suosituimmat