Terapiat on huuhaata

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lu ... id=1992318

Tuolla linkissä on ihmisten mielipiteitä mielentervyshoidoista ja terapiasta.

Negatiivisiä viestejä on melkein kaikki.

Hyvin on asiat hoidoissa onneksi osaavat tukea lähimmäisiä jos sellainen sairastuu mielentervysongelmiin.

Kyllä täälläkin foorumissa on vastaavanlaisia.

Sivut

Kommentit (28)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

Terapiavouhotus ja kriisiryhmäily kertoo lähinnä siitä, että elämäntapamme on sairas. Sitä en sano, etteikö ne joissakin tilanteissa olisi tarpeen, mutta että kun hommasta on tullut jo muoti-ilmiö. Terveillekin ihmisille on alettu sopottamaan, että sinä olet nyt sen ja sen nimisessä kriisissä. Ja jos Pihtiputaalla ajaa tukkirekka ojaan ja kuski loukkaantuu lievästi, niin jopa asian tiimoilta polkaistaan pystyyn kriisiryhmä palvelevine puhelimineen.

Jos ihmiset älyäisivät ulkoilla, liikkua, rääkätä fyysisesti itseään ja katsella ajatuksella vaikkapa märehtivää lehmää, niin 90 % terapeuteista ja psykologeista joutaisi järkevämpiin hommiin. Ja voisihan ne pilleritehtailijatkin surkeana huokailla ja kynsiään pureskella.

-Taisto, http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lu ... id=1992318

Terapia-sanan negatiiviset konnotaatiot tuoksahtaa tällaisten kommenttien taustalta vahvasti. Puhumattakaan vastaajan sukupuolesta ja "miehisen pärjäämisen" ideaaleista. Tyypillistä peeloläppää, jota viljelevät rekkakuskikulttuurin sympatisoijat ja asenneäijäilijät. Ei vakuuta.

Keskusteluryhmien ja kriisiryhmien välille halutaankin ehkä rakentaa eroa, koska ne ovat samanlaista "akkojen keksimää vouhotusta". Korjatkaa ihmeessä jos olen hakoteillä.

Terapia tarpeellistako?(1):Menetin ystäväni Minnan juuri tällaisen tapauksen vuoksi , muutaman terapiakäynnin jälkeen hän hankkiutui kaikista ystävyyksistä niin työpaikalla kuin siviilissäkin . Ystävän nimi on tässä muutettu , mutta tosi on ettei minua kuuppatohtoriin saisi , himmenee viimesetkin .

Kirsi (20.10.2005 10:38)

Pistää epäilemään, onko "kuuppatohtori" aiheensa tasalla, vai onko kyse yksilöllisestä äärireaktiosta. Institutionaalista auttajaa on joka tapauksessa vapauttavaa ja helpompaa kritisoida kuin vaikkapa työpaikkakiusaajaa. Etenkin jos on itse sen vannoutunut harrastaja.

"If every man helps his neighbour, nobody would be without help". Kyse on myös palautteen antamiskyvystä, sen tunnistamis- ja hyväksymiskyvystä ja taidosta nähdä toinen ihminen älyllistävien ja käsitteellistävien määritelmien läpi tuntevana, empatiakykyisenä ja funktionaalisena inhimillisenä kokonaisuutena. Eli ihmisenä. Voiko sitä opetella liikaa?

Kuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kommentoi jotenkin näin: "Jotkut tuntuvat yhä kuvittelevan tosissaan että ihmisen läheisyyden ja terveen välittämisen välttämättömyydelle tulisi löytää jotain kemiallista faktaa, ennen kuin sitä voi alkaa harjoittamaan."
Enpä itse osaisi tuota paremmin tiivistää.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Mun mielestä tossa iltasanomissa ihmiset puhuu terapiasta negatiivisesti sen takia koska niillä on vain sen median antama kuva terapiasta. Se liittyy juuri tähän kriisipuhelimiin ja muihin asioihin, mutta kaikenlainen mielenterveyshoito on hyvästä olla.

Sitten tuolla keskustelussa viitataan että sodan jälkeen ihmiset ei tarvinnut terapiaa. Mutta ei huomioida sitä että silloin oli terpian saanti aika vähäistä ja olematonta.

Kyllä varmaan olisi moni tarvinnut ja terapiaa mutta ei ollut silloin tarjolla niin paljon. Viinapullo terapiaa oli vaan tarjolla kylällä ja torilla.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
tiäremiäs
Sitten tuolla keskustelussa viitataan että sodan jälkeen ihmiset ei tarvinnut terapiaa. Mutta ei huomioida sitä että silloin oli terpian saanti aika vähäistä ja olematonta.
Kyllä varmaan olisi moni tarvinnut ja terapiaa mutta ei ollut silloin tarjolla niin paljon. Viinapullo terapiaa oli vaan tarjolla kylällä ja torilla.

Aivan. Ukkinikin, sodan kokenut mies, sortui viinaan että saisi kokemansa unhoon. Luulenpa, että jos olisi ollut kunnon terapiaa saatavilla ja yleisesti hyväksyttynä, olisi elänyt vielä ainakin sen viisi vuotta, mummilla olisi ollut lyhyempi leskeys eikä varmaankaan olisi itse sortunut jehovantodistajain pelotteluun.

(Ai mitenniin saarnaajatraumoja? )

Tosin kuten kaikkea apua, mielenterveyshuoltoakin voinee käyttää väärin. On niitä, ainakin Jenkkilässä, joiden mielestä ihmisellä kuuluu olla terapisti jolle voi käydä itkemässä kuinka leipä putosi voipuoli alaspäin ja varpaassa on hiertymä.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Eiköhän nämä kommentit pääasiassa ole kärjistettynä se, että ehkä ihan joka asiaan ei ensimmäiseksi ratkaisuksi pitäisi hakea sitä, että mennään terapiaan (ja tietysti sitäkin, että "minä oon kova jätkä ja annan tällaisia tosimiesten kommentteja, vaikka en tiedä mistä puhun"). Ensimmäiseksi tietysti kannattaa katsoa, voiko itse auttaa omaa tilannettaan, ja vasta sitten alkaa sitä terapiaa harkitsemaan.

tiäremiäs

Kyllä varmaan olisi moni tarvinnut ja terapiaa mutta ei ollut silloin tarjolla niin paljon. Viinapullo terapiaa oli vaan tarjolla kylällä ja torilla.

Unohdit tästä, että pullon jälkeen terapeuttisesti ämmää turpaan.

Vierailija

Eikös tuohon terapia sanan alle mahdu kaikennäköisiä vaihtoehtoisia "huuhaa" hoitokeinojakin. Esim. aromaterapia tai muu kuukiviterapia. Jenkeissäkin rahastetaan ties millä new age jutulla. Tosin jos hoidettu kokee saaneensa apua terapiasta ei kai se haitallistakaan voi olla. Btw kuinka moni teistä on käynyt terapeutilla ja oliko siitä apua? Saattaisi valottaa keskustelua.

Vierailija

Muista terapioista en tiedä, mutta psykoterapia on ainakin todettu tehokkaaksi hoitokeinoksi. Psykoterapia todettiin tutkimuksessa hiljattain tehokkaammaksi masennuksen hoitokeinoksi kuin nykyaikaiset masennuslääkkeet. Eroa näiden menetelmien välille syntyi lähinnä vaikeiden masennustapausten kohdalla, psykoterapian hyväksi siis. Psykoterapian on todettu muokkaavan aivotoimintaa vastaavalla tavalla kuin millaisia muutoksia masennuslääkkeet saavat aikaan.

Vierailija

Pieni oikasu, Juha. Terapia tuo yhtä hyvän vasteen lievien ja keskivaikeitten masennusten hoidossa kuin lääkkeet. Keskivaikeissa depressioissa kannattaa terapian tukena ja tehostajana käyttää masennuslääkitystä.

Sen sijaan vaikeiden depressioiden hoidossa tarvitaan aina lääkehoitoa. Vasta lääkkeiden antaman kunnon paranemisen jälkeen voidaan aloittaa terapia.

Nykyisin depression hoito jää liian usein lääkärin reseptien varaan, koska terapioiden rahoitusta on leikattu rajusti.

Vierailija
Mummo
Sen sijaan vaikeiden depressioiden hoidossa tarvitaan aina lääkehoitoa.



Ja kaikkein vaikeimpien tapausten kohdalla käytetään jopa sähköshokkihoitoa.

En tarkoittanut kuitenkaan kuvailla käytäntöjä masennuksen hoidossa, vaan tätä yksittäistä tutkimusta, jossa potilaita hoidettiin joko lääkkeiden avulla tai kognitiivisen psykoterapian keinoin ja tässä tutkimuksessa psykoterapia oli hieman tehokkaampi hoitomuoto vaikeissa masennustiloissa kuin lääkehoito.

Kokeneen terapeutin antama kognitiivinen terapia voi olla yhtä tehokas keino aloittaa keskivaikean tai vaikean masennuksen hoito kuin lääkityskin.

Amerikkalaistutkijat vertasivat antidepressiivisen lääkityksen tehokkuutta kognitiiviseen terapiaan tutkimuksessa, johon osallistui 240 keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta sairastavaa potilasta. Tutkimukseen osallistuneet arvottiin eri ryhmiin siten, että 120 heistä sai antidepressiivistä lääkettä, 60 plasebopillerin ja 60 kognitiivista terapiaa.

Keskivaikean tai vaikean masennustilan hoitoon tarkoitettua paroksetiini-nimistä lääkeainetta tai plaseboa annettiin kahdeksan viikon ajan siten, että annosta nostettiin tarpeen mukaan toleranssin kehittyessä. Jos paroksetiini ei tehonnut kahdeksan viikon jälkeen, lääkitystä lisättiin litiumkarbonaatilla tai desipramiini hydrokloridilla. Kognitiivista terapiaa saava ryhmä sai 50 minuutin hoitokertoja kahdesti viikossa neljän ensimmäisen viikon ajan, sitten kerran tai kahdesti viikossa keskimmäiset kahdeksan viikkoa ja lopuksi neljän viimeisen viikon ajan kerran viikossa.

Kahdeksan viikon kuluttua hoito oli tehonnut 50 prosentilla lääkeryhmään kuuluneista, 43 prosentilla kognitiivisen terapian ryhmään kuuluneista ja 25 prosentilla lumelääkeryhmän jäsenistä. Kuudentoista viikon jälkeen hoito oli tehonnut yhtä suureen osaan eli 58 prosenttiin potilaista sekä lääkeaineryhmässä että kognitiivista terapiaa saaneiden ryhmässä. Masennus uusiutui 46 prosentilla antidepressiivisiä lääkkeitä saaneista potilaista ja 40 prosentilla kognitiivista terapiaa saaneista.

Kaiken kaikkiaan tulokset eivät tue käsitystä, jonka mukaan kaikki keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta sairastavat tarvitsevat lääkityksen. Näyttää siltä, että jopa kaikkein vaikeimmissa tapauksissa kognitiivinen terapia voi olla yhtä tehokas keino hoitaa masennusta kuin antidepressiiviset lääkkeet.

http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=aja...

Tässä YLE:n uutisessa tulkittiin tutkimustulokset näin, mutta minä luin perusteellisemmasta raportista kognitiivisen psykoterapian olleen hieman tehokkaampi hoitomuoto kuin lääkehoito, erityisesti vaikeiden masennusten kohdalla.

Tämä tutkimus vahvisti myös käsitystä, että psykoterapialla hoidettu masennus uusiutuu harvemmin kuin lääkehoidolla hoidettu masennus.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

Haluaako kukaan iskeä aivojen rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavien aineiden korttia pöytään? Kukaan testannut kalaöljyä lieviin masennuksiinsa?

Kusetuksista viis, mutta itse (ei varsinaisesti masentuneena) huomasin tietynlaisten pakko-ajatusten, ahdistuksen ja arkidepiksen kadonneen huitsin nevadaan, kun olin käyttänyt kalaöljyä muutaman viikon. Pointtinani terapiakeskustelun suhteen on, miten usein potilasta hoidettaessa otetaan huomioon tämän EPA/DHA:n saanti. Niillä kun on oikeasti vaikutusta aivojen toimintaan. Briteissä 10 vuotta skitsofreniaa sairastavatkin ovat päässeet pienemmille lääkeannoksille, asperger-potilaat ja masennuksesta kärsivillä on ollut vielä parempia tuloksia. Nämä ovat toki alustavaa tutkimustietoa (mutta voisi olla helkkarin kätevä kotihoito). Kun en edelleenkään usko, että valtaosa suomalaisista söisi kalaa edes sitä kahta kertaa viikossa. Itse syön aina kun saan eteeni(jolloin ei tarvitse leikkiä kalliilla kuoriloilla).

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Tukeminen ja kuunteleminen trauman jälkeen on tärkeää ja kuten Pikku-G(en) sanoi, sodan jälkeen moni mies sortui viinaan. Oma vaarini heräili kuulemma pitkään sotien jälkeen keskellä yötä painajaisiin, muisti pommitukset rintamalla. Pikkuhiljaa sodan kauhut unohtuivat ja vaari eli elämänsä iloisena ja hauskana 72-vuotiaaksi. Ei sota mitään isoja jälkiä jättänyt.

En usko että asioiden vatvominen vuosien päästä auttaa yhtään ketään. Ei rautakaudella ollut terapeutteja, silti pärjättiin. Ihminen unohtaa ikävät asiat, oletteko huomanneet? Lapsena kesät olivat muka aina kauniita koska ei muisteta sadeilmoja.

Toisaalta, en ole ollenkaan sitä vastaan jos joku haluaa jutella jonkun käyttäytymistiedettä lukeneen kanssa ja maksaa siitä huimia summia. Jos tuntuu että se auttaa niin ihan jees. Olenhan minäkin käynyt psykologilla ja psykiatrilla kerran aikoinani. Vetänyt jopa nappeja. Oli niistä vähän apua, mutta lopetin kun ei tarvinnut enää. Nykyään on vähän erilaista kuin kivikaudella, mutta olihan silloinkin stressiä. Ei stressi mikään uusi juttu ole. Nykyään sitä osataan hoitaa. Mutta uskoisin että unohtaminen ja häiriötilan poisto ovat parhaita parannuskeinoja.

Vierailija
Neonomide
Haluaako kukaan iskeä aivojen rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavien aineiden korttia pöytään? Kukaan testannut kalaöljyä lieviin masennuksiinsa?

Kusetuksista viis, mutta itse (ei varsinaisesti masentuneena) huomasin tietynlaisten pakko-ajatusten, ahdistuksen ja arkidepiksen kadonneen huitsin nevadaan, kun olin käyttänyt kalaöljyä muutaman viikon. Pointtinani terapiakeskustelun suhteen on, miten usein potilasta hoidettaessa otetaan huomioon tämän EPA/DHA:n saanti. Niillä kun on oikeasti vaikutusta aivojen toimintaan. Briteissä 10 vuotta skitsofreniaa sairastavatkin ovat päässeet pienemmille lääkeannoksille, asperger-potilaat ja masennuksesta kärsivillä on ollut vielä parempia tuloksia. Nämä ovat toki alustavaa tutkimustietoa (mutta voisi olla helkkarin kätevä kotihoito). Kun en edelleenkään usko, että valtaosa suomalaisista söisi kalaa edes sitä kahta kertaa viikossa. Itse syön aina kun saan eteeni(jolloin ei tarvitse leikkiä kalliilla kuoriloilla).

Totta turiset. Skitsofreniaa sairastavilla ihmisillä on todettu normaalia korkeampia veren rasva-arvoja, nimenomaan tämän "pahan kolesterolin" kohdalla. Lääkärit suosittelevat tänä päivänä omega-3 rasvahappojen syömistä aika moneenkin ongelmaan.

Rasvahappojen on todettu parantavan muistia, keskittymiskykyä sekä monia muita (juuri en nyt muista mitä kaikkea) vaivoja. Olen itse sillä kannalla, että aivan liian vähän tiedetään mielenterveyden ongelmista noinniikiuin aivokemian ja fysiologian tasolla.

ja sitten Asiaan nimeltä terapiat:
Terapia sana on viime vuosina kärsinyt valtavaa inflaatiota. Kaikenmaailman huuhaa terapioita on virrannut markkinoille tänne suomeen, jossa masennus on kansantautina. Helposti ihminen tarttuu jokaiseen oljenkorteen mitä tarjotaan oloaan parantaakseen.

Täytyy muistaa, että asianmukasta koulutusta saaneet laillistetut erilaiset terapeutit ja terapiat ovat ihan asiaa. Turhaa on tunkea aromaterapiaa depressiopotilaalle kun kognitiivisella- sekä psykoterapialla saataisiin kunnollista tulosta.

Ihmisen psyyke on hankala ja monitahoinen. Kaiken päälle jokaisella meillä on erinlainen ja yksilöllinen järjenjuoksu; ei voida olettaa että jokaiselle tietyn diagnoosin saaneelle asiakkaalle sama troppi tehoaa; kemiallinen taikka sitten psykoterapeuttinen.

Kriisiterapia on äärimmäisen tärkeää; vertaistukea ja ammattiapua samassa paketissa. Yksin on vaikea pärjätä, jos ei kykene koettuja asioita käsittelemään. Jokaiselle kriisi on yksilöllinen tila; toinen pääsee helposti jaloilleen ja kolmas tarvitsee vuosia kestävää terapiaa jaksaakseen arjessa.

Oikeastaan sanoisin näin; jos et itse ole ollut terapiassa, jos sinulla ei ole ollut tarvetta terapiaan ja jos et sitä ole kohdannut missään muodossa henkilökohtaisella tasolla, olet väärä ihminen arvostelemaan terapian vaikuttavuutta. Rankasti sanottu, mutta elämä on.

Vierailija
Asimov
Ihminen unohtaa ikävät asiat, oletteko huomanneet?

Psykoterapiassa ei käydäkään siksi, että ihmisellä on muistoissa ikäviä asioita. Psykoterapiassa käydää ennemminkin siitä syystä, että nämä ikävät asiat ovat muuttaneet meitä tavalla, joka aiheuttaa tavalla tai toisella kärsimystä. Vaikka nämä ikävät asiat unohtuisivatkin, eivät niiden aiheuttamat muutokset häviä samalla tavalla.

Terapiassa menneiden asioiden vatvominen ei olekaan aina itsetarkoitus. Dynaamisessa ja analyyttisessa psykoterapiassa asioita käydään usein lapsuuden kautta, mutta kognitiivisessa psykoterapiassa ei olla niinkään kiinnostuneita siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut. Kognitiivisessa psykoterapiassa ajatuksena on, että menneisyydessä tapahtuneet asiat näkyvät myös nykyisissä vuorovaikutussuhteissa, tunteissa ja elämässä yleensäkin ja että nykyisen elämän pohtiminen on hedelmällisempää.

Onneksi on erilaisia näkemyksiä, sillä kumpikaan noista lähestymistavoista ei sovi kaikille.

Vierailija
Neonomide
Haluaako kukaan iskeä aivojen rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavien aineiden korttia pöytään? Kukaan testannut kalaöljyä lieviin masennuksiinsa?

Olen testannut ja käytän edelleen. Olen luonteeltani impulsiivinen ja temperamenttinen ja näihin luonteenominaisuuksien ääripäihin kalaöljy on vaikuttanut myös tasoittavasti. Olen paljon rauhallisempi tyyppi kuin ennen.

Kun aloin toipua vakavasta masennuksestani, luin kalaöljyn merkityksesta (siis sen hyvän rasvan) aivoille ja aloin syödä ihan tavallista möllerin tuplaa. Mieliala tasoittui ja on siitä asti (kohta 3 vuotta) ollut ok. Huomasin vaikutuksen kuukaudessa, samalla ihon ja kynsien ja hiusten kunto parani. Koska en voi sietää kalan makua, syön kuoriloita.

Uskon vahvasti, että ravinnolla on merkitystä psyykeen. Aivot eivät nykyisessa raffinoidussa ja pitkälle jalostetussa ruokakulttuurissa saa kaikkea mitä tarvitsevat ja tuloksena on käytöshäiriöitä, masennusta, addiktioita ym. Paluu kivikautisempaan ruokavalioon ei ole ollenkaan liioiteltua.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

Ah, kysyin siksikin että olen itse havainnut aivan saman. Vuosia olen käyttänyt Omega-3 Fortea ja mieliala on parantunut, luonne rauhoittunut ja ahistukset menneet tipotiehen. Ihokin on parantunut ja suoli vetää kuin avoviemäri. Kuoriloakaan en vaihtaisi pois!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat