Tieteen harmaa alue

Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Tieteessä on alueita, joiden tutkiminen aiheuttaa närää. Ihmiskokeet ja ydinkokeet lienevät melkein kaikkien (ulkopuolisten) tuomitsemia. Kantasolututkimus, eläinkokeet, ydinenergiatutkimus, evoluutiobiologia ja älykkyystutkimus ovat esimerkkejä tutkimusalueista, joilla on enemmän tai vähemmän äänekkäitä vastustajia. Historian- ja kulttuurintutkimuksessa lienee monta tabua. Kaikki miehet eivät pidä naistutkimuksesta. Jotkut pelkäävät nano- tai biologisen tutkimuksen tuottavan vaarallisia sivutuotteita.

Joskus tiettyjä tutkimusaiheita vastustetaan uskonnollisista syistä, joskus ideologisista, ympäristöllisistä tai sosiaalipoliittisista syistä. Joskus jotain tutkimusalaa pidetään turhana rahantuhlauksena.

Joillain aloilla on olemassa "virallinen totuus" ja kaikki jotka julkeavat sen haastavaa tutkimustietoa julkaista, tuomitaan tai heitä vähätellään. Useat läpimurrot ovat syntyneet vain, koska pilkattu tutkija jatkoi tutkimuksiaan kunnes tiedeyhteisö tunnusti hänen olevan oikeassa, ja paradigma muuttui.

Mitä tutkimusaloja teidän mielestänne kuuluu tähän tieteen "harmaaseen alueeseen"? Onko olemassa oikeutettuja syitä vastustaa jotain tutkimusta, vai pitäisikö kaikki tutkimus hyväksyä eettisesti (ottamatta kantaa sen hyödyllisyyteen tai kalleuteen)?

Kommentit (1)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13270
Liittynyt23.6.2005
Ding Ding
Historian- ja kulttuurintutkimuksessa lienee monta tabua. Kaikki miehet eivät pidä naistutkimuksesta.

Itse satun kuulumaan noiden alojen piiriin, enkä ole törmännyt ainakaan viime aikoina jyrkän positivistisiin ääri-ilmaisuihin niiden "tieteellisyyttä" koskien. Hyvin usein kyse on minusta oman tieteenalan painoarvon nostamisesta toisen kustannuksella, mikä on itsessään hyväkin asia. Kitka pitää tieteet tehokkaina ja uudistumiskykyisinä omalta osaltaan, saadaanpa aikaan keskusteluakin.

Globalisoituminen, yhteiskunnan välinearvojen vallan kasvu ja ihmisten erikoistuminen lisää minusta olennaisesti tarvetta inhimillisen toiminnan kuvauksiin ja kriittisiin tulkintoihin. Emme voi rajata "tieteellistä" näkökulmaa muuten kuin metodeiden kautta, joiden taas tuleekin riippua tutkittavan kohteen luonteesta ja tarkasteltavasta näkökulmasta.

Diltheyn jako selittäviin luonnontieteisiin ja ymmärtäviin ihmistieteisiin avaa myös minusta homman ydintä. Mitä humanistisia aloja metodeiltaan muistuttava yhteiskuntatiede menettää, jos se menettää ns. tieteen statuksen? En osaa vastata tuohon. Sen kuitenkin tiedän, että tieteiden väliset raja-aidat ja dialogintarve eivät katoa minnekään, jos korostetaan jatkuvasti toisen tieteen paremmuutta toiseen jollain loogis-matemaattisella perustelulla. Se olisi elämän kentän mielivaltaista rajaamista, ja siten silmien ummistamista hyvin tärkeistä osista inhimillisesti koettua todellisuutta.

Itse edustan ja opiskelen aloja, joilla on tärkeää pohtia tutkimuksen eettisiä motiiveja ja lähtökohtia jo alusta alkaen. Totta kai oletan, että sellainen on tärkeää muissakin tieteissä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Uusimmat

Suosituimmat