Pieni blogikysely

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Pieni blogikysely.. Tällä palstalla on paljon ahkeria kirjoittajia, joten heistä varmaan osa kirjoittelee lastuja blogeihinkin. Itse pidin blogeja vähän tylsinä, mutta HS:n KK-liitteen Blogi-juttu sai minut vähän kiinnostumaan blogeista. Blogit ovat muuttuneet myös alkuajoista. Ensimmäiset blogit olivat tylsiä nuoren miehen "tänään kävin kaupassa" -juttuja.

Jos joku ei tiedä mikä blogi on, niin se on lyhenne sanoista web log, verkkoloki eli verkossa oleva päiväkirja. Blogin kirjoittaja lähettää silloin tällöin merkinnän eli kirjoituksen ja sitä saa yleensä kommentoida. Suurin osa blogeista ei ihan kuitenkaan ole varsinainen päiväkirja vaan niillä on omia teemoja. Hyvänä esimerkkinä on Lehti, joka on opiskelijoiden ylläpitämä hauska feikkiuutispalvelu. Lehti tekee pilaa blogeistakin; Syö paskaa Koala on vastine blogien Emmalle Kultainen Kuukkeli -palkinnolle.

Tässä ketjussa saa ihan vapaasti mainostaa omaa tai lukemaansa blogia ja kertoa siitä. Voi myös jutella yleensä blogeista. Kuinka usein luette blogeja ja kuinka montaa blogia seuraatte?

Kommentit (4)

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Hypetystä ja kohua. Kyseessähän on jonkinlainen sekasikiö vessanseinäkirjoitusten ja päiväkirjan väliltä, oikeatsaan ainoastaan ainoastaan tiheähköön tahtiin päivitetystä henkilökohtaisesta kotisivusta. Siis alunperin. Nyt kun media on havahtunut viimeinkin noteraamaan ilmiön ja sille on annettu oma nimi sekä se on paketoitu nimen alle ja siitä puhutaan uutuutena, sitä koetetaan hyödyntää myös mainontamielessä ja kaikenlaisessa amuussa omitusiessa. Myös henkilökohtaisessa wannabe-somebodyismissa. (Lisää kivoja enkusta "omaksuttuja" termejä blogismin rinnalle)

OK, jokainen saa toki verkkopäiväkirjojaan julkaista (blogeiksi en niitä suostu kutsumaan sanan typeryyden takia) mutta harvemmin niitä itse viitsii lukea. Usein mielenkiinnottomia asioita ja mielipiteitä mielenkiinnottomista aiheista ihmisiltä joita en tunne, ja joilla ei juuri ole muutakaan media-arvoa. Merkityksettömät ihmiset yrittävä ttehdä merkityksettömistä ajatuksistaan ja tapahtumistaan suurempia kuin ne ovat. Taviksen tavishöpinöitä taviksille, jottei oltaisi ihan niin taviksia. Ja niin, on minullakin kotisivut joiden e-diary päivittyy noin seitsemän vuoden välein. Kerron siinä aina lyhyesti ja ytimekkäästi kuka olen ja mitä olen edellisen päivityksen jälkeen tehnyt. Koetan kuitenkin pysya asioissa joista saattaa kiinnostua joku muukin kuin ihminen joka haluaa tietää mihin aikaan kävin paskalla eilen ja mitä tuumasin ulosteen koostumuksen ja yhteiskunnallisen arvomuutoksen yhteydestä. Siis jos vaikkapa potentiaalinen työnantaja tahtoo tarkistaa yleisiä asioita minun siviilipuolestani.

Kuvitelkaapa nyt, meillä on viisi miljoonaa suomalaista. Jonakin päivänä, jos verkkopäiväkirjoittelun hypetys muuttuu todeksi ja ihmiset joukoilla hullaantuvat merkityksettömyyksien julkaisemiseen ja lukemiseen, meillä on pian miljoona suomalaista jotka kirjoittavat tunnin päivässä merkityksettömyyksiä nettiin ja neljä miljoonaa jotka edellisten lisäksi lukevat tunnin päivässä merkityksettömyyksiä netistä. Perkele, tätä kansaa uhkaa sukupuutto.

Joutavaa ajanhaaskausta ja tyhmää sekä harhaanjohtavaa egonpönkitystä. Jopa tämäkin tapa tuhlata aikaa, eli kirjoitella keskustelupalstoile, on hyödyllisempää. Vuoropuhelu sentään voi sivistää parhaimmillaan molempia osapuolia, ja vähimmilläänkin ainakin antaa mahdollisuuden omien ajatustensa kyseenalaistamiseen ja kehittämiseen jos niissä parantamisenvaraa on. Mielenterveydeltään ehyiden ihmisten tapauskessa näin lähes poikkeuksetta on. Verkkopäiväkirjaileminen sen sijaan pikemminkin on omiaan kalkkeuttamaan ajatuskuvioita; päänsisäiset pohdinat konkretisoituvat ja jähmettyvät kun ne kirjataan ylös. Varsinkin kun palautekanava usein puuttuu.

Verkköpäiväkirjoissa myös muutoin fiksut ja älykkäät ihmiset sortuvat typeryyksiin ja harkitsemattomiin kommentteihin, kun suoran kritiikin eli keskusteluyhteyden mahdollisuus puuttuu. Tästä on esimerkkejä ihan julkkishenkilöidenkin kohdalla. Vaarana on kaksikin seuraamusta; ensinnäkin myötäilijät jotka kuvittelevat päiväkirjattujen ajatusten noudattelevan samaa kriittistä linjaa kuin henkilön muissa yhteyksissä julkaistujen tekstien, ja toisaalta henkilön itsensä ajatusten betonisoituminen. Toki pienenä pienenä plussana voi pitää sitä, että verkkoajatuskaatopaikkansa henkilö saattaa vahingossa päästää todellisimpia taka-ajatuksiaan joita hän muutoin pyrkii visusti piilottelemaan. Tämäkin pointti on kuitenkin merkityksellinen ainoastaan silloin kun puhutaan päättäjätason ihmisistä. Taviksien taka-ajatukset ovat edelleenkin tavisten taka-ajatuksia. Silloin korkeintaan joku oma vaimo sattaa saada ukkonsa kiinni pettämisestä, mutta tyyppi joka on niin tyhmä että kertoo omilla nettisivuillaan tästä, jää kyllä muutenkin kiinni ennemmin tai myöhemmin vääjäämättä.

Verkkopäiväkirja ei juuri eroa jostakin kaheleiden julistajien mesoamisesta yksin omien ajatustensa kanssa omilla kotisivuillaan. Korkeintaan aihepiiri ja asiasisältö voi olla kevyempää ja köyhempää, minusta siis mielenkiinnottomampaa. Mutta toki joidenkin ihmisten tirkistelynhalu ja samaistuminen mitättömien ihmisten mitättömiin askareisiin ja ajatuskiin voi nostaa heidän kokemustaan mielenkiintoisuudesta. Minä vaan en ymmärrä. Jos haluan nähdä kuinka joku yhtä merkityksetön ihminen kuin minä elää yhtä merkityksetöntä elämää kuin minä, menen kyllään jollekin kaverilleni. Tai tutkiskelen ja analysoin omaa eloani, kyllästyn nopeasti ja palaan jonkin oikeasti kiinnostavan ja merkittävämmän asian pariin.

Tässä oli minun mielipiteeni; verkkopäiväkirjassa tämäkin olisi ollut uutta ja muodikasta ilmaisua uusmediallisesti, josta vaikka valtakunnan ykkösmediatkin saattaisivat tehdä ajan hermolla liikuvan hypeilmiöitä journalisoivan kiinnostavan artikkelin. Nyt se oli vain säälittävää kitinää jossain nettipalstalla.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija
Kosh
Hypetystä ja kohua.

Kyllä. Mutta niin Internettiä, WWW:tä ja kaikkea muutakin on hypetetty ja niistä on kohistu.

OK, jokainen saa toki verkkopäiväkirjojaan julkaista (blogeiksi en niitä suostu kutsumaan sanan typeryyden takia) mutta harvemmin niitä itse viitsii lukea. Usein mielenkiinnottomia asioita ja mielipiteitä mielenkiinnottomista aiheista ihmisiltä joita en tunne, ja joilla ei juuri ole muutakaan media-arvoa. Merkityksettömät ihmiset yrittävä ttehdä merkityksettömistä ajatuksistaan ja tapahtumistaan suurempia kuin ne ovat.

Varmaan se kuuluisa 80%:ia kuuluu tuohon kategoriaan. Hypetyksen seurauksenahan jokainen haluaa tehdä samaa ja Internet-aikakaudella moni jopa pystyy. Ja kuten aina, useimmalla on liiat suuret luulot omista taidoistaan.

Mutta yrittämistä ei ole kielletty ja aina joku onnistuu. Jos blogit ovat täällä jäädäkseen, ja tällä hetkellä uskon niiden jäävän, niin hypen jälkeen mielenkiinnottomat blogit (siis ne 80% tai oikeastaan näin Internet-aikana varmaankin 99,80%) kuolevat eli ne jäävät ilman lukijoita, mutta jäljellä jää joukko mielenkiintoisia, hyvin kirjoitettuja ja hyvin hoidettuja blogeja.

Seuraan joitakin blogeja tai blogin kaltaisia sivustoja, mutta RSS:n avulla. Mikäli RSS-syöte on kiinnostava, luen jutun (tai siis uusimman lisäyksen).

Vierailija

Jännä ilmiö tuo, 90 on lukenut tätä ketjua, mutta vain 17 on äänestänyt. Miksi? Aihe kuitenkin kiinnostaa kun otsikkoa on painettu. Tietysti samat henkilöt lukevat ketjua usein, mutta varmasti on joukossa paljon niitä jotka vain vilkaisevat mutta eivät uskalla (?) äänestää. Sama juttu IRC:ssä. Kanavalla saattaa olla 100-200 henkeä mutta vain noin 10 puhuu. Eivät kaikki voi idlata koko ajan.

Uusimmat

Suosituimmat