YHDYSVALTOJEN HISTORIAA

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Alussa, saatua Suurelta Britannialta tunnustettu itsenäisyys, maa kuitenkin oli autio ja tyhjä liittovaltiosta. Yhteisyyden henki, joka
käsitettiin myös Jumalan Pyhäksi Hengeksi, kuitenkin liikkui yläpuolella.
Eri siirtokuntavaltioita edsutavat viisaat kokoontuivat päättämään littovaltion perustamisesta, joka ensiksi tarkoitit perustuslain laatimista.
Tämä onnistuikin 1787. Kun se, melkoisen riitelynkin jälkeen, oli saatu ratifioiduksi valtioissa, joista nyt tuli osavaltioita, Se astui voimaan vuoden 1789 alussa, ja vasta, silloin välillisillä vaaleilla, valittu presidentti George (suonmalaisissa historioissa ennen Yrjö), astui virkaansa maaliskuussa pääkaupungissa, joka silloin oli New York.

Mm. Millerin USAn historia kertoi, virallista valtaa synytyvässä kansakunnassa käytti vain 100 000n joukko varakkaita. Suunilleen yhtä suuri joukko, varakkaita hekin enimmäkseen, oli joutunut poistumaan, enimmäkseen Kanadaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä 100 000
olisivat hallinneet muita kaikkiaan noin 3.1 miljoonaa, joista 700 000
toki oli jopa epävapaita. Vain koillinen osa, Uusi Englanti, oli varakkaan väen lujassa otteessa, ja sieltä kapina, josta tuli vallankumous, kuningasta ja hänen hallintoaan vastaan, oli alkanut. Hyvinkin puolet väestöstä eli läntisisä metsissä minkään virallisen vallan tai diktatuurin ulottumattomissa. Ja heillä oli ollut tärkeä merkitys kumoukselle oli ensimmäiselle itsenäisyyssodalle. Sodan alkajaisiksihan Britannia toi maahan länsisaksalaisen armeijan, 32 000 miestä. Jos värväys läntisten vallasta meolko irralaan väestön keskuudessa olisi onnistunut, armeija olisi voinut kasvaa satatuhantiseksi, kuten oli kasvanut Kustaa II Aadolfin
armeija kerran Saksassa. Mm. tärkeät New York ja Philadelphia olivat olleet vuosiea miehutetyt, näiden hallinnot itsekin olivat joutuneet toimimaan metsien väen keskuudessa.

Vaan siis syntyvillä Yhdysvalloila oli sama ongelma kuin puolittain tarunomaisen alkuhistoriansa Roomalla: patriisien oli saatava plebeijit eli lapset eli rahvas valti0on yhteyteen. Tämänhän merkitsi samalla, että rahvaan metsissä oli saatava valtaa, valtiolliset oikeudet. Tämä onkin tärkeä kehityslinja USAn ensi vuosikymmenten aikana. Toiseen itsenäisyyssotaan 1812 - 1814 mennessä tämä oli toteutunut vapaiden miesten osalta. Tosinhan oikeuksia korkeiden elinten vaalissa käyttääksen on rekisteröidyttävä luetteloon. Huomattavan suuri osa USAn sinänsä täysivaltaisista kansalaisista on aina puuttunut luetteloista.

Britannia oli antelias 1783, se antoi maata Mississipille asti. Vaan miten tämä laaja maa hallittaisiin? Osavaltiot New York ja siitä etelään kirjasivat itselellee suuret läntiset maa-alueet yli Appalakien. Vaan siltikin jäi jaettavaa. Ja lännessä oli myös siirokunnat Vermont, Kentucky ja sittemmin vielä Tennessee, joiden metsäläiset halusivat itse osavaltioiksi.
Kirjattiin periaatteeski, että jos vähintää 60 000 siirtokuntalaista kykeni järjestäytymään hyväksyttävästi, semmoinen siirtokunta voitiin hyväksyä osavaltioksi. Näin hyväksyttiin Vermont 1791, Kentucky 1792 ja Tennessee 1796. Silti liittovaltiolla oli yhä paljon aluetta, jota sanottiin
territorioiksi. Asuttaminen niissä jatkui. Laillisen taatun asumisoikeuden
sai maksaen melko halvan rekisterimaksun tietystä maa-alasta.
Etelävaltioissa kehutyssuunnaksi kuitenkin tuli yhä uusien suurtilojen perustaminen.

Mikä oli alkujaan USAn yhteiskuntajärjestelmä? Ei se ollut porvarinen, vaan perusteiltaan se oli feodaalinen. Vrt. Brasiliaa myöhemmin. Ja sperusmuoto oli klaanien, joukkioiden, feodalismi. Juuri ne valtasivat yhä uusia maita Lännessä, juuri klaanidemokratiaa, samalla sen kerman ylivaltaa, oli valta osalvaltioissa ja korkeimmalla liitovaltossa. Armeija, sekin oli koottu sota-ammattiin siirtyneistä klaanilaista. Tämä feodalismi kuitenkin oli monimuotoista. Koillisessa olivat jo melko porvariset olot.
Sen ohella myös rannikolla toimui kauppakapitalismi. Etelässä olivat hallitsevia suurtilat, joiden ympärillä pyöri köyhempi väestö, ja niiden työvoimana mustat orjat.

Noista 700 000sta epävapaasta alussa, niistä 200 000 oli valkoisia orjia.
Enimäkseen suoritmaassa maksua matkastaan meren yli. Siis varattomat
otettin laivaan velaksi, ja velan suoritukseksi laivuri myi väen orjatyövoimaksi, usein vuosimäärä oli kymmenen. Valkoisten orjien
joukko katosi ensi vuosikymmeninä. Tulijat, kun Eurooppakin porvaristui, kykenivät edes maksamaan itse matkansa, joiden hinnat myös laskivat.
Vankeja eri syistä oli 100 000. Vankien suuri lukumäärä on aina ollut peuirnne vapaissa Yhdysvalloissa. Valtojen perustajilla, joista udeat omkisitvat itsekin orjia, oli ollut aikomus ihmisoikeuksien niissä hiljakseen vapauttaa myös mustat. Puuvillan kysyntä kuitenikin kasvoi, Euroopan lisäksi myös itse Valloissa, ja ersä Eli Whitney oli keksinyt loukun erottaa siemenet kuiduista. Mustien orjuus päinvastoin alkoikin kasvaa.
Tuotanto omassa maassa, tähän oli ihan erikoistuneita osalvaltioitakin välivyöhykkeellä. ei riittänyt, vaan oli laivattava suuria määriä Afrikasta.
Kun sitten sivistyneemmät maat lakkauttivat orjuuden, ja jopa tarkastivat
Afrikasta tulevia laivoja, USA ylpeästi torjui omien laivojensa tarkastamisen. Kansalaissotaan mennessä 400 000n joukko oli kasvanut seitsemään miljoonaan. Etelävaltioissa vapaitakin mustia eri syitä keksien muutettiin orjiksi.

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Velkakysymys oli liittovaltion edellä ja alussa mitä monipuolisin.
Metsien asukkaat olivat valkaantuneet kauppiaille. Valtiot, ja sitten uusi liitotvaltio, oli velkaa sotilailleen, ja velkaa hankinnoistaan.
"Demokratian laajentaminen" ihan rahvaan kansalaisoikeuksinakin, se oli tparpeen myös velkasuhteiden hoitamiseksi. Ja itse liittovaltio, se tarvittiin, jotta eri osapuolen asiat saaataisin hoidetuksi ketään liikaa loukkaamatta. Sitä varten liittovaltiolla tuli olla rahaa, tuloja. Mutta tuossa maassa ei alkujaan ollut tapana kansalaisten tulojen ja omaisuuden verottaminen. Se maa oli vapaa edes yhdessä suhteessa, himoverottajia ei hyväksyttty eikä tarvittu. Progressiivinen tulovero toteutettiin USAssa vasta 1912.

Sodan päätyttyä oli kauppa Britannian kanssa lähtenyt jälleen liikkeelle, ja pian kasvoi paljon suuremmaksikin kuin ennen sotaa. Vallitsi kova tutoenälkä, ja toisaalta sodan ajaksi pysähtyneet tai ostaan käytetyt voimavarat vapatuivat tuotnatoon ja vientiin. Vaan tässähän se oli tulolähde, sekä velkojen hoitamiseen että liittovaltion kustantamiseen.
Tullit ja niitä perivät laitoksen toteuttaminen olivat ihan taloudellinen perusasia liittovaltion synnyssä, ja sen asia edistyikin juuri sitä mukaa
kuin ulkomaankauppa kasvoi. Ihan aluksi siis toteutettiin tullit ja perustettiin tullilaitos. Kun syntyi myös jonkinlainen puoluelaitos, ja puolueiden taistelu viroista, tullilaitoksen asiat olivat ihan ensi sijalla.

Tuossa havaitaan myös toinen asia. Syntynyt virallisesti itsenäinen valtio
olikin yhä varsin riippuvainen emämaastaan, se ei ollutkaan täysin itsenäinen. Tämä olikin aikanaan lähtökohta puolin ja toisin toiselle itsenäisyyssodalle, jota sentään kävi jo vapaiden klaanilaisten valtio.
Vielä vuosikymmen ensimmäisen jälkeen maassa oli yhä luoteessa Britannian joukkoja. Mississipillä heilui yksivaltiaana isäntänä Espanja, joka sekin oli hyötynyt Louisianan sodasta. Rankan suuri porvarinen kumous vaatien seikä Britannian että Espanjan päähuomion kevensi USAn asemaa, ja jo johti USAta suurempaan itsenäisyyteen.

Itsenäisin valtio-osa jo ennen liitovaltion perustamista oli armeija, ja siinä itse George Washington, ensimmäinen kahden kauden kauden presidentti.
Armeijan koostumuksessa yhdistyivät myös USAn yhteiskunnan kaikki puolet: porvari ja kauppaporvari, etelän orjanomistajat, lännen irtaimet klaanilaiset. Armeijalla oli mitä tärkein rooli liitovaltion synnyssä ja vakiintumisessa. Ynnä sen voimistumisesta, ja sittemin laivastonkin peurstamisesta, koitui myös ulkosita voimaa ja arvovaltaa. Oli ajateltu
Wahingtonmie kuninkaaksi, jopa diktaattoriksi. Ja semmoisenhan polun näemmekin Ranskan tapahtumissa. Myös USAn perustulaki kaikessa epämääräisyydessään oli alkujaan tehty juuri GWtä varten. Ei hän kutienkana halunnut diktaattoriksi. Armeija ja liittovaltion tuli sisäisesti olla yläpuolella kaikkein osapuolten onneksi. Ja samalla suojella myös mustien omistamista.

Yhdysvallat alkujaan ja ihan kansalaissotaan saakka, se oli Virginian hallintoa. Korkeat johtajat, vaikak eri puolueistakin, he olivat Virginiassa naapureita ja ystäviä. Rakennettu uusi pääkaupunkikin, ja tietenkin Washington, se oli Virginian kyljessä ja sen huolto tuli sieltä. Muualtakin tulelet pressat ja muut korkeat valtahenkilöt sitoutuivat virginialaisuuteen.
Virginia myös tasapainotti ja sovitti eri suuntaan tempovia muita osapuolia. Olihan Virginia itsekin lähinnä välivaltio ja koostumus.
Nimenomaan Virginia myös ulos ajoi USAn suurempaa itsenäisyyttä.

Ranska, se oli itsenäisyyssotaa tukiessan joutunut suuriin velkoihin, ja nämä olivat tärkeä asia suuren porvarisen kumouksen synnyssä.
Hollanti, sekään ei saanjut perityksi amerikkalaisia saataviaan. Sotaa, ja huonoa rauhaa 1784 viimeisenä, seurasi vakava sisäine kriisi. Vuonna 1786 Preussi, myös Britannian toivomuksesta, miehitti maan, ja radikaaleja joutui maanpakoon. Juuri kumouksen ja sen sotien kynnyksellä enmen mahtava merivaolta Hollanti lakkasi olemasta ollenkaen suurvalta, edes merkittävä merivaltakaan. Sen sijaan USA jatkoi hiljalleen voimistumistaan ja itsenäistymistään.

Vierailija
ArKos itse

Itsenäisin valtio-osa jo ennen liitovaltion perustamista oli armeija, ja siinä itse George Washington, ensimmäinen kahden kauden kauden presidentti.
Armeijan koostumuksessa yhdistyivät myös USAn yhteiskunnan kaikki puolet: porvari ja kauppaporvari, etelän orjanomistajat, lännen irtaimet klaanilaiset. Armeijalla oli mitä tärkein rooli liitovaltion synnyssä ja vakiintumisessa. Ynnä sen voimistumisesta, ja sittemin laivastonkin peurstamisesta, koitui myös ulkosita voimaa ja arvovaltaa. Oli ajateltu
Wahingtonmie kuninkaaksi, jopa diktaattoriksi. Ja semmoisenhan polun näemmekin Ranskan tapahtumissa. Myös USAn perustulaki kaikessa epämääräisyydessään oli alkujaan tehty juuri GWtä varten. Ei hän kutienkana halunnut diktaattoriksi. Armeija ja liittovaltion tuli sisäisesti olla yläpuolella kaikkein osapuolten onneksi. Ja samalla suojella myös mustien omistamista.

Loogikko Kurt Gödel paettuaan natseja USA:han joutui myös opettelemaan perustuslakia kansalaisuuskoetta varten. "Surin loogikko Aristoteleen jälkeen" tekikin sen tiedemiehen tarkkuudella ja arvioi konstituution sisältävän porsaanreiän, joka mahdollistaisi diktatuurin valtaannousun Yhdysvalloissa laillista tietä! Einstein ja muut Gödelin ystävät neuvoivat olemaan esittelemättä lakilöytöä tutkivalle tuomarille..

Vierailija

Presidentti John Adams Washingtonin jälkeen oli vanhoillinen ja veti tiukkaa linjaa Ranskan kumoukseen ja myös vastaaviin ilmiöihin Valloissa. Tämä johtui myös siitä, että direktorien Ranskalla muutenkin meni huonosti. Thomas Jefferson vuodesta 1901, pidettiin radikaalinakin, ymmärsi kumouksen jo päättänyttä Ranskaa, ja se johtui myös siitä, että ensimmäisen konsulin Napoleon Bonaparten Ranskalla meni paremmin.
Saatiin edullinen rauha Euroopan mantereella ja rauha Britanniankin kanssa.

Louisiana, se oli kuulunut Ranskalle ennen seitsenvuotista sotaa, sitten Britannialle ja vuodesta 1783 Espanjalle. Siellä kylläkin asui eurooppalaisia vain Mississipin suistossa eli New Orleansin ympäristössä.
Tehtäessä rauha Espanjankin kansa ja päädyttäessä sitten jopa ystävyyteen alue joutui Napoleonille. Rauhan oloissa tuo luokkaa viiden
Ranskan kokoinen alue olisi soveltunut asuttamiseen. Napoleon, joka pikapuoliin ylensi itsensä myös keisariksi, ei kuitenkaan ajatellut rauhaa, vaan sodan alkamista uudestaan. Louisianaa olisi vaikea puolustaa, se muuttuisi piankin Britannian tukialueeksi liittolaista Espanjaa vastaan.
Sodan alkaessa saapui USAsta valtuuskunta tutkimaan mahdollisuutta ostaa New Orleansin suistoseutu. Suurpiirteinen Napoleon myi Louisianan 15 miljoonasta dollarista. Tämäkin merkitsi puuvillaa Amerikasta, sikäli kuin lastit pääsivät perille. Muuten aluetta eivät asuttaneet amerikklaisetkaan vielä vuosikymmeniin, mutta mainitusta suistosta tuli
uusi Louisianan osavaltio 1812, ja tuonna vuonnahan alkoi myös toinen itsenäisyysssota.

Tähän asti USAn laivoja olivat kaapanneet ranskalaiset. Kaupasta lähtien
niitä kaappasivat varsinkin britit. Vastaavasti USAsta lähti epävirallisia kaappareita. Näin merillä oli lähes vuosikymmen epävirallinen sota ennen virallisen alkamista.

Louisianan osto riitaannutti USAta brittien kanssa, kuten Napoleon oli tarkoittanutkin. Silti Britannia yhä oli ulkomaankaupan ykkönen, ja täten myös tullitulot juoksivat liittovaltion kassaan. Näillä tuloilla Jefferson varusti laivastoa, vaikkapa tappelemaan brittien kanssa.

Presidenttinä 1812 oli jo Madison, sodan aikana toiseksikin kaudeksi.
Tämä toinen sota jonkin verran muistutti oman kuninkaamme Kustaa IIIn Venäjän sotaa. Tarkoitus oli vallata ihan nopeasti Kanada. Siitähän ei tullut
yhtään mitään. Yhdysvaltain armeija oli veltto ja vanha, ja jäänyt jälkeen Euroopan sotataidon edistyksestä. Koillisessa Uusi Englanti eli kuin ei mitään ostaa olisikaan, vaan puhuttiinpa siellä jo Valloista eroamisesta.
Merellä kehuskeltiin USAn sotaliavojen saamsita voitoista. Oliko silti
tuhottu edes yhtä brittien otalaivaa. Kyse oli rahtilaivoista, jotkla jan tavan mukajan oli aseistettu, tai myös yksityisistä kaappareista. Ainakin
sodan päätyttyä Euroopassa keväällä 1814 brittien joukkojenkuljetukset pääsivät esteettä Amerikkaan. Nojaa, käytiin yksi täerkeä meritaistelu -
Erie-järvellä. Hurraa, USAlaiset voittivat. Tästä innostuneena lähetettiin retkikunta Kanadaan, joka saikin sikäläisen pääkaupungin, nykyään lie Toronto, poltetuksi. Tämä antoi briteille aiheen polttaa Washington.

Gentin rauha joulukuussa 1814, tilanne ja rajat säilytetään ennallaan. Vaan mikä oli ennallaan oleva tilanne? Se ratkaistiin New Orleansin lähellä taistelussa, kun solmitusta rauhasta ei tiedetty vielä mitään. USAlaiset voittivat, ja heidän kenraalistaan Andrew Jacksonistakin tuli aikanaan USAn presidentti, kausiksi 1829 - 1837. Louisiana tuli kuulumaan USAlle.

Toisaaltahan Britannialla oli kiire saada kokeneet sotilaat takaisin Eurooppaan. Napoleonin aikeita Elballa epäiltiin, ja maaliskuussa hän sieltä lähtikin. Waterloossa briteillä oli onneakin. Jos he olisivat joutuneet käymään yksin taistelun loppuun saakka, heidät olisi tapettu viimeiseen mieheen. Preussilaiset, Blücher, saapuivat myöhään mutta kuitenkin ajoissa. Napoleon ja häne joukkonsa pakenivat, vain vanha kaarti jäi paikalleen ja huusi antautumiskehoituksiin Merde! eli Paskaa!. Tämmöinenkin seuraus oli Gentin rauhalla.

Käydyn sodan jälkeenkin kauppa taas Britannian kanssa nousi vahvaan asemaansa. Silti sota oli antanut sysäyksen myös teollisuuskapitalismin
kehitykseen, teolliseen kumoukseen. USA aloitti sen vuosikymmenen ennen Ranskaa, ja ripeämmin kuin puolestaan vanhoillinen läntinenkin Saksa. - Keksijä Robert Fulton, hän höyrylaivaansa vuodelle 1807 joutui hankkimaan höyrykoneen Britanniasta. Vuosikymmenien päästä
pohjoisvaltioiden määrällisestikin vahva konenrakennus laadullisesti jopa ohitti Britannian tason.

Vierailija

Abraham Lincolnin ja koko Lincolnin perheen vaiheet kuvastavat Valtojen historian muutoksia ja vaiheita. Isoisä oli varakas mies Pennsylvaniassa, ennen ensimmäistä itsenäisyyssotaa. Hänen poikansa syntyi niinikään melko varakkaassa osassa Virginiaa sodan aikana. Kentuckyyn päästyä
poika vartuttuaaan oli pudonnut kierytelväksi työmieheksi eli siis duunariksi. Täällä hän meni naimisiin Jeffersonin ollessa presidenttinä alkujaan au-lapsen ja silloin lukutaidottoman kanssa, ja Abe syntyi 1809
tavanomaisessa klaanilaisen mökissä. Sitten siirryttiin Indianaan, ja olot sen kun muuttuivat yhä alkeellisemmiksi, juuri silloin vuonna 1816 alue järjestettiin ja hyväksyttiin osavaltioksi. Abe varttui työikään Illinoisissa.
Hänkin vietti aluksi kiertelevää vaihtlevaa duunarin elämää, mikä varmaan, kuten Tuntemattoman Honkajoenkin, johtui hänen vaihtelevasta luonteestaan. Hän hankki yksityisesti oppia aluksi englannin kielessä ynnä laskemisessa, ja pääsi kaupan tiskin taakse. Ruumiiltaan vahvana hän myös toisinana palautti häirikköjä järjestykseen, ei suinkaan vetäen asetta esiin, vaan painien. Aseisiinkin hän sai perehtyä, kun hänet
jonkin intiaaniselkkauksen takia valittin paikkunnan joukkueenjohtajaksi.
Joukkue ei kylläkään joutunut todellisiin sotatoimiin. Sittemmin Abe
hankki lisää tietoa ja sivistystä, ja hänestä tuli asianajaja. Näin hän
nousi virgianalaiseen Piiriin ( sanoisimmeko Tiedeyhteisöön). Hän sen mukaisesti myös hylkäsi aiemman sussunsa Illinoissa ja nai vaimon
Hyvästä Perheestä. Sen mukaisesti hän myös myöhemmin pani poikansa Hyvään Kouluun. Jo isukin perhe oli poliittinen, ja niin myös Abe korkeallakin löysi politiikan. Hän sai orjuuden vastustajan ja etelävaltioiden vastustajan maineen. Todellisuudessa hän kummankin oli varsin sovitteleva. Näinkin hän kuitenkin oli sopiva Lännen mies radikaalempien ynä teollisuuskapitalismin pyrkimyksille, ihan sopiva asianaajajakin Yhdysvaltojen korkeimmalle paikalle. Hänen kilpailijansa
ensin senaattoriksi Illinoista ja sitten USAn presidentiksi Stephen Douglas, alkuperäine illinoilainen, ei suinkaan ollut Etelän ehdokas, mutta kumminkin Etelälle hyväksyttävissä oleva ehdokas. Lincolnin vaali merkitsi sotaa. Douglas, hän oli myös illinoilaisen rautatietä aikovan ryhmän ehdokas. Lincolnin takana puolestaan oli bostonilainen ryhmä, joiden yhtiö saikin kyseisen toimiluvan ja siihen annettavat maat.
Rautateitähän, niiden yhtiöitä, Lincoln tarvisi myös, kun koolle kutsutut joukot, aluksi 75 000, oli kuljetettava, aluksi varmistamaan rajat, ynnä unionin puolelle välialueen horjuvat valtiot. Rautatieyhtiöt, niiden asiat ja edut olivat päällimmösinä sodankin aikana Unionin kongressissa. Montakaan tuhatta mailia ei rakennettu sodan aikana, mutta sitäkin mahtavammin sodan jälkeen. Lännen maat täyttyivät yhä uusista miljoonista rautateiden kuljettamista tilallisista ja työmiehjistä, ja alta lakaistiin, unionin voittaneen ratsuväen auttamana, sekä intiaanit että heidän karjansa biisonit. Kansakunta kasvoi taloudellisesti maailman ykköseksi, se kasvoi Suureksi kansakunnaksi.

Lincoln tuota loppua ei enää nähnyt. Lyödyt etelävaltiot näkivät hänessä petturin, pohjoisen radikaalit ja isot pojat miehen, joka liian sovittelevana ei enää ollut hyödyksi, jota ei tarvinnut suojella. Niin hänet murhattiin pian sodassa saavitetun voiton jälkeen 1865 kenenkään estämättä
eräässä teatterinäytännössä. Tässä, ja kyseisessä harrastuksessa, yhtäläisyys myös kuninkaahamme Kustaa IIIeen, vaikka ulkoisesti miehet olivat mahdollsimman erilaisia. Heidän elämänroolipoluissaan kumminkin oli paljon analogiaa.

Vierailija

MAA. Sitä oli jo varmistetu 1814 puolen eli läntisen Euroopan suuruinen alue, vuorten länsipuolella lähes kokonaan asuttamatta. Ensimmäisinä etenivät kaikenlaiset VAPAAT SEIKKAILIJAT. He elivät lähes kuin intiaanit, ja he myös olivat ns. sivistyksen kärki intiaaneja vastaan. Seuraavaksi tulivat PIONEERIT, anglosaksisesa merkitykasessä siis edeltäkävijät, tienraivaajat. Kun heitä kullekin alueella tuli vähintään tarvittava määrä
60 000, se järjestettiin osavaltioksi. Mainittujen lisäks, Ohio 1803, Indiana 1816, Mississippi 1817, sitten Illinois ja Alabama. Vuonna 1821 Missouri veti jo rajalinjaa, orjuus siellä tuli sallituksi. Nyt voivat muuttaa varsinaiset maan asuttajat ja valtaajat. Palstat oli rekisteröitävä, tämä oli vanhan feodaalisen tavan mukaista, että talonpoika lunasti verotilan omakseen valtiolta. Ja muotoutui klaanien eli joukkioiden itsehallinto, tätä ylempänä oli osavaltion klaani, ja korkeimpana liittovaltion vahvasti virginialainen klaani. Sikäläisessä viljelystavassa maata ei lannoitettu. Siten joskus vain muutamankin vuoden päästä oli muutettava uuteen
paikkaan. Tämä muuttaminen ja kiertely, siihen juuri sopi elämisen yhteskunnallien klaani- eli joukkiojärjestys. Elettiin ja vallattiin maata siis eläen klaanifeodalismissa.

Koillisesta eteni hiljalleen jo elämän ja myös maan porvarinen taloudenpito. Etelässä eteni, varsin rämäkästi, orjien omistamisen ja puuvillan taloudenpito. Vielä 1820 puuvillavaltioita olivat vain Etelä-Carolina ja Georgia, kansalaissotaan meneessä puuvilla oli edennyt jo Texasiin. Orjien pitäminen, se merkitsi yhteiskunnassa myös diktatuurin tapaista valtiojärjestystä. Tämä oli aikanaan joutuva ristiriitaan myös porvarisen valkoisen vapauden kanssa. - Myös puuvuillaa viljeltiin maata
lannoittamatta. Niinpä orjattoman valkoisen väestön rooli olikin raivata
ja rekisteröidä palstoja, jotka sitten myivät orjanomistajille. Valkoien väestö täällä kietoutui orjajärjestelmään, se näki siinä elinehtonsa
ja elämisen perustan, sitä tuli poikien puolustaa. - Jotain rämäkästi eoläessä jäi säästöönkiin, 1860 etelävaltioiden pankkipääomat olivat miljardi dollaria, vrt. USAn koko rautatiet 1.5 miljardia.

Puuvilla myytiin Eurooppaan tai pohjopisvaltioihin, kasvassa määrin kasvavien tarpeiden mukaan. Tuloillaan orjanomistajat sekä hankkivat välttämättömät työvälineiden ja myös orjien ostot että ylellisen rehevän elämänsä. Mississippi. Sitä kautta myös Länsi aluksi kytkeytyi nimenomaan etelävaltioihin. Myytiin mm. maissia, lihaa, ja tiloille myös muuleja. - Muulithan oli USAan keksinyt itse George Washington käyttäen lahjaksi Euroopasta saamiaan aasioriita. - Lännen klaanilaiset puolestaan rahalla ostivat välttämättömiä teollisuustuotteita. Silti elämä siellä silloin mahdollsimman paljon oli luontoistaloutta. Mississippiähän sinänsä
pääsi lähinä vain alas. Kuitenkin jo 1811 Fulton rakensi ensimmäisen höyryn jo Mississipille, ja ennätti uneksia jo monopolistakin, joka kuitenkin jo 1815 kumottiin itsensä Korkeimman Oikeuden päätöksellä. Vuonna 1830 oli 200 höyryä Mississipin jokialueella. - Mississipin kehitystä
seurasi runsaan parinkymmen vuoden aikaviiveellä Volga Euroopassa.

Länsi vuorten takana, se oli myös nousevan kapitalismin mahdolliset markkinat. Jotta sinne pääsisi, rakennettiin kanavia. Jo 1840 mennessä 150 miljoonan dollarin edestä, kun teollisuuden pääomat 225 miljardia.
Noihin aikoihin vuortenitäpuolen pohjoinen oli jo muuttunut porvariseksi ja teollisuuskapitalisminkin maaksi.

Vuonna 1837 yleine teollisuuspula alkoi juuri USAn pohjoisessa. Pankkeja kaatui, juuir äsken hyvin tutotaneet kanavat eivät enää kannattaneet.
Pula oli myös merkii kärkeivstä puutteista siihenastisessa kapitalismissa.
Ajasta oli tulossa rahaa, ja kanavissa, rannikkoliikenteessä ja myös Mississipillä hyödykkeet ja ihmiset matoivat pitkiä aikoja. Vesitiet lukuunoittamatta puuvillan maita olivat myös jäässä usean kuukauden.

Vierailija

Ensimmäinen rautatie USAssa 1828 oli 14 mailin pituinen, vain 8 vuotta edellä Venäjää. Vuonna 1840 jo 2800 mailia, Venäjää edellä nyt lähes kolme vuosikymmentä. Rautatiet ja niiden vaikutuspiirissä olevat selvisivät kannattavasti pulankin aikana. Niitä oli siis rakennettava lisää, aika oli nyt rahaa. William Miller kehuskelee, että tuolloin USA olisi ollut jopa rautatiestämien edelläkävijä, ja olikin suhteessa asukaslukuun, tuolloin 17 miljoonaa. Käytännössä oltiin suunnilleen läntisen manner-Euroopan tasolla, tuona vuonna Berliiniinkin valmistui jo rautatie.
Verrattuna alueen laajuuteen niitä oli jopa itävuorten itäpuolella huutavan vähän, siitä oli ilmaus myös pula. Ensiksi oli edes täällä rakennettava riittävä määrä, ynä yhdistettävä pohjoinen teollisuus puuvillaan.
Tätä toteuttaen 1850 mennessä 5 000 mailia lisää. Seuraavana vuosikymmenenä Länteen, Mississipille ja suurille järville, 19 200 mailia.
Rautatiet myös kuljettivat uusia asukkaita. Perustettiin uusia osavaltioita.
Näin Länsi alkoi yhdistyä Pohjoiseen, ja liittyä porvariseen ja teollisuuskapitalismin vaihdantatalouteen. Klaanilaiset alkavat muutta tilallisiksi, varsinaisiksi farmareiksi. Rautateillä tuli olemaan suuri merkitys myös USAn kansalaissodassa.

Viime vaiheessa rautatiet välineenään, yhdistämässä Lännen markkinoihin kasvoi Pohjoisessa teollsiuuskapitalismi, ja ylitti jo itävuoretkin. Myöhemmissäkin Yhdysvalloissa vielä 1890 on piirteellistä hiilen tuotannon vähäisyys. Kun muualla teollinen kumous liittyi hiileen, USAssa se liittyikin halpaan puuhun. Myös rautatiet kulkivat 1880 asti puulla. Vain hörylaivat kosteissa oloissaan, niissä käytettiin hiiltä.
Puuta, sitä hankiivat paljon palstoja raivaavat tialliset ja duunarit.
Olot pohjoisessa teollisuuskapitalismin kehitykselle olivat edulliset.
Näin jo 1860 Pohjoisvaltiot olivat tuotannoltaan Britanniasta seuraava maailmassa.

Britanniasta ja Euuroopasta, sieltä tuli ylellisyystavaroiden ohella kankaita ja koksilla tuotetua rautaa, viime vuosikymmenenä enne sotaa erityisest kiskoja. Puuhiiltä kätyttäen voitiin saada raakarautaa hyväksi teräkseksi.
Näin Pohnjoisvallat erityisesti oli koneenrakannuksen maa. Myös rautateiden kalusto valmistettiin kotomaassa. Yhdysvallat jo tuolloin oli myös johtava maa juuri koneenrakenuksen keksinnöissä ja parannuksissa. Asiallahan oli tärkeä merkitys myös, kun alkoi sota.

Vierailija

Republikaansien puolueen ja kansalaissotaan johtaneen vaalivoiton taustana oli uusi pulatilanne pohjoisessa. Krimin sota oli 1856 päättynyt, halpa venäläinen vilja tunki taas Euroopan markkinoille. Puualallakin Britannia vpautti varsinkin Pohjoismaiden kilpailulle. Rautatiet olivat
avanneet suuen alueen, myyjiä oli siellä paljon, hinnat putosivat alas.
Tuloja vaila Länsi ei voinut ostaa Idän tuotteita. Näin sekä Itä että pohjoien Länsi löysivät pulan kourissa toisiaan. Etelä, jota Lännessä pitkään oli pidetty myös Maan hyvänä valtaajana, se alettiinkin tuntea viholliseksi. Orjanomiastajatalous, se tunki eteenpäin oman linjansa eteläpuolella. Ja oltiin tulossa preerioiden suurille aukeille. Ne soveltuisivat varsin hyvin suurtilatalouteen, orjatalouteen. Ja tilenne oli este myös suurkapoitalismin tulevalle suuremmoiselle kehitykselle.

Etelä, siellähän olivat asiat hyvin, varsinkin orjanomistajien. Puuvillan menekki kasvoi kasvamistaan, sen hinnat olivat hyvät. Rahaa kertyi sekä
laajentamsieen, rämäkkään elämään että myös tileille. Orjatonkin valkoinen siipiveikkojen ja Isänmaan puolustajien joukko jotenkin tunsi itsensä onnelliseksi. Ja kehuttiin, etä orjatkin elivät paremmin kuin
Pohjoisen jo suuri duunarijoukko, nyt kun siellä oli myös pula.
Puuvilla, sitä pidettiin maailmanmahtina, ja sen myynnillä rahoitetuista ostoista tulivat myös liittovaltion tullitulot. Etelällä olivat myös parhaat kenraalit ja everstitkin. Miten Pohjoinen voisi kuvitellakaan pärjäävänsä, jos se Etelän erotessa ryhtyisi sotaan?

Tuo vanhoille järjestyksille tyypillien ylimielisyys, se oli vallannut Etelän.

Vierailija

Ensimmäiset orjavaltiot erosivat unionista jo ennen Lincolnin virkaanastumista maaliskuussa 1861, ja perustivat konfederaation. Edellinen preidentti Buchanan lausui siunauksensa.

Seuraavaksi oli hiukan taktista odottelua. Presidentti Lincoln ei vielä julistanut sotaa, muutamat orjavaltiot, myös itse Virginia, halusivat
aiheen sodasta, perusteena estää unionin joukkojen läpikulku. Peruste
kummallekin puolen sotaan tuli Charlestonin satman suulla olevasta
Fort Sumterin linnakkeesta, eteläläiset ottivat sen huhtikuussa
kahden päivän tulituksen jälkeen. Lincoln kutsui pohjoisia aseisiin, aluksi 75 000. Etelän puolelle liittyivät Virginian ohella myös Pohjois-Carolina ja Arkansas, viralolisesti myös Tennessee.

Professorien suuri keksintö, myös William Millerin, että kannatti nääs pohjoisten viivytellä ylivoimaisten voimavarojensa turvin. Näiden ylivoimaisuus ei suinkaan sinänsä ollut selvää. Pohjoisessa oli pula
ja toiminnan lama, etelässä hyvinvointi ja toiminnan vireys. Voimavarat vaikuttaisivat vain käytettyinä aktiivisiin toimiin. Kylläkin oli järkevää
järjestää luja puolusustus etelän railakasta väkeä vastaan. Mutta minne?
Tietysti eronneiden orjavaltioiden rajoille, ottaen omalle puolelle mahdollisimman monta horjuvaa valtiota. Tähänhän olivat käytettävissä rautatiet ja niiden suosiolliset yhtiöt. Oli ilmeisesti myös tehty valmisteluja
rykmenttien perustamiseksi. Siten ne saatiin koolle ja matkaan varsin nopeasti. Unionin puolelle saatiin Delaware, Maryland, Kentucky, Missouri ja Kansas. Tapahtuma oli yllätys Etelälle ja sen tuoreelle ylipäällikölle Robert Leelle, joka kaksi vuotta aiemmin everstinä oli ripeästi vanginnut John Brownin kapinasta Virginiassa ( vrt. Puna-armeijan eteneminen Suomen Talvisodan alussa). Etelän rautatiet eivät olleet joukkojen nopean siirtämisen tasalla, hyvin luultavasti ratsumiehet menivät rintamille ratsain.
Tennessee kuitenkin vallattiin etelälle. Tämän saivat aikaan Teksasin ratsumiehet. Teksasin rajoilla ei pitkään aikaan käyty juurikaan taisteluita, sillä vastakkain olivat entiset veljet, Meksikon rajallakin.
Näin oli mahdollista ratsumiesten siirtyä sieltä Tennesseehen. Teksasilla oli merkitys myös Etelän varustamisella elintarvikkein.

VIIVYTTELY ON VAKAVA SOTAPETOSRIKOs! Puolustaessaan sitä tietyt proffat osoittavat olevansa jälkikäteen orjuden puolella, etelävaltioiden puolella. Viivyttely antoi myös ulkosuurvalloille mahdollisuuden puuttua sotaan.

Britannia, sen kankaiden ja kiskojen markkinat olivat Pohjoisvaltioissa.
Kuitenkin, jos sota jatkuisi pitkään, nämä katsottaisiin menetetyiksi, ja etutilalle tulisi puuvillakuljetussten avaaminen ja konepuolella myös vahvan kilpailijan lyöminen. Briteillä oli kylä puuhaa muissakin maailman asioissa.

Napoleon III, hän lähetti joukkoja 1861 Meksikoon, ja sittemmin nostatti
keisariksi Itävallan arkkiherttuan eli kruununperillisen Maximilianin.
Tämä kuitenkin sitoi myös joukkoja Meksikoon. Itävallalle puolestaan tuli puuhaa Saksan asioissa.

Venäjä lähetti Pohjoisen tueksi eskaaderin itään ja toisen Kaliforniaan.
Oli otettu oppia Krimin sodasta, kun purjelaivasto oli jäänut saarroksiin Itä- ja Mustalle merelle, nyt voitaisiin käyttää valtamerten laajuutta ja tuulia. Vaan sota kuitenkin ennätti päättyä, ennenkuin laajenisi suurvaltojen sodaksi.

Sotavoimien varustaminen pohjoisessa, se noin 1½ ensimmäisenä vuotena oli kuin muinaisten ateenalaisten liturgiat. Rykmentit varustettiin matkaan yksityisin varoin, kuljetettiin rautateiden kuljetuspalveluksina,
muonitus hoidettiin farmareiden antamin elintarvikkein, hevoset luovutuksin, vain aseistaminen tapahtui valtion varikoista. Tämä oli hyvä järjestelmä vaiheessa, jossa sota piti viivyttelemättä saada käyntiin.
Joutilaita voimavarojahan oli, koska oli talouspula. Etelä ei kyennyt vetämään ihan yhtä nopeasti, ja varsinkaan siellä ei ollut uskottu
Pohjoisvalloista mitään tällaista. - Vrt. Suomi ennen suursotaa ja " ryssä".

Vierailija

Sikäli kuin pohjoisessakin oli liiallista itsevarmuutta, vuoden 1861 taisteluissa sitä kolhittiin. Etelän pojat ja heidän päällikönsä itse sotatoimissa olivat ihan niin kovia kuin väittivät olevansa. Opittiin myös, että puolustusasemien rakentaminen tuota railakasta väkeä vastaan oli hyvin tärkeätä, jopa jokaista siltaakin tuli varustaa ja puolustaa. Myös pääkaupungin puolustamiseen koottiin pääarmeijaan kuulumaton erillinen vahva varusväki ja tykistö. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse viivyttelystä, vaan välttämättömyyksien tunnustamisesta.

Viivyttely, se sai suuren roolin ja tuli pahaksi taudiksi 1862 keväästä, jolloin armeijaa oli jo laajennettu suuremmaksi, ja piti jo oll edellytykset hyökkäämiseen itse orjavaltioihin. Saavutettiin jo voittojakin. Farragut
nousi maihin New Orleansissa, se merkitsi myös laivausta odottaneiden melkoisten puuvuillavarastojen kaappaamista. Vastaan eteni kenraali Grant Vicksburgin lähelle. Ja syyskuussa voitti pääarmeijakin Leen, vaika ei ratkiasevasti, Antietamissa. Vaan eteneminen pysähtyi, viivyttelyn paha tauti oli tosiasia.

Viivyttelyyn liittyi myös juopottelu, sekä päälliköiden että miesten.
Erityisesti mainitaan juuri kenraali Grant. Viskiä saatiin varsinkin horjuvien valtioiden väen toimittamana. Entä Lincoln, kun hänelle valitettiin juopottelusta, kenraalienkin juopottelusta. Hän lähetti jokaiselle
heistä lahjaksi viskitynnyrin, niitä hyvää sellaista lie ollut saatavissa ihan Washingtonin läheltä. Viivyttely aiheutti myös mielialaan, että sota voitaisiinkin päättää sopien. Olivathan Pohjoisvaltiot jo saaneet lisäaluetta.
Kotiin, alkamaan toiminta pulaisen ajan jälkeen? Pula yhä jatkui.

Pohjalla oli se, että varustamistalouden järjestelmä ei enää ollenkaan vastannut laajenneen sodan olosuhteita. Kun oli annettava niiden, jotka olivat ansainneet eniten, siis parhaiden yritysten, rautateiden, pankkien. farmareiden, mitä halua kenelläkään oli toimia ja laajentaa taloutta.
Sodan tarpeet näyttivät olevan siviilien, koko talouden, tarpeita vastaan.
Tästä pulan kurjuudesta, eikö siitä ole ulospääsyä? Ja ne, joilla oli rahavaroja, ne oli kätketty Mobergin Maahanmuutajien vertauksen mukaan, patjan alle. Setelit, talletustodistuksent, mutta varsinkin kultarahat. Kultaraha, tai sen arvoon merkitty raha, se nousi arvoonsa. Ja sodalle se oli kuin Mobergin kirjassa patjaan talvilevolle asettunut kalkkarokäärme.

Vierailija

Antietamin taistelun jälkeen Lincolnin hallitus ryhtyi ratkaisuihin.
Ilmeisesti Lincoln sentään kykeni tekemään ja allekirjoittamaan hyvä päätökisä, jos ne perustuivat asiantunetukseen ja osattiin myös hyvin esitellä.

Ratkaisun avain oli setelistössä. Sitä oli tehtävä lisää, ennen muuta liittovaltion käyttövaroiksi. Valtion kautta tulviva raha, se panisi pyörät pyörimään, johtaisi pulasta nousuun. Liittovaltio käytti sotamenoihin, pääasiassa siis sodan jälkipuolella, neljä miljardia. Se oli teoreettisesti inflaatiota, ja käyttännössä dollarin avo myös laski. Se oli pakkolainaa, voimian siirtoa, passiivisesta taloudesta valtion kautta toimivaan talouteen.
Inflaatio ja valtion suuri rooli, siitäkään syystä proffat eivät halua kertoa sodan tästä puolesta mitään.

Tässä oli ratkaisu myös patjan kalkkarokäärmeen ongelmaan. Kun rahan arvo nyt laski, ja tuottivat nimenomaan liikkeellä oleva ja sijoitetut rahat, myös kätketyn rahan omistajille tuli kiire sijoittaa rahansa toimintaan.
Näin sijoittaminen kasvoi, talous muuttui kiihkeästikin nousevaksi.
Ja näin oli mahdollista myös täyttää armeijan ja laivaston tarpeet.
Liturgioiden tilalle ilmeisesti astui rahassa maksettu vero, ynnä kaluston, tarvikkeiden ja palvelujen, mm. liikenteen, ostaminen rahalla.
Näin kaikki talouden toimijat, Lännen farmareita myöten, kiinnostuivat sekä taloudesta ja omasta taloudestaan, että myös sodasta. Erotettiin
myös armeijan käytössä ooleva kalusto ynnä rintamaradat armeijan rautateiksi. Näin samalla yhtiöiden radat, kuten pankkien ja postien, olivat
yksityisomaisuutta, jonka rosvoaminen oli etelävaltiolaiseltakin rikos.

Verratkaapa tuohon Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton NEP-järjestelmää.
Yhdysvaltalaisessa toki lähdettiin nousuun siitä, mihin jokseenkin oli jo aiemmin päästy. NEP sen sijaan oli keino nousta äärimmäisestä pitkän sodan aiheuttamasta rappiosta.

Erinäisten radikaalien tärkeänä pitämä laki erittäin edullisten palstojen jakamisesta Länne maista. Se kuitenkin oli yhteydessä siihen, että
farmari nyt olisi kiinnostuneempi taloudestaan, tilansa hyvästä hoitamisesta. Laki toisaalta merkittsi myös täsykäänniötä republikaanien intiaanipolitiikassa. Tähän asti etelävaltiolaiset olivat kannattaneet valtaus- ja pakkotoimia, republikaanit vastustaneet. Nyt tämän lain toteutus riippui juuri intiaanien maiden valtaamisesta, mikä toteutuikin sodan jälkeen, tai siis uutena sotana. Tappiolle joutumassa olevat eteläläiset löysivät nyt intiaaneissa liittolaisen. Sodan mittasuhteita kuitenkin osoitti, että intiaanien hyökkäyksillä ei sen kulkuun ollut suurta vaikutusta.

Orjuus julistettiin lakkautettavaksi sen valtioissa alkaen 1.1.1863.
Luvattiin mustille myös palsta alaltaan puolet valkoisten Lännessä saamasta, ja muuli. Tätä lupausta ei täytetty. Päinvastoin pohjoisetkin halusivat saada puuvillavarastot käyttöönsä, ja mustat edelleenkin olivat työvoima puuvillan tuottamiseen.

Joukkoihin käytiin myös vaikuttamaan tavalla, joka muistuttaa poliittista työtä Puna-armeijassa. Peruvire sanomassa oli vahvasti uskonnollinen, syntisen elämän ja sitä seuraavan leväperäisyyden ja viivyttelyn kitkeminen. Myös tällä tavoin saatiin joukoissa aikaan muutos. Kenraali Grantillekin asetettiin ikioma herättäjä ja samalla pullon vahti.

Ja niin alettiin siirtyä voittoihin ja hyökkäykseen. Heinäkuun 3. päivä 1863 vallattiin Vicksburg, ja näin Texas tuli erotetuksi muusta etelästä, jossa alkoi nälkä. Seuraavan päivän päättyessä Lee oli kärsinyt Meadelle tappion Gettysburgissa. Silti sotaa kesti vielä 1865 kevääseen.

Vierailija

C'moon Arsekosh! On kulunut jo monta tuntia etkä ole vieläkään vastannut provokaatiooni. Teeskenteletkö kenties että sinulla on elämä? Ei voi olla - ethän muuten viitsisi copy_löpinä/paste_löpinä vaivautua tälle tälle palstalle liimautumaan. Kaikilla meillä on tietokirjoja tai ainakin mahdollisuus lukea niitä. Säästäisit meidät luennoiltasi.

Jos sinulla on näin paljon asiaa ja julistettavaa niin perusta ihmeessä oma weppisivusto; niinhän kaikki muutkin hörhöt tekevät, esim. ystävämme K. Sinenmaa.

Vierailija
IFEUN
Mikähän on tämän esitelmän tarkoitus?

Et ilmeisesti muista mitään koulussa oppimastasi virallisesta Yhdysvaltain historian tulkinnasta.

Ns. Tiedeyhteisön jakaman Virallisen Ehdottoman Virallisen Totuuden kukistaminen, sehän on tässäkin tarkoitus. Kuten näemme, kukaan ei sieltä tälläkään kertaa kuuluta, että onpas esitetty Suomessa uusi mielenkiintoinen tulkinta, ja että kannustus- ja apurahat vain odottavat virallista hakemustani.

Pidän yhteyttä useimmiten vain kerran vuorokaudessa, jolloin jaan sanomaani ynnä vastailen.

Eräs esimerkki niin kainosta Suomen Virallisesta tieteestä on sanavalinta
Amerikan SISÄLLISSOTA. Virallinen yhdysvaltalainenkin sanamuoto on
The American Civil War Amerikan KANSALAISSOTA.

Vierailija

Kuulepas ArKos-kuomaseni, kerronpa nyt sinulle jotain mitä et ehkä tiedä: kukaan ei jaksa lukea loputtomia luentojasi. Kuten itse sanoit, jaat sanomaasi. Minä en ainakaan tiedä mikä se sanoma on. Kaltaisesi julistaja on rasittavin ihmistyyppi, jonka tiedän. Riittää kun näen sinun olevan jonkun aiheen kimpussa, niin rullaan vain tekstiä alaspäin ja katson kuinka paha ripuli sinulla tällä kertaa on, ja mitä sinulle vastataan. Yleensä vastaat itse itsellesi jatkamalla samaa paasausta.

Tässäkään tapauksessa en ota kantaa itse kirjoitukseesi, koska en todellakaan jaksanut lukea sitä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että sinun kannattaisi perustaa omat sivut, kirjoittaa nettipäiväkirjaaa tai blogia tms. Epäilen näet vahvasti, että hyvin moni muukin minun lisäkseni sivuuttaa hengentuotteesi hymähtäen ja huokaisten. Lahjasi menevät hukkaan täällä.

Vierailija
IFEUN
Kuulepas ArKos-kuomaseni, kerronpa nyt sinulle jotain mitä et ehkä tiedä: kukaan ei jaksa lukea loputtomia luentojasi. Kuten itse sanoit, jaat sanomaasi. Minä en ainakaan tiedä mikä se sanoma on. Kaltaisesi julistaja on rasittavin ihmistyyppi, jonka tiedän. Riittää kun näen sinun olevan jonkun aiheen kimpussa, niin rullaan vain tekstiä alaspäin ja katson kuinka paha ripuli sinulla tällä kertaa on, ja mitä sinulle vastataan. Yleensä vastaat itse itsellesi jatkamalla samaa paasausta.

Tässäkään tapauksessa en ota kantaa itse kirjoitukseesi, koska en todellakaan jaksanut lukea sitä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että sinun kannattaisi perustaa omat sivut, kirjoittaa nettipäiväkirjaaa tai blogia tms. Epäilen näet vahvasti, että hyvin moni muukin minun lisäkseni sivuuttaa hengentuotteesi hymähtäen ja huokaisten. Lahjasi menevät hukkaan täällä.

Että siis palstan väki on kuin sikalauma, joka ei tarvitse HELMIÄ?

Unelias, lihava, sohvaperunain hyvinvointi, joka tuhoaa kaiken älyn, uuden etsimisen oppimisen halun. Jo mainittu, että suomenruotsalaisuus on muuttunut terävästä kärjestä, pääkaungin terästä, tympeäksi kokoomuslaistakin pahemmaksi vanhoillisuudeksi. Vihreiden Heidi avasi kampanjan, ja nyt nähtin myös vihreiden kokoomustakin tympeämpi vanhoillisuus. Heidi haluaa olla Suomen Puolustusvoima. Avasi jo vanhan tutun uhkakuvankin, ei enää ydinvoimalat Pietarin lähellä, vaan Venäjän mahdollinen hyökkäys. Taistolaisuuden, änkyrävasemmistolaisuuden
muutos, muutos kokooomuksenkin ohittavaksi tympeäksi vanhoillsuudeksi. Viralline Vasemmistolöiitot oppsiitiossa kokoomuksen kaveri, ja SAS puhumassa mm. terrorismin uhkista, nääs pienen ihmisen ja ympäristön asialla, kuten nuo vanhoilliset tympeät vihreät. Ääveiden
SKP innokkaana kermaduunarien asialla paperialan viime selkkauksessa.
Noissa puitteissa Vanhas-Matti ja Tarja-täti ovat ihan radikaaleja, ja Tarja-tätiä on semmoiseksi myös haukuttu. Ja tämän kaiken kukkona kokoomus kuin Brezhnevin ajoilta; Jari Tervo piirsikin Uutisvuodossa sen tunnukseksi T-paitaan sirpin ja vasaran.

Minä kyllä olen jo kauan sitten sanonut täällä, että Suomessa, kuten ennen Sodomassa, löytyy hyvin vähän vanhurskaita. Ja niinpä, jos perustaisin kotisivuston, sitä ei lukisi kukaan. Kirjan suhteen puolestaan, ei kukaan ole tarjoutunut kustantamaan. Täällä sanomani leviää edes hiukan. Joku lukee kiukkuisen äkeänä, toinen hiljaisen iloisena. Jotkut kuitenkin täällä lukevat, päinvastoin kuin sinä, tai kuin väität. Ja kyllä sinäkin edes osan luet.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat