Jupiter kääpiötähtenä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On arveltu että jos Jupiterilla olisi n. 100 kertaa enemmän massaa, se olisi tähti.

Millaisissa olosuhteissa Jupiter olisi aurinkokunnan syntyvaiheessa voinut saada tarvittavan massan. Olisiko aurinkokuntamme kokonaismassan pitänyt olla nykyistä reilusti suurempi, jolloin myös itse Aurinko olisi suurempi.

Jos oletetaan nykyisenkokoinen Aurinko, ja Jupiterin paikalle sitä 100 kertaa massiivisempi kääpiötähti, niin olisivatko tällaisessa aurinkokunnassa planeettojen radat stabiileja. Voisiko esim. Maa kiertää Aurinkoa nykyisellä paikallaan. Jos voisi, niin kilpailisikohan Jupiter jo yötaivaallamme kirkkaudesta täysikuun kanssa.

Kommentit (6)

Vierailija

Jos Jupiterin massa olisi satakertainen, siinä todellakin olisi tarpeeksi tavaraa tähdelle.

Nykymääritelmien mukaan jotta jotakin kaasumötikkää voisi kutsua tähdeksi, siinä pitää tapahtua fuusiota ja minimimassa tälle on luokkaa 0.08Msol(Msol on Auringon massa) joten massaa Aurinkokunnalla ainakin riittää useammalle tähdelle, jopa kahdelle tai ehkäpä kolmellekin (rakenteeltaan) Auringonkaltaiselle sellaiselle.

Tähdillähän on tapana lähteä muodostumaan avaruudessa lilluvista kaasupilvistä jotka jonkin ulkoisen vaikutuksen("läheisen" supernovan shokkirintama tms.) seurauksena lähtevät luhistumaan. Auringon tapauksessa massa lähti syystä tai toisesta luhistumaan pääasiassa yhteen pisteeseen mutta tämä on enemmänkin poikkeus kuin sääntö tähtienmuodostuksessa sillä havaintojen perusteella kaksoistähdet ovat melko lailla Auringon kaltaisia yksineläjiä yleisempiä taivaalla.

Tarkkoja syitä en osaa varmuudella sanoa olosuhteista jotka johtavat kaksi- tai useampikomponenttisen tähtijärjestelmän syntymiseen mutta näin lonkalta uskaltanen arvata että mitä suurempia kaasupilven sisäiset tiheysvaihtelut ovat, sitä helpommin muodostuu useampia kuin yksittäisiä suuria luhistumispisteitä ja kaksoistähtijärjestelmiä syntyy helpommin.

Jos Jupiterin etäisyydellä olisi 100 kertaa Jupiterin massainen kappale "kiertämässä" Aurinkoa, niiden muodostaman kaksoistähtisysteemin massakeskipiste olisi noin puolentoista astronomisen yksikön(1 astronominen yksikkö on noin Maan keskietäisyys Auringosta) päässä Auringosta mikäli nyt oikein ulkomuisista pyöritin. Taivaanmekaniikasta ei vielä ole minulla kovin vankkoja pohjatietoja mutta vähän epäilyttää pystyisikö maankaltainen planeetta tai ylipäätään mikään planeetta oleskelemaan näiden välissä. Ainakin jossakin todella kaukana molemmista ehkä voisi olla planeettoja stabiileilla kiertoradoilla kaksoistähtijärjestelmän ympärillä mutta ainakin allekirjoittanutta epäilyttää voisiko moisilla etäisyyksillä elämää enää olla.

Tähdille on havaittu ns. massa-luminositettirelaatio jonka avulla voi muistaakseni määrittää tähden luminositeetin(kirkkaudentapainen juttu mutta joka ei vielä ota huomioon etäisyyttä kohteeseen) kunhan vain sen massa tiedetään ja on olemassa joku vertailukohde. Maan kohdalla tätä kaavaa ((L/M^3.8)=~vakio) pyörittämällä käyttäen Aurinkoa vertailukohteena ja vielä muuttamalla luminositeetti vuontiheydeksi(kirkkausjuttu jollain tietyllä etäisyydellä) kun Maa kököttää tavallisella paikallaan ja ÜberJupiter on oppositiossa saadaan että ÜberJupiterin vuontiheys on noin tuhatkertainen täydenkuun vuontiheyteen verrattuna. Jos magnitudeista tykkäät, ero on noin 7 magnitudia. Siis jos Kuun magnitudi on -12.6, on ÜberJupiterin magnitudi n. -20. Heitetään vielä yhdeksi referenssipisteeksi Auringon magnitudi eli -26.8. Ja selvennykseksi vielä mainittakoon että magnitudijärjestelmässä pienempi arvo tarkoittaa kirkkaampaa kohdetta. Aika kirkkaasti siis Kuun hakkaa ÜberJupiterimme.

Osa näistä laskuista ja siten niistä tehdyt päätelmätkin olivat vähän pikapikaa väännettyjä joten täyteen takuuseen en niiden luotettavuudesta mene. Korjatkoon joku jos jaksaa.

Vierailija
Allu
Tähdille on havaittu ns. massa-luminositettirelaatio jonka avulla voi muistaakseni määrittää tähden luminositeetin(kirkkaudentapainen juttu mutta joka ei vielä ota huomioon etäisyyttä kohteeseen) kunhan vain sen massa tiedetään ja on olemassa joku vertailukohde. Maan kohdalla tätä kaavaa ((L/M^3.=~vakio) pyörittämällä käyttäen Aurinkoa vertailukohteena ja vielä muuttamalla luminositeetti vuontiheydeksi(kirkkausjuttu jollain tietyllä etäisyydellä) kun Maa kököttää tavallisella paikallaan ja ÜberJupiter on oppositiossa saadaan että ÜberJupiterin vuontiheys on noin tuhatkertainen täydenkuun vuontiheyteen verrattuna. Jos magnitudeista tykkäät, ero on noin 7 magnitudia. Siis jos Kuun magnitudi on -12.6, on ÜberJupiterin magnitudi n. -20. Heitetään vielä yhdeksi referenssipisteeksi Auringon magnitudi eli -26.8. Ja selvennykseksi vielä mainittakoon että magnitudijärjestelmässä pienempi arvo tarkoittaa kirkkaampaa kohdetta. Aika kirkkaasti siis Kuun hakkaa ÜberJupiterimme.

Vieläköhän yötaivas näyttäisi mustalta tuo -20 maginitudin Jupiter taivaalla. Jos ei niin mikä mahtaisi olla taivaan väri, kun Jupiter ilmeisesti olisi kääpiötähtenä punainen. Keltaisen auringon valostahan ilmakehä heijastaa parhaiten sinistä valoa.

Vierailija

Vieläköhän yötaivas näyttäisi mustalta tuo -20 maginitudin Jupiter taivaalla. Jos ei niin mikä mahtaisi olla taivaan väri, kun Jupiter ilmeisesti olisi kääpiötähtenä punainen. Keltaisen auringon valostahan ilmakehä heijastaa parhaiten sinistä valoa.

Taitaa joo olla sieltä punaisemmasta päästä tuollainen ÜberJupiter mutta valonsironnan hienouksista tiedän sen verran vähän etten osaa varmuudella sanoa minkäväriseksi taivas menisi moisen vaikutuksesta. Äkkiseltään ajateltuna varmaankin tietty vähän punaisemmaksi menisi ja muiden tähtienkatselu voisi olla vähän vaivalloista moisen möllin lojuessa taivaalla valosaastetta tuomassa.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä4706
Liittynyt26.3.2005
Heppu
On arveltu että jos Jupiterilla olisi n. 100 kertaa enemmän massaa, se olisi tähti.

Millaisissa olosuhteissa Jupiter olisi aurinkokunnan syntyvaiheessa voinut saada tarvittavan massan. Olisiko aurinkokuntamme kokonaismassan pitänyt olla nykyistä reilusti suurempi, jolloin myös itse Aurinko olisi suurempi.

Jos oletetaan nykyisenkokoinen Aurinko, ja Jupiterin paikalle sitä 100 kertaa massiivisempi kääpiötähti, niin olisivatko tällaisessa aurinkokunnassa planeettojen radat stabiileja. Voisiko esim. Maa kiertää Aurinkoa nykyisellä paikallaan. Jos voisi, niin kilpailisikohan Jupiter jo yötaivaallamme kirkkaudesta täysikuun kanssa.

Niin alaraja fuusiotähdelle on noin 75 Jupiteria. Muistettakoon että nykyisessä aurinkokunnassa on 99,97 % massasta auringossa.

Kaksois (ja useamoi) -tähtisysyteemeissä muodostuvat stabiilit planeettaradat lähes mahdottomiksi. Joka tapauksessa on selvää, että sellaista pitkää stabiilisuuden jaksoa, jota elämän syntyminen edellyttäisi tuskin kaksoissysteemeissä on.

Vierailija
Lentotaidoton
Heppu
On arveltu että jos Jupiterilla olisi n. 100 kertaa enemmän massaa, se olisi tähti.

Millaisissa olosuhteissa Jupiter olisi aurinkokunnan syntyvaiheessa voinut saada tarvittavan massan. Olisiko aurinkokuntamme kokonaismassan pitänyt olla nykyistä reilusti suurempi, jolloin myös itse Aurinko olisi suurempi.

Jos oletetaan nykyisenkokoinen Aurinko, ja Jupiterin paikalle sitä 100 kertaa massiivisempi kääpiötähti, niin olisivatko tällaisessa aurinkokunnassa planeettojen radat stabiileja. Voisiko esim. Maa kiertää Aurinkoa nykyisellä paikallaan. Jos voisi, niin kilpailisikohan Jupiter jo yötaivaallamme kirkkaudesta täysikuun kanssa.




Niin alaraja fuusiotähdelle on noin 75 Jupiteria. Muistettakoon että nykyisessä aurinkokunnassa on 99,97 % massasta auringossa.

Kaksois (ja useamoi) -tähtisysyteemeissä muodostuvat stabiilit planeettaradat lähes mahdottomiksi. Joka tapauksessa on selvää, että sellaista pitkää stabiilisuuden jaksoa, jota elämän syntyminen edellyttäisi tuskin kaksoissysteemeissä on.

Jupiterin massa on siis noin tuhannesosa auringon massasta.

Jupiter is more than twice as massive as all the other planets combined (318 times Earth).
mass: 1.900e27 kg

Our Sun is a normal main-sequence G2 star, one of more than 100 billion stars in our galaxy.
mass: 1.989e30 kg

Allu kirjoitti: ”Nykymääritelmien mukaan jotta jotakin kaasumötikkää voisi kutsua tähdeksi, siinä pitää tapahtua fuusiota ja minimimassa tälle on luokkaa 0.08Msol (Msol on Auringon massa). ...”

Tämä alaraja pitää kyllä paikkansa teoriassa, mutta yläraja jossa tähti halkeaa kahdeksi tähdeksi on epävarmempi.

Sekä Jupiter että aurinko koostuvat valtaosiltaan vedystä ja heliumista. Arvellaan että alunperin Jupiterin ja Auringon koostumus on ollut sumankaltainen, vedyn ja heliumin suhteen. U-kirjan mukaan Jupiter oli alkuaikoina pieni tähti, joka ilmeisesti sai energiansa supistustapahtumasta. Ja Jupiter säteilee edelleen enemmän energiaa kuin mitä se ottaa vastaan auringosta, mikä myöskin mainitaan Urantia-kirjassa.

Näistä massoista jolloin tähdessä ei synny fuusiota tai iso tähti jakaantuu kahdeksi tähdeksi oli puhetta ketjussa Selviääkö E. Carinaen kumppani sen räjähdyksestä? sekä Urantia-kirjasta joka myöskin mainitsee näitä rajoja.

Mutta huomasitteko että mainittiin että Eta Carinae heittä ulos materiaa ekvaattorin kohdalla näitten suurten kaasumaisten tähtimöykkyjen keskivälissä?

Sentrifugaalisvoiman aikaansaamat planeetat on U-kirjan mukaan yksi mekanismi joka synnyttää planeettoja. Nämä planeetat jäisi ilmeiset Eta Carinaen tapauksessa kiertämään kahden suuren tähden kesivälissä. Eli toinen auringosta valaisisi syntyneitten planeettojen eteläpuolta ja toinen pohjoispuolta, jatkuvasti!

Teidän keskusteluissa tällaista mahdollisuutta ei ilmeisesti olla huomioitu, vaan te lähdette siitä että planeetta pitää kiertää molempien tähtien ulkopuolella?

Previous models of such bipolar flows predict a dense disk surrounding the star which funnels the ejected material out of the poles of the system. In Eta Carinae, however, high velocity material is spraying out in the same plane as the hypothetical disk, which is supposed to be channeling the flow.

http://www.seds.org/messier/xtra/ngc/etacar.html

Vierailija

Jupiterin massa 317 Maan massaa, se lie varma. Vaan liittyen itsensä laitostieteen vetovoimasotkuihin, mikä onkaan Auringon massa? Ylin
arvo, siltä perustalta, että Auringon tiheys on lähes Maan, 5.4 kg/dm^3,
miljoona Maan massaa. Täällä kypäräpääpappien väittämä, että vain
334 000 Maan massaa, tiheys siis 1.8. Tämähän johtaa heti ihan erilaiseen fuusioteoriaankin. Kolminkertainen massa toiseen verrattuna, se on jo pikku jättiläinen, elinikä visiin tippuisi jo sadanteen osaan. Tai
pidettäessä suurempaa normaalina, kolmasosan kaveri on jo kääpiö, joka
elää kymmeniä miljardeja vuosia. Aurinkojen elinkä muuten tiedetään avaruuden tähtijakauman perusteella, tai luullaan tiedettävän.

Fuusion edellyttämästä tilastakin kaksi teoriaa. Toisen mukaan on olemassa fuusiolle välttämätön vakilämpötila, ja edelleen tähden omasta vakilämpötiölasta seruaa sen fuusion nopeus. Auringon lämpötila 15 miljoonaa astetta. Toisen käsityksen, myös minun, fuusioon tarvittava lämpötila tulee sähköpurkauksista raskaiden aineiden kehän rajapinnassa.
Täten vaikkapa Auringolle riittää peruslämpötilaksi 6.5 miljoonaa astetta.
Aurinko 15 miljoonan peruslämpötilassa räjähtäisi. Toisaalta fuusiolle
ei olekaan jyrkkää vakimassarajaa, tai se siis on huomattavan alhaalla.
Maan sisälämmönkin peruslähde on fuusio, tosin sen tuotto on vain prosentin luokkaa Auringosta saapuvasta. Jupiter havaitusti tuottaa enemmän lämpöä itse kuin saa Auringosta, tosin tämä pinta-alaa kohti
lie vain 1/16 Maan pintaan tulevasta. MYÖS JUPITER ON TÄHTI, JOPA MAA ON SISÄLTÄ HYVIN PIENI TÄHTI, SEN TÄHTIOSAN LÄPIMITTA VAIN
SADAN KILOMETRIN LUOKKAA. Ruskeisiin kääpiöiden luokassa tähtimassa sisällä on vain osa massasta.

Auringon säteilypaine torjuu kaasuja ja pölyjä vain Marsin Ja Jupiterin väliselle alueelle saakka. Siten erittäin luultavasti ulkoplaneetat ovat kasvaneet kokoonsa aurinkokuntamme synnystä kuluneiden miljardien vuosien aikana. Ja mikään ei estä kasvamasta niitä edellenkään.
Eli mm. Jupiter kasvanee yhä suuremmaksi ruskeaksi kääpiöksi, ja voi lopulta muuttua punaiseksi kääpiöksi jne. Eli piilevänä aurinkokuntamme sisältää kaksoistähtijärjestelmänkin elementit eli alkeet.

Jos ja kun Maakin on sisältä pieni tähti, josta osa massaa on joskus lentänyt avaruuteen, se ei annakaan luultua tarkka kuvaa aurinkokunnan iästä. Varmasti Auringon ikä on ainakin ilmoitetut 5 miljardia vuotta, vaan voi se olla enemmänkin.

Uusimmat

Suosituimmat