Kiinan esiinmarssi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kiina on ehkä maailman vanhin ihmiskulttuuri. Tämän takia Kiinalle ja Kiinalaiselle kulttuurille ehkä kaikkien ominaisinta onkin nimenomaan jatkuvuus Itse en tottapuhuen oikein usko, että Kiinalle tai Kiinalaisille olisi ominaista mikään muu "ideologia" Sen takia ehkä länsimaisten analyytikkojen onkin aina sangen vaikeaa käsittää heitä

Kiina on elänyt vuosituhansia käytännöllisesti katsoen eristettynä muusta maailmasta. Sen takia he aikanaan kutsuivatkin itseään "keskustan valtakunnaksi" Se ei ollut rasistinen ja muita vihaava nimitys, vaan vain vallitsevien tosiasioiden ilmaus. Kiinalainen järjestelmä oli pitkän aikaa omalla laillaan "fasistinen" koska siinä keisarilla oli KAIKKI valta! Keisarin valtaa lujittivat virkamiehet, jotka toimivat hänen oikeana kätenään koko valtakunnassa, ja käytännöllisesti katsoen määräsivät KAIKESTA! Kiinan perinteisiä vitsauksia olivat siis nationalistinen ylimielisyys ja korruptoitunut, kaikkea kuristava virkavalta. Välillä järjestelmä romahti, ja kapinat ja jopa kansainvaellukset seurasivat toinen toistaan. Ennen Eurooppalaisten tuloa ei kuitenkaan ollut mitään niin voimakasta, että se toden teolla olisi voinut PAKOTTAA Kiinaa heräämään syvästä horroksestaan. Tämä kaikki muuttui Britannian alettua salakuljettaa heroiinia Kiinaan, mikä lopulta johti näiden kahden maiden väliseen sotaan, jonka Kiina nöyryyttävästi hävisi vuonna 1842

Kiina menetti tuosta hetkestä lähtien lopullisesti asemansa "idän keskuksena" Siitä tuli syrjäytetty, entinen suurvalta, joskin maan hajoamisprosessi mitä ilmeisemmin oli alkanut jo ennen sitä.

Kiinan oli sopeuduttava maailmaan, jossa se enää ei ollut maailman keskus. Tämä oli ERITTÄIN vaikeaa, koska luonteeltaan Kiina on aina ollut virkamiesvaltainen, diktattuurinen, ja muita kohtaan suorastaan ylimielisen rasistinen valtio. Vuoden 1900 epäonnistuneen "boksarikapinan" jälkeen Kiina melkein aiottiin jakaa muiden suurvaltojen kesken, mutta pääosin Yhdysvaltain voimakas väliintulo(omien taloudellisten intressiensä takia)esti tapahtuman. Kiina sai säilyttää sen, mitä sen hatarasta itsenäisyydestä vielä oli jäljellä, mikä ei tosin ollut paljon:

http://www.biologydaily.com/biology/upl ... artoon.jpg

http://regentsprep.org/Regents/global/t ... heres2.jpg

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota 14-vuotta myöhemmin. Se lisäsi uuden nousevan vallan Japanin merkitystä merkittävästi, koska se heikensi sen pääkilpailijoita Venäjää, Saksaa ja Britanniaa alueella. Itseasiassa sodan jälkeen sekä Saksa että Venäjä putosivat lopullisesti pois pelistä, joten jäljelle jäivät käytännössä vain Ranska ja Britannia.

Japanin laajenemista Kiinaan on pidetty raakalaismaisena barbariana, mutta oleellisesti se ei eronnut Brittien toimista 1800-luvulla. Yhdysvallat kuitenkin(taas jälleen kerran)sekaantui tapahtumien kulkuun. Amerikkalaiset näin ollen pelastivat Kiinan itseasiassa KAHDESTI! Kummallakin kerralla(vuosia ennen Pearl Harboria)Amerikan ulkopolitiikassa voi tavata esi-imperialistisia piirteitä;sekaantuminen sinnikkäästi omilla sotavoimilla muiden maiden(Kiina Japani jne...)asioihin omien taloudellisten etujensa pökittämiseksi. Kummallakin kerralla Amerikan motiivi pelastaa Kiina oli sama;omat taloudelliset intressit k.o alueella. Aluksi Amerikkalaiset omilla tyynenmeren sotavoimillaan uhkailemalla onnistuivat saamaan jo muutenkin keskenään eripuraiset Euroopan vallat ja Japanin konseksukseen Kiinan politiikasta;Kiinaa ei jaettaisi siirtomaihin, vaan maassa olisi voimassa niin sanotusti "avoimien ovien päivät" kaikille osapuolille(harjoittaa kauppaa) Japanin laajeneminen 1930-luvulla uhkasi vakavasti "avoimia ovia" minkä takia USA alkoi mm avustaa Kiinaa taloudellisesti ja sotilaallisesti Japania vastaan. Rooselvelt tiesi kyllä hyvin, ettei Japani pärjäsi mahdollisessa sodassa USA:lle, ja että sota itseasiassa nostaisi Amerikan ainakin tilapäiväisesti silloisesta talouskurimuksestaan. Ja näin hän uhrasi käytännöllisesti katsoen hänen noin 3000-miehen vahvuisen tyynenmeren laivastonsa saadakseen tämän sodan aikaan(USA:ssa Presidentti ei vielä tuolloin voinut julistaa sotaa ilman kongressin hyväksyntää)

Kiina sai siis Amerikasta mahtavan luotonantajan. Ja pitkällä tähtäimellä Peral Harbor toi USA:lle enemmän hyötyä kuin haittaa. Japani oli sille aivan liian heikko ja lisäksi fanaattisen mielikuvitukseton vastustaja. Atomipommien ja Neuvostoliiton sodanjulistuksen jälkeen olikin sodan lopputulos lopullisesti selvä, ja Japani antautuikin jo parin päivän päästä.

Kiinan tämän jälkeinen nelivuotinen sisällis-sota vaikuttaakin itseasiassa olleen Kiinan kansan taistelua USA:n asettamaa nukkehallitusta vastaan, joka lopulta joutui pakenemaan Taiwaniin vuonna 1949. Tästä lähtien Amerikka on pääosin suhtautunut "Kommunisti Kiinaan" vihamielisesti Kiinalle kommunismi vaikuttaa olleen ensi-sijaisesti väline kohti itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen lännestä sodan päätyttyä. Niin Kiinan ulko kuin sisäpolitiikkakin täytyy nimen omaan nähdä TÄSSÄ valossa vuoden 1949 jälkeen!

Kiinalaisia perinteisiä arvoja ovat aina olleet vakaus ja perinteiden kunnioittaminen. Mutta ennen vanhaan Kiinalaiset nimen omaan TAKERTUIVAT omiin perinteisiinsä, eivätkä kyenneet hyödyntämään eivätkä uusimaan muinaisia viisauksiaan ja elämänoppejaan.

Kylmän sodan aikana Kiina vaikuttaa pääosin olleen USA:n ja Neuvostoliiton välinen pelinappula. Suhteet Neuvostoliittoon vaikuttavat erityisesti heikentyneen Hrutsevin aikana, koska Neuvostoliiton politiikka itseasiassa oli DOMINOIDA muita kommunistivaltioita, eikä tehdä yhteistyötä niiden kanssa! Tämän takia Kiina aloitti epävakaan tasapainottelemisen idän ja lännen välillä, joka itseasiassa onnistui sangen hyvin. Tämä lienee osatekijänä saanut USA:n vetämään joukkonsa Vietnamista. Kiina suhteet USA:n ja USSR:n olivatkin aina 1960 luvulta sangen ristiriitaisia. Kiina oli kommunistinen maa, muttei USSR:n talutusnuorassa. Venäläiset eivät ennen Gorbatsovin valtakautta ainakaan teoriassa hyväksyneet minkään kommunistimaan "itsenäisyyttä" sen enempää Kiinan kuin Jugoslaviankaan. Tämän takia Kiina ja Neuvostoliitto päätyivätkin melkein ilmivihollisiksi aina 1960 1990 luvulle asti. Kiina ja USA tekivät mm salaisia puolutus-sopimuksia, ja Kiina varautui iskemään Siperiaan ballistisin ydinkärjin mahdollisen kriisin sattuessa.

Tämä lienee osittain kyllä ollut yksi tekijä, joka lopulta ajoi Neuvostoliiton vararikkoon 1980-luvulla. Kun Rreagan aloitti kuuluisan "tähtien sotansa" ja varustelukierteensä Neuvostoliiton kanssa vuonna 1983, oli maa käytännöllisesti katsoen jo polvillaan johtuen sekä stalinistisestä komentotaloudesta sekä agressiivisen ulkpolitiikan vaatimista kovista sotilasmenoista, eivätkä huonot suhteet Kiinan kanssa ainakaan auttaneet tätä kehitystä.

Kiinan omat sisäiset levottomuudet 1980-luvun lopussa eivät vaikuta olleen mikään spontaani kansan kapina. Täytyy muistaa, että vielä 1980-luvulla Kiina oli hyvin alkeellinen maatalousmaa. Pienen opiskelijaeliitin mielenilmaukset pääkaupungissa eivät siis ehkä olleet kansan varsinainen tahto. Useat puolueettomat asiantuntijat ovatkin todenneet, että tuon ajan niin saottu "opiskelijaliike" oli sekava, että sillä ei ollut kansan tukea päinvastoin kuin Puolan niin sanotulla "solidaarisuusliikkeellä" ja että se mahdollisesti jopa oli lännen agitoima. Kun mellakat lopulta yltyivät kestämättömiksi, ne jouduttiin tukahduttamaan raalla väkivallalla. Länsimaiden yllätykseksi ne eivät saaneet laajaa tukea maaseudulta(jossa vielä tuolloin asui noin 90% asukkaista) koska jos kapinan olisi ALUNPERIN pitänyt onnistua, olisi sen NIMEN OMAAN pitänyt alkaa maaseudulta(niinkuin alkuperäinen kommunistikapina) eikä pääkaupungin eliittiopiskelijoiden keskuudesta. Kiinalaiset vaikuttavatkin aina olleen hyvin käytännöllisiä, eivätkä omaa länsimaista "idealismia" Mitä pienen, maksimissaan noin 10% kapina olisi hyödyttänyt hädin tuskin köyhyysrajalla elävää suurta 50-90% enemmistö? Sanalla sanoen ei mitenkään! Demokratialla ei ollut paljon virkaa maassa, jonka infrastruktuuri oli vielä lapsen kengissään, ja lapset hädin tuskin saivat syödä kyllikseen. Tämän takia Kiina ei romahtanut samalla lailla kuin Neuvostoliitto, joka olikin erityisen julma ja laaja Stalinistinen diktatuuri aina Gorbatsovin uudistuksiin saakka 1980-luvulla.

Mutta on ongelmia Kiinallakin. Sen johdon pakkomielle Taiwaniin alkoi 1990-luvulla. Syyt tähän ovat hämärän peitossa. Kiinan talous oli vielä 1990-luvulla kuralla, eikä sillä ollut mitenkään varaa modernisoida edes pientä osaa laivastostaan, eikä mitenkään pärjätä USA:n ja Taiwanin yhdistyneille voimille. Siitä huolimatta konflikti, johon USA tyynenmeren laivastollaan sekaantui tapahtui, ja Kiina joutui nöyryyttävästi perääntymään vuonna 1996. Ilmeisesti se antoi maan johdolle terveen näpäytyksen todellisuuteen, joten siitä saattoi pitkällä tähtäimellä olla enemmänkin hyötyä kuin haittaa.

1990-luvulla Kiina nousu näytti lievästi sanoen epätodennäköiseltä, ja sitä se toden teolla olikin. Nousulle ei yksinkertaisesti ollut minkäänlaisia edellytyksiä! Ei sen enempää taloudellisia kuin henkisiäkään. Tilanne kuitenkin muuttui rajusti tultaessa vuosituhanne vaihteeseen. Yhtenä syynä lienee yksinkertaisesti niin sanottu "globalisaatio" ilmiö. Kiinan oli nyt helpompi alkaa saada länsimaisia aseita käsiinsä. Tieto mm tietoverkkoja pitkin siirtyi paljon nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. 1980-luku oli vielä ollut suhteellisen suljettujen kansallisvaltioiden aikaa, jolloin koko maailma vielä eli suhteellisen "suljetussa järjestelmässä" Rautaesiripun lisäksi myös länsi oli sangen suljettu ulkomaailta, ja esim siirtolaisuus ja informaation liikkuminen olivat sangen tiukasti rajoitettuja. Kun tämä niin sanottu "suljettu" järjestelmä alkoi murtua 1990-2000 luvulla, koitti Kiinan aika. Sillä oli kylliksi vakaa talous voidakseen kustantaa modernin teknologian hankinta mm Israelista. Itse uskon, että Kiinan asevoimien kasvun PÄÄSYY on nimen omaan tämä "easy acsess" uuteen teknologiaan. Tietenkin myös Kiinan talous kasvoi samaan aikaan. Amerikkalaiset vaikuttavat aloittaneen mittavan Kiina kaupan nimen omaan Clintonin valtakaudella 1990-luvulla. Syynä lienee rauhanomaisen Clintonin visio ja usko siihen, että Kiina olisi mahdollista muuttaa niin sanotusti "sisältäpäin" Neuvostoliiton hajoaminen oli saanut Amerikkalaiset uskomaan, että kaikki kommunistiset diktatuurit ajanmyötä kaatuisivat itsestään vapaan markkinatalouden ja demokratian seurauksesta, koska olihan ennen niin mahtava Neuvostoliittokin kaatunut käytännöllisesti katsoen ilman laukauksen laukausta!

Tämä teoria piti pääosin paikkansa. Kiina alkoi toden teolla muuttua niin sanotun "uusliberalismin" vaikutuksesta 1990 ja 2000-luvulla. Muutos ei vaikuta olleen vain taloudellinen. Kiinalaiset tulivat tietoisiksi siitä, että he olivat osa niin sanottua "globaalia maailmaa" Vähän niinkuin kotka, joka pienen harjoittelun jälkeen oppii lopulta liittämään.

Kiinalainen "kapitalismi" vaikuttaa luonteeltaan hyvin sieluttomalta. Se on sosialistisen komentalouden ja länsimaisen "uusliberalismin" sekoitus. Järjestelmä, jolle lopputulos on keinoja tärkeämpää. Kommunismista on kuitenkin hyvin vaikea luopua, koska se on todella ainoa järjestelmä, jonka Kiinan KANSA on valinnut itsenäisesti kuuntelematta sen enempää virkamiehiään kuin vieraiden valtioidenkaan johtoa! Tämän takia Kommunismi Kiinassa on käytännöllisesti katsoen "pyhä" Kommunistisen puolueen aiemmat synnit(kunhan se ei tee uusia)annetaan anteeksi, ja suvaitaan myös se, että välttämättömät kapitalistiset uudistukset tehdään niin sanotun "kommunismin" varjolla.

Kiinalainen järjestelmä ja ajattelutapa on hyvin erillainen länsimaisesta, mutta erityisesti suhteita on ryvettänyt pahamainen Iraqin sota, sekä USA:n sen jälkeinen ulkopolitiikka. Kiinalle Iraqin sota oli niin SELVÄ viesti, ettei sitä voinut kerta kaikkiaan jättää huomioimatta! Ulkopoliittisesti se merkitsee nyt uutta "kylmää sotaa" USA:n ja Kiinan välillä. Katkeruus ja viha ehkä kummallakin puolella atlantia kasvaa, mutta sille on olemassa syynsä! Kiina ei tule ikinä olemaan osa Amerikkalaista "uutta maailmanjärjestystä" Maalla on ensinnäkin HYVIN huonot kokemukset vieraista imperiumeista! Nyt konflikti Kiinan ja Amerikan kanssa on lähes väistämätön, eikä pelinappunala ole enää vain Taiwan! Kiina kuitenkin tarvitsee tässä konfliktissa väistämättä kumppaneita. Venäjä on ehkä niistä tärkein. Sekä Kiina että Venäjä ovat viimeaikoina suuresti modernisoineet armeijoitaan, eivätk' varmasti Kiinalaiset ole ainoita, jotka käyttävät nykyistä "Globalisaatiota" hyväkseen tiedon varastamiseen mm USA:sta. Tarkoituksena on epäilemättä luoda USA:n vastainen blokki. Kiinan ja Venäjän välillä on tosin yhä edelleen rajaerimielisyyksiä, mutta onko niillä todella mitään merkitystä Kiinalle? Nykyinen Venäjä on aivan liian heikko voidakseen enää uhata Kiinaa. Sillä ei ole juuri muita poliittisia liittolaisia, se on yhä taloudellisesti sekä poliittisesti heikko, sekä suhteellisen eristetty(eristäytynyt) ulkomaailmasta. Mukaan tulevat myös USA:n ja Venäjän lisääntyvä nokankoputtelu milloin mistäkin, sekä Venäjän heikko väestökehitys ja kaukasuksen alati pahenevat konfliktit.

Kiinalle Venäjä tosin on korvaamaton monestakin syystä. Se on hyvä energian lähde näinä epävakaina aikoina, minkä lisäksi se on erittäin tärkeä moderneitten aseiten varasto ja myymälä Kiinalle. Näillä aseilla Kiina ei ehkä vielä voi tarjota Amerikalle tasaveroista vastusta, mutta onko sen nyt aivan pakkokaan? Jo lähelle USA:n tyynenmeren laivastoa ja ydiniskukykyä yltävä voima asettaa päättäjille Washigtonissa aika ison kysymysmerkin Kiinalle ei enää voi ryttyillä tai uhitella kuin jollekin pienemmälle pojalle leikkikentällä. Ja mitä taas tulee Ronad Reaganin tähtien sota sekoiluun...no, sanokaamme vain, että vanhat keinot eivät enää pure! Amerikkalaisten täytyy myös kyetä TODISTAMAAN että he kykenevät ampumaan luotia toisella luodilla, pelkät isot puheet eivät enää pelästytä ketään. Lisäksi mukaan tulevat maan omat poliittiset ja taloudelliset vaikeudet, sekä jatkuvasti pahenevat suhteet mm Iraniin.

Kiinalle USA:n murskaaminen on välttämätöntä, mikäli maa ylipäätänsä haluaa säilyä itsenäisenä ja riippumattomana tulevaisuudessa. Kiina maailmanvaltana olisi luultavasti enemmänkin tapahtumien sivussa kuin niiden keskipisteenä. Kiinalaiset arvot ovat perusluonteeltaan pidättyviä. Tietenkin Kiina tarvitsee modernit sotavoimat suojellakseen rajojaan, mutta heillä ei ole taipumusta lännen tavoin räyhkeästi puuttua toisten maiden asioihin sekä ylipäätänsä sekaantua asioihin jotka eivät kuulu heille. Taiwanin liittäminen emämaahan on nyt enemmän kuin koskaan aiemmin yksi hallituksen päätavoitteista, mahdollisesti myös Mongolian. Näiden lisäksi Kiina tuskin edes yrittää ulottaa valtaansa Koreaan ja Japaniin asti. Korealla ja Japanilla on aivan kylliksi vahva talous, jotta ne kykenevät mm hankkimaan moderneja joukkotuhoaseita suojaamaan itseään. Tosin ei välttämättä ole esim USA:n edun mukaista sallia joukkotuhoasein aseistautunutta Japania, mutta minkäs teet? Japani hyötyy näet suuresti nykyisestä "kylmästä sodasta" USA:n ja Kiinan välillä, aivan kuten jo aiemmasta Neuvostoliiton ja USA:n välisestä kamppailusta. Yhtenä vaihtoehtona tosin olisi eräänlainen Kiinan johtama "Aasian liitto" joka kääntyisi USA:aa vastaan, mitä riskiä maa tuskin voi ottaa. USA:n vaihtoehdot ovat siis joko nöyrtyä neuvottelemaan edes sellaisten liittolaismaiden kuten Japanin ja Intian kanssa, tai alkaa sitten seilata eristäytyneisyyden ja yksinvaltaisuuden vesillä, joka enemmin tai myöhemmin johtaa ERITTÄIN PAHAAN karikkoon! Oikeastaan mitä hölmömmin ja ylimielisemmin USA käyttäytyy, sitä enemmän Kiina hyötyy siitä. Aivan samoin kuin "aluperäisessä" kylmässä sodassa. Toisen osapuolen heikkous on väistämättä toisen vahvuus. Kiina tarjoaa erityisesti niin sanotuille "kehitysmaille" itsenäisyyttä ja riippumattomuutta USA-EU akselista. Luultavasti tulevaisuudessa yksi mahdollinen vaihtoehto on myös niin sanottu "Kiina-Intia akseli" Kiinan poliittinen ideologia on taata niin sanotulle "kolmannelle maailmalle" itsenäisyys, sekä itselleen entistä suurempi sananvalta tämän maailman asioihin. Kiinan dominanssi on rauhan dominanssia, mutta tarvittaessa myös sotavoimien käyttöä tämän dominassin ylläpitämiseksi. Erona Amerikkalaiseem dominanssiin on lähinnä typerän retoriikan ja nasevien iskulauseiden puute, sekä huomattavasti vähempi agressiivisuus ja rasismi. Kiinan ulkopolitiikka omien välittömien etumijen valvomisen lisäksi vaikuttaa sekavalta. Maalta puuttuu niin sanottu "länsimainen moraali" joka estää sitä ottamasta (puolueellista) ja Jeesustelavaa kantaa muun maailman asioihin. Verattuna taas Japaniin 1900-luvulla Kiinalta puuttuu luultavasti halu SUORAAN imperialismiin. Tavoitteeksi otetaan sen sijaan hyvät suhteet ulkovaltoihin, jotka pyrkivät vahvistamaan sen omaa taloutta. Taiwanin ja mahdollisesti Mongolian ulkopuolella Kiinalla on vähän syytä sotiin ulkovaltojen kanssa. Intialle se tosin ehkä joutuu palauttamaan siltä anastamansa maat 1960-luvun rajaristiriidoissa. Mitä taas Venäjään tulee, Kiinan on parempi unohtaa suuret rajamuutokset. Venäjä heikkenee vähitellen, ja suuntaa kiinnostuksensa idästä taas Eurooppaan. Kiinan väestö tulee maksimissaan saavuttamaan noin 1,5 miljardin pääluvun, kunnes aloittaa vakaan laskunsa. Alueellisia syitä uusille laajennuksille ei siis oikeastaan ole Taiwania lukuunottamatta. Ja mitä taas Japanin kanssa kiistellyihin aluevesiin ja kaasukenttiin tulee, Kiinan kannattaa sekä aseistautua hyvin tyynellä merellä, että keksiä vaihtoehtoisia energiaratkaisuja. Myös Japanin väestökehitys on kerta kaikkiaan liian heikko, että siitä enää tulisi Aasiaan laajenevaa suurvaltaa. Vain Kiina ja Intia voisivat ehkä nousta vallitseviksi suurvalloiksia alueella, ja länsi(USA)tietää tämän erittäin hyvin, mikä selittääkin paljon heidän alati kiihtyvän Aasialaisvastaisen propagandansa.

Kiinan nousu on sinänsä merkittävä, että Kiina on ehkä maailman vanhin valtio ja kansa. Kiinan esiinmarssin ei välttämättä tarvitse merkitä väkivaltaa, sillä Kiinalaiset eivät käytä sitä samalla tavalla kuin Amerikkalaiset. Silti Kiinasta tulee ehkä jopa 10-kertaa kovempi kuin mitä Britannia ikinä oli, ja ehkä jopa mahtavampi kuin Yhdysvallat. Mutta kaikella on hintansa. Kiinan nousu voi viedä maailman uuteen, ja ehkä viimeiseen suureen globaaliin sotaansa. Kiinan maailmalle tuomat "uudet" arvot ovat etenkin Iraqin sodan jälkeen rauha ja harmonia, sekä moninapainen maailma vaihtoehtona USA-EU yksinvallalle, minkä takia Kiinan ja Intian esiinmarkki onkin pääosin positiivinen asia.

Kommentit (4)

Vierailija

Piru vieköön, mies. Olen kanssasi samaa mieltä käytännössä kaikesta. On oikein mielenkiintoista seurata Aasian tapahtumia tulevaisuudessa. Siellä pamahtaa seuraavaksi, jos pamahtaa. Iso osa maailmanväestöstä, kolme valtavaa valtiota ydinaseilla, ja lukuisa määrä pienempiä. Siellä on verinen sota edessä, eikä siinä mene välttämättä kauaa. Ja jos länsimaailma interventioi vastoin omaa etuaan, kuolonuhrien määrä tulee nousemaan valtavaksi. Loppuu liikakansoitusongelmat.

Vierailija

Hullu juttu,

Olin etelä kiinassa koko heinäkuun ja ihmettelin: "5000 vuotta kuttuuria ja niinvain heitetään kaikki roskat jokeen (siististi muovipussissa).

Vierailija

Itse veikkaan, että Kiina on teknisesti edennyt enemmän kuin jotkut länsimaiset analyytikot arvaavatkaan. Kohta aletaan puhua melkein "peer to peer"(tasavertaisesta)teknologiasta lännen kanssa.

Mitä USA:aan tulee, niin sillä on nyt menossa niin sanottu "känkkä ränkkä" vaihe tämän asian kanssa. Tähän kuuluu mm kova Kiinalaisvastainen rasismi ja uskotteleminen, että kaikki USA:ssa ja Euroopassa olevat Kiinalaiset ovat vakoojia. "Känkkä ränkkä" kuitenkin loppuu jossain vaiheessa. Tilalle tulee kylmä realismi ja tosiaasioiden tunnustaminen. Ensinnäkin, Kiina alkaa kohta olla jo sen verran mahtava, ettei edes USA voi valkaa v**** sille sen omilla rannoilla. Kiinalla on oikeastaan kaikkea mitä Neuvostoliitolla ei ollut;toimiva talous sekä selvä lahjakkuus teknologiassa. USA voi tietenkin teoriassa päättää kuluttaa itsensä taistelussa Kiinan kanssa(samaan aikaan kun maa ajautuu pian sotaan Iranin kanssa)Mikäli näin käy(kolmas maailmansota)USA luultavasti yksinkertaisesti romahtaa mm omiin etnisiin ja sosiaalisiin ongelmiinsa. Itseasiassa mitä enemmän USA on "känkkä ränkkä" sitä enemmän Kiina hyötyy. Kiina näet saa aika paljon asepäivityksiä Venäjältä. Ja mitä enemmän USA leikkii "känkkä ränkkää" sitä enemmän taas vuorostaan Kiina, Intia ja Venäjä tekevät yhteistyötä, ja EU alkaa myymään Kiinalle aseita tiskin alta(kuten jo muutamat "maanpetturi" Juutalaiset liikemiehet tekevät) USA:ssa tulee luultavasti seuraavan 10-20 vuoden sisällä tapahtumaan vakava sekä poliittinen että taloudellinen romahdus, joskin tämä USA:s "keski-iän kriisi" päättyy jo ennen sitä. Ensinnäkin suuri yleisö saa tietää, että 80-luvun "tähtien sota" sekoilu oli silkkaa palturia, ja aloitettiin tietoisesti Neuvostoliiton saattamiseksi vararikkoon. Paljastetaan millainen KUSETTAJA USA sitten Vietnamin todella on(yhä) ollut. Sitten USA:n äänestää jonkun "demarinössön" valtaan, joka palauttaa maan taas raiteilleen(tai mitä siitä on enää jäljellä)ja sotapojat joko suljetaan pois politiikasta tai pääsevät lukemaan tiilen päitä. Nimen omaan siirtolaisuudella on USA:n ja maailman kannalta ehkä enemmän merkitystä kuin saattaa arvatakkaan. Jos siirtolaisuus USA:aan jatkuu tätä menoa(noin 1,5 miljoonan vuosivauhtia)ja valkoisten syntyvyys laskee samaa tahtia, niin maa ajautuu sisällis-sotaan kauan ennen vuotta 2030. USA ja länsi lähteekin sen jälkeen PYSYVÄLLE JÄÄHYLLE, minkä jälkeen areena on vapaa Kiinalle tehdä MITÄ IKINÄ se vain lystää, ja suoraan sanottuna ajatus tuntuu aika pelottavalta, vaikka suvaitsevainen olenkin

Uusimmat

Suosituimmat