Huumeongelma ei ole tämän päivän uutuus

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Alla on linkkejä josta, näkee huumeitten historiaa ja kulttuuria.

Kommentit (5)

Vierailija

sodanaikoihin taistelutahtoon piriä, ja sotawammoihin jotain opiaatteja. Meillä taisi olla hamppukin silloin apteekkikamaa(takaisin apteekkeihin perhana, se on viisauksia opettava ja parantava yrtti jos mieli on puhdas ja sydän kunnioittava). Meillä taisi olla melkonen määrä opiaattiriippuvaisia sodan jälkeisiin aikoihin.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Suomessa käytettiin 1930-luvulla heroiinia noin 7 kiloa vuodessa miljoonaa asukasta kohden. Koko maailmassa vain Japanissa kulutus oli suurempaa. Kansainvälinen oopiumikontrollin valvontalautakunta joutui huomauttamaan asiasta suomalaisille useita kertoja. Heroiinista ei kuitenkaan haluttu luopua, sillä se oli suosittu kipulääke Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla. Heroiini syrjäytti morfiinin, ja sitä lisättiin muun muassa yskänlääkkeisiin.( Heroiini vedettiin kokonaan pois apteekkijakelusta vuonna 1957.(21)
_________________________________________________________

[size=150:3fpdmx8v]Narkkarin identiteetin synty[/size:3fpdmx8v]

Aikana, jolloin vahvojakin huumeita, kuten heroiinia, ooppimia tai morfiinia, oli vapaasti saatavilla, pakonomaista huumeiden käyttöä pidettiin sairautena ja aineisiin sortuneisiin suhtauduttiin kuten sairaisiin. Esimerkiksi Otavan vuoden 1914 Tietosanakirja määritteleeMorfinomanian seuraavasti: "Ö mielisairautta lähenevä tuskallinen tila, joka valtaa morfinistin, kun hän syystä tai toisesta on pakotettu hiukan pitemmän ajan olemaan ilman morfiinia." Sairautena huumeiden käyttöä alettiin pitää 1800-luvun lopulla, kun keskiluokkaisia morfiininkäyttäjiä alettiin pitää sairaina.

Nykyisin huumausaineiden käyttöön suhtaudutaan usein rikosoikeuteen liittyvänä ongelmana, jota ìhoitavatî etupäässä poliisin huumeyksiköt, oikeus ja vankeinhoitolaitos. Suomessa tämä muutos konkretisoitui 1960-luvun lopulla, kun huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille ja huumeiden käyttö kriminalisoitiin.

Kuva huumeiden käyttäjästä muuttui teollistuneissa länsimaissa radikaalisti toisen maailmansodan jälkeen, myös meillä Suomessa. Vaikka 1800-luvulla esimerkiksi oopiumin käyttö Britanniassa oli varsin tavallista työväenluokan parissa, niin ongelmakäyttäjäksi nostettiin silloin keskiluokkainen oopiumia tai morfiinia käyttävä nainen. Työväenluokkaista oopiumin käyttöä pyrittiin rajoittamaan lainsäädännöllä, mutta keskiluokan käyttöä alettiin määritellä sairautena. Huumeiden käyttöä saattoi esiintyä myös 'dekadenteissa' taiteilijapiireissä, (kuuluisimpia ovat romantiikan ajan brittiläiset runoilijat kuten Thomas De Quincey tai Samuel Coleridge) mutta se oli kuitenkin varsin vähäistä eikä ole rinnastettavissa 1950- ja 1960-luvuilla syntyneisiin huumealakulttuureihin.(29)Kuva huumeita käyttävästä keskiluokkaisesta naisesta oli vallitseva vielä pitkään.

Suomessa huumausaineiden 'huvikäyttö' 1920- ja 1930-luvuilla oli myös verrattain pienen piirin puuhastelua; usein niitä käyttivät terveydenhoidon parissa työskentelevät henkilöt. Huumeiden käyttö oli sidoksissa laillisiin rakenteisiin, ja sillä oli tietyt sosiaaliset puitteet. Käytetyt aineet kulkeutuivat terveydenhuoltojärjestelmän, eli apteekkien ja sairaaloiden kautta ei-lääkinnälliseen käyttöön. Sodan jälkeisissä oloissa sotilassairaaloissa morfiinia tai heroiinia saaneet muodostivat yhden käyttäjäkunnan, esimerkiksi heroiinitabletteja saatettiin murskata jauhoksi ja polttaa tupakan seassa.(30) Laajamittainen rikollisuus, kuten aineiden salakuljetus ja rikollisorganisaatiot, tulivat kuvaan vasta paljon myöhemmin, kun lainsäädäntöä 1950- ja 1960-luvuilla kiristettiin. Silloin syntyivät myös huumeita käyttävien nuorten alakulttuurit.(31)

Opiaattien käyttöä ei 1800-luvulta toiseen maailmansotaan asti koettu teollisuusmaissa läheskään yhtä vaikeaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi kuin työväenluokan alkoholin käyttöä. Tämä käsitys alkoi kuitenkin muuttua toisen maailmansodan jälkeen. Huumausaineiden kriminalisoinnin myötä syntyi 1950-luvulla Amerikassa narkkarin käsite (am. junkie ). Käsitteen teki kuuluisaksi kirjailija William Burroughs romaanissaanJunkie (1953). Kun oopiumin käyttäjä yleensä käytti ainetta eräänlaisena energian lähteenä täyttääkseen yhteiskunnan hänelle asettamat velvollisuudet paremmin (joko kodin sisällä tai ammatin harjoittamisessa), niin narkkari on lähtökohtaisesti yhteiskunnan ulkopuolinen hahmo. Syntyi aikaisemmin tuntematon stereotyyppinen kuva narkomaanista, joka on jotakin marttyyrin ja kreivi Draculan väliltä. Vähitellen 1950- ja 1960-luvuilla myös huumeiden käyttäjien oma identiteetti alkoi muuttua ja alkoi noudattaa uutta käsitystä huumeiden käyttäjän persoonallisuudesta. Tämä muutos on selkeästi kytkeytynyt huumausaineiden laillisuusstatuksen muutokseen.(32)

Uusi narkkari on vastuuton, yhtäältä yhteiskunnan, varsinkin kulutuskulttuurin ulkopuolella tahallaan pysyttelevä, toisaalta omaa nautintoaan tavoitteleva nuori henkilö, jonka ainut tavoite on saada nopeasti ja helposti heroiinia suoneen. Hänelle heroiinin käyttö on pakonomaista toistuvaa toimintaa. Hippien edeltäjien ns. beatnikkien myötä tämä kuva sai entistä enemmän myös vastakulttuurista sisältöä.(33) Huumeiden käyttäjän syrjäytyminen ja muuttuminen yhteiskunnan ulkopuoliseksi hahmoksi tapahtui siitäkin huolimatta, että näiden uusien narkomaanien huumeannos oli itse asiassa huomattavasti pienempi kuin aikaisempien keskiluokkaisten naisaddiktien. Kummallekin riippuvuustyypille, uudelle ja vanhalle, oli toki yhteistä sama euforian kokemuksen halu. Mutta aineiden erilaisesta saatavuudesta, laillisuusasteesta ja käyttökulttuurista johtuen se tuotti uudelle addiktille, narkkarille, vakavia sosiaalisia ongelmia, kun taas vanhemmalle käyttäjälle se oli eräs apukeino sosiaaliseen integraatioon.

http://users.utu.fi/~taonnela/huumeartikkeli.html

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
tiäremiäs

Uusi narkkari on vastuuton, yhtäältä yhteiskunnan, varsinkin kulutuskulttuurin ulkopuolella tahallaan pysyttelevä, toisaalta omaa nautintoaan tavoitteleva nuori henkilö, jonka ainut tavoite on saada nopeasti ja helposti heroiinia suoneen. Hänelle heroiinin käyttö on pakonomaista toistuvaa toimintaa. Hippien edeltäjien ns. beatnikkien myötä tämä kuva sai entistä enemmän myös vastakulttuurista sisältöä.(33) Huumeiden käyttäjän syrjäytyminen ja muuttuminen yhteiskunnan ulkopuoliseksi hahmoksi tapahtui siitäkin huolimatta, että näiden uusien narkomaanien huumeannos oli itse asiassa huomattavasti pienempi kuin aikaisempien keskiluokkaisten naisaddiktien. Kummallekin riippuvuustyypille, uudelle ja vanhalle, oli toki yhteistä sama euforian kokemuksen halu. Mutta aineiden erilaisesta saatavuudesta, laillisuusasteesta ja käyttökulttuurista johtuen se tuotti uudelle addiktille, narkkarille, vakavia sosiaalisia ongelmia, kun taas vanhemmalle käyttäjälle se oli eräs apukeino sosiaaliseen integraatioon.

Tuo näyttäisi pitävän paikkansa myös erään tuntemani nuoren narkomaanin suhteen. Tutuistuin häneen setänsä välityksellä silloin kun hän oli ammattikoulusta valmistuva, toiveissaan elävä (toivottavasti vieläkin uskoo tulevaisuuteen) , ihan sattumalta oikeesti puuseppä. Koko elämä pyörii huumausaineiden ympärillä. Ei osannut muusta puhuakkaan, kuin "Minkälaista nyt saa, ja on tosiaan puhdasta, mihin hintaan tosi kamaa, läppä, lääppä läää. Tuollaista jaksa kunnella aina vaan. Kun yrittää opettaa nuorta työelämän vaatimuksiin. Ja kertoa oikeita esimerkkejä miten mennään.

Prkle. Muutenkin olen saanut jonkinlaisen huumemyönteisen maineen, niin en kirjoittele pidempään, kohdallani asia ei edes pidä paikkaansa, yritän olla realisti laillisen huumeen, alkoholin, suhteen. Tyyppi on niin rappiolla etten ole pariin vuoteen vastannut edes kännykkäpuheluihinsa. Tosin vielä vuosi sitten oli jo: "Tuntematon numero." Aina on rahaa vailla.

Rappion tie voi olla vaan nopeampi, kuin viinalla, ei muuta eroa. Oletukseni on, myös tiedossa monen kohdalla, ettei alkoholiriippuvuutta tarvisisi tulla ollenkaan. Tai ainakaan sen sosiaalisia ja psyykkisia haittavaikutuksia, jos huumeasiaan suhdaututtaisiin ilman sen enemmän tunteita, kuin alkoholin haittoihinkaan.

Puuseppäopiskelija aloitti pilven poltolla koulikavereidensa kanssa joka meni hänellä ajanmittaan yli äyräittensä, piti vetää niin että oksensi. Sitten "huumelääke" Subutex, jne. MD saa seuraavasta vettä myllyynsä: Viimeisten tietojeni mukaan hänelle kokeillaan bentsojen syöttöä jossain hoitokeikeilussa "että elimistö kyllästyisi." Uskomattomia määriä.

Eikä tuo nopeuskaan riippuvuuteen alkoholiin verrattuna pidä paikkaansa. Kuollut Pilleri- Erkki, joi kertomansa mukaan ensimmäisen kerran keskiolutta täyttäessään 18 vuotta. Oli töissä kauppa-apulaisena Alpuan Osuuskaupassa silloin. Hänet ensimmäisen kerran tavatessani oli virkaholhooja, 23v ikäinen, kiertänyt kaikenmaaliman katkot. Jopa Järvenpään Sosiaalisairaalan, joka silloin oli viimeinen mahdollisuus. Ennen uskoon tulemista. Se hänet viimein tappoikin. Aina ei tietenkään käy noin, joillekin se on pelastus viinakierteestä. Ekille ei.

Lierikki Riikonen

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
tiäremiäs
Alla on linkkejä josta, näkee huumeitten historiaa ja kulttuuria.

Että siis tiäremiehen oma sivu?

Tiäremiäs taitaa nyt ottaa itselleen kaiken kunnian - vai olisiko tieremies itse sensuroinut listansa?

Vierailija

Ainahan ne immeiset on päänsä jollain sekoittaneet. Alkoholi nyt vaan sattuu olemaan se paras troppi, kun se krapulaakin parantaessa etsii just sen kipeän kohdan pollasta.

Uusimmat

Suosituimmat