Syntien kaatopaikka

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hei,

Tähän ketjuun mahtuu jos on harteilla mitä kaataa, kaivo on oleva pohjaton ja kenties siksi otollinen. Mene ja tiedä, meitä kun on moneksi.

Minä:

Olen seurannut tätä palstaa jo pitkään ja kuvittelen tuntevani jo monia teistä, tai ainakin teidän nettipersoonat jotka ovat siinä sävyssään kun ne on ollut ikinä tarkoitus luoda, ihan mielenkiintoisia. Mutta kuten niin usein elävässä elämässäkin, niin tätäkin varten piti luoda uusi nimimerkki. Sisäinen tuli tai sankaruus, miksi sitä nyt kutsuttaneenkaan, ei riittänyt siihen että olisin omalla nimimerkiläni tätä rustaillut.

Äkkisältäänhän tämä on aivan kuin seinille puhuisi, eikä sillä väliä, niin tähän suhtaudunkin, mutta joku perversiys sisälläni kuitenkin pakottaa tämän suoltamaan tuntemattomien (mutta jo niin "tutuiksi" käyneiden) luettavaksi (mielen tutkijat varmaan tietäisivät tälle tieteellisemmänkin termin tälle toteutustavalle).

Koska olen perusluonteeltani yltiösosiaalinen tunnen oikeudekseni paukoa aiheesta kaikkien kuullen. En jaksa murista luolassani keskenäni vaikka osa-aika erakko luonteelta olenkin (molemmat mahtuvat päähäni ilman, ainakaan tietoista skitsofreniaa, heh heh).

Asiaan:

Otsikko on suhteellisen siisti, mutta jokainen saa mielessään muokata sen vaikka "vitutuksen kaatopaikaksi" tai mitä ikinä, mutta tässä oma versioni kyseisen tunnetilan läskiksi muuttumisen aiheuttamasta sisäisen kekäleeni hiipumisesta ikuisten hiilikasojen maille.

Käsittämätöntä (liene) se, kuinka suurta hupia ja iloa, fiilistä ja ihan faktaakin te mokomat olette päähäni saaneet ängettyä, kiitos siitä vaikka kiitettäväksi tuleminen toisarvoista olisikin, en tiedä, mutta jotain kummallista hengenravintoa teistä olen saanut;
Kosh, tuo aina niin inhottavan perusteellisen oikeassa oleva mokoma kelmi ja suotta parjattu vanha konkari tai Törttö Bill, huumorin eräänlainen kukka, MD tuo niin monen palstalaisen nosomaninan hillinnyt raa´an asiantunteva, mutta niin sympaattinen "Medical Doctor", Mummo? kaiken se tuntee, kaiken se tietää, kaikkien tiede -palstojen äiti, papan oikea käsi! s&s&s, monen miehen ihastuksenkin kohde, vai kehtaatteko edes väittää (hetkinen, uusi avatar? miten yksi silmä voi olla noin puoleensa vetävä?), aivan samalla tavalla katseenne on viipynyt DedMoroz:n avatarissakin, ainakin minulla on eipä silti, on niissä jutuissakin järkikin mukana. Lierikki, sanaseppo vailla vertaa; Bosoni? Tiedonjyvät suihkivat hilseosaston yli että paukkuu, siksi mielenkiintoisia juttuja, Tiäremies: helmi, Lentotaidoton, viilipytyllinen faktaa...Espi000, ns. "hyvää läppää" ja monet monet muut (ei hävetä olla mainitsematta muita tässä, koska en ole saamassa oscaria).

Anyway, vasten tahtoani meikäläisen on pakko jättää teille hyvästit, pitikö sitä varten sitten perustaa joku viestiketju on tietenkin hyvä kyssäri, mutta kun kerta päätin avautua (kuten aikaisemmin omituisiin perverssioihini viittasinkin) niin olkoon tämä säie nyt sitten avautumista varten yleensäkkin. Tai sitten ei.

Kyse on aika simppeleistä asioista, tarpeeksi kauan kun on juossu junan perässä niin ei yksinkertaisesti enää jaksa ja jos juna on täynnä tutuksi tulleita immeisiä niin kohteliasta on vilkuttaa edes, että "tähän jään, menkää te".

Elämäni olen etsinyt kumppania jota voisin rakastaa ja kunnioittaa kuten teitä, työystäviäni, ryyppykavereitani, lapsuudenystäviäni tai jopa sitä kaupan kaunista kassaimmeistä. Mutta paljon henkilökohtaisemmin. Kumppania jonka kanssa lenkkeillä luonnossa, jota hieroa hartioista, jolle ruokaa laittaa tai jonka kera kynttilöitä tuijottaa, nauraa, tuijottaa, mököttää ja lempiä. Ei paljoa, mutta sitäkin vähän runsaasti, sydämellä. Sitä ei vaan ole löytynyt, siksi ei, koska oivalsin että en ole löytänyt edes itseäni, se tärkein on jäänyt etsimättä, kun kaikki aika on mennyt jotain muuta, itselleen "muka tärkeää" etsiessä, enkä ole edes tiennyt kenelle.

Tähän asti olen elänyt pelkästä antamisen ilosta (jota on toki antanut todella paljon itselleni, kiitos heille jotka vastaanottivat), mutta näin ei nyt käy, nyt on minun vuoro ottaa. Otan, vaikka se sapettaisikin, mutta toivottavasti osatte nähdä minussa myös sen saamisen ilon jonka itse olette kohdanneet silloin kun minä olen antanut. olen kuitenkin antanut koko sydämestäni. Milloin mitäkin. Seuraa, kuuntelijaa, autokuskia, vasenta tai oikeaa kättä, kaikkea arkitarpeellista, mutta toisinaan tärkeääkin. Kuulostaa naivilta (ja onkin), mutta kun tämä triidi on kerran "kaatopaikka" niin annan palaa, on näet lakannut kiinnostamasta liika karsta tässä elämässä.

Tätä monologia voisi jatkaa kenties kilometreittäin, mutta joku roti se liene tässäkin oltava.
Tämän on nyt aika siirtyä täältä ikuisuuteen, pitäkää päänne, ei sitä kukaan muu pidä.

itkua, naurua ja suurta rakkautta!

T: hän

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Mars kirjoitti:

Elämäni olen etsinyt kumppania jota voisin rakastaa ja kunnioittaa kuten teitä, työystäviäni, ryyppykavereitani, lapsuudenystäviäni tai jopa sitä kaupan kaunista kassaimmeistä. Mutta paljon henkilökohtaisemmin. Kumppania jonka kanssa lenkkeillä luonnossa, jota hieroa hartioista, jolle ruokaa laittaa tai jonka kera kynttilöitä tuijottaa, nauraa, tuijottaa, mököttää ja lempiä. Ei paljoa, mutta sitäkin vähän runsaasti, sydämellä. Sitä ei vaan ole löytynyt, siksi ei, koska oivalsin että en ole löytänyt edes itseäni, se tärkein on jäänyt etsimättä, kun kaikki aika on mennyt jotain muuta, itselleen "muka tärkeää" etsiessä, enkä ole edes tiennyt kenelle.

Kauniisti kirjoitettu.

Tämä ”muka tärkeä”, se kyllä on oikeastikin tärkeää, sitä vain ei kiireessä ehdi näkemään, kun ei näe sitä itseä. Kun antaa aikaa itselleen, huomaa, miksi on toiminut niin kuin on toiminut. Palaset asettuvat rauhallisempaan asemaan ja lopulta avautuvat..
Oivallisesti olet ymmärtänyt, että elämä on oikeasti otettava omiin käsiin, saadakseen, se on otettava, kun muut eivät sitä voi antaa. On päästettävä irti suojamuurista. On uskallettaval Siitä se lähtee, tutkimusmatka itseen..

Suurenmoista seikkailua hänelle!

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Lainaan Mars koko kirjoituksesi "Henkien taisto, sanan säilä" ketjuun. Siellä se pysynee vähän aikaa esillä. Vappaata sannaa eivät suurin osa meistä pitäjistäkään ei edes lue.

Edit: Muuten, se olettamasi sanaseppous kohdallani perustuu täysin kirjoitusvirheisiin.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Olipa kaunis kirjoitus lukea näin aamutuimaan, höyryävän kuuma hedelmäteemukillinen työpöydällä vieressäni. Miettiessäni tunnelmaa ja tarkoitusta sanojen takana, löysin kirjoituksesta elämänviisautta, kaihoa, luopumista, mutta ennen kaikkea uuden luomista ja suurta lämpöä. Ikäänkuin Sinä - Mars - seisoisit uuden, jännittävän näköisen oven edessä jota et tähän saakka elämässäsi olisi kerinnyt tai uskaltanut avata, mutta nyt olisit viimein tehnyt päätöksesi: avaat oven!

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Hmm, mielenkiintoisen takaportin hän jätti itselleen - jospa tuleekin katumapäälle ja haluaapi hiipata palstalle takaisin, niin...

Sori, en malttanut olla sanomatta.

Kun sua tunne en, niin huono on hyvästit heittää.
Mut sanon kuitenkin, sä tule onnelliseksi!

Joulumuori

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Eivät monetkaan itsemurhaviestin jättäneet oikeasti halua kuolla. Vaan enemmän huomiota. Pelottavaa kyllä ajatella, että olisin väärässä tässä tapauksessa.

Naisilta ja minulta sait Marssi jo sympatiat, niin annappa kuulua itsestäsi.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Voi tuhannen ei.

Heräsin aamulla, hieman krapulassa (kirkas viina aiheuttaa näemmä muuten loivan mutta jotenkin oksettavamman krapulan, yäk). Aamukahvia hörppiessäni lueskelin Markus Kajon "Kettusen Kirja - ihmisen käsikirja", joka no loistava teos muuten, sikäli kuin Kettusen tyylistä pitää. Lukemani kohta käsitteli sopivasti ihmisen aivokopan sisältöä ja sen kommuuin pitämistä jossakin järjestyksessä. Sitten iski henkinen tsunami. Se alkoi selkäytimestä ja eteni aivoihin, muistin tämän eilisen kirjoitukseni (jonka olin hetkeksi jo unohtanut), ahdisti. Pitihän se tulla tarkistamaan mitä oli tullut kirjoitettua vaikka lupasin että en perkele tule.

Sitten ajattelin että en vastaa vaan annan asian olla, sivu on käännetty joten se siitä. Mutta kun luin kommenttejanne niin en toisaalta voi olla vastaamatta ja jättää tuntemattomiin ihmisiin kummallista oloa siitä että mitä tämä mahtoi tarkoittaa.

Mitä itse kirjoituksen sisältöön tulee niin kyllähän mä sen takana seison (itsehän kirjoitin), mutta hankalaa on jotenkin kiteyttää asioita muutamaan riviin, kun vaatisi paksun kirjan verran tekstiä että saisin sanottua sanottavani jokseenkin niin kun kun ne päässäni on. Sanottavani kelle? Jaa-a, hyvä kysymys. Se, että olette vaikuttaneet sympaattisilta, harmittomilta ja kaikesta sanailuistanne huolimatta hyväntahtoisilta osui sitten osaksenne saada tämä teksi juuri tälle palstalle.

Jokin perioidi elämässäni on saapumassa päätökseen ja kaiketi se aiheuttaa jonkinlaisen "paniikkireaktion" joka sitten purkautuu mitä erilaisimmilla tavoilla, kuten nyt tällä tavoin. Mitä tämän jälkeen seuraa, sitäkään en tiedä. Pelottaa perkeleesti, se on pakko myöntää, mutta kaippa se pelkokin kuuluu asiaan?

Oikea tapa liene olisi jonkinlainen terapia, eihän näitä missään keskustelupalstoilla ratkota. Soitinkin kerran, kallista lystiä. Tai no, kaikkihan on suhteellista.

-Elämä on.

Mars matkaan, itse kukin.

Vierailija

Ei minulle tästä itsemurhatunnelmaa tullut, jotain mukavaa Mars taitaa suunnitella.

Onnea matkaan, minne se sitten viekin.

"Vain kesyt linnut uneksivat, villit lentävät", jotain tuommoista kirjoitti Elmer Diktonius aikoinaan.

Marsia (ja Venusta?) lämmöllä ajatellen

Mummo

Vierailija

Mars kirjoitti:

"Jokin perioidi elämässäni on saapumassa päätökseen ja kaiketi se aiheuttaa jonkinlaisen "paniikkireaktion" joka sitten purkautuu mitä erilaisimmilla tavoilla, kuten nyt tällä tavoin. Mitä tämän jälkeen seuraa, sitäkään en tiedä. Pelottaa perkeleesti, se on pakko myöntää, mutta kaippa se pelkokin kuuluu asiaan?"

Ainakin itselläni pelko kuului kuvioon. Kaikki ne itseen vaipuneet asiat, joista olisi voinut kuvitella, ettei niitä ollut edes rekisteröinyt. Ja jos olikin, oli yllättäen tulkinnut ne tahattomasti, tarkoituksella sopiviksi, mutta ei välttämättä todellisuutta vastaavaksi.
Kuinka olla rehellinen itselleen, kun se täytyi opetella. Pelko kertoo elämästä, ja juurikin siitä muutoksen tarpeesta. Siihen on hyvä vastata. Ja kun etsii, niin löytää.. Ja saa huomata, ettei mitään pelottavaa ole. On vain kysymyksiä, rehellisiä vastauksia ja sinä.

Lempeät lasit, mitä ikinä näetkään, katso lempein silmin. Itseäsi.

Sama

Vierailija

Laitanpa minäkin omat riipustukseni, koska nimimerkkini mainittiin ja vieläpä sympaattisena, joku näkee niinkin.

Luen parhaillani Paulo Coelhon kirjaa Zahir ja siinä meni melkein koko yö, mutta vielä en ole päässyt loppuun.

Olen merkannut kirjasta muutamia kohtia ja lainaankin niitä nyt:

- "Vapaus ei tarkoita elämää ilman vastuuta, vaan kykyä valita ja sitoutua siihen mikä on parasta ihmiselle itselle."

- "Riittää kun olet valppaana; opetukset tulevat aina kun olet valmiina, ja jos tarkkailet merkkejä, opit kaiken mitä tarvitset seuraavaa askelta varten.

Ihmisellä on kaksi suurta ongelmaa: ensimmäinen on tietää milloin aloittaa, toinen milloin lopettaa."

- "Ääni (kirjassa valon ääni) on yhtä kuin energia, ja sen vuoksi se tuo ihmiset yhteen vasta sitten kun molemmat ovat todella valmiita tuohon hetkeen. Siitä huolimatta me yritämme jouduttaa tilannetta - kuullaksemme vain lauseen jota emme haluaisi koskaan kuulla: "Mene pois." Se joka ei kunnioita ääntä ja saapuu liian aikaisin tai liian myöhään, ei saavuta koskaan haluamaansa."

Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnäolevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.

Vierailija
Mummo
Ei minulle tästä itsemurhatunnelmaa tullut, jotain mukavaa Mars taitaa suunnitella.

Sama juttu: mitään itsetuhoista en kirjoituksesta löytänyt, ei juolahtanut edes pieneen mieleeni! Saa kai sitä ihminen tunnelmoida pikkutunneilla ilman, että heti vedetään arkkua viereen Kuulisittepa joskus minua parin viinilasillisen jälkeen, kun yö sakenee, olo herkistyy ja mielikuvitus antaa tunteille ja ajatuksille siivet!

Vierailija

Hmm.. Minusta tuo olisi hyvin kelvannut vaikka sellaiseksi lopulliseksikin viestiksi. Tosin tuskin olisi silloin tarvinnut surra sitä edellisen nimimerkin kasvojenmenetystä.

Noh.. Yhtä kaikki. Hyvä näin.

Vierailija

Minä käsitin, että kyseessä on joku vakkari, joka tilapäisesti ( viinin kielen kirvoittamana tai Shamppanjan herkistämänä, Vodkan voimistamana ) oli keksinyt uuden nikin tätä kirjoitusta varten ja sanoi "uudelle" nikille samalla jäähyväiset tai pikemmin avausthreadilleen, ei elämälle.

Mutta, kuten elämässä yleensä käy, "rikollinen" palaa aina rikospaikalleen, ei Marskaan malttanut pysyä pois tai hiljaa.

Näin me näemme ja koemme asiat eri tavalla.

Vierailija

Mummo mietti asiat aika samoin, kuin MD: Toisaalta, ilmeisesti palstalla on paljon sellaisia lukijoita, jotka eivät koskaan tänne kirjoita, mutta joille tulee hyviä viboja ajatusten lukemisesta.

Eihän koskaan voi toisen ajatuksia tietää, mutta on kiva, jos joku on saanut omaan elämäänsä draivia tai hidastusta palstan kirjoituksista.

Mars on ehkä miettinyt asioita vaan lukien ja nyt on päätynyt muuttamaan elämäänsä jotenkin. Iloitaan hänen ystävällisestä viestistään ja jatketaan turnausta!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat