Olen paha

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Lopetin älykkäänä olemisen täällä tiedepiireissä ja klikkauduin hörhöilemään soneran elli-sivustolle.

Sieltä oli kopiraiteista välittämättä peistattava Johanna Hartikaisen pakina. Hittolainen, joku on salakuunnellut viinipiirin tapaamisia:

Suu kiinni, äiti tulee!

Tokihan kaikki tietävät, mitä me keski-ikäiset tädit kirjallisuuspiireissämme oikeasti teemme? Pullakahvit, liköörit ja Minna Canth –vitsien kertominen hoidetaan nimittäin nopeasti alta pois, ja sitten alkaa se todellinen kulttuurivaihto. Vaihdamme vinkkejä aiheesta ”kuinka saan tuoreen pikkuvauvan äidin raivon partaalle”. Klassikkoja ovat tietenkin lauseet, joissa ihmetellään imetystä (”Eikö tuommoiset hommat tulisi hoitaa wc:ssä?”), kiinteiden antoa (”Voi pientä raukkaa, kun tuhma äiti ei anna pienelle tädin hyvää pullaa!”) ja vastasyntyneen kasvatusta (”Lapsesta tulee aikamoinen tyranni, jos äiti joka itkuun reagoi”).

On riemastuttavaa seurata nuorten äitien raivostunutta punoitusta ja liikuttavia vastahyökkäyksiä, jotka alkavat lähes aina sanoilla ”nykysuositusten mukaan” tahi ”lapsentahtinen vauvamyönteisyys”. Saattaahan sieltä pikkuäidin suusta tulla lopulta myös jokunen voimasana, jos vastassa on kunnolla treenannut täti. Tätitreenauksen tärkeimpiä osa-alueita on naurun hallinta, koska on paljon tehokkaampaa todeta vakavalla naamalla kuin hihitellen, että todennäköisesti kanga-liina käyristää vauvan selän lopullisesti.

Monet meistä tädeistä muistavat hyvin vielä omat ensiaskeleensa äitiyden sumuisilla poluilla, ja siksi osaammekin tölväistä tarkasti pehmeään kohtaan. Kakkosystävälleni Wallis Hurissalolle tölviminen on hankalampaa, koska hänellä ei ole lapsia. Kirjallisuuspiirimme jaksaa edelleenkin naureskella Wallisin onnettomalle yritykselle Sanomatalon kahviossa. Nuori äiti nautti siellä kofeiinitonta cappuccinoaan ja nukutti vauvaansa vaunuja heiluttelemalla. Wallis mietti hetken, meni sitten ovelana huomauttamaan äidille, että vaunun rengas irtoaa ja vauvaan sattuu, jos vaunuja noin rynkytetään. Äiti tarkisti renkaat, huomasi, että yksi oli irtoamassa, kiinnitti sen ja kiitteli vuolaasti noloa Wallisia.

Äitienkiusausharrastuksen tulisi kuitenkin säilyä kepeän hauskana, eikä aiheuttaa äideille huolta ja masennusta. Siksi on hyvä muistaa, että yhtä rajaa ei tule ylittää: vauvan kehitykseen ei tule viitata. Ei edes ystävällisesti. Ei sanallakaan. Opin tämän kovimman kautta, kun ykkösystäväni Synnöve Otis, konkariäiti, synnytti äskettäin iltatähtensä. Kävin katsomassa Synnöveä (ja uutta vauvaa, jonka sukupuolta en nyt muista) sairaalassa, kutitin vauvalle ystävälliset tuituit ja totesin vitsikkäästi, että onpas pötikkä huono kättelijä. Synnöve ei nukkunut sen jälkeen kolmeen vuorokauteen, vaan vaati vauvalle mittavat neurologiset testit ja yritti googlata tuekseen kättelyongelmaisten lasten vanhempien vertaisryhmää.

Tiedän, että kyse oli hormonien sekoittamasta naisesta, mutta tunnen silti syyllisyyttä. Olen päättänyt sulkea suuni tiukasti, kun minua lähestyy äiti, jolla on vauva. Kehotan neuvoloiden terveydenhoitajia toimimaan samoin.

Kommentit (2)

SamikoKu
Seuraa 
Viestejä5363
Liittynyt12.7.2010

Lastenkasvatus ja smal talk on vaikeita lajeja

Jokunen aika sitten Gene USA:sta lähetti mailia.
Se kyseli ensin niitä näitä useammalla rivillä.
Tulihan se asiakin sieltä lopulta hännänhuippuna.
Kyseli josko voisin jeesata sitä myymään sen kämpän.

Mikäs siinä, jeesaan minä.
Aikaahan mulla on.

No, rupesin siihen sitten vastaamaan.
Vaikka yksikään alkupään kysymyksistä ei ollut tarkoitettu varsinaisesti sen syvällisemmin vastattavaksi.
Eräs kysymyksistä oli ”Kuinka poika voi?”

HAH, siihen tartuin!

Kerroin kuinka muutama päivä sitten menimme vaimon kanssa torille.
Vaimo meni omille teilleen ja minä työnsin vajaa kaks vee poikaa rattaissa.
Väentungoss rupesi poikaa ahdistamaan. Siitä suivaantuneena se osotteli ympärilleen pieni sormi pystyssä ja huuteli kaikille FUCK, FUCK!

Ei jumankauta. Tätä ei kestä.

Työnsin pojan naama punasena takaisin autolle.
Odoteltiin siellä sitten emäntää.

Autossa kerroin vaimolle tapahtuneen ja sovimme että ei mainita siitä pojalle enempää.
Ehkä se unohtaa sanan. No, meni päivä ja FUCK ei unohtunut. Meni toinen ja sana toistui.
Lupauksemma vastaisesti toruimme lopulta poikaa.
Hyi!
Ruma sana, ei saa sanoo.
-SHIT!
Tuumas poika.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Uusimmat

Suosituimmat