Marx, Engels ja epätoimiva dialektiikka

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aloitan tämän aiheen siitä, missä myös aiheessa " Yhdysvaltain historiaa" kuljettiin. Viivyttelyn vuosi 1862, ja vaatimukset, varsinkin Unionissaitsessään, viivyttelyn lopettamisesta. Tällöin myös Marx ja Engels
välikäsien kautta esitivät Lincolnille, kuinka sotaa paremmin piti käydä.
Sota ratkaistasiin tunkeutuen lännestä Georgiaan, katkaisten siellä Etelän rautatieyhteydet. Niin todella 1864 Sherman teki. Tässä vaiheessa kuitenkin etelästä oli saatu jo merkittäviä voimia, ja Unionin ase- ja miesylivoima oli vahva. Shermanin hyökkäsytä tuki Sheridanin hyökkäys
lännestä Virginiaan, ja sittemmin Grantin läniarmeija alkoi hyökäyksen piirittämään Richmondia. Tällaista tilannetta ei 1862 ollut. Siihen aikaan ehdotus voi olla vain muunnelma saksalaisen armeijan etenemisestä
ja tulemisesta saarretuksi ja antautumisesta. - Muita ehdotuksia sodan tehostamisesta. Näilläkään ei ollut suurta vaikutusta sodan kulkuun.
Muutos armeijassa sisällä toteutettiin ilman niitä, jokseenkin uskonnolliselta pohjalta. Perustana oleva uusi talousjärjestelmä, joka kylläkin oli johtava myös tulevaan suurkapitalismiin, toteutettiin ilman Marxin ja Engelsin neuvoja.

Kun siis ehdotukset oli todettu epätoimiviksi ja epäonnistuneiksi, suurmiehemme kävivät Amerikan asioiden suhteen mököttämään, mörröttämään. Kehuttaessa aikoinaan heidän tieteellinen työnsä suuremmoiseksi ei havaita mitään töitä Yhdysvalloista ja koko Amerikan
mantereestakaan. Ja kun näin oli käynyt, neuvostiolainen "marxixmi-leninismikään" ei voinut sanoa juuri mitään reaalista USAsta ja muustkaan koko Amerikasta. Tilanne oli toisen maailmansodan jälkeen siis omituinen, kyseessä oli päävastustaja, jo silloin jossakin määrin jopa hegemoniavalta, mutta mikä se oli, sitä ei tiedetty. Paitsi että suuri raha hallitsi, sen sotilaita oli ympäri maailmaa, ja että työläsiä ja muuta kansaa sielläkin oli aina sorettu ja sorrettiin. - Tokihan julkisesti levitetty käsitys USAssa Neuvostoliitosta oli samantapainen. Puolin ja toisin kuin kohdattiin Tuntematon Vihollinen, kuin vieras ulkoa avaruudesta, Tunnistamaton Lentävä Kohde.

Kuitenkin, 1872 lopulla sillpoisen I Internationaalin eli Kansainvälisen liiton päämaja siirrettiin USAan Philadelphiaan. Juuri näihin aikoihin valmistauduttiin nostaman presidentti toiselle kaudelleen, ja radikalismi näytti olevan myötätuulessa. Vuonna 1873 kuitenkin alkoi talouspula, seduraavana vuonna demokraatit saivat enemmistön edustajainhuoneeseen. väitettyjä hallinnin väärinkäytöksiä tutkia, ja yleensäkin radikaalia hallintoa ajaa alas. Myös aluillaan oleva työväenliike romahti, ja niin myös Kansainvälinen liitto päätti lopettaa toimintansa. - Päämajaa USAssa hoitanut Sorge, Mn ja En ystävä jo Kommunisytien liiton ajoilta, onnistui palaamaan Saksaan huomiota herättämättä. Hänen pojanpoikansa oli vakoojana kuuluisaksi tullut Richard Sorge.

Käytettävissäni ei ole tutkimuksia, ja tokko niitä on tehty edes Valloissa,
mitä käsityksiä Grantin hallinnolla ja sen vastustajilla oli vuoden 1871 Pariisin Kommuunista, ja oliko Kansainvälisellä liitolla hallintoon merkittäviä yhteyksiä, tai vaikutusta edes työläisten järjestöihin.
Luulen, että ainakaan Kansainvälisellä liiotlla siellä ei ollut suurta merkitystä, eikä sitä käyttäen Marx ja Engels vaikuttaneet. Vaan kyse oli Saksasta. Sikäläinen 1869 perustettu sosdempuolue oli Internationaalin jäsen. Ja jopa ainoa merkittävä jäsen, kun muutren Euroopassa kumousliike oli lamassa ja Britanniassa jo valltisi hyvinvointi. Ja vaikutus Saksassa oli vahvistumassa, ja kuljettiin yhdistymistä toisen, Lassalle perustaman puolueen kanssa. Tässä merkittävässä vaiheessa päämaja
ja siinä merkittävä saksalainen lähetettiin Amerikkaan, ja myöskään Marx ja Engel tuolloin eivät näy ottaneent mitään vastuuta Saksan asioista.
Sitten 1875 puolueet yhdistyivät, ja nyt M. ja E. heräsivät. Miten
huono ohjelma olikana laadittu, miten paljon annettu periksi. Saksasta vastattiin, että piti saada aikaan käytännön tulos, eikä pitää tieteellinen kirkolliskokous. Tämän jälkeen Marx ja Engels kyllä kirjoittivat Saksan sodemien, silloin radikaalien sosdemien, lehtiin. Mutta tätä tehdessään
he olivat van avustajia, Saksan puolue johti itse itseään. Olivathan M. ja E. hekin saksalaisia. Ja puolueesta he olivat unelmoineet jo Kommunisiten liiton aikana, kuten manifestikin oli Kommunistisen puolueen manifesti. Kun oloi tullut aika luoda reaaline puolue, siihenpä ei nyt ryhdyttykään, ei otettu vastuuta. Vaan motkotettiin, missä kaikessa mentiinkään vikaan, ja jos sitä ei otettu huomioon, mökötettiin, kuten
Amerikan asioissaikin jo aiemmin. Kun myöhemmin neukuissa ja muuallaakkin jakutettiin Saksan sosdemien liukumisesta oikealle ja kumouksen pettämisestä, siihen tärkeä syy ihan alkuajoilta olivat
Marxin ja Engelsin omat toilaukset. Epätoimiva dialektiikka, kuten
kirjoitan aiheen yleisotsikossakin.

Kommentit (7)

Vierailija

Alkuvalaisun jälkeen varsinaisen alkuun, Marxin ja Engelsin elämäkerrallisiin ja ajallisiin puitteisiin. - Karl Marx syntyi 5.5.1818
läntisen Preussin Trierissä ja kuoli 14.3.1883 Lontoossa; kaksi vuotta aiemmin oli murhattu Venäjän tsaari Alkesanteri II, ja epäilemättä Marxin teorialla tuli olemana merkittävä vaikutus Venäjän kumoukseen. Marx
ei tarkoita rajamerkkejä, kuten helposti voisi luulla, eikä markkojakaan, vaan Sydämistöä. Hieman muuntaen voisi sanoa, että Marx oli historian Sydämistynyt. Marxin isä oli juutalainen asianajaja, joka 1824 kääntyi luterilaiseksi. Käytyään lukion Karl opiskeli ensin Bonnissa ja sitten itse Berliinissä. Hänestä piti, se varmaan oli isänkin tahto, piit tulla laintuntija ja asianajaja. Varsinkin Berliinissä hän alkoi lukea ihan muuta, varsinkin filosofiaa, ja isän kerrotaan olleen huolissaan. Karl kuitenkin väitteli
tohtoriksi, aiheena Epikuroksen filosofia, ennakoi samalla kääntymistä materialismiin. Vuoden 1841 tienoilla hän ajatteli professorin uraakin, siis
23-vuotiaana, mutta Preussin ahtaissa oloissa ei nähnyt itselleen tieteellistä tulevaisuutta. Toimitettuaan mukana jonkin aikaa radikaaliksi katsottua Reinin lehteä, joka 1843 lakkautettiin, hän siirtyi Ranskaan, jossa tutustui kommunisteihin ja myös Engelsiin, karkoitettiin 1845
Belgiaan, jossa perustettiin mainittu liitto ja kirjoitettiin Puolueen manifesti,
1848 karkoitettiin taas Ranskaan, josat siirtyi Reininmaalle, päätoimittajana julkaisi Uutta Reinin lehteä, vuonna 1849 se lakkautettua
siirtyi Lontooseen, jossa viettikin loppuelämänsä, tehden töitään. Hän ei enää juurikaan matkustellut. Keisarikunnan aikana hänen mainitaan käyneen Saksassa, ilmeisesti järjestelemässä perintö- ym. yksityisasioitaan. Häntä ei koskaan ollut virallisesti karkoitettu.

Vuonna 1843 Marx, siis Sydämistynyt, vaikka opiskeluaikanaan oli tilapäisissä suhteissa, komea mies, meni naimisiin jo aiemmin kihlaamansa Jenny von Westfalenin kanssa. Ainakin isä Marxin kannalta
liitto varmaan oli huomattavaa uran nousua, sillä Jenny oli todella korkeasta " hyvästä perheestä". Jennyn vanhempi veli oli Preussin
sisäministeri 1850 - 1858, eli juuri silloin, kun lankomiehellä kerrotaan olleen Lontoossa kaikkein vaikeinta. Vaimon perheestä johtavat yhteydet myös Philipsien kuuluun hollantilaiseen rahasukuun. Olisiko Sydämistynyt voinut olla jossakin yhteistyössä Preussin kanssa? Hän itse oli hyvä löytämään yhteistyöväkeä kilpailevista miehistä ja suunnista.

Marx elämänsä kokoa ajan voi esiintyä itsenään, siis Sydämistyneenä Marxina. Niin ei Engels. Hän syntyi 28.11. Preussin syntyvän teollisuuden Wuppertalissa, ja näki jo pienenä ja nuorena teollistumisen, ja myös sen epäinhimilliset vaikutukset työväen elämään. Mutta hän itse oli siellä tekstiilitehtailijan poika. Ja kodissa, kuten koko alueella, oli hallitseva piirre myös jyrkkä protestanttinen uskonnollisuus. Siten isä tarkkaan valvoi nuoren Fritzin elämää. Ja tämä oppi kaksoispeliin, varsinkin luki kaikkea, mitä ei oli saanut, ja tästä isällä oli pitkään vain hyvin hämäriä aavistuksia. Tilanne muuten samanlainen, kuin kohdalla erään toisen Fritzin, josta oli tuleva Preussin kuningas Friedrich II Suuri. Lukion viimeiseltä luokalta isä komensi 17-vuotiaan Fritzin harjoittelelemaan konttoriin Bremenistä. Siellä oltua neljä vuotta oli aika suorittaa asevelvollisuus. Ja vaikka rahalla olisi voinut ostaa siitä vapaaksikin, hän suoritti sen vapaaehtoisena Preussin kuninkaallisessa tykistössä Berliinissä. Jo tälläin hän kirjoitteli ahkerasti salanimellä, ja lukijat arvuutttelivat, että kukahan kuulu tohtori olikaan kyseessä. Todellisuudessa Engels, kun ei ollut päättänyt lukiota, ei koskaan suorittanut mitään korkakouluopintoja. Suorittamisen jälkeen isä lähetti
Manchesteriin, pois radikaalien huonojen vaikutteiden ulottuvilta. Ja tulos oli se, että siellä hän tutustui työläisten oloihin, kirjoitti niistä kirjankin, ja kerrotaan, että jo silloin kääntyi kommunismiin. Tai ainakin 1844 lähtien, kun lähti itse Pariisiin ja liittyi Marxin seuraan ja tämän ystäväksi.
Vuonna 1845 jälleen kotona Saksassa, ja nyt perhe jo isää myöten tiesi, mikä hän oli. Sitten Belgiaan, Marxin joukkoon ja seuraan. Mukana UUteen Reinin lehteen saakka. Se lakkautettua siirtyi niinikään liiton jäsenen Willichjin joukkoon, puolustamaan Pfalzia preussilaisia vastaan.
Hänessä ei todettu johtajan aineksia jalkaväkitaisteluun, (tykkejä ei saatu), nolokin juttu marxilaisen sotatieteen perustajalle, mutta toimi ansiokkaasti osaston huoltopäällikkönä. Kuukauden jälkeen osasto vetäytyi Sveitsiin, ja Engels Genovan kautta Lontooseen. Täällä hän vietti vuoten 1869 asti varsinaista kaksoiselämää. Toisaalta hän työsskenteli konttorissa ja oli myös yhtiönsä osakas Manchesterissä, ja eli kuin ihan aio liikemies ja kapitalisti.Toisaalta hän avusti Marxia, kirjoitteli salaisesti, ja tuli toisena hahmona myös näkyviin Marxin joukossa Lontoossa. Vuodesta 1869 vain Marxin rinnalla Lontoossa. Hoiteli Marxin töitä, mm. Pääoman kaksi seuraavaa osaa. Kuoli 1895 5. elokuuta kurkkusyöpään, ja hänen tuhkansa hajoitettin rannikon mielipaikallaan tuuleen. Hän ei koskaan vuoden 1849 jälkeen enää käynyt Saksassa, jossa olisikin voitu kysellä hänen sotatekojaan vuona 1849. Sen sijaan hän kävi 1888 USAssa, ja 1890 jopa Norjassa. Hän oli kielimies, jonka mainitaan hallinneen yli 20 kieltä. Suomi ei kuulunut niihin, ja Kalevalastakaan ei tiennyt.

Naimisiin FE meni ensimmäisenä Manchesterin aikanaan irlantilaisen
alkujaan työläistytön Mary Burnsin kanssa. Kun tämä 1863 kuoli, tiettävästi sydänkohtaukseen, hän otti vaimokseen tämän sisaren Lizzien.
Tämäkin kuoli 1870-luvun lopulla. Marxien pariskunnan kuoltua ( Jenny 1881 lopulla) näiden taloudenhoitaja tuli hoitamaan yksinäisen poikamiehen taloutta.

Vierailija

" Dialektiikka", sen nostaminen filosofiaksi ja mentelmäksi johtui siitä, että analyysiä ei osattu, tunnettu eikä ymmärretty, ja sitä käsitellen vielä tuonnempana. - Kuitenkaan marxilaisuus ei käyttännössä koskaan antanut " dialektiikalle" suurta tieteen yleistä menetelmällistä merkitystä. Parhaassa tapauksessa, vrt. 1600-luvulla porvariset Hollanti ja Englanti suhteessaan katolisiin, omaksuttiin parhaan porvarisen tieteen parhaita tuloksia. Heikoimmissa tapauksissa, vrt. 1600-luvun muut protestanttiset maat, käytiin kiivaina tieteen parhaiden saavutusten kimppuun. - Ei ole vain suurporvariston ja heidän renkiensä kypäräpääpappeja, vaan hyvin pahoja ovat olleet myös marxilaisen uskovaisuuden tieteelle vihamieliset kypäräpääpapit.

Marxilaisuudessa, silloin kun se oli elävää ja toimivaa, "dialektiikka" kuitenkin ensisijaisesti omasi yhteiskunnallisen ja kumouksellisen merkityksen. Luokkien ristiriidat, ja uusin porvarien ja proletaarien eli omistamattomien välinen. Proletaarit ovat ainoa johdonmukaisesti kumouksellinen luokka, kapitalismin haudankaivajat, vrt. haudankaivaja Kari Peitsamo. Ja Kommunistisen puolueen Manifesti ( vaikkakaan itse puoluetta ei ollut) julistaa, miten proletaarien pitää järjestäytyä ja mitä heidän kumouksensa pitää tehdä.

Euroopan mantereella ( pl. Pohjoismaat) porvarisia olivat vasta Hollanti, Belgia ja Ranska. Yleisesti läntisenkin Euroopan puitteet ja suurimmassa osassa maita olot olivat feodaaliset. Kyseeää tuli olla vasta niiden muuttamine porvarisiksi. Ja nyt tulee, nähtynä varsinkin 1848 -1849
tapahtumista, marxilaisuudessa näytille pelkurimainen porvaristo. Vissiin sillä oli syytäkin pelätä, jos näkymä proletaareista oli Manifestin näkymän
mukainen. Ja niin yrittivätkin marxilaisuuden papit, ja josssakin määrin jo itsekin Marx ja Engels, selittää.

Esitänpä ihan toisenlaisen lausuman, Suomesta, ja Suomea ja suomen kieltähän Marx ja Engels eivät tunteneet: Millaiset isännät, sellaiset myös rengit. Ja se on täällä ollut aina hvyin paikkansa pitävä totuus. Ja niin oli asia myös vuosien 1848 - 1849 Euroopassa. Ei vain porvariston pelkuruus, vaan suurten kansanjoukkojen pelkuruus, ja ensi purkauksen jälkeen hiljaisuus ja toimettomuus. Tämä ei koskenut vain talonpoikia ja
käsityöläispikkuporvareita, vaan myös ylivoimaisen suurta osaa työläisistä. Reininmaalla, jonka Kölnissä myös Uusi Reinin lehti vaikutti, saatiin tyläisten taistelujoukkoihin ehkä tuhannen veran väkeä. Kun
Preussi kesän alussa 1949 kävi tosi toimiin, itsensaä Marxin ja Engelsin oli todettava, että vastarinata ja nousu tällä olisi hyödytöntä. Pfalzia puolustettiin kuukauden ajan. Wilichin kommunistijohtoiseen osastoon lie kuulunut puolisen tuhatta, näistäkin puolet Reininmalta saapuneita.
Kommunistien liitto, jäsenistä suurin osa saksalaisia, joita 1848 voitiin siirtää Saksaan vaikuttamaan ehkä kolmesataa. Liittoa ei koskaan voitu nostaa puolueeksi, varsinaiset joukot eivät liittyneet.

Siis, proletaarien kumouksellisuus ja kommunismi eivät 1848 - 1849 Euroopassa eivät olleet ihan pelkkiä aaveitakaan, mutta ne väkimäärältään edustivat vain pientä sirpaletta, työläisistäkin.
Olihan myös ME-n joukko saanut toiminnasta käytännön kokemusta.
Kun sitten siirryttiin rauhalliseen aikaan, ja myös koettua käsittelemään, ei
ei kyetty käsittämään, että osallistuvien määrä oli erittäin vähäinen.
Ensimmäisen kerran saadaan joukkopohjaa Saksan sosiaaalidemokraattisen puolueen syntyessä ja voimistuessa keisarikunnan jo alkuvuosina. Mutta tähänpä itse Marx ja Engels eivät olleet kypsiä. Tai sitten he itse jo käsittivät, että Saksassakaan kumouksesta ei koskaan tule mitään. Ei kannata tuhlata Helmiä sijoille.
Idässä oli suuri maa, jolla saattaisi olla toivottu tulevaisuus.

Sota Venäjää vastaan, MEn ajatus jo mainituilta Euroopan levottomilta vuosilta. Sota sekä saisi eurooppalaisissa muutoksen toivotun muutoksen radikalismin suuntaan että liikkeellle kumoukselliset muutokset Venäjällä.
Ja todella, aikanaan ensimmäinen maailmansota ainakin pani liikkeelle suuret muutokset Venäjällä.

Krimin sota 1853, kävijöinä Venäjää vastaan pääasiassa Britannia ja Ranska. Ruotsikin aikoi mukaan, mutta ei kerennyt. Ja kyllähän ME tässä olivat aiemman mielipiteensä takana, he arvostelivatkin sitä, että sotaa käytiin rajoitetusti, todella kovaa iskua keisarikunnalle ei aiottu antaa.
Toisaalta, tulemme neukkulaiseenkin näkemykseen, että venäläiset
taistelivat hyökääjiä vastaan ( ja suomalaiseenkin, että myös Suomen pojat) urhollisesti ihan kuin pitikin, mutta tsaarin valtakunta oli mätä ja heikko. Tulemme tässä sotien monimutkaisuuteen. Asia oli väärä, sota oli sotaa väärän asian puolesta, niin myös Suomen viime sodat. Silti sodan yksipuolinen menestys hyökkääjän eduksi merkitsi alistumista hyökkääjälle, vrt. Kiinan nöyryyttäminen ooppiumisodassa. Sodan tilanen vaati sotimaan, niin kauan kuin sotaa käytiin. Niin myös Suomen tilanne viime sodissa. Oikeastaan siis edustaja Tennilä sittenkin oli oikeassa, kun sanoi isänsä puolustaneen Suomen itsenäisyyttä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, vaikka sodan asia oli väärä.

Yhdyvalloissa kohdataan kansalalisosdan aattona ihan toinen tilanne.
Siellä oli sekä toimiva pelkäämätön porvaristo että toimivaa ja pelkäämätöntä kansaa. Oli sielläkin tuo kuulu viivyttelyn vuosi 1862.
Ja olivat porvarien keskuudessa kuparipäät ja kansaltakin ääniä kalastamassa yhä demokraattien puolue. Pääpiirteissään suunta kuitenkin oli oikea, järjestys kyettiin luomaan oikeaksi, ja sotaa käytiin jokseenkin johdonmukaisesti voittoon. Mutta tämä oli täysin tilanne, joka ei ollenkaan soveltunut MEn dialektisen kumouskäsityksen opinkappaleihin. Että porvaristo ja proletaarit yhdessä toteuttavat kumouksen tai suuren muutoksen, sen sijaan, että tappelisivat toisiaan vastaan. Lisäksi
MEn tietämys ei riittänyt Amerikan kansalaissodan suuriin puitteisiin, joten
he viivyttelyn vuotenakin antoivat neuvoja, jotka olivat noihin olosuhteisin hyvin harrastelijamaisia, että juuri tuohon aikaan olisivat johtaneet vakaviin sotaa suuresti vaikeuttaviin tappioihin. Tässäkin asiassa he olivat ihan kypäräpääpappeja, jotka eivät halunneet tunnustaa tosiasioita, ANALYSOIDA niitä. Vaan he kävivät mököttämään, haluamatta nähdä tai kuulla juuri mitään siitä maapallon suunnasta.

Venäjällähän kyllä asiat alussa, siis maailmansodan aikaan, näyttivät menevän juuri ja nimenomaan MEn näkemysten mukaisesti. Mutta nykyään me näemme toisen puolen: Neuivostoliitto ja sen edustama sosialismi romahtivat. Nykyään siellä hallitsee melko pelkurimainen pikkupoika Putin, pelkurimaiset uusirikkaat, ja melko neukkumaiset pirulliset virkaherrat, ja kansakin, se on yhtä pelkurimaista ja nuhjua kuin läntisessä Euroopassa 1848 -1849 ja niitä seuraavina vuosikymmeninä. Ei suinkaan tämä johtunut MEn opetusten noudattamatta jättämisestä, vaan siitä, että ihan heitä seuraten, ihan kypäräpääpappeina, EI TUNNUSTETTU TOSIASIOITA, EI HALUTTU ANALYSOIDA NIITÄ. Näin dialektiikka kääntyy, ihan omien sisäisten lakiensa mukaisesti, itsensä kieltäväksi vastakohdaksi, kumouksen kumoamiseen.

Vierailija

Tuo Marxin ja Engelsin suhde Amerikkaan ja sen kansalaissotaan, siitä avautui ihan uusi koko hiedän töidensä ja dialeltiikkansa tarkastelun näkökulma, jota tämän aiheen aloittamiseen mennessä en ollut tullut ajatelleeksi. Kyse oli ihan kokonaisen suuren aihepiirin ja aineiston kieltämisestä, kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Marx ei siis paljoa kirjoitellut USAsta ja sen kansalaissodasta. Sen sijaan hän kirjoitti Pääoman. Ensimmäisen osan valmiiksi itse, kaksi seuraavaa valmisti painokunton hänen kuolemansa jälkeen Engels. Jos kyseessä olisi ollut teollisen ja kapitalistisen tuotannon järjestelmäanalyysi, painopiste olisi ollut suunnilleen näin: tehtaan konejärjestelmä, sen järkeistäminen, sen suhteet, tehdasjärjestelmä ja teollisuuskapitalismi kokonaisuutena, kuljetukset, kuten meriliikenne ja rautatiet, maailmanmarkkinat, kuinka kapitalisti laajentaa maailmanmarkkinoita, Britannian imperiumi, USA, kapitalismi manner-Euroopassa, kapitalismin kehitys mm. Venäjällä.
Pääoma ei ollut mikään järjestelmäanalyysi. Painopiste oli lisäarvon riistämisen kuvaaminen, kuinka epäinhimillinen se on, kuinka sitä syntyvät kumoukseen johtavat vastakohdat. Tuon mahtavan kokoelman tuli tehdä vaikutus lukevaan työläiseen. Varsinkin edessäpäin oli aika, jona se ei tehnyt Länsi-Euroopan pikkuporvariseen ja ihan hyvinkin voivaan työläiseen vaikutusta. Mutta se oli tekevä vahvan vaikutuksen venäläisiin, joiden maassa kapitalismi vasta syntyi, jossa sekä sitä että työläisiä puristi feodaalinen järjestelmä ja sen voimakas sotilasimperiumi.

Analyysin kannalta Pääoma on hirveä konstruktiivinen tuote. Tarkoitetulle lukijakunnalle se oli kuin epäinhimillinen tehdaskoneisto itse, keskiönä hörykone, siitä lähtevät voimansiirtohihnat, hammasrattaat, joiden seassa työläiset liikkuen ovat joka hetki alttiina tapaturmille, kuten Chaplinin eräässä elokuvassakin.

Historia on luokkataistelujen historiaa, julistaa jo kommunistinen Manifesti.
Epäilemättä se on myös luokkataistelujen historiaa, historian murroskohdissa. Mutta tuo julistus ei ole mikään analyyttinen vastaus
yhteiskuntien historiaan, eikä ollut tarkoituskaan olla.

Tulin nyt siis siihen tulokseen, että USAn tapauksessa pääasiallisesti ei ollutkaan kyse mököttämisetä, vaan että aivan tarkoittaen jätettiin pois tietty painavakin aineisto, koska se ei sopinut julistusmuodossa esitettävään. Tämä tiettyjen ei ihan painavimpien nostaminen etutilalle ja hyvin painavien ihan poiskin jättäminen, se on ihan tarkoituksellinen peruslinja " marxilaisuuden perustanlakijoiden" töissä. Eli, Marx ja Engels
vain toisinpäin olivat ihan samanlaisia kypäräpääpappeja kuin heidän vastustajansa suurporvariset tiederengit, virallisten kypäräpääpappien
tiede.

Materialismi, senkään tarkoitus ei varsinaisesti ollut ainetta koskevien tiedetulosten analyysi, vaan valmistaa materialistista julistusta vastakohdaksi kansojen laajoje joukkoja hallitsevalle uskonnolle.
Uskonto on ooppiumia, mutta tämä ei ole vain toteamusta sinänsä, vaan
dialektisen materialismin esittämistä vastakohtajulistuksena uskonnolle.

Analyysi, sen varsinainen loistoaika oli jo antiikissa, ja sen loistavimpia edustajia tieteessä oli Arkimedes, poliittisessa tieteessä Sokrateen, Platonin ja Aritotelen jälkeen itse poliittisena toimijana vaikuttanut Julius Caesar. Renessanssin koitettua analyysiin antiikissa ei kuitenkaan kiinnitetty paljoa huomiota. Vaan analyysiä kohti edettiin 1600-luvulta kokeen menetelmän kautta, ja toinen tie oli Descartesin deduktio
ja analyyttinen geometria. - Minäkin käsittelin kyllä analyysiä tällä palstalla
usean vuoden ajan. Mutta lopullisen valintani sen puolesta esitin vasta 20004, kun katsoin brittiläisen Tv-pätkiksen, tai niitä oli pari kolme, Arkimedeesta, ja hieman muutakin Alekdandrian koulun oppineista ja keksinöistä.

Lavoisier kuitenkin kemiallisen analyysin perustaja, ja mm. myös hapen keksijä, josta seurasi myös uusi palamisteoria, palava aine yhtyy
happeen. Jakobiiniterrorin aikaan Lavoisier vietiin giljotiiniin. Syyksi on esitetty todellinen tai perää vailla oleva epäily vastavallankumoustoiminnasta, tai myös kateellisten tiedeveljien panettelu. Analyysi, se oli kuitenkin yleisesti asia ja menetelmä, jota jakobiinit ollenkaan eivät voineet hyväksyä. Kumousta ja muutenkaan maailmaa ei saanut analysoida. Ja jos kohta valtiaat jakobiineista vaihtuivat useaankin kertaan, kaikkien asenne analyysiin oli ihmeen samanlainen. Napoleonin suuruus kulki romahdukseensakin, koska hän ei ymmärtänyt analyysiä eikä halunnutkaan ymmärtää. Analyysi, se oli kaikkien tuon ajan Ranskan ja ihan päinvastaistenkin suuntien yhteinen suuri vihollinen. Totta tosiaan siltä kannalta Lavoisier oli ansainnut giljotiinikuoleman, ikävää, etä häntä ei voitu teloittaa jopa kymmenen tai sata kertaa!

Minä tähän aiheeseen asti oletin, että Marx ja Engels eivät käyttäneet
analyysiä, koska eivät ymmärtäneet sitä, eivät tienneetkään siitä.
Päinvastoin nyt näyttää siltä, että he ymmärsivät sen perusteet erittäin hyvin, mutta OLLAAKSEEN SITÄ KÄYTTÄMÄTTÄ, KIELTÄÄKSEEN SEN, GILJOTINOIDAKSEEN SEN. He olivat kaltaisiaan kypäräpääpappeja, eivät sittenkään aineisen liikkeenään ilmenevän maailman havainnoijia ja analysoijia. Maailma oli esitettävä dialektisena eli vastakohtaisena maailmana. LAVOISIER JA ANALYYSI GILJOTIINIIN! Ja tätä vastaan oleva painavampi perusaineistokin tuli kieltää, poistaa. Sitä tarkoittaa käyttännössä, sovellettuna tieteeseen, dialektinen kieltäminen! Ja julistuksen osana myös luonto nähtiin vastakohtaisena ja kumouksellisten muutosten kokonaisuutena, ja mitä muuta oli, siitä maininnat poistettiin.

Epäilemättä maailma ja kaikkeus eivät ole staattisia. Tämä porvarisen ja uskonnollisen tieteen vanhempi käsitys on sadan vuoden aikana laitostieteessä itsessäänkin kumottu. Vaan oli ja on myös Marxin
ja Engelsin dialektiikkakin, sen vastakohtainen maailma, varsin vääristyneesti asiat ja seikat painottava.

Britanniassa seurattiin Marxin toimia salavihkaa varsin tarkkaan. Ja niinpä Sherlock Holmesin seikkailuissakin on ihmiskunnan rikollinen hyvin taitava vihollinne professori Moriarty. Ihan nimellistäkin yhtäläisyyttä, sillä Marxin kutsumanimi ystävien kesken oli Mauri. Ja vielä: samoin maaliskuussa, vaikka kaksi vuotta aiemmin, kuten Marx kuoli Euroopan suurin poliisipäällikkö ja etsivä Venäjän keisari Aleksanteri II. Jäihän Marxille seuraajia, ja istuutui keisarinkin osaan uusi keisari.

Nikoli Lenin puolestaan kuvastuu eräiden ensimmäisten Tarzan-kirjojen Nicolas Rokoffina.

Vierailija

Oli vielä vanhan palstan aikaa, kun käsittelimme avaruuden teorian yhteydessä myös ulottuvuuksia. Yleisesti ja kaikkialla Kolme ulottuvuutta sinänsä ja aineen ja ajan reaaliulottuvuus. Tämän lisäksi toin esiin kantanani, että useammat yleiset ulottuvuudet (vrt. matematiikka) käsittelevät tiedon ja tieteen osa-alueita, liikkeen korkeampia muotoja korkeampina, mutta vain osan ulottuvuuksina.

Poliittisten tieteiden ulottuvuus. Pidän tätä anglosaksista käsitetapaa parempana kuin poliittisuutta Suomessa vältteleviä käsitteitä, yhteiskuntatieteet, valtio-oppi ja " kansantaloustiede". Anglosaksinen käsittämistapa antaa luontevan pohjan poliittisele iteteelliselle analyysille.
Marxilaisuuden tapauksessa ei kuitenkaan jääty tapaan. Tiede muuttuu
poliititsen sanoman, poliittisen julistuksen eli manifestaation tieteeksi.
Siihen otetaan se aineisto, joka tarvitaan manifestaatioon. Kommunistinen Manifesti on pieni osa ME-aineistoa. Siinä kuitenkin on jo manifestaation perusajatus. Ja siis marxilaisuus esittää itseään poliittisen manifestaation ja kumouksen manifestaation ulottuvuutena. Siinä on sen osa-alue, ei
yleisessä koko aineisen liikkeen ja sen suhteet käsittävässä analyysissä.

Machiavellin Ruhtinas, lukijakuntana nimenoman ruhtinaat ja heidän avustajansa. Vastaavuutta on myös marxilaisessa maifestaatiossa, oletetun kumouksellisen luokan etumainen puolueväki. Ja tämä manifestaatio on suunnattua, ei yleisesti kuin auringosta kaikkiin suuntiaan levivävää. Sanoma suunnataan niille, jotka voivat ottaa sen vastaan ja käyttää sitä. Vrt. Jeesuksen vertaus sinapinsiementen kylväjästä. Vain ne siemenet itävät ja nousevat kasveiksi, jotka osuvat otolliseen sopivaan maaperään.

Kävi selväksi, että Länsi-Euroopassa ei ollut otollista maaperää, vaan Venäjällä. Ja siitä eteenpäin sanoma kulki Venäjää vielä köyhempään maailmaan. Mutta näin tehdessään se muuttui, sai uusia muotoja.
Näin marxilaisuus väistämättä oli jakaantuva kumousväenkin puolueiden erilaisiin tulkintoihin.

REVISIONISMIN AIKA EUROOPASSA, toissa vuosisadan lopulta. Mutta,
johtava virallinen Saksan puolue ei koskaan ollut ollut " oikeaoppinen" ja aina oli julistautunut tulkintaansa manifestaatiosta vain puolinaisesti.
MARX JA ENGELS OLIVAT EREHTYNEET, väitettiin. Mutta ensinnäkin, kyseessä ensijsaisesti oli manifestaatio, julistus, eikä yleispätevät analysoidut totuudet. Siltä kannalta kyse oli siitä, että Länsi-Euroopassa
EI OLLUT SANOMAN VASTAANOTTAJIA. Toiseksi, ei ollut kyse pätemisestä olosuhteissa yleensä, vaan missä olosuhteissa päti ja missä ei.
Länis-Euroopassa ei pätenyt, ei ollut pätenyt yleisesti koskaan. Venäjällä päti, kunnes vuosikymmenien päästä sielläkin koittivat ihan toiset olot.
USAssa puolestaan olivat ihan erilaiset olosuhteet, joissa ei edes voinut olla asettamusta, pätikö manifestaatio vai oliko erehdytty. Ja sitten vielä Britannian imperiumi, jonka globaaliseen etuoikeuteen liittyi myös sen työläisten etuoikeudellisuus. Ja tähän liittyi noina revisionismin aikoina muitakin imperiumeja, Ranska, siitä edelle Saksa, edellen Itävalta-Unkari, Japani ja Italia, ja suunnaten ulospäin USA astuu joukkoon, vaikka globaaliselta kannalta varsin myöhässä. Italiassa, I-Un itäosissa ynnä myös USAssa ilmenee julistukselle maaperää jonkinverran, mutta ei riittävästi. Sen sijaan Venäjällä mainifestaation maaperä vain kasvaa.
Tärkeä tekijä tietenkin oli maailmansota. Venäjällä kumouksellisten melko pieni joukko, mm. bolshevikkeja vain korkeintaan 50 000, kasvaa voimaksi, joka ottaa vallan, yli 70 vuoden ajaksi. Vastaavasti muissa suurvalloissa tilanne, joukkoliikkeistä ja kapinoinnista huolimattakin,
lopulta vahvisti edeltänyttä ja yleistä linjaa pitäytyä kapitalismissa ja antaa suurporvariston ja sen poliitikkojen johtaa ja pitää valtaa.

Vielä kerran, marxismissa oli osa-ulottuvuus, osatotuus, ei mikään yleistotuus vaikka koko ihmiskunnan veljille. Tuo osatotuus tietenkin katosi, kun marxilaisuus katosi, kun se lakkasi olemasta elävä toimiva voima. Ja myös sen julistuksen vastaanoton tilanne muuttui. Enää ei ole tilaa, vaikka suuret muutokset ehkä muhivatkin, sen lajiselle jopa lajissaan yksipuoliselle kypäräpääpappilaiselle julistukselle. Joko analysoidaan maailmaa yleisesti ja kokonaisuutena, tai kuljetaan sokeina kuin sokeat kaivoshevoset ennen lieassa.

Vierailija

Kas tässä se aihe, jonka avasin jo " kauan ennen" aihetta " Kommunismi ja demokratia". Marxilaisus ei ollut tarkoitetty analyysiksi eikä yleispäteväki totuudeksi, se oli vastakkainasettelua ( vrt. Niinistö) eli dialektiikaka ja luokkataistelu-olojen omistamattomille eli proletaareille tarkoitettua sanomaa eli manifestointia eli julistusta. Sanoma lakkasi vaikuttamansta, kun sille vastaavia oloja ei enää ollut.

Vierailija

Täytyy nostaa tämäkin kommunismin historiaa ihan Marxin ja Engelsin teoriaa koskeva aihe jälleen keskusteluun. Ota kantaa asioihin, NOSKE.

Uusimmat

Suosituimmat