Miksi ihminen ei muista ensi askeliaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niin, eli miksei ihminen muista muutaman ensimmäisen elinvuotensa tapahtumia?

Kommentit (11)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Monet eivät kyllä muista viimeisiäänkään, ehkäpä sen on jokin ihmisen elinkaareen liittyvä juttu. Mukavampi muistella sellaisia aikoja, kun on omillaan.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Sanotaan, että ihminen ei muista ensiaskeliaan koska kielellinen kehitys syrjäyttää sitä aikaisemmat muistiviitteet ja niitä ei enää löydy pään sisäisessä "haussa", koska niihin ei ole liittynyt sellaisia viitteitä joita myöhemmissä elämänvaiheissa opitaan käyttämään.

Toinen katsanto asiaan on se, että lapsi ei vielä niin nuorena tiedosta itseään erilliseksi asiaksi ympäristöstään, joten luonnollisesti ei voi ajatella asiaa omina ensiaskeleinaan, eikä sitä niinollen voi muistaa. Kun minäkäsitys muodostuu kunnolla, lapsi alkaa liittämään mielessään asioita jotka tapahtuivat "minulle" tai "sinulle". Tietenkin tähän pitää olla tiedolliset valmiudet, eli pitää pystyä rakentamaan viite "minä" jolla voidaan leimata tieto myöhempää hakua varten. Tämä abstraktio taas saadaan osin kielellisestä kehityksestä.

Joitain muistoja toki säilyy kaikesta huolimatta. Minä esimerkiksi muistan monia tapahtumia visuaalisten viitteiden ansiosta, esimerkiksi entisen kotitalon sisustuksesta. Muistan joitain yksittäisiä tapahtumia, kuten erään joulun jolloin sain leluksi vaaleanpunaisen pantterin.

Muistan myös sen, että käsitin sen olevan jäätelöä, koska olin hyvin pettynyt ettei sitä voinut syödä. Myöhemmin käsitin mikä lelu oikeasti oli kyseessä.

Itseasiassa saatan muistaa myös omat ensiaskeleeni, koska minulla on muistikuva missä ne tapahtuivat. En voi kuitenkaan tietää onko muistikuva minusta itsestäni, vai siskosta joka opetteli juuri kävelemään silloin. Muistot tulevat mieleen, kun löytää oikean viitteen niihin.

Vierailija

Mä muistan kun nukuin päiväunia vaunuissa. Olin alle 1v. Se muisto oli paljon selvempi nuorempana, mutta toki muista vieläkin. Siellä oli lämmintä ja turvallista ja mukavaa vaikka olin hereillä ja yksin. Lapsena kaipasin sitä tunnetta, yritin jopa pyykkikorista rakentaa korvikkeen )

Mä luulen että ihminen ei muista varhaislapsuuttaan myös suojelutarkoituksessa. Sieltä löytyis paljon sellaista mitä ei kannattais muistaa. Parempi näin.

Vierailija
epo
Niin, eli miksei ihminen muista muutaman ensimmäisen elinvuotensa tapahtumia?

Todennäköisesti siksi, että syntyessään lapsi ei edes tiedosta olevansa erillinen olento äitinsä kanssa, vaan elää täydellisessä symbioosissa myös henkisesti. Vasta 3 kk:n iässä vauva alkaa tiedostaa oman erillisyytensä äidistä. Siitä eteenpäin alkaa yksilöityminen, jota kestää aina kolmanteen ikävuoteen asti. Mahlerin persoonallisuuden kehittymisteoriassa, lapsi kokee olevansa täysin erillinen minä kolmannella ikävuodella.

Vierailija
epo
Niin, eli miksei ihminen muista muutaman ensimmäisen elinvuotensa tapahtumia?

Kyllä jotkut kertovat muistavansa yhtä ja toista. Eräs nainen kertoi muistavansa kohdussa olonsa, ei enää ihmetellyt kuulemma, miksi joskus koki kuristuvansa .. napanuora oli ollut kiertyneenä hänen kaulansa ympäri. Muiston kuristavasta tunteesta herätti esim. poolopusero. Kai meissä on jokin solumuisti.

Ihmettelyn kyvyn puute on ehkä suurin tekijä, joka ikäänkuin salpaa muistin.

Vierailija

Tää menee ehkä vähän ohi. Jos ihmisellä ei olisi mitään kieltä, miten hän ajattelisi.? Mä ainakin ajattelen suomeksi, vaik en mitään sanoisi.

Vierailija

Vauvalla ja vielä pikkulapsellakin on sen verran kehittymättömät aivot ettei pysyväismuisti ole vielä kehittynyt. Lähimuisti kyllä pelaa, vauvahan tuntee äitinsä ja muita tuttuja. Mutta jos lapsi vaikka adoptoidaan 3-vuotiaana, ei hän muista edellisiä vanhempiaan. Suuri elämänmuutos saattaa jäädä mieleen, itse muistan kun muutettiin ja olin 4 tai 5. Sitä ennen en juuri muista asioita. Koiulun alkaminen on sen verran iso asia että se jää usein hyvin mieleen. Samoin päiväkodit, pienestä piiristä isoon porukkaan ja paljon kavereita.

Loppupäässä taas lähimuisti häviää ja pysyväismuisti säilyy. Siksi vanhukset muistavat vanhoja asioita mutta eivät välttämättä uusia. Oppiminenkin hankaloituu kun ei tahdo jäädä mitään päähän. Tämä vain yleistäen, onhan toki poikkeuksia.

Vierailija

Luin jostain, että ensimmäiset kolme elinvuotta ovat ihmismielelle kaikkein kriitisintä kehityksen aikaa. Kun ihmisen "minä" muotoutuu noiden vuosien aikana, muistot saattavat jäädä alitajuntaan, vaikka ihminen ei myöhemmin niitä kykenisi saavuttamaan. Esimerkiksi, jos lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai hoidettu huonosti tuona aikana, seurauksena on vakavia psyykkisiä häiriöitä, vaikka lapsi ei voi tietoisesti muistaa kokemaansa.

Minulla on yksi muistikuva ajalta, jolloin oli alle yksivuotias. Olin kenties päiväkodissa ensimmäistä kertaa, ja ulos babysitteriin kiinni köyttäminen oli minulle uusi kokemus. Minut kapaloitiin monen kankaan sisään -oli ilmeisesti talvi- ja vietiin ulos nukkumaan. Nukkumatelineeseen minut kytkettiin jollain paksulla mustalla vyöllä ja jätettiin yksin. Kapalo teki minut täysin liikuntakyvyttömäksi, ja huusin jonkin aikaa täyttä kurkkua, kunnes minut tultiin hakemaan sisälle.

Toinen muistikuva on ehkä kaksivuotiaana, kun opin pudottamaan vaippani. Se oli kerassaan riemastuttavaa, ja sai aikuiset jahtaamaan minua ympäri taloa.

Vierailija
XLR
Tää menee ehkä vähän ohi. Jos ihmisellä ei olisi mitään kieltä, miten hän ajattelisi.? Mä ainakin ajattelen suomeksi, vaik en mitään sanoisi.

Eiköhän kielellinen ajattelu ole kehittynyt samoihin aikuihin kuin kieli itsessään. Mikähän on ollut ensimmäinen sana? Hei? Ensimmäisen ammatin kyllä tiedän...

Uusimmat

Suosituimmat