Itsenäisyyspäivä menestyjille ja osattomille

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Mikä yhdisti Jorma Ollilan ja Veikko Hurstin työt

Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Lisäksi molemmille Suomen Itsenäisyys oli/on Tahdon ja Kunnian kysymys.

Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.

Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkkiinnuttamia nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä presidentin linnassa. Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.

Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä. Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.

Ollila ja edesmennyt Hursti ovat saman maailman eri kasvot. Molemmilla on/oli tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin. Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä. Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.

Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta tuhannen vuoden kuluttua. Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen. Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (12)

Vierailija

Jäin kaipaamaan vaihtoehtoa "Linnan juhlat lopetettava". En äänestänyt.

Ilkka Luoma
.... toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.

Tämä suomalainen menestyjä, NOKIA, jota suomalaiset eivät juurikaan omista, on menestynyt juuri siinä pörssirahan kilpailussa, jonka seurauksena näitä "onnettomia yhteensattumia ja tapahtumia" sattuu yhä useammalle. Siitä Ollila palkittiin Suomen Leijonan Suurristillä. Mitä juhlimista siinä minulla on?

Samaan aikaan, kun eliitti pukeutuu juhlapukuihinsa valmistautuessaan vuotuiseen kansannöyryytykseen, jonkun yksityisen kansalaisen pitää jakaa keittoa vähäosaisille; näille "onnettomien yhteensattumien" uhreille, koska Suomen valtiolla ei ole varaa sosiaaliturvaan. Mitä juhlimista minulla siis on? Linnan juhlat on häväistys.

Ilkka Luoma; katsot tuhannen vuoden päähän jolloin joku puhuu "jonkun kauan sitten eläneen kansan" itsenäisyydestä.
Meidän ei pidä katsoa liian kauas. Elämme tässä ja nyt, ja ongelmamme ovat tässä ja nyt. Niiden kimppuun on käytävä tässä ja nyt.

Vierailija

Lainaus:ILKKA LUOMA

[size=75:25p3aqay]Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.[/size:25p3aqay]

Nokian kriisi 90-luvulla johtui Kairamon epäonnistuneesta johtamisesta. Kassavirralla 80-luvulla Kairamo pyrki laajentamaan Nokiaa alalle kuin alalle yritysostoilla. Kassavirran ehtyessä ja lopun häämöttäessä Kairamo teki oman onnettoman johtopäätöksensä.
Pakon edessä johto leikkasi rönsyt pois - muistamme varmasti Nokia Chemicalsin, Nokia alumiinin, sotilastekniikan..

Mutta ei sanaakaan Kiinasta, sinologiasta tai Liliuksesta!

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Sisyphos
Jäin kaipaamaan vaihtoehtoa "Linnan juhlat lopetettava". En äänestänyt.

Ilkka Luoma
.... toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.



Tämä suomalainen menestyjä, NOKIA, jota suomalaiset eivät juurikaan omista, on menestynyt juuri siinä pörssirahan kilpailussa, jonka seurauksena näitä "onnettomia yhteensattumia ja tapahtumia" sattuu yhä useammalle. Siitä Ollila palkittiin Suomen Leijonan Suurristillä. Mitä juhlimista siinä minulla on?

Samaan aikaan, kun eliitti pukeutuu juhlapukuihinsa valmistautuessaan vuotuiseen kansannöyryytykseen, jonkun yksityisen kansalaisen pitää jakaa keittoa vähäosaisille; näille "onnettomien yhteensattumien" uhreille, koska Suomen valtiolla ei ole varaa sosiaaliturvaan. Mitä juhlimista minulla siis on? Linnan juhlat on häväistys.

Ilkka Luoma; katsot tuhannen vuoden päähän jolloin joku puhuu "jonkun kauan sitten eläneen kansan" itsenäisyydestä.
Meidän ei pidä katsoa liian kauas. Elämme tässä ja nyt, ja ongelmamme ovat tässä ja nyt. Niiden kimppuun on käytävä tässä ja nyt.

En katso loputtomaan kaukaisuuteen, vaan aloituksen tarkastelu oli historiikkifiktio vuodelta 3000, siis katsaus menneisyyteen...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
suuri kurpitsa
Lainaus:ILKKA LUOMA

[size=75:lpr3k6v4]Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.[/size:lpr3k6v4]

Nokian kriisi 90-luvulla johtui Kairamon epäonnistuneesta johtamisesta. Kassavirralla 80-luvulla Kairamo pyrki laajentamaan Nokiaa alalle kuin alalle yritysostoilla. Kassavirran ehtyessä ja lopun häämöttäessä Kairamo teki oman onnettoman johtopäätöksensä.
Pakon edessä johto leikkasi rönsyt pois - muistamme varmasti Nokia Chemicalsin, Nokia alumiinin, sotilastekniikan..

Mutta ei sanaakaan Kiinasta, sinologiasta tai Liliuksesta!

Nokian tarina vuorineuvos Kairamon vuosilta ei ole kaikin osin ollut julkisuudessa. Useita projekteja jäi kesken...Moni nykyinen nokialainen tietää asioista enemmän kuin mitä sanomalehtien, huhujen ja juorujen pohjalta on yleisöllä tiedossa.

Ns. välijohtajat joutuivat astumaan liian nopeasti liian suuriin saappaisiin, oli myös valtapeliä...ja joidenkin mielestä oli myös selvää kyvyttömyyttä, mutta Jorma Ollila Kairamon aikaisena talousjohtajana ymmärsi asiat...

Liliuksesta on juttua uusimmassa avauksessa

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Sisyphos
Jäin kaipaamaan vaihtoehtoa "Linnan juhlat lopetettava". En äänestänyt.

Ilkka Luoma
.... toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.



Tämä suomalainen menestyjä, NOKIA, jota suomalaiset eivät juurikaan omista, on menestynyt juuri siinä pörssirahan kilpailussa, jonka seurauksena näitä "onnettomia yhteensattumia ja tapahtumia" sattuu yhä useammalle. Siitä Ollila palkittiin Suomen Leijonan Suurristillä. Mitä juhlimista siinä minulla on?

Samaan aikaan, kun eliitti pukeutuu juhlapukuihinsa valmistautuessaan vuotuiseen kansannöyryytykseen, jonkun yksityisen kansalaisen pitää jakaa keittoa vähäosaisille; näille "onnettomien yhteensattumien" uhreille, koska Suomen valtiolla ei ole varaa sosiaaliturvaan. Mitä juhlimista minulla siis on? Linnan juhlat on häväistys.

Ilkka Luoma; katsot tuhannen vuoden päähän jolloin joku puhuu "jonkun kauan sitten eläneen kansan" itsenäisyydestä.
Meidän ei pidä katsoa liian kauas. Elämme tässä ja nyt, ja ongelmamme ovat tässä ja nyt. Niiden kimppuun on käytävä tässä ja nyt.

Kulutusjuhlahulabaloossa useasti unohtuu inhimilliset teot. Talvisodassa duunari ja johtaja olivat veljiä yhteisen vihollisen tosiasioiden edessä; rintama piti ja pojat palasivat sodan jälkeen töihinsä, kuka minnekkin, toinen puki haalarin ja toinen solmion, mutta tunne ja sotaveljeys jäi..., noilta ajoilta on muistona yhteishenki, jota Talvisodan hengeksi kutsutaan.

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija

Ennen vanhaan kun joku kuningas piti
valtakunnassaan juhlat, niin linnan pihalle
vaelsi paljon kansaa kuulemaan kuninkaan
julistusta ja osallistumaan juhliin.

Suomen linnanjuhlat ovat suljettujen ovien
takana vain kutsuvieraille. Siksi tuntuu hiukan
orvolta, kun kukaan ei järjestä itsenäisyyspäivän
juhlia kaikille, mihin juhlaan minäkin voisin
mennä. Noh, Suomessa on jo 5 miljoonaa
ihmistä, että ei sinne linnanjuhliin voisi kaikki
osallistua muutenkaan. Mutta eikö tätä voisi
jotenkin järjestää? Esim. torille voisi pystyttää
jonkun lavan ja siellä voisi olla ohjelmaa
kansalle? Eikö näin jo ole? Täytyy myöntää,
että en viitsisi kuitenkaan lähteä torille pakkaseen
mitään ohjelmaa kuuntelemaan. Mutta joku
voisi mennäkin.

Tässä alkaa tulemaan ikävä peruskoulun
perinteitä, jossa kaikki oppilaat kokoontuivat
juhlasaliin kuuntelemaan ja katsomaan esityksiä.
Pääsi juhlatunnelmaan... Mutta mehän olemme
jo aikuisia ja aikuiset voivat juhlia omissa
juhlissaan kuka kenenkin kanssa.

Vierailija

Kaunista tekstiä sinulta Ilkka mutta Veikko Hursti ei varmaan olisi viihtynyt linnanjuhlissa vaan oli onnellinen omassa asemassaan. Antaa niitten juhlia rauhassa vain juhlansa onhan mukana kuitenkin paljon rituaaleja jotka liittyvät itsenäisyyteemme. Ei minua häiritse siinä määrin juhlat että menisin kuokkavieraaksi ulkopuolelle riehumaan. Ei meillä suomalaisilla ole vielä tyystin elämän perusarvot ole päässeet hukkumaan turhaan pelkäät vaikka hyvä on että pidät niistä ääntä.

Vierailija
Ilkka Luoma
[

Moni nykyinen nokialainen tietää asioista enemmän kuin mitä sanomalehtien, huhujen ja juorujen pohjalta on yleisöllä tiedossa.

:

[size=150:2wlxn4wd]Tätä asiaa juuri sinä et voi tietää.[/size:2wlxn4wd]

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Sisyphos
Talvisodan henki elää kituuttaa enää juhlapuheissa. Käytäntö on ihan muuta.

Nykyajan Talvisodan henki elää syvän kansan keskuudessa ja lujasti

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Echi
Kaunista tekstiä sinulta Ilkka mutta Veikko Hursti ei varmaan olisi viihtynyt linnanjuhlissa vaan oli onnellinen omassa asemassaan. Antaa niitten juhlia rauhassa vain juhlansa onhan mukana kuitenkin paljon rituaaleja jotka liittyvät itsenäisyyteemme. Ei minua häiritse siinä määrin juhlat että menisin kuokkavieraaksi ulkopuolelle riehumaan. Ei meillä suomalaisilla ole vielä tyystin elämän perusarvot ole päässeet hukkumaan turhaan pelkäät vaikka hyvä on että pidät niistä ääntä.

Olet oikeassa, perusarvot istuvat kiinteästi maaseudun ja korttelien mullassa ja betonissa. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja "Onnen" jakautumisesta, valistunut huolehdinta on osa inhimillisyyttä, jota ei voi liiaksi viljellä. Jo 1800-luvulla maaseudun epäonniset ja "hörhöt" ruokittiin pitkälti omassa kyläyhteisössä; tuolloin oli osallistuvaa huolehdintaa, erityisesti, koska kyläyhteisö oli suureksi osaksi samaa geenistöä, miksipä sitä "omia" ongelmia muille jakamaan...

Nykypäivänä yksinäisyys valtaa lähiöitä ja jopa maaseutua. Ihminen on jäämässä erakoksi, vaikka Joulun alusviikoilla Stockmannin kulmat ovat mustanaan ihmisiä...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Uusimmat

Suosituimmat