Antibiootit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mihin kaikkeen antibiootit vaikuttavat elimistössä? Hyödyt/haitat? Jos se tekee enemmän hallaa kuin hyötyä, niin miksi sitä jaellaan niin helposti?

Kommentit (9)

Vierailija

Murhaa bakteerit, hyvikset siinä kuin pahiksetkin.

Eri troppi tosin puree vähän paremmin eri pöpöihin.

Ongelmat ovat 1) resistenttien kantojen kehittyminen 2) hyvien bakteerien kuoleminen.

Syystä 1) Suomessa on alettu vetää tiukempaa linjaa antibioottien suhteen ja siksi esim MRSA-tilanne ei ole niin paha, kuin löysemmän pilleripolitiikan maissa.

Veikkaan, että syytä 2) tullaan tutkimaan vielä paljon lisää. Henkkoht en syö antibioottia kuin satavarmaan bakteeritulehdukseen!

Vierailija

Syö vaan, niin vastustuskyky laskee.
Antibiootit keksittiin jo kauan aikaa sitten mm. Penisilliinin keksi Alexander Fleming
vuonna 1928, mutta kiinalaiset kuulemma käyttivät sitä jo yli 2000 vuotta sitten.

Antibiootit hidastavat bakteerikasvustoa, eli periaatteessa taudin leviäminen
kehossasi hidastuu. En sitten haitoista ihan täysin varma ole, mutta onhan
niistä puhuttu, että miksi niitä joka tautiin annetaan. Ei siinä minun mielestä
mitään järkeä ole. Ihmisen pitäisi itse taistella pöpöjä vastaan ja hoitaa
taudit teellä ja levolla. Pienille lapsille tottakai suosittelen ennemmin
antibiootteja.
En mikään lääkäri ole.

Vierailija
Mummo
resistenttien kantojen kehittyminen

Tarkennan mummon kertomusta hieman, koska aihe ei ilmeisesti ole tuttu kysyjälle.

Bakteerit lisääntyvät luomalla itsestään identtisiä kopioita. Koska kopioita syntyy kuitenkin niin suuria määriä päivittäin, aina silloin tällöin kopiointi menee pieleen ja syntyy mutatoitunut versio bakteerista. Jos bakteerilla käy tuuri, tuo kyseinen yksilö on vastustuskykyinen annettavalle antibiootille, eikä se pysty tappamaan bakteeria. Kun tuo bakteeri jää henkiin, se lisääntyy ja tuottaa lisää kopioita omasta mutatoituneesta itsestään. Ja kopioitkin ovat muutamaa mutatoituvaa poikkeusta lukuunottamatta immuuneita lääkkeelle.

Tässä vaiheessa lääkäreiden pitää antaa toista antibioottia, joka tepsii tuohon bakteeriin. Mutta taas on se vaara, että käy samoin kuin edellä ja tällä kertaa syntyy bakteeri, joka on vastuskykyinen kahdelle eri antibiootille. Sama jatkuu pahimmillaan niin kauan kunnes ei ole enää antibiootteja jäljellä. Silloin voidaan vain todeta että mitään ei ole tehtävissä ja bakteerit syövät ihmisen elävältä.

Näiden mutanttien syntyä edistää se, että antibioottikuuria ei viedä loppuun asti. Vaan otetaan vain sen verran, että olo helpottaa kun heikoimmat bakteerit kuolevat ja vahvimmat jäävät jäljelle (koska bakteereita on miljardeja, siellä on aina erilaisia mutatoituneita yksilöitä, vaikka kaikki ovatkin teoriassa toistensa kopioita). Jonkin ajan päästä otetaan uusi kuuri ja tapetaan taas vain heikoimmat ja jätetään vahvimmat henkiin.

Kyse on vähän samasta kuin yritettäisiin jalostaa lehmäkantaa joka tuottaa parhaiten maitoa, pistämällä heikkomaitoisimmat aina lihoiksi ja antamalla parhaiden lisääntyä. Säästämällä vahingossa aina vahvimmat, ihmiset ovat luoneet/luomassa bakteereista superkantoja, joille he eivät enää mahda mitään, ellei lääketiede onnistu keksimään taas uutta hidastetta.

Vierailija

En taatusti syö kuin ehdottamasti tarpeeseen.

Muutaman kerran on ollut niin ärhäkkä bakteeritulehdus, jotta useampaa on laitettu yhtäaikaa suoneen tippumaan. Jos olisin enämpi antibiootteja syönyt, eivät ehkä olisi tepsineet, enkä tässä enää kirjoittelisi. Pahan bakteeritulehduksen oireet ovat riittävän rajut, ne tunnistaa.

Oireita lievittävää lääkettä ja runsaasti hellimistä, se päihittää virusflunssat. Jääkööt turhan järeät pommit tositarpeeseen.

Toisaalta haluan vaalia myös niitä "hyviä", tarpeellisia bakteereitani.

Veikkaan, että seuraavan kymmenen vuoden kuluessa tulee paljon uutta tietoa bakteerien ja ihmisten hyvästä yhteiselosta

Vierailija

Tässä taannoin tuli radiosta mielenkiintoinen dokumentti siitä, millaista oli elämä sairaaloissa ennen antibiootin keksimistä. Kyllähän oli kamalaa kuultavaa. Silloin tosiaan ei sairaalasta ollut yleensä kuin yksi tie ulos ja se johti hautuumaalle. Jos ei ollut kuolemansairas sairaalaan tulleessaan niin siellä viimeistään sai tartunnan. Bakteeritartunnat siis hoidettin sairaaloissa.

Antibiootit taitavat olla yksi niistä harvoista keksityistä lääkeaineista, jotka oikeasti parantavat sairauden eli siis tappavat sen pöpön. Kuten edellä on tullut ilmi, niin enemmän tai vähemmän valikoiden, eli antibiottikuuri kyllä myös heikentää elimistön vastustuskykyä hetkellisesti joka kerta.

En ole itse kovinkaan huomannut mitään tiukentumista lääkäreiden linjassa, vaikka niin väitetään tapahtuneen. Aika heppoisilla eväillä ne mielestäni kuurin määräävät. Joskus on tullut popsittua antibiootit ihan turhaan ja olenkin viime aikoina ottanut tavaksi kärvistellä vielä joitain päiviä eteenpäin nähdäkseni meneekö tauti muuten ohi (jos ei nyt omasta mielestäni ihan selvä tapaus ole). Ja yleensä on mennyt.

Myös se ihmetyttää, että diagnoosimenetelmät ovat aika kehnot. Jos vien koirani eläinlääkäriin niin jo otetaan pissanäyte ja verikoe, eikä mene pitkään kun edessä on pitkä litania faktaa. Ihmislääkärien touhut tuntuvat mutu-hommalta tähän verrattuna. Voisi kuvitella, että helpostikin saisi selville onko kyseessä bakteeri- vai virusinfektio.

Tällaiseen olen itse asiassa törmännytkin ollessani vuosituhannen vaihteessa Norjassa töissä. Siellä otettiin joka kerta verikoe, kun meni flussaa valittamaan. Kokeen perusteella lege sitten määräsi dropit ja ne kyllä aina osuivat oikeaan. Liekö sattumaa, mutta vakuuttavan kuvan sikäläinen praktiikan taso jätti.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Kyllä Suomessa tehdään resistenssimäärityksiä, jos vain osaa pyytää. Ja jos tauti ei ole kovin vaarallinen, niin kannattaa pyytää. Saapi sitten oikean tropin eikä tarvitse kärvistellä väärän tropin kanssa koekaniinina.

Jos taas tauti on hengelle vaaraksi, niin yleensä tohtori määräilee laajakirjoista antibioottia, joka tappaa pöpölit taatusti.

Jotkut laajakirjoiset antibiootit ovat reservilääkkeitä elikkäs niitä, joita annetaan yleensä vasta, kun mikään muu ei tepsi. Yleiseen käyttöön niitä ei ole tarkoitettu, jotta tulevaisuudessakin olisi olemassa edes jotain aseita taistelussa bakteereita vastaan.

Noin karrikoiden. Toki tohtorimme osaavat monasti jo oireiden perusteella hahmotella, mistä on kysymys.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Tuo käsitys sairaaloita ennen antibioottiaikaa on tosi väärä stereotypia.
Kirurgia kehittyi hyvän aikaa ennen antibiootteja, mutta esim infektiot jotka leviävät verenkierron mukana koko elimistöön olivat mahdottomia/vaikeita parantaa. Tälläiset ovat kuitenkin aina aerobisia, anaerobisissa/aerobisissa oloissa toimeentulevia(pahimmat bakteriemian eli bakteeripahjaisen verenmyrkytyksen aiheuttajat) taimikroaerobisia (jolloin veren hemoglobiinista saatava ja vähäinen vereen liuennut happi riittää mutta huoneilma tai puhdas happi tappaa, minkä takia pesäkkeet aukaistiin ja jätettiin auki/ desinfioitiin vetyperoksidilla/niihin johdettiin happea sen jälkeen kun esim kys raaja oli ympäröity kumisäkillä ym.
Anaerobiset pöpöt ei leviä suonistoa pitkin (paitsi ehkä ison klöntin sisällä
en tiedä ilmeneekö tallaista) ja niitten aiheuttamat haavatartunnat oli helppo hoitaa jo 10-luvulla. Aseptinen kirurgia luotiin alku 1880-luvulla.

Vierailija

Resistenssimääritysten teko ei ole rutiinia muuta kuin virtsatie-infektioissa ja nielunäytteissä. Ei se pyytämällä miksikään muutu.
Esim. pneumonian aiheuttajabakteerin selvittäminen ja resistenssimääritys vaativat bronkofiberoskopian. Suun tai nielun, yskösten bakteerien määrityksellä ei ole merkitystä.

Keuhkokuvan perusteella voidaan arvioida mahdollista aiheuttajaa, samoin kuin taudin kulun perusteella.

Pneumokokkipneumonia iskee yleensä terveisiin aikuisiin äkillisesti. Mycoplasmapneumoniassa on tyypilliset keuhkokuvamuutokset eikä tauti ole niin raju kuin pneumokokin aiheuttama.

Jos on selvä märkäpesäke iholla, siitä on helppo ottaa bakteerinäyte, viljely ja resistenssimääritys.

Useimmiten bakteeritulehdus arvioidaan korkeiden tulehdusarvojen perusteella (CRP) ja mahdollinen aiheuttajabakteeri joudutaan arvaamaan. Kliiniset oireet ja sairastumistapa antavat viitteitä.

Nykyisin on helppo määrittää päivystyksenä CRP ja siten välttyä turhilta antibioottikuureilta. Muistaa tulee kuitenkin, että Klamydia ja Mycoplasma eivät välttämättä nosta tulehdusarvoja.

Yksi antibioottikuuri sotkee normaalin bakteeriflooran 6-12 kk:ksi. Maitohappobakteereilla voidaan nopeuttaa normaalin bakteeriflooran palautumista.

Antibiootteja on kahdenlaisia: toiset ovat ns. bakteriostaatteja eli estävät bakteerin lisääntymistä ja sitten on bakteriosidejä, jotka tappavat bakteereja.

Eri antibiootit tehoavat eri bakteereihin. Yhtään sellaista antibioottia ei ole, joka tehoaisi kaikkiin bakteereihin. Siksi antibiootin valinnassa otetaan huomioon mahdollinen taudinaiheuttaja. Millään resistenssimäärityksellä siihen ei akuutissa vaiheessa ole apua. Ainostaan tiedetään, että maailmassa ei vielä ole tavattu yhtään Beeta-hemolyyttistä Streptokokkia, joka olisi immuuni penisilliinille. Silti Streptokokii tonsilliittikin voi olla useamman bakteerin aiheuttama, etenkin mukana olevat anaearobit ja silloin penisilliini yksin ei tehoa.

Oma kategoriansa onkin sitten turhien antibioottikuurien aiheuttamat bakteeriresistenttiydet väestötasolla.
Siksi valistusta kohdistetaan sekä ammattihenkilökuntaan että yleisöön ja hyvin tuntuu menneen perille. Monet eivät onneksi halua antibioottia ellei ole selkeää näyttöä bakteeritulehduksesta.
Silti vielä löytyy monia, jotka eivät "parane" ilman antibioottia. Jos yksi lääkäri ei kirjoita, haetaan toiselta tai kolmannelta, kunnes saadaan resepti.

Uusimmat

Suosituimmat