Evankeliumi Herran Jeesuksen Kristuksen !

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Sivut

Kommentit (83)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
pastora
John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Eikö sinulla ole muuta sanottavaa, kuin lainata tuota kaikille tuttua pätkää? Kertoisit vaikka Jumalan rakkaudesta nälkäänkuolevia lapsia kohtaan kehitysmaissa, slummien asukkeja, Kiinan, CIA:n ja muiden keskitysleireirien kidutettavia, Afrikan AIDS:iin kuolevia, Irakilaisia, Venäjän keuhkotautivankiloista, jne. Jumalan rakkaus maanpäällä vielä eläviä kohtaan on kovin valikoivaa. Monista jumalista joihin uskoa, ei jokainen ole edes kuulluut konsanaan ja jumalat eivät tuntemattomista syistä kaikille ilmoittele itsestään.

Noh, tällä kertaa olit sinä ilmeisesti saanut valtuutuksen asian kertoa. Hyvä niin. Tuli tietoon tuokin tähän asti salattu tieto.

Sinänsä asia on kyllä kauniisti ilmaistu. En ehkä itsekään heti pystyisi paljon parempaan. Pitäisi miettiä hetki. Tautofoniaa tuossa on kyllä tuo "uskoo...iänkaikkinen elama." Syyllistyn minäkin siihen helposti. Niitä saa sitten jälkeen päin korjailla, ei tule käytettyä esikatselua.

Olisi kyllä kyseltävää, mutta odottelen vastaustasi tähän.

Lierikki Riikonen

Vierailija
pastora
John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Tämä on taas sitä Urantia-soopaa?

Vierailija

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, että kaikki jotka häneen uskovat, uskovat todennäköisesti ihan mitä tahansa.

Vierailija
lierik

Eikö sinulla ole muuta sanottavaa, kuin lainata tuota kaikille tuttua pätkää? Kertoisit vaikka Jumalan rakkaudesta nälkäänkuolevia lapsia kohtaan kehitysmaissa, slummien asukkeja, Kiinan, CIA:n ja muiden keskitysleireirien kidutettavia, Afrikan AIDS:iin kuolevia, Irakilaisia, Venäjän keuhkotautivankiloista, jne. Jumalan rakkaus maanpäällä vielä eläviä kohtaan on kovin valikoivaa. Monista jumalista joihin uskoa, ei jokainen ole edes kuulluut konsanaan ja jumalat eivät tuntemattomista syistä kaikille ilmoittele itsestään.

Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva. Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi. Kirkko on rikas instituutti, jolla on huomattavasti valtaa ympäri maailmaa. Näin ihmisten itsensä ei tarvitse ajatella tai oivaltaa itse juuri mitään, kun kaikki annetaan valmiina ajatuksista ja uskomuksista lähtien. Ei ole olemassa helvettiä ja paholaista, syntiä, eikä hyvää tai pahaa - ne on keksitty, jotta ihmiset saataisiin elämään tiettyjen sääntöjen mukaan. Sen sijaan, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, olemme luoneet Jumalan omaksi kuvaksemme. Keksimme, että Jumalan rakkaus on ehdollista ja sen eteen on tehtävä työtä. Jotta saimme ihmiset elämään sen mukaisesti, oli keksittävä synti, joka johtaisi helvettiin ja ikuiseen kadotukseen. Näin saatiin ihmiset käymään kirkossa, rukoilemaan syntiensä anteeksiantoa ja pudottamaan muutaman lantin kolehtiin. Kukapa haluaisi viettää ikuisuutta kiirastulessa? Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

Kristinusko vääristeli myös historiamme suurimma opettajan Jeesuksen opetuksia. Hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan ainoa poika, vaan opetti, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja Jumala rakastaa meitä, teimme sitten mitä tahansa. Hän opetti, että me kaikki olemme yhtä ("sen minkä teette muille, teette myös minulle") ja voimme löytää Jumalan sydämistämme, ei kirkkojen tai rahallisten lahjoitusten kautta. Hän myös painotti, ettei ketään pitäisi seurata sokeasti, vaan tehdä aina niin kuin sydämissämme tunnemme oikeaksi ja ettei Jumalan rakkaus ollut ehdollista. Juuri näiden opetusten vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan, sillä hän alkoi nakertaa papiston valtaa ja olla selvä uhka. Nykyään hänet on nostettu pyhimykseksi, hänen oppejaan toistellaan saarnoissa (osittain vääristeltyinä), mutta kukaan ei kuitenkaan ole valmis elämään niiden mukaan. Kannattaa muistaa, että raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, joka heijastelee niiden aikojen uskomuksia, jolloin mitkäkin tarinat kirjoitettiin. Kannattaa myös muistaa, että teoksesta on vuosisatojen saatossa poistettu sekä siihen on lisätty paljon kaikenlaista, juuri kirkon toimesta.

Jumalan nimissä on tehty mitä järjettömimpiä väkivallan tekoja (esim. ristiretket) ja niitä tehdään edelleen (mm. George W. muistaa mainita Jumalan ja hänen tahtonsa joka puheessaan terrorismista). Minkälainen Jumala oikein käskisi tappaa omia lapsiaan ja pakottaa heidät yhteen "oikeaan" näkemykseen? Ihmisten luoma Jumala.
Meidän on tärkeää ymmärtää, että nuo lierikin listaamat asiat eivät suinkaan ole Jumalan aiheuttamaa kärsimystä, vaan nimenomaan ihmisten. Jumala toki rakastaa Afrikan nälkää näkeviä lapsia siinä missä vankileirien kidutettavia vankeja, mutta miksi ihmeessä Hänen pitäisi siivota meidän itsemme aiheuttamat sotkumme? Nälänhätä olisi korjattavissa sillä, kun tajuaisimme että kaikille on kaikkea riittävästi (tosin nykyään kun kärsimme liikakansoituksesta, asia on hieman kyseenalainen - itseaiheutettua tämäkin) ja lopettaisimme oman etumme tavoittelun. Sen sijaan, että haluaisimme, vaatisimme, ottaisimme ja turvaisimme pelkästään oma tulevaisuutemme, voisimme vaihteeksi antaa jotakin heille, jotka oikeasti tarvitsevat. Ihmiset ovat rotuna vastuuttomia (planeettamme tila kertoo tästä aivan tarpeeksi, vaikka olisitte kuinka sokeita) ja aina kun jokin menee pieleen (yleensä omaa syytämme), olemme valmiita heristämään nyrkkiä kohti taivasta ja kysymään: "Miten Jumala voi sallia kaiken tämän tapahtuvaksi? Miten Jumala voi olla olemassa, kun niin monet ihmiset kärsii? Miten Jumala voi olla olemassa kun sotia syttyy ja lähimmäiseni kuolevat?" Jne. Miten me voimme olettaa, että joku toinen tulisi ja pelastaisi meidät siltä, minkä olemme itse aiheuttaneet? Kaiken lisäksi kehtaamme väittää olevamme "luomakunnan kruunu" (se, että tuhoamme elinympäristömme todella kruunaa tämän kaiken). Sen sijaan, että valittaisimme maailman epäoikeudenmukaisuutta, voisimme itse alkaa toimia sen muuttamiseksi.

Sitten hieman Jumalan kuuntelemisesta. Ihmismielen käsityskyky on rajallinen ja sen vuoksi asioista täytyy muodostaa sellainen käsitys, minkä voimme ymmärtää. Esimerkiksi olemme muodostaneet käsityksen Jumalasta majesteettisena konkreettisena olentona, joka on jossakin tietyssä lopullisessa muodossa. Tämä käsitys on virheellinen, sillä Jumala on kaikki. Jumala on se energia, joka muodostaa maailmankaikkeuden, avaruuden, galaksit, planeetat ja jopa meidät. Se mitä Jumala ei ole, ei ole edes olemassa. Me siis olemme yhtä ja tästä juuri Jeesuskin puhui. Jumala kyllä kuulee meidät, mutta kysymys on siitä, että kuulemmeko me Jumalan. Ihmiset, jotka rukoilevat ja pyytävät apua Jumalalta yleensä saavat sen avun mitä pyytävät, mutta eivät välttämättä näe sitä, koska raamatun oppien muodostamien käsitysten mukaan odotamme aina jonkinlaista taivaallista ihmettä tapahtuvaksi. Kerronpa tähän pieneksi kevennykseksi vitsin aiheesta:

Pieni kylä joutui vedenpaisumuksen valtaan ja kaikki kyläläiset pakenivat kodeistaan läheisille kukkuloille, lukuunottamatta erästä uskovaista miestä, joka ensin asettui talonsa yläkertaan, mutta pian vesi nousi liikaa ja hän joutui kiipeämään katolle, rukoillen Jumalaa pelastamaan itsensä. Jonkin ajan päästä talon viereen tuli soutuvene ja soutaja kysyi tahtoisiko mies häneltä kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies sanoi ja jäi odottamaan, rukoillen edelleen pelastusta.
Vesi jatkoi nousuaan ja mies joutui kiipeämään savupiipun päälle. Pian paikalle saapui moottorivene, jonka ohjastaja kysyi tarvitsiko mies kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies vastasi taas ja jatkoi odottamistaan, rukoillen edelleen apua Jumalalta. Vesi jatkoi edelleen nousuaan, kunnes ylsi miestä kaulaan saakka. Paikalle ilmestyi helikopteri roikottaen köysitikkaita. Pilotti kysyi mieheltä haluaisiko hän kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies vastasi sinnikkäänä ja niin helikopterikin kaartoi pois. Lopulta vesi nielaisi miehen kokonaan ja hän hukkui.
Taivaan portilla mies sitten suuttuneena tivasi Pyhältä Pietarilta, että miksi Jumala ei vastannut hänen lukuisiin avunpyyntöihinsä vaan antoi hänen hukkua. Pietari vastasi: "Hän lähetti sinulle ensin soutuveneen, mutta se ei kelvannut. Sitten hän lähetti sinulle moottoriveneen, eikä sekään kelvannut. Lopulta hän lähetti jopa helikopterin, mutta kieltäydyit siitäkin. Mitä ihmettä sinä oikein odotit?"

Ei ole mikään ihme tässä hektisessä ja vaatimusten täyttämässä maailmassa, jos emme ehdi tiedostamaan Jumalan meille lähettämiä viestejä, kun emme ehdi edes kunnolla viettää aikaa perheidemme parissa - vaatimusten vain kasvaessa. Kuluttaminen ja tuottaminen ei tuo onnea, kuten ei myöskään omistaminen: Aina kun saa jotain uutta, on pian saatava enemmän ja enemmän jne. En kuitenkaan sano, että olisi jokin oikea tapaa elää elämäämme, sillä sellaista ei ole - päädymme joka tapauksessa sinne, minne olemme menossa eli takaisin Jumalaan. En myöskään väitä, että minun tapani olisi parempi, se on vain erilainen. Mutta me voimme muuttaa näkemyksiämme ja käyttäytymistämme, jotta voisimme luoda paremman maailman itsellemme ja jälkipolvillemme. Eikö siis olisi aika alkaa avartamaan mieltämme erilaisille mahdollisuuksille ja alkaa ajattelemaan muutakin kuin omaa etuaan? Vai haluammeko todellakin jättää tällaisen maailman perinnöksi jälkipolvillemme?

Vierailija
Tietoinen
Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva.

Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi.

Kirkko on rikas instituutti, jolla on huomattavasti valtaa ympäri maailmaa. Näin ihmisten itsensä ei tarvitse ajatella tai oivaltaa itse juuri mitään, kun kaikki annetaan valmiina ajatuksista ja uskomuksista lähtien. Ei ole olemassa helvettiä ja paholaista, syntiä, eikä hyvää tai pahaa - ne on keksitty, jotta ihmiset saataisiin elämään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Sen sijaan, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, olemme luoneet Jumalan omaksi kuvaksemme. Keksimme, että Jumalan rakkaus on ehdollista ja sen eteen on tehtävä työtä. Jotta saimme ihmiset elämään sen mukaisesti, oli keksittävä synti, joka johtaisi helvettiin ja ikuiseen kadotukseen. Näin saatiin ihmiset käymään kirkossa, rukoilemaan syntiensä anteeksiantoa ja pudottamaan muutaman lantin kolehtiin. Kukapa haluaisi viettää ikuisuutta kiirastulessa? Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

En usko Jumalaan, mutta rakkauteen on pakko uskoa, kun on sen kokenut. Jos jumala olisi olemassa olisi hän rakkaus ja nimenomaan - ehdoton rakkaudessaan - .

Kiitos Tietoinen, että kommentoit ... ei ole todellakaan hyvää/pahaa, ne on ihmisten keksintöä .. mutta toki hyvää ja pahaa o l o a tunnemme, mutta se onkin jo kokonaan eri juttu. Loppuosa tekstistäsi täytynee lukea myöhemmin.

Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..

Vierailija
qaz
Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..

En missään nimessä pahastu. Ja jos kysyttävää tulee, niin mielelläni niihin vastaan, jos vain pystyn. Tosin netti minulla on päivittäin käytettävissä vain ensi viikon perjantaihin asti.

Vierailija
Tietoinen
qaz
Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..



En missään nimessä pahastu. Ja jos kysyttävää tulee, niin mielelläni niihin vastaan, jos vain pystyn. Tosin netti minulla on päivittäin käytettävissä vain ensi viikon perjantaihin asti.

Mukava kuulla, mutta oho! ... täytynee siis kiirehtää, kun sinulla on netti vain ensi viikon perjantaihon asti.

Vierailija

ensinnäkin en usko jumalaan, enkä mihinkään vastaavaan yksittäiseen älyyn, mutta raamatussa on kyllä paljon todisteita että vaikka maailma on tälläinen mikä on niin jumala voisi sen puolesta silti olla olemassa,

ensinnäkin jumala antoi ihmiselle vapauden valita, siinä mukana tuli vastuu omista teoista,

toiseksi jumala loi ihmisen luomakunnan vaalijaksi, jätti siis meidät "lapsenvahdeiksi"(meni varmaan itte kaljalle tai jotain) ja siksi ei ole koko ajan meitä pelastamassa,

jumala karkoitti ihmisen paratiisista koska ihminen teki syntiä, miksi sen pitäisi meidät pelastaa joka kerta kun itse itsemme pulaan saatamme?

sitten pientä jossittelua elikkäs vaihtoehtoja,

Lusifer niminen enkeli nousi "taivaassa" kapinaan jumalaa vastaan (siitä tuli siis piru) jumala heitti lusiferin alas taivaasta niin syntyi helvetti, entäpäs jos eri heppu tipautettiin alas?

pohtikaa vaikka noita...

Vierailija
Tietoinen

Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva. Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi.

Olen muuten samaa mieltä ylläolevasta, mutta Jumalan olemassaolosta en.

Osaatko sanoa, mitkä ovat jumalissa jumalallisia piirteitä erotukseksi inhimillisistä piirteistä ja mikä muu kuin ihmismieli määrittelee nuo erot? Ja mistä lähteestä nuo kummatkin piirteet ovat ihmisen tietoisuuteen tulleet. Itse vastaisin taas, että ihmismielestä. Jumalat ovat saaneet kaikki piirteensä ja voimansa ihmismielestä ja siellä ovat jumalien asuinsijat.

Vierailija
Tietoinen
Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?

Vierailija
qaz

Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?

Jeesususkovaisilla ei ole vapaata tahtoa koska raamattu sanelee toimintaohjeet ihmisille jotka eivät osaa ajatella itse.
Hyvä kirjoitus tietoiselta mutta hän unohti kertoa että jeesus oli tavallinen ihminen.

Vierailija
qaz
Tietoinen
Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.




Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?
Filosofisessa mielessä voimme kysyä onko meillä lainkaan vapaata tahtoa. Deterministisen käsityksen mukaan syy- ja seuraussuhteet muodostavat sellaisen jatkumon että vapaalle tahdolle ei jää lainkaan tilaa. Indeterminismi kritisoi tälläistä ja korostaa subjektin itsenäisyyttä päättää omista teoistaan. Jossain määrin vapaa tahto on kuitenkin alisteinen irrallisille tapahtumille tässä maailmassa, täydellistä itsenäisyyttä tekojen suhteen ei tämän mukaan voida saavuttaa. Jos oletamme Jumalan olemassaolon, olisi loogista olettaa samalla myös vapaan tahdon ja intederminismin olemassaolo, koska muuten joudumme paradoksiin siinä että Jumala olettaa meidän tekevän jotain johon emme pysty valmiiksi määrätyn kohtalon takia.

Pohtija
Seuraa 
Viestejä883
Liittynyt16.3.2005

Miten voitte sanoa ettei muka hyvää ja pahaa ole olemassa ?

Ovathan hyvä ja paha niin ratkaisevia tekijöitä ja käsitteitä yhteiskunnissamme ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ja yleensä kaikessa mitä teemme.

Minulle ainakin hyvän ja pahan olemassaolo on aivan päivän selvä asia.

Ja mielestäni nuo vastakohdat voidaan vielä hyvinkin jakaa ja erottaa toisistaan seuraavalla logistisella tavalla... (Voi olla toisille jo tutuksi tullutkin aiemmista viesteistäni, mutta laitetanpa ja määrittelenpä sen taas...)

Kaikki mikä yleisesti ottaen (ihmisten ajattelun mukaan) mielletään hyväksi, on sitä, mikä vie ja kehittää elämää eteenpäin. Eli kaikki mikä on hyvää pyrkii edistämään kaiken elämän kehittymistä. Eritoten älyllisen elämän kehittymistä. Älyn ja elämän kasvua, voimistumista, uudistumista ja uuden syntymistä. Kaikilla parhaimmilla ja kauaskantoisimmilla tavoilla. Eli mitä paremmin ja kauaskantoisemmin jokin edistää elämän kehittymistä, sitä enemmän se on hyvää.

Ja kaikki mikä yleisesti ottaen mielletään pahaksi on edellisen vastakohtaa. Eli kaikki mikä on älyn ja elämän kehittymiselle mahdollisena esteenä ja hidasteena tai kehityksen pysäyttäjänä. Juuri pahimmillaan pahuus on silloin, kun se vie kehitystä taaksepäin eli huonompaan suuntaan, tai varsinkin silloin kun elämä kokonaan tuhoutuu ja sen kehittyminen totaalisesti, peruuttamattomasti, loppuu.

Ja vaikka ihmiset eivät tätä asiaa ajattelisi ja tiedostamalla tiedostaisikaan näin, niin koska hyvän ja pahan voi tällä tavalla yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, saman asian molemmiksi puoliskoiksi (ainakin minun mielestäni), niin ehkä ne juuri siksi ovatkin niin vallitsevia käsitteitä meidän ihmisten, älyllisten ja itsensä tiedostavien olentojen keskuudessa ja yhteiskunnissamme. Ja tuo ymmärrys tuntuu olevan kuin sisäänrakennettuna systeeminä (tosin enemmän tai vähemmän) meissä jokaisessa ihmisessä.
Eli... Ehkä juuri siksi, koska kaikki elämä planeettamme ekosysteemissä on niin kallisarvoista ja korvaamatonta... Varsinkin kaikki älyllinen elämä, ainakin älylliselle elämälle itselleen... Ja siksi koska elämä pyrkii elämään, on näin ollen elämän kehittyminen elämälle itselleen aina parempi suunta kuin sen tuhoutuminen. Siitä oikea ja väärä.

Ainakin siis oikea ja väärä on olemassa oleva konkreettinen asia elämän suhteen. Ehkä se kuitenkin vaatii älyn ja tiedostamisen olemassaolon... Ainakin elämän olemassaolon... Eli varmaan ilman elämää ja tietoista elämää ei oikeaa ja väärää sitten olisikaan... Niin no... Sitäkö te periaatteessa tarkoitittekin ?

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kiitoksia Tietoinen, noin minäkin ajattelen uskonnollisen herkistymisen kausinani, kun yleensä asiaa mietin. Monet uskovat alkavat saarnaamaan vain Raamattuoppia kun näitä kyselee. Kerettiläisen leiman tulet sinäkin saamaan, jollet ole jo saanut.

Sitten:

Iänkaikkinen elämä, mitä se olisi? Harpunsoitto-lakanataivas ei tunnu kovin houkuttelevalta. Ennemminkin Islamilaisten neitsyitten kanssa viettäisin taivasaikaani. Eikö se ole kuitenkin tavoite?

Edit: Oletko sinä yksityisajattelija, vai kuulutko johonkin ryhmään, jotka ovat samaa mieltä kanssasi uskonasioista suurinpiirtein, siis jonkinasteisesti organisoituneena?

Lierikki Riikonen

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat