Vapaa tahto

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Toisessa puussa virisi keskustelua tästä aiheesta, mutta aihe ansaitsee ihan oman otsikkonsa.

Landau
Tämä aihe ihmisen puuttuvasta vapaasta tahdosta on hyvin mielenkiintoinen ja Blackmore on jatkanut Benjamin Libetin kuuluisia neurofysiologisia tutkimuksia ihmisen tietoisuuden olemuksesta.

Libethän aikoinaan osoitti kokeellisesti, että ihmisen tietoisuus päätöksestään ryhtyä johonkin toimintaan on puoli sekuntia viivästynyt siihen nähden koska aivot alkoivat valmistelelemaan toimintaa (Libet deley).




Muistaakseni Liebet antoikin tietoisuudelle rooliksi ns. veto-oikeuden, jossa tietoisuuden ulkopuolella valmistellaan erilaisia toimintamalliehdotuksia, kuten "tartu kynään" ja tietoisuus joko hyväksyy tai hylkää tämän toimintayllykkeen, mutta ei voi muokata sitä tai vaikuttaa sen sisältöön. Tietoisuus vain odottelee, mitä eri ehdotuksia sille tuodaan eteen ja päästää toteutettavaksi ne, jotka se haluaa toteutettavan.

Lisäksi vapaata tahtoa on käsitelty mm. näkökulmasta klassisen mekaniikan deterministisyys vs. Heisenbergin epämääräisyysperiaate, jossa deterministysen näkökulman ollessa oikea, kaikki tapahtuu ennalta määrätysti, eikä tilaa vapaalle tahdolle jää, kun taas epämääräisyysperiaate pyrkii kumoamaan determinismin.

Voidaan kuitenkin myös kysyä, että vaikka epämääräisyysperiaate antaakin liikkumavaraa, voiko meidän tietoisuus "ohjata" sitä liikkumavaraa", vai onko se satunnaista? Koko meidän psyyke ohjautuu hermoston mukaan, jonka jokainen osa noudattaa tiettyjä sääntöjä. Jos jokainen hermosolumme toimisi tiukasti samalla tavalla aina samassa tilanteessa, olisi meidän psyyke deterministinen. Jos determinismiä ei ole, voi yksittäinen hermosolu toimia kahdessa täsmälleen samanlaisessa tilanteessa eri tavalla, mutta onko tietoisuus se voima, joka käskee hermosolun toimia toisella tavalla kuin mikä olisi sen "sääntöjen ohjaama" toimintatapa?

Tämä olisi mielestäni edellytys sille, että meillä olisi tietoisuuden ohjaama vapaa tahto; että tietoisuus saisi hermostomme toimimaan tavalla, joka ei sovi yksiin tutkimuksissa havaittujen säännönmukaisuuksien kanssa. Tälläin tietoisuus on vaikuttanut hermostoon, eli meidän käyttäytymiseen/psyykeeseen.[/quote]

Sivut

Kommentit (54)

Vierailija
Juha

Muistaakseni Liebet antoikin tietoisuudelle rooliksi ns. veto-oikeuden, jossa tietoisuuden ulkopuolella valmistellaan erilaisia toimintamalliehdotuksia, kuten "tartu kynään" ja tietoisuus joko hyväksyy tai hylkää tämän toimintayllykkeen, mutta ei voi muokata sitä tai vaikuttaa sen sisältöön. Tietoisuus vain odottelee, mitä eri ehdotuksia sille tuodaan eteen ja päästää toteutettavaksi ne, jotka se haluaa toteutettavan.

Erittäin mielenkiintoinen aihe.
Yllä olevasta ajatelmasta tuli mieleen hengittäminen. Jos kiinnittää huomion omaan hengittämiseensä niin muuten automaattisesta hengittämistoiminnosta tulee väliaikaisesti tietoisuudelle alistettu toiminta ja ihminen joutuu tietoisesti hengittämään kunnes tietoisuudelle tulee jotakin muuta "ajateltavaa" ja toiminta muuttuu taas automaattiseksi. Olenko ymmärtänyt oikein?

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Landau
Eräs koesarja toteutettiin suunnilleen seuraavasti: Koehenkilöä pyydettiin havaitsemaan pyörivän levyn kehälle piirretyn pisteen asento samalla kun hän taivuttaa rannettaan, eli tarkemmin silloin kun hän tekee päätöksen taivuttaa rannettaan. Tämän jälkeen koehenkilöä pyydettiin kertomaan missä asennossa piste oli päätöksenteon hetkellä. Samaan aikaan mitattiin EEG:llä aivosähköistä toimintaa ja huomattiin kaikkien yllätykseksi, että aivoaktiviteetti ranteen taivuttamiseksi käynnistyi järjestään puoli sekuntia ennen kuin koehenkilö itse koki tehneensä päätöksen ranteensa taivuttamiseksi.

Kiinnostavaa, mutta en oikein osta tuota aivan mukisematta. Puoli sekuntiahan on älyttömän pitkä aika. Mitä jos koehenkilö napauttaa sormeaan (tarkempi kuin ranneliike) välittömästi kuultuaan pienen rasahduksen. Latenssihan voi olla jotakin n. 200ms molemmin puolin. Silloin henkilö on varmasti saanut herätteen sen 200ms takaperin. Mitä jos rasahduksen ääntä vaimennetaan ja vaimennetaan, kun muuten sama koe tehdään aina uudestaan. Silloin kun ei enää kuule rasahdusta kunnolla, mutta erehtyy painamaan taustahälyn perusteella, niin silloinkin heräte on sen 200ms takaperin. Onko tällä tilanteella jotain eroa siihen, että henkilö päättää täysin mielivaltaisesti milloin painaa? Jos on, niin miksi siihen tulee 300ms lisää viivettä, vaikka ei edes joudu havaitsemaan ensin ulkopuolista ärsykettä (kokeessa kuuloärsyke)?

Jos taas pohditaan sitä, mikä on täysin mielivaltaisesti (no ei täysin mutta sanotaan vaikka minuuttia enempää ei saa odottaa) valittu ajanhetki, niin mielestäni siihen liittyy hyvin vahvasti varmasti monenlainen alitajunnan prosessointi (muistojen alituinen kelaaminen, tietoinen asioiden yhdistely jne.) ja sitten tietysti reaaliaikaiset ärsykkeet kuten kuulohavainnot. Käytännössä "mielivaltaiseen" valitsemiseen liittyy siis mielestäni varmasti paljon "rajoittavia" tekijöitä, mutta puoli sekuntia on mielestäni aivan liian pitkä aika ja muutenkaan en usko lainkaan siihen, että olisi olemassa joku tietty viive, joka aina toistuu jokaista valintaa tehdessä.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Deus Ex
Erittäin mielenkiintoinen aihe.
Yllä olevasta ajatelmasta tuli mieleen hengittäminen. Jos kiinnittää huomion omaan hengittämiseensä niin muuten automaattisesta hengittämistoiminnosta tulee väliaikaisesti tietoisuudelle alistettu toiminta ja ihminen joutuu tietoisesti hengittämään kunnes tietoisuudelle tulee jotakin muuta "ajateltavaa" ja toiminta muuttuu taas automaattiseksi. Olenko ymmärtänyt oikein?

Alitajunta voi ohjata hengittämistä täydellisesti niin, että tietoisuuteen ei pääse minkäänlaista informaatiota hengittämisestä. Luonnollisestikin ihminen voi tietoisesti ohjata hengitystään vain, jos hengityksen kontrollointi siirtyy tietoisuuteen. Tietoisuuteen mahtuu kerrallaan vain hyvin pieni määrä prosesseja. Alitajunta on sitä vastoin hyvin tehokas prosessoija.

Vierailija
p s
Kiinnostavaa, mutta en oikein osta tuota aivan mukisematta. Puoli sekuntiahan on älyttömän pitkä aika. Mitä jos koehenkilö napauttaa sormeaan (tarkempi kuin ranneliike) välittömästi kuultuaan pienen rasahduksen. Latenssihan voi olla jotakin n. 200ms molemmin puolin.

Kuvaamassasi tapauksessa ei ole kyse toiminnasta, joka olisi tietoisesti aikaansaatu. Tietoisuus on tässä antanut luvan jo etukäteen toimintaan ja sen jälkeen kyse on reflekseistä. Tällaisessa refleksikokeessa voi olla, että ihminen tulee tietoiseksi toiminnasta vasta muutaman sekunnin kymmenyksen sen suorittamisen jälkeen, kuten reflekseissä yleensäkin.

Liebetin havaintoa on testattu myös toisella tavalla, joka meni muistaakseni jotensakin seuraavasti. Liebetin ajatuksen mukaan, tietyssä kohtaa aivoja käynnistyy toimintaa valmisteleva prosessi jo ennen kuin tulemme tietoiseksi tästä toiminnasta. On tehty koe, jossa ihmisille laitettiin jonkinlainen sensori juuri tähän kohtaan aivoja, joka valmistelee tietynlaista toimintaa ennen kuin edes tietoisuus on perillä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä sensori yhdistettiin suoraan laitteeseen, joka reagoi heti kun tämä toimintaa valmisteleva prosessi aivoissa käynnistyi.

Itse koehenkilöä sensijaan huijattiin uskomaan, että hän kontrolloi laitteen toimintaa nappia painamalla. Koehenkilöä ohjeistettiin painamaan nappia ja siten käynnistämään laitteen niin halutessaan.

Kokeen aikana ihmiset olivat hyvin ihmeissään laitteen toiminnasta. He kokivat, että laite osasi arvata etukäteen, milloin he aikoivat painaa nappia ja laite käynnistyi hieman ennen napin painallusta. Jotkut heistä ahdistuivat ja kokivat tilanteen suorastaan pelottavana.

Tässä siis kävi niin, että kun aivoissa käynnistyi napin painamista valmisteleva prosessi, josta tietoisuus tulee tietoiseksi vasta 500ms tämän prosessin käynnistymisen jälkeen, reagoi laite tähän toimintaa valmistelevaan prosessiin paljon nopeammin, koska laite otti käynnistymissignaalinsa suoraan tästä toimintaa valmistelevasta prosessista, eikä koehenkilön painamasta napista. Tietoisuus napin painamisesta ja itse napin painaminen tulivat aina jonkin verran laitteen toiminnan jälkeen.

Mielestäni tämä on vahva näyttö Liebetin kokeiden tueksi.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Juha
Mielestäni tämä on vahva näyttö Liebetin kokeiden tueksi.

Mielenkiintoista. Voi tuossa olla jotain perää. Mutta reflekseistä. Meinaatko, että jos odottaa herätettä (esim. merkkiääni), niin sen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta valita niin, että ei painakaan nappulaa? Myöskin refleksin latenssi vaihtelee huomattavasti riippuen mm. siitä mitä sattuu ajattelemaan juuri h-hetkellä ja minkälaisessa valmiustilassa (lihasjännitykset ja henkinen tila) silloin on. Eli refleksi ei ole suinkaan mikään suoraviivainen muista asioista riippumaton toiminto.

Eli oli refleksinomainen liike (= ketterä, nopea ja enemmän tai vähemmän ennen tietoisuuteen saapumista tapahtuva liike) tai ei, niin silti herätteen jälkeen voi vielä päättää mitä tekee. Toki täydellinen refleksiliike, esimerkiksi käden kiskaiseminen pois tulikuumalta levyltä on melko pitkälle vaistonvarainen eikä liikkeeseen voi harjoittelematta ja erityisesti estämättä vaikuttaa.

Voin periaatteessa uskoa, että tuo painalluksen "arvaava" kone on voinut toimia. Mutta puoli sekuntia on aika paljon. Mielestäni on ainakin varmaa, että konetta voi huijata niin, että aivojen valmisteleva prosessi alkaakin alle 200ms ennen painallusta eikä 500ms. Tosin koneen toiminta ehkä edellyttää nimenomaan sitä, ettei sitä yritä huijata. Joka tapauksessa jonkinlainen latenssi valmistelevan prosessin ja painalluksen välillä täytyy tietenkin olla, joten kyse on vain siitä kuinka suuri se latenssi on. Vaikka latenssi olisi kaksi minuuttia, niin silti se ei yksinään riitä perustelemaan onko vai eikö vapaata tahtoa ole.

Täydellisen vapaata tahtoahan ei voi mitenkään olla, esimerkiksi siksi, että jokainen hiukkanen maailmankaikkeudessa jo vaikuttaa kaikki toisiinsa (ainakin jos eivät ole liian kaukana toisistaan). Yksilön valinta on joko täysin deterministinen tai sitten enemmän tai vähemmän vapaa. Aika nerokkaita kokeita ja perusteluja saa olla, jotta saadaan edes määriteltyä mitä tämä osittain vapaa tahto käytännössä tarkoittaa.

Vierailija

Tuli luettua aiheeseen liittyen dosentti Jussi Viitalan haastattelua:

Kaikkien laumaeläinten geeneihin on ohjelmoitu samat elämän tavoitteet. Lajin säilyminen, lisääntyminen ja sosiaalisessa arvojärjestyksessä kohoaminen.
Evoluution tuottamat käyttäytymistaipumukset ovat niin syvällä, ettemme aina tiedosta niitä. Luulemme toimivamme vapaasta tahdosta, mutta todellisuudessa toteutamme geeniemme käskyjä.

Eräässä kokeessa ( Valitettavasti lähdettä ei mainita ) ihmisaivojen liikekeskusta ärsytettiin sähköllä ja saatiin yksi lihaksista liikkumaan. Silti koehenkilöt uskoivat, että he nimenomaan olisivat halunneet liikuttaa juuri kyseistä lihasta kyseisellä hetkellä.

Viitaselle tahdonvapaus tarkoittaa tietoisuuden lisääntymistä, ja se puolestaan on puhtaasti kulttuurin ansiota. Yhteisössä pärjääminen vaatii tervettä itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, mutta myös hyväluonteisuutta ja uhrautuvaisuutta. Mitä paremmin tunnemme toimintayllykkeet, sitä vapaampia olemme niiden välillä valitsemaan. Tahdonvapaus antaa mahdollisuuden sellaisiinkin valintoihin, jotka eivät suoraan ja välittömästi hyödytä meitä itseämme. Tähän perustuvat vaikkapa ympäristönsuojelu ja kehitysapu.
Voimme kehittää itseämme, opiskella ja tiedostaa enemmän. Silloin emme enää pelkästään toteuta geeniemme tahtoa.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Harmiton
Evoluution tuottamat käyttäytymistaipumukset ovat niin syvällä, ettemme aina tiedosta niitä. Luulemme toimivamme vapaasta tahdosta, mutta todellisuudessa toteutamme geeniemme käskyjä.

Tämähän on erittäin perustavaa laatua oleva asia ihmisenä olemiseen liittyen. Toisaalta ihminen on kykeneväinen tekemään tekoja, jotka sotivat näitä perusperiaatteita (lajin säilyminen, lisääntyminen, arvojärjestyksessä kohoaminen) vastaan, jopa vaistonvaraisesti tai tiedostamatta (kuten itsekin mainitsit). Keskimääräisesti vaistot toki ohjaavat perusperiaatteiden suuntaan.

Mutta se, että geenit vaikuttavat oleellisesti ajatuksiimme ja ylipäätään rakentavat tietoisuutemme ei ole mielestäni lainkaan riittävä peruste sille, että geenit (yhdessä ympäristön kanssa) määräisivät kaiken toimintamme täydellisesti.

Harmiton
Eräässä kokeessa ( Valitettavasti lähdettä ei mainita ) ihmisaivojen liikekeskusta ärsytettiin sähköllä ja saatiin yksi lihaksista liikkumaan. Silti koehenkilöt uskoivat, että he nimenomaan olisivat halunneet liikuttaa juuri kyseistä lihasta kyseisellä hetkellä.

Jos tämä tosiaan toimii näin, niin silloinhan on mahdollista, että ihmistä on mahdollista ohjata ulkopuolelta täydellisesti niin, että ihminen silti luulee tekevänsä kaikki päätökset itse (kärjistäen). On mahdollista, että tuo koe kyllä toimii, mutta voi hyvin olla, että itse päätetty liikuttaminen on monivaiheisempi prosessi kuin kokeen tapauksessa, ja että kokeessa henkilö erehtyy luulemaan liikuttamista omaksi ideakseen, koska se muistuttaa niin paljon itse tuotettua liikuttamista. Tekisipä mieli olla koehenkilönä ja nimenomaan ajatella, että ei halua liikuttaa jotain ja sitten se liikkuukin (voiko silloin ajatella että päättikin itse kumota yhtäkkiä paikallaanpitämisen).

Joka tapauksessa jos ihmisen mielessä syntyy prosessi, joka on käytännössä kokemus tai vaikutelma siitä, että on itse tehnyt jonkun päätöksen ilman ulkopuolista pakottamista, niin silloin tämän ihmisen kannalta hän on tehnyt oman valinnan. Illuusion omasta valinnasta voi murentaa jos pystyy todistamaan, että valinta olikin todellisuudessa 100% pakotettu.

Mutta on kai niin, että meillä on kolme vaihtoehtoa:

1) Maailma on kokonaan deterministinen: Maailman alkuhetkestä lähtien kaikki tapahtumat voivat edetä vain yhdellä tavalla - kaikki valinnat ovat näennäisiä.

2a) Maailmassa pätee jonkinlainen sellainen epätarkkuusperiaate, jossa sattuman mukaan voi tapahtua seuraavaksi erilaisia asioita. Sattuma määrää ajatuksen juoksun: kaikki valinnat ovat näennäisiä ja riippuvat aivojen fysikaalisesta tilasta (jonka sattuma määräsi).

2b) Sama kuin edellinen, mutta aivojen fysikaalinen tila ei määrää valintaa, vaan valinta voi tapahtua jollain tavalla tuntemastamme fysiikasta riippumatta. Tämä edellyttäisi, että on oltava olemassa jotain muutakin kuin nykyisellään tuntemamme fyysinen todellisuus (tai fyysisen todellisuuden luonne sisältää jotain tällä hetkellä tuntematonta).

Joka tapauksessa ihminen on nykyisellään sellainen, että käytännössä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämän kannalta mikä noista kolmesta on todellisuutta.

Harmiton
Viitaselle tahdonvapaus tarkoittaa tietoisuuden lisääntymistä, ja se puolestaan on puhtaasti kulttuurin ansiota.

Tuo kuulostaa erittäin järkevältä muuten, paitsi että millä perusteella tietoisuuden lisääntyminen on kulttuurin ansiota?

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Juha

Kirjoitit:

Voidaan kuitenkin myös kysyä, että vaikka epämääräisyysperiaate antaakin liikkumavaraa, voiko meidän tietoisuus "ohjata" sitä liikkumavaraa", vai onko se satunnaista? Koko meidän psyyke ohjautuu hermoston mukaan, jonka jokainen osa noudattaa tiettyjä sääntöjä. Jos jokainen hermosolumme toimisi tiukasti samalla tavalla aina samassa tilanteessa, olisi meidän psyyke deterministinen.

Käsittääkseni aivot ovat tässä mielessä makroskooppinen systeemi. Eli ei antaisi Heisenberg näinollen tahdolle vapautta. Jos siinä ajatusprosessissa olilsi kohtia, joissa vaikkapa yksittäinen elektroni taikka yksittäinen molekyyli synapsissa ratkaisisi homman, olisi tilanne kai sitten jo toinen. Olen itse tosiaan siinä luulossa, että ei ihan noin pieniä ole ne impulssit, joilla nuppi toimii.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
L
Käsittääkseni aivot ovat tässä mielessä makroskooppinen systeemi. Eli ei antaisi Heisenberg näinollen tahdolle vapautta. Jos siinä ajatusprosessissa olilsi kohtia, joissa vaikkapa yksittäinen elektroni taikka yksittäinen molekyyli synapsissa ratkaisisi homman, olisi tilanne kai sitten jo toinen. Olen itse tosiaan siinä luulossa, että ei ihan noin pieniä ole ne impulssit, joilla nuppi toimii.

Heisenbergin periaate toteutuessaan ei omasta mielestänikään ole mikään tae sille, että vapaa tahto olisi tosiasia. Joskin täytyy myös edelleen määritellä, että mitä on vapaa tahto.

Mutta jos meillä on iso fortunapeli tarpeeksi pienillä osilla, niin kyllä kai yksikin molekyyli esimerkiksi ensimmäisenä vastaan tulevassa pinnissä vaikuttaa pallon suuntaan niin paljon, että loppujen lopuksi pallo päätyy täysin eri koloon kuin mitä se olisi päätynyt ilman sitä yksittäistä molekyyliä.

Vierailija
p s

Harmiton
Viitaselle tahdonvapaus tarkoittaa tietoisuuden lisääntymistä, ja se puolestaan on puhtaasti kulttuurin ansiota.

Tuo kuulostaa erittäin järkevältä muuten, paitsi että millä perusteella tietoisuuden lisääntyminen on kulttuurin ansiota?

Viitanen viitannee tässä siihen, että osa käytöksestämme on sidoksissa geneettiseen perimäämme. Se, mihin kulttuuriin synnymme, antaa kehyksen sille, kuinka paljon käytökseemme sisältyy valinnanvaihtoehtoja, eli juuri se, että saamme opiskella ja tiedon määrä vaikuttaa valintoihimme.
Esimerkkinä voisi ajatella vaikka tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Vaikka se ei kaikilta osin toteudu meilläkään, sitä verrattaessa esim. afrikkalaiseen kulttuuriin, on se kuitenkin huomattavasti kehittyneempää ja suo näin paremmat edellytykset valinnoille.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3231
Liittynyt16.3.2005
Harmiton
Esimerkkinä voisi ajatella vaikka tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Vaikka se ei kaikilta osin toteudu meilläkään, sitä verrattaessa esim. afrikkalaiseen kulttuuriin, on se kuitenkin huomattavasti kehittyneempää ja suo näin paremmat edellytykset valinnoille.

Menee kauas ihmisoikeuksien puolelle vapaan tahdon perimmäisestä ongelmasta. Voihan minkälaisessa diktatuurissa tahansa elävällä ihmisellä olla kuvitelmia siitä, mitä tekisi vapaammissa oloissa.

Vapaan tahdon ongelman kiteyttäisin siihen, voinko todella itse päättää siitä, niksautanko kohta hiirellä ruudulla olevaa "Lähetä" -painiketta...

Vierailija
Sepi

Menee kauas ihmisoikeuksien puolelle vapaan tahdon perimmäisestä ongelmasta. Voihan minkälaisessa diktatuurissa tahansa elävällä ihmisellä olla kuvitelmia siitä, mitä tekisi vapaammissa oloissa.

Kuvitelma käsittääkseni tarvitsee kuitenkin jonkinlaisen pohjan sille, että voi rakentaa vapauden. Eli tarkoitan tällä sitä, että tottakai voidaan ajatella, että ihminen kykenee ajattelemaan olevansa vapaa.. mutta ne valinnan vaihtoehdot siellä vapaudessa ovat moninaisemmat riippuen kulttuurista. Osatakseen valita täytyy valinnan vaihtoehdot olla tiedossa. Sellaista on hankala valita, jonka olemassaolosta ei tiedä.
Tieto siis mielestäni oleellisesti lisää valinnanvaihtoehtoja.

Keskusteltaessa vapaasta tahdosta, en mielelläni miellä sitä ongelmaksi, sillä "Lähetä" ruudun klikkaaminen tuottaa mielihyvää.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005

Aivan, eli ei ole mielestäni perusteltua sanoa, että afrikkalaisilla tai autioon saareen yksin syntyneillä olisi esimerkiksi suppeampi tietoisuus tai vähemmän potentiaalia tehdä valintoja. Toki rajoittava ympäristö toimii rajoittavasti; jos banaani on ainoa saatavilla oleva hedelmä, niin on pakko valita se. Ihmisen äly ja henkinen avaruus pääsevät kyllä kukoistamaan vain, jos niitä ruokitaan sopivalla tavalla. Mutta kulttuuri ei ole tähän ainoa tai lopullinen edellytys.

Ajatellaan luolamiestä, joka oli geneettisesti identtinen nykyihmisen kanssa, mutta jonka maailmankuva oli huomattavasti nykyistä rajoittuneempi. Syntyessään nykymaailmaan hän olisi kuin kuka tahansa eli hänen mielensä sisältää samat valmiudet kuin nykyihmisellä on. Oliko luolamiehen tietoisuus aikoinaan suppeampi kuin nykyihmisen? Mielestäni ei. Muurahaisen tietoisuus kyllä on suppeampi kuin ihmisen. Luulen, että ihmisen tietoisuus voi olla tulevaisuudessa laajempi (eli tietoisesti voi lyhyeämmässä ajassa prosessoida suuremman määrän asioita ja tapa miten tietoisuuteen liittyvät aivojen alueet ovat linkitettynä muihin alueisiin voi olla kehittyneempi) ja että sitä kohti ollaan menossa evoluution voimin ja/tai teknologian avulla.

Mutta ehkä pointtini on se, että tieto ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa. Vaikka on tieto siitä, mitä tietoisuus on ja minkälaisia asioita se voi sisältää, niin tietoisuus ei "laajene" tiedon johdosta vaan tietoisuuden "laajenemiseen" (mitä se sitten onkaan) vaaditaan jotain muutakin. Onkohan sitä tutkittu, että voiko tietoisesti prosessoida enemmän asioita samanaikaisesti harjoittelemisen jälkeen? Tällä tutkimuksellahan voitaisiin periaattessa todistaa, että tietoisuus voi "laajentua" pelkän harjoittelun tuloksena. Tosin ensin pitäisi kehittää pätevä menetelmä tietoisuuden "laajuuden" mittaamiseen. Samanaikaisten ei-automaattisten (ei alitajunnan ohjaamien) toimintojen mittaaminen voinee antaa jotain osviittaa, mutta erittäin rajoittunut koehan tuo, kun aivot kuitenkin ovat monipuolinen vempele.

Vierailija

Ajattelen niin, että geeniperimästään huolimatta ihmisen tietoisuus ihmisenä olemisesta syntyy toisen ihmisen kautta.
Sanomme muurahaisen tietoisuutta pienemmäksi kuin ihmisen, mutta muurahaisen näkökulmasta tietoisuus lajin säilymisen kannalta on täysin kattava.
Eläimillä on geeniperimässään tämä yhteisöllisyys varmasti vielä voimakkaampana kuin ihmisellä.
Itseäni tämä geeniperimän tarjoama yhteisöllisyys kiinnostaa kovasti. Sudet esimerkiksi ovat tiivis yhteisö, jossa vanhat ja sairaat sudet jäävät armotta lauman ulkopuolelle. Ihmiselle taas tämä vanhojen olemassa olo on perimän jatkumon kannalta oleellista.

Ajatus ihmisarvosta ja sukupuolten tasa-arvon ihanne ovat puhtaasti kulttuurista perua. Kädellisten joukossa uroksella on sitä laajempi haaremi, mitä suurempi kokoero sukupuolten välillä on. Tämän perusteella miehen haaremiin kuuluisi noin kaksi naista, ja miehellä kokonsa puolesta olisi johtoasema ihmisyhteisössä. Näinhän esimerkiksi eräissä kulttuureissa onkin.
Tasa-arvo on kuitenkin osoittautunut toimivammaksi vaihtoehdoksi vaikka sen tiellä onkin vahvoja biologisia esteitä. Pohjoismaiden nousu on paljolti sen ansiota, että naiset ovat päässeet antamaan panoksensa yhteiskuntaan.

Yhteisöllisyydestä vielä.. Olisiko mahdollista, että jos tämä yhteisöllisyyden tunne on ihmiselle turvattuna esim. voimakkaan ydinperheen kautta, ihmisen valinta seuraavasta yhteisöstä, johon hän haluaa kuulua ei ole yhtä dominoivassa asemassa, kun ihmisellä on jo tunne tästä yhteenkuuluvudesta.
Haen tässä nyt sellaista seikkaa, esim. teinien kohdalla on tämä tupakoinnin aloittamis kynnys. Kynnys aloittaa on varmasti matalampi silloin, jos geeniperimän voimakas yhteisöllisyys vietti ei ole täyttynyt.
Eli ikä voimistaisi tätä yhteisöhakuisuutta.

Ihmisellä erakoituminen ei liene kovinkaan tavanomaista. Tämä tukisi tätä yhteisöllisyyden merkitystä, vaikka olettaisin perimän hiipuneen sen varsinaisesta tarkoituksesta, lajin selvitymisestä, hiukan hiipuneen.

Olettaisin, että tieto ja tietoisuus ovat hyvinkin sidoksissa toisiinsa.

Tietojen yhtäaikaisesta prosessoimisessa auttaa toisten toimintojen automatisoituminen. Yhtäaikaisten toimintojen prosessoiminen ei "kuulosta" äkkiseltään yhteiskunnan kannalta oleelliselta ennenkuin siihen todellakin olisi toiminnan kannalta pätevät keinot. Nykyihminen yrittää mielestäni liikaakin keskittyä moniin asioihin yhtäaikaa, olematta kuitenkaan välttämättä tietoisesti läsnä.
Toisaalta tässä tapahtunee sitä automatisointia, jos esim. tehtävä työ on kovin yksitoikkoista.
Itselleni on valitettavasti käynyt jopa autoa ajaessa niin, että kilometri tolkulla tuli ajateltua täysin muita asioita. Ajatukset eivät yksinkertaisesti olleet yhtään mukana. Kolmannesta kolmioristeyksestä vetäessäni sukkana läpi aivot käsittivät.. että ei helvetti.. eikös siinä vilahtanut kärkikolmio.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Harmiton
Olettaisin, että tieto ja tietoisuus ovat hyvinkin sidoksissa toisiinsa.

Hmm. Ihmisen tietoisuus syntyy geenien rakentamana. Jotta tietoisuudessa voi tapahtua jotain, on oltava informaatiota, joka tietoisuuteen saapuu. Tietoisuuden monipuolisuutta lisää erilaiset aistit, tunteet ja tieto. Kaikki mitä ihminen kokee, kokee hän sen tietoisuuden kautta. Esimerkiksi ruuansulatusta ei koeta suoranaisesti lainkaan ennen kuin tulee ongelmia. Positiiviset ja antoisat kokemukset tekevät elämästä arvokkaan. Tietoisuus ei supistu, jos aisteja, tunteita tai tietoa jää pois. Jos ihminen voi henkisesti hyvin, niin hänellä on aina mahdollisuus kokea syviä kokemuksia. Syviin kokemuksiin liittynee vahvasti aivojen välittäjäaineiden vapautuminen.

Onko nykyihmisen tietoisuudella rajoja? Jos esimerkiksi asennettaisiin takaraivoon toinen silmäpari ja yhdistettäisiin ne aivoihin (lisättäisiin myös uusi näkökeskus), niin olisiko tällöin tarvittavan totuttelun jälkeen hankala havainnoida samanaikaisesti eteen ja taakse vai pystyisikö tietoisuuteen saapumaan kummatkin yhtäaikaisesti ilman mitään sivuvaikutuksia (että ei esim. rajoittaisi muuta samanaikaista toimintaa)? Jos tietoisuus menee tukkoon, niin silloinhan tulee heti ongelmia. Esimerkiksi jos tietoisesti murehtii vain omaa jännitystilaansa, niin silloin ei voi samanaikaisesti tehdä mitä oikeasti haluaisi tehdä. Ja toisinpäin, jos syntyy vahva jännitystila, niin se voi tukkia tietoisuuden (kun se aiheuttaa voimakkaan hätäsignaalin, johon keho haluaa kiinnittää huomion). Tahto lienee vapaimmillaan silloin, kun alitajunnan prosessointi ja tietoinen prosessointi on sopivassa tasapainossa. Joskaan pelkän alitajunnan tekemää valintaakaan tuskin voi sanoa pakotetuksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat