Sotilaan kuoleman huuto

Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Olen kerennyt elämäni aikakana keskustemaan monen rintamasotilaaan kanssa. Nyt ovat jo suurin osa kuolleet. Kun on keskusteltu taistelutilanteen aikaisista tapahtumista useat ovat kertoneet, kuinka miehet suolet sylissään viime hetkillään huutavat: Äiti! Äiti! Mistä tuollainen reaktio syntyy aikuisella miehellä ja koulutetulla sotilaalla, jonka suoranainen äitisidonnaisuus on katkennut jo monia vuiosia aikaisemmin?

Katsoin "Pelastakaa sotamies Ryan": kin taas kerran. Siinäkin kuuluu "Mama! Mama!" Ohjaajan ansiosta, luulisin ettei hänkään repliikkejä tuulesta ole temmannut Normandian maihinnousuun, tai käsikirjoittaja.

Mikä on tuo lapsellisuus ?

Edit: Odottaisin vastauksia myös palstamme militalristeilta.

Lierikki Riikonen

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Eikä ole tyhmä kysymys. Eihän Lierikki tässä toki ole syyllistämässä kuolevia! Itse olen miettinyt samaa asiaa. Olisiko kyse jonkinlaisesta shokin ja kauhun aiheuttamasta "lapseksi" vajoamisesta? Ääretön pelko ja ahdistus romahduttaa psyyken? Aiheuttaako verenpaineen nopea putoaminen tämmöistä?

Onkohan yleistä että sodassa kuollessaan huutaa (jos kitumaan jää)apuun jotakuta muuta kuin äitiä, esim. vaimoa tai jumalaa tms... Onkohan vastaava käyttäytyminen yleistä muissa vastaavissa tilanteissa kuin sodassa?

Hyi, kun tulee ihan pahamieli tämmöstä ajatellessa. Ei ainakaan tule käyttää sanontaa "tulee äitiä ikävä" liian heppoisesti.

Vierailija

Itsellä tulee mieleen, että ehkä on joku alitajuinen muisto siitä, että äiti hoivasi kun lapsena sattui jotain ja shokissa ei muutakaan osaa tehdä kun huutaa äitiä..

Vierailija

Epäilemättä sotilaan iälläkin on asiaan jotain vaikutusta, kun vain ehkä parikymppiset miehet joutuvat sodassa noin kauheaan tilanteeseen. Sota on perseestä!

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1140
Liittynyt16.3.2005

Kaippa ne muistot jotenkin aikajärjestyksessä tallentuu pääkoppaan. Vanhuskin dementoituessaan menettää muististaan ensimmäisenä opitut asiat viimeisenä.

Ehkä se paha shokki saa myös jonkun erikoisemman reaktion aivoissa jolloin ensimmäisenä opitut asiat puskee muistoissa pinnalle. Ja liekkö ne jutut elämän vilahtamisesta filminä silmien ohi samaa perua.

Vierailija

Enemmistössä tapauksista kuolema on äkkikuolema, ja silloin ei ennätetä huutaa mitään.

Mallisotilas Antti Rokka, ei hän huutanut äitiä, vaan jotenkin näin: Voi
perkele miten lapaan koskoo. Hän kylläkin tiesi, että kuolema ei ollut tulossa, vielä. Ja hän oli jo naimisissa, ja oli omia lapsiakin.

Tämä on ollut luterilaisen uskonnon maa. Tuntematon-eepoksessakin suomalaisen sotilaan kuolontuskissa äidistä vei voiton Jumala.

Patriarkaalisissa, niissä tummien, maissa luulisi Isän olevan päähuudettava. Tähän voi yhdistyä sekä oma isä että taivaallinen.

Mitä kukin huutaa omien ja ja mitä vieraiden joukossa, tai meneekö ihan huutamatta, saadaan ehkä piankin kuulla, kunhan suomalaisiakin taas saadaan " kriisinhallintatehtäviin" jonnekin. Täällä kumminkin syntyi huutamisen esinäytös. Toiset huusivat presidenttiä, toiset pääministeriä, ja sitten sanoi Paavo Lipponen: Rauhoitutaanpa nyt, otetaan nyt ihan rauhallisesti, ei varsinkaan tarvitse huutaa, vaikka tietysti teillä jokaisella on perustuslakivaliokunnan takaama oikeus hädässä olevan Suomen pojan tai tytön mielipiteeseenne.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Vähän yritän hakea sitä todellisuutta, kun täällä tapetaan monissa ketjuisssa, milloin ryssiä, ählämeita, bulu buluja, juutalaisia, tai kommunisteja.

Ihmisellä on sellainen biologinen luonne, ettei se hengestään tappelematta luovu. Niin kuin muillakin eläimillä.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik
Vähän yritän hakea sitä todellisuutta, kun täällä tapetaan monissa ketjuisssa, milloin ryssiä, ählämeita, bulu buluja, juutalaisia, tai kommunisteja.

Ihmisellä on sellainen biologinen luonne, ettei se hengestään tappelematta luovu. Niin kuin muillakin eläimillä.

Per-r-r-kele, kyllä jämpti on niin ( Tuntemattomassa muistaakseni Lahtinen/Veikko Sinisalo).

Huomaa kuitenkin teloitettavat, jotka yleensä ovat jo ennalta alistuneet teloittamiseensa. Samaa ilmeni ensimmäisessä maailmasodasakin, miesten heittämisenä tiheinä massoina päin vihollisensa taisteluasemia, kiväärejä, konekiväärejä ja tykkejä. Sommella 1916 saavutettiin tähän asti ylittämätön ennätys, molemmilla puolilla yhteensä 1300 000.
Edes kuulussa Kursikin taiastelussa 1943 ei päästy samaan, vaikka tappovälineitä oli huomattavasti suurempitehoisemmin.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Stalingradista palasi eläväna kotimaahansa Saksaan lopulta vain elävänä 6000 hyökkääjää Marsalkka Pauluksen armeijasta. Ottakaapa Anduril ja Kalmankenkku selvää, paljonko oli lähtiessä hyökääjiä sakemanneilla.

Ei muuta kuin rautaa rajalle vaan.

Odotan upseerina operatiivisiä käskyjä.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Vähän ehkä aiheen sivusta tämä, mutta yksi kysymys.

Milläköhän maalla oli toisen maailmansodan aikaan suurin sotajoukko verrattuna omaan väkimääräänsä?

Itse veikkaisin, että Suomi voisi olla hyvin sijoitettu.

Vierailija
Aapo
Olisiko kyse jonkinlaisesta shokin ja kauhun aiheuttamasta "lapseksi" vajoamisesta?

Oisko kyse siitä, ettei ole vielä psyykkisesti viel äidistä irronnutkaan, kun äitiä huutaa. Ja aika moni eli vaimonsa (miehensä) lapsena, vaikka ei fyysisesti vanhempiensa luona asunutkaan.

Yksilöksi eriytynyt kai huutaisi äitinsä tai kiroilun sijasta: sattuu sattuu! tai aaaggggrrrhhhh! jos on tajuissaan.

Dresden
Seuraa 
Viestejä1191
Liittynyt16.3.2005

Ajatelkaapa minkä ikäisiä nämä sodassa kaatuvat useimmiten ovat. Parikymppisiä, vähän yli tai alle. Ei mies siinä ajassa kovin kauas äidistään ennätä. Kun ikää tulee suhtautuminenkin muuttuu. Mitä Linna kirjoittaa kapteeni Kaarnan viimeiseksi sanoiksi: 'Vanha...mies jo. Tankki se on...piru...niin.' Tämä mies on elänyt niin kauan, että on kerennyt munaskuita myöten tajuta itsensä kuolevaiseksi. Kuolema on nähty ennalta ja kun se sitten tulee, ei siinä enää äitiä huudeta. (Kaarna on se kapteeni, joka saa Kariluodon ensimmäisen paikoilleen jämähtäneen hyokkäyksen taas liikkeelle. 'Mennäänpäs mokoman suon yli, niin että heilahtaa.')

Die Lust zur Zerstörung ist eine schaffende Lust. - Jules Elysard

Vierailija

Oma isäni, tykistön vänrikki, oli juuri täyttänyt yhdeksäntoista, kun haavoittui. Kranaatinsirpaleita sitten kantoi kuusikymmentä vuotta päässään, vartalossaan, oikeassa kädessään ja molemmissa jaloissaan.

Hän kertoi, että jsp:llä moni haavoittunut todella huusi äitiä. Nuoria poikiahan ne sankarivainajat suurelta osin olivat.

Vierailija
lierik
Katsoin "Pelastakaa sotamies Ryan": kin taas kerran. Siinäkin kuuluu "Mama! Mama!" Ohjaajan ansiosta, luulisin ettei hänkään repliikkejä tuulesta ole temmannut Normandian maihinnousuun, tai käsikirjoittaja.

Mikä on tuo lapsellisuus ?


Kyllähän tuo ihan faktaa on. Tyynenmeren taisteluissakin USA:n ja Japanin välillä havaittiin, että molempien osapuolten edustajat yleensä huusivat äitiään haavoituttuaan vakavasti. Toinen kaikkialla yleinen tapahtuma kuoleman lähestyessä oli äkillinen uskoon tuleminen ja rukoileminen, ainakin "kristittyjen" sotilaiden keskuudessa.

Jokainen voi ihan itse miettiä syitä siihen, miksi näin käy.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat