Miten määritellään taide?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tällaisena maallikkona jään aina ihmettelemään tätä kysymystä. Olenko siis minä niin tyhmä etten ymmärrä nykytaidetta?

Minä katselen ihastuksella esimerkiksi Da Vincin Mona Lisaa, Michelangelon freskoja, Vermeerin tai Rembrantin maalauksia. En osaa muuta kuin huokailla niiden edessä ihmetyksestä.

Tuon mahdollistaa nykyään netti, aiemmin taidekirjat.

Olen kovin vähän käynyt ulkomailla. Budapestissä sentään olen myllännyt. Siellä kun vierailin ja kävin sikäläisissä museoissa: katselin niitä aivan upeita maalauksia. Sali salin jälkeen. Satoja maalauksia. Minulle tuli merkillinen tunne. Sellainen että tämä on liikaa. Minua alkoi oksettamaan, museovirkailijat olivat ystävällisiä ja ohjasivat minut kiireesti vessaan.

Jälkeenpäin he totesivat ettei reaktioni ole mitenkään erikoinen. Kuulemma sitä sattuu jatkuvasti.

Mitenkähän minulle kävisi Louvressa? Tai Firenzessä? Tai missä tahansa paikassa minne on koottu ihmisten tekemiä upeimpia taideteoksia.

Sitten taas alkuperäiseen aiheeseen. Mikä on tämä nykytaide? Läjätään kasa kiviä jonnekin ja kysellään päälle että ettekö te idiootit ymmärrä taidetta?!

Minä taidan huomenna hitsata muutaman sata tyhjää säilykepurkkia nippuun ja kyseiselle kollaasille annan nimeksi "Länsimaiden perikato" ja vaadin tekeleestäni vähintään satatuhatta euroa.

Sivut

Kommentit (66)

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Taide tuli suureen käännekohtaan kun valokuvaus keksittiin. Sitä edeltävä maalaustaidehan pyrki useimmiten samaan kuin valokuvaus nykyisin, oli aiheena sitten todellinen maailma tai kuvitelmat. Englanninkielen sana art tarkoittaa myös taitoa ja osaamista, ja ennen vanhaan juuri tekninen osaaminen oli taiteilijan tärkein ominaisuus.

En minäkään nykytaidetta ymmärrä, ja silloin kun ymmärränkin, ei se anna minulle mitään elämyksiä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23105
Liittynyt16.3.2005
Balthasar

Sitten taas alkuperäiseen aiheeseen. Mikä on tämä nykytaide? Läjätään kasa kiviä jonnekin ja kysellään päälle että ettekö te idiootit ymmärrä taidetta?!

Nykyään taiteilijalta vaaditaan, että on suorittanut jonkun taidealan koulun. Ainakaan valtion apurahoja tai rahakkaita kuntien tai valtion työtilauksia ei käsittääkseni voi muuten saada. Noihin kouluihin on kovin vaikea päästä enkä tiedä millä perusteella karsinta tehdään. Luulisin, että alalla, jossa osaamisen tasoa on mahdoton mitata objektiivisesti, pärstäkertoimen merkitys korostuu. Se pääsee kouluun, joka sattuu henkilökohtaisesti miellyttämään valitsijoita. Ja sama varmasti toistuu koko uran ajan, kun ei ole suurten ihmisjoukkojen "markkinavoimia" erottelemassa hyvää työtä huonosta.

Voihan itseään tietysti muutenkin kutsua taiteilijaksi ja yrittää myydä tuotoksiaan, mutta kysyntä voi olla aika heikkoa. Kyllä nuo veromaksajien selkänahasta revityt tilaukset muodostavat aika ison osan "nyky" -taiteilijan töistä, ainakin ennen kuin tällä on nimeä alan piireissä.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3231
Liittynyt16.3.2005

Jotkut pyörtyvät Mona Lisan tai vastaavan livenä nähdessään. Johtuneeko sitten teoksen ominaisuuksista vai ennakko-odotusten ja täyttymyksen aiheuttamista tunnereaktioista.

Peltipurkkiteoksesi hintaan ja muiden haluun lunastaa se vaikuttavat ennen kaikkea maineesi ja tunnettuutesi taiteilijana. Toisen tekemänä sama installaatio on joutavanpäiväinen ryönäkasa kun toisen teosta käydään kaukaakin ihailemassa ja päivittelemässä.

Kaikkia teoksia ei ole tarkoitettukaan kokoelmiin ostettaviksi vaan kertakäyttöteoksiksi näyttelyihin.

Vierailija

Mukava nähdä etten ole yksin tässä asiassa:)

Itsekin pidän taiteesta joka kuvaa jotain kauniilla, ymmärrettävällä, ja esittävällä tavalla.
Olen aina hämmästellyt sitä, että jos ei osaa sahata suoraan, tai laskea mittoja yhteen niin että voisi ruveta vaikkapa talonrakentajaksi, niin eikun naulaa palat yhteen - ei haittaa vaikka menisi vinoon - ja vie sen galleriaan. Hintalappuun vaan pari nollaa enemmän kuin matskuihin meni, ja hieno nimi tekeleelle.
Ainakin monesta näennäisestä töherryksestä on hankala kuvitella, että taiteilija on puristanut sydänverestään viimeiset tipat saadakseen aivonsa "moraalin synty" tms moodiin.

Jos sattuu jäämään pari purkkia vielä yli, niin lähetä minulle, voisin niistä ja hammastahnatuubista aloittaa "Nihkeä kuikka, volume 1"-patsaani.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23105
Liittynyt16.3.2005
Ding Ding
Taide tuli suureen käännekohtaan kun valokuvaus keksittiin. Sitä edeltävä maalaustaidehan pyrki useimmiten samaan kuin valokuvaus nykyisin, oli aiheena sitten todellinen maailma tai kuvitelmat. Englanninkielen sana art tarkoittaa myös taitoa ja osaamista, ja ennen vanhaan juuri tekninen osaaminen oli taiteilijan tärkein ominaisuus.



Ei tuon olisi pakko olla mikään käännekohta. Taiteilijan värit ja vapaus mahdollistavat todellisuuden paljon tarkemman kuvauksen kuin valokuvaus. Väriaineilla saadaan samaan kuvaan himmeää, kiiltävää, kimaltetevaa, heijastavaa ja vaikka dispersiivistä, valoa hajoittavaa, pintaa, mitä vain. Valokuvassa on ne kolme pigmenttiä, mikä ei niillä toistu on mahdotonta saavuttaa. Maalaria ei myöskään rajoita valokuvauksen optiset rajoitteet, hän voi säätää terävyydet miten tahansa ja megapikseleitä saa niin paljon kun vain ikinä viitsii tehdä.

Mutta tietysti valokuvaus on vienyt suurelta harrastajajoukolta mielenkiinnon todellisuuden kuvaamiseen, koska kameralla saavuttaa ummikkokin hetkessä sellaisen tason, mihin lahjakaskin harrastaja vaatii vuosikausien työn. Ja kun ei ole harrastajia, ei joukosta nouse niitä suurmestareitakaan.


En minäkään nykytaidetta ymmärrä, ja silloin kun ymmärränkin, ei se anna minulle mitään elämyksiä.

Juuei, ihmettelen vain miten joku kehtaa pistää muka taiteilijana sellaisia "töitä" julkisesti näytille, jota vastaavan pystyisi kuka tahansa värkkäämään puolessa tunnissa. Vaikka teoksella olisikin jostain syystä suuri psykologinen merkitys tekijälle itselleen, voisi hän pitää sen autotallissaan itsensä ihailtavana. Muille sellainen ei anna mitään, toisin kuin vaikkapa vanhat mestarillisesti maalatut tai tehdyt, viimeistä pirtoa myöten täydellisyyteen pyrkivät, taulut, patsaat tai rakennustaide.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

En minä usko, että nykytaiteeseen voi perehtyä ja oppia siitä pitämään niin, että joku täällä selittää miksi pitäisi tehdä niin. Jos on kiinnostunut taiteesta, sitä vain tutkii sitä ja ottaa siitä selvää. Ei nykytaiteesta tarvitse pitää; toisaalta nykytaide on niin laaja asia, että voiko siitä kokonaisuutena pitääkään, tai jos joku sanoo ettei pidä niin mitä haaraa hän mahtaa tarkoittaa? Käsitetaidetta? Sitäkin on niin monenlaista.

Mutta kumoampa sen, mitä tuossa sanottiin: taiteilijaksi tullakseen ei tarvitse käydä taidekoulua. Ei nyt eikä ennen. Apua siitä voi olla, mutta voi se jollekulle olla hidastekin.

Nykytaidetta tajutakseen täytyisi varmaan ensin kävellä niissä maailman museoissa niin kauan, ettei enää okseta. Tutustua siis koko perinteeseen, siihen mitä on tehty, historialliseen aikajanaan. Ja aika usein kannattaa kysyä MIKSI, kun näkee kiviä gallerian nurkassa. Vastaus voi olla, että siksi koska tuota taiteilijaa ei kiinnosta se, että se tekee täyttä paskaa, tai sitten, että siksi koska se on oivaltanut jotain. Vastaus voi olla taiteilijassa, katsojassa, tai sitten koko homma paljastuu pelkäksi pelleilyksi.

Vastaus voi olla sekin, että herää kysymys. Ainakin kokemus on täysin henkilökohtainen juttu. Omasta mielestäni kaikki on enimmäkseen täyttä paskaa. Mutta onhan siellä helmiä joukossa. Koskee kaikkien aikakausien kaikkea taideilmaisua.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23105
Liittynyt16.3.2005
Aweb
Vastaus voi olla, että siksi koska tuota taiteilijaa ei kiinnosta se, että se tekee täyttä paskaa, tai sitten,

Sen kyllä uskon, että suuri osa taiteesta kyhätään kasaan hätäpäissään krapulaspäiten, kun jonkun apurahan saaminen on siitä kiinni. Sellainen miksi-kysymys tuosta herää, että miksi ihmeessä taiteilija laittaa paskaansa muiden nähtäväksi, jos hän itsekään ei pidä töitään minkään arvoisina. Ja toki myös toinen kysymys, miksi ihmeessä päättäjät haaskaavat veronmaksajien rahoja tuollaisen pienen elitistipiirin harrastustoiminnan tukemiseen.

Vierailija

Taiteilijaksi saa ainakin virallisesti itseään kutsua jokainen, joka on pitänyt kolme julkista näyttelyä ja sen jälkeen anonut ja saanut suomalaisten taiteilijoiden kattojärjestön - onkohan se Suomen taitelijat ry.? - jäsenyyden. Näin oli ainakin 80-luvulla, minulle kerrottuna.

Ja aikoinaan - olen joskus 17-vuotiaana kokeillut - Ateneumiin haettiin ensin lähettämällä sinne töitä, joiden perusteella kutsuttiin kolmipäiväisiin pääsykokeisiin, josta sitten valiot pääsivät opiskelemaan. Itse sain kutsun noihin kokeisiin, mutten mennyt, koska lapio ja sininen sinkkosavi veti minua puoleensa.

Tuo abstrakti taide on joskus aika abstraktia. Jos taiteilija itse on näyttelyssä vierellä seisomassa, kuvan ymmärtäminen on pitkälti kiinni katsojan korvasta. Nimi myy näkemystä ja paljon apua on hyvistä suhteista taidekriitikoihin.

Tilataide on välillä ihan sattumaakin. Eräskin taideihminen meni kerran poimimaan vattuja pensaista, jotka olivat keskellä peltoa. Mukavuudenhaluaan hän otti tuolin mukaansa. Tuoli jäi pellolle, kun astia täyttyi. Seuraavana päivänä häntä tuli haastattelemaan erään lehden toimittaja, joka huomasi tuolin pellolla. "Mielenkiintoista", tuumasi toimittaja ääneen. Taiteilija näki taitteessaan avautuneen uuden mahdollisuuden: "Tuo on näkemykseni maaseudun autioitumisesta; tyhjä tuoli vattupensaiden äärellä". Toimittajaa kosketti voimakkaasti tuonlaatuinen syvempi näkemys ja parin päivän päästä lehdessä taiteilijan ymmärrystä kehuttiin ankarasti.

Vierailija

Paras keino on vaan käydä nykytaiteen näyttelyissä. Helsingissä meitillä on tämä Kiasma.

Sitten vaan kuljeskelee ympäriinsä, katselee ja pällistelee hitaasti.

Jos jonkin teoksen edessä alkaa tuntea jotain (huvittuneisuutta, raivostuneisuutta, mielihyvää) niin voipi sitten jäädä miettimään, jotta mikäs tämän tunteen sai tuossa työssä aikaan.

Se on aika mukavaa. Ei niitä sen enempää tarvitse "ymmärtää".

Mummo
ARSia odotellen

Wolf
Seuraa 
Viestejä820
Liittynyt29.5.2005
Balthasar
Tai Firenzessä? Tai missä tahansa paikassa minne on koottu ihmisten tekemiä upeimpia taideteoksia.

mm. Firenzessä käyneenä voin sanoa, että se on taivaallista, siihen ei löydy sanoja, se on kerrassaan tyrmäävää - taiteen, taulujen, patsaiden ja korkokuvien katsominen ja niihin jääminen. Jäädä = et voi lopettaa katsomista!

Aivan kosmista siis.

Mutta jotain samaa koin Kuolleitten Laaksossa Luxorissa kun kolusin kaikki auki oleva haudat läpi, (ne ovat vuorotellen käytettävissä, niitä siis säästetään.) Sekin ylitti verbaaliset kykyni.

Entäpä Rosetten kivi British Museumissa! siihen ei kyllästy millään, kiersin sitä monet kerrat ja aina palasin sen luo uudelleen ja uudelleen.

Ja entäpä sitten.......

Navigare necesse est, vivere non necesse (Cicero)

Vierailija
Mummo

Jos jonkin teoksen edessä alkaa tuntea jotain (huvittuneisuutta, raivostuneisuutta, mielihyvää) niin voipi sitten jäädä miettimään, jotta mikäs tämän tunteen sai tuossa työssä aikaan.

Se on aika mukavaa. Ei niitä sen enempää tarvitse "ymmärtää".

Mummo
ARSia odotellen

Olet Mummo oikeassa.
Taide on aina mielen kuvia, eikä sille voi asettaa rajoja; kosketuspinta sitten kertoo, mikä jää elämään ja mikä vaipuu unholaan.

Mutta on taiteella silti nuo raadollisetkin puolensa, joista kirjoitin. :)

Vierailija

Asiantuntijat puimassa aihetta, huomaan. Onhan se totta, että nykytaiteen piirissä on paljon sellaista, mikä jää väistämättä lyhytikäiseksi, taidetta, jossa ei ole klassikon aineksia tai jonka esteettinen välimatka katsojaan on liian pitkä. Klassikot ovat kestäneet ajan vaikutuksen, mutta varmasti jo silloin oli taiteilijoita, jotka pitivät pari näyttelyä ja tuhertelivat ikänsä projektiensa kimpussa, eivätkä koskaan saavuttaneet mainetta ja kunniaa.

Taide on viihteen vastakohta. Jotain sellaista, joka parhaimmillaan haastaa katsojan ja näyttää tälle jotain uutta siitä todellisuudesta, jossa tämä elää. Taide on tulkintaa, kapinaa ja mahdollisuuksien tutkimista. Parhaimmillaan taide saattaa paljastaa jotain sellaista, joka jäisi muuten ehkä yleisien ja tunnustettujen tosiasioitten varjoon.

Taide voi olla melkein mitä vain. Riippuu siitä keneltä kysytään. Pelkkä tekninen taitavuus tuottaa hengettömiä tuotteita, eikä jokainen peltipurkki-installaatio ole taidetta sekään.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005

Siitähän voidaan taas lähteä liikkeelle, että loppupeleissä on äärimmäisen harvinaista, että taitelija saavuttaa miljoonia teoksillaan ennen kuolemaansa.

Tai näin ainakin oli.

Taide liittyy suoraan taitoon. Itsellenikään ei avaudu Kiasma-meininki alkuunsakaan, mutta toisaalta on siellä joskus tullut hätkähdettyä joihinkin installaatioihin, että: "Aika makee." "On tossa vaivaa ainakin pitänyt nähdä."

Kai se on jo jotain.

Vierailija

No juu, taiteeksi jalostui itse asiassa Hurskiksen juttu:), Se sai näkemään taidearvostelut uudesta kulmasta, mikä tietysti on yksi taiteen tuomista iloista.

Semmoiset tilanteet, missä taitelija on vieressä, kun katselen ovat aivan kamalia. Tekijät ovat silloin aivan vereslihalla ja tuntosarvet oikoisenaan ja minä hätäännyt kamalasti. Entäs jos sanon jotain tyhmää tai loukkaan tai pidän työstä jostain ihan väärästä syystä...

Olen hankkinut joskus grafiikkaa, se kun on aika edullista, mutta taiteilijalta ostaminen on mainitusta syystä kamalaa. Toisaalta taiteilijat ovat kurja kauppamiehiä, joten yhteiskiemurtelu ja -hikoileminen on väistämätöntä.

Siispä uskaltaudun ostamaan vain, jos pidän työstä niinpaljon, että olen nuo tuskat valmis läpikäymään.

Minkään valtakunnan menestysteoksia en osaisi ostaa. Ainoa ostoperuste on, että haluan katsoa tuota kuvaa vielä, ja vielä ja vielä vaan. Uskon, että se riittää.

Mummo

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat