Kädenjatke loi ihmiskunnan nykyiset ongelmat?

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

[size=150:18pefdmw]Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi[/size:18pefdmw]

Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.

Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä. Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin.

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi. Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen. Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit).

Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa, muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin.

Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tositv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tositv on arkipäivää.

EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa, huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä.

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaankopautus vahinko vai tarkoitus?

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (13)

Vierailija
Ilkka Luoma
Kädenjatke loi ihmiskunnan nykyiset ongelmat?

Tuo on täysin totta, jos pitää elämää ongelmana. Ts. evoluutio loi ihmiskunnan nykyiset ongelmat?

Ongelmakeskeinen ajattelutapa on minulle vieras, kun mikäs ongelma elämä on. Ongelmakeskeisesti ajattelemalla meillä on sitten ongelmanuoria ja kai kohta jo ongelmavanhuksiakin..

Ongelmakeskeisyys johtaa suorituskeskeisyyteen, eikä silloin ihmistä kohdata ihmisenä eli ei kuunnella keskittyneesti hänen sen hetkisiä tuntojaan ja elämäntilannetta.

Vierailija

Kädenjatke varmaankin loi ongelmat, mutta se loi myöskin huimat mahdollisuudet, joita ihmiskunta on myös toteuttanut!
Ajatellaanpa esimerkiksi delfiineitä tai valaita, joita on väitetty älyllisesti jopa ihmisen vertaisiksi! Kuvitellaan, että vaikkapa valailla olisi Einsteinin älykkyys (sitäkään mahdollisuutta ei ole poissuljettu)! Kysymys kuuluu:
Mitä mahdollisuuksia Einsteinin älyllä varustetuilla valailla olisi luoda tai rakentaa mitään kulttuurisesti kestävää ja arvokasta ilman raajoja?

Vierailija
Tarkkailija
Kädenjatke varmaankin loi ongelmat, mutta se loi myöskin huimat mahdollisuudet, joita ihmiskunta on myös toteuttanut!
Ajatellaanpa esimerkiksi delfiineitä tai valaita, joita on väitetty älyllisesti jopa ihmisen vertaisiksi! Kuvitellaan, että vaikkapa valailla olisi Einsteinin älykkyys (sitäkään mahdollisuutta ei ole poissuljettu)! Kysymys kuuluu:
Mitä mahdollisuuksia Einsteinin älyllä varustetuilla valailla olisi luoda tai rakentaa mitään kulttuurisesti kestävää ja arvokasta ilman raajoja?

Minusta tuo jatke luo loputtoman sarjan erittäin mielenkiinoisia kysymyksiä .. Mieleemme syntyy kysymyksiä ja pohtimalla mitä tarvitsemme ja kuinka sen saisimme, syntyy myös oivalluksia eli vastauksia. Siis opimme.

Totta, ei ole poissuljettu.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Ilkka Luoma

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaankopautus vahinko vai tarkoitus?

Eipä tullut tuota katsottua, kun nuo luonto-ohjelmat ovat alkaneet niin paljon muistuttamaan toisiaan tai jo aiemmin nähtyä. Jostakin joskus tuli kuitenkin esille, että kaksi eri simpanssiyhteisöä, heimoa, olisi alkanut sotimaan keskenään Afrikassa ihan luonnonolosuhteissa. Sota ei ollut päättynyt ennenkuin toinen porukka oli tapettu viimeiseen apinaan. Pitääkö tuollainen paikkansa? Jos, niin mistä se voi johtua? Nuo saman lauman väliset jutut voivat olla lauman sisäistä valtapeliä, niillähän on aina jokin nokkimisjärjestys ruoan ja sukupuolikumppanien jaon suhteen. Hyvin kai siinä voi napauttaaa toista kivelläkin, että uskoo.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Apinat hakkaavat toisiaan kivillä päähän ja rakentavat lehtimajoja pysyäkseen kuivina sateella... ihmiset ampuvat toisiaan ballistisilla ohjuksilla ja rakentavat taloja pysyäkseen hengissä sellaisissa paikoissa, joihin apinatkaan eivät viitsisi mennä...

Vierailija

Eihän sille kehitykselle paljoa mitään voi. Kehitys menee eteenpäin. Ja ainahan apinatkin on osanneet käsiään käyttää ja keppejä ja kiviä työkaluinaan.
Jos alkaa tarkastella maailmaa ja sen menoa, niin aina löytyy valittamista. Eihän kaikilla ole hyvä olla. On rikkaita ja köyhiä, on terveitä ja sairaita ja niin edelleen. Elämä menee omaa rataansa. On opittava kulkemaan ajan mukana. Pikku asioita on helpompi korjailla itsensä lähettyviltä. Isoja planetaarisia asioita ei noin vain muuteta, valitetaan sitten kuinka paljon tahansa.

Minun mielestäni silloin kun puhutaan luonnosta, pitäisi alkaa autoista. Mutta kukaan ei halua puuttua pyhään lehmäämme. Ehkä kuitenkin aikojen kuluessa sen joku tekee.

Vierailija

[quote="Ilkka Luoma"][size=150:n8je3cqh]Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi[/size:n8je3cqh]

Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.

Meille kävi samalla tavalla:

Tikusta asiaa
Olin ulkona esikoisemme kanssa. Hän oli silloin noin 2 1/2 vuoden ikäinen ja asuimme Ruotsissa. Istuin penkillä hiekkalaatiokon läheisyydessa ja katselin kun poikani leikki hiekalla. Läheisestä päiväkodista tuli kaksi tätiä noin 15 lapsen kanssa leikkipaikalle. Tädit istahtivat vierelleni, hekin seuraten lasten puuhia joihin myös lapseni osallistui innolla.

Välillä jututin poikaani ja se ilmeisesti ärsytti vieressä istuvaa keski-ikäistä naista, joka aloitti paheksumalla Suomen kielen käyttöä. Olimmehan Ruotsissa ja puhuimme Suomea.
- Sinun pitäisi opettaa lapsellesi Ruotsia, oli hänen avauslauseensa, painottaen kovasti sanaa 'ruotsia'.

Aloimme keskustelemaan asiasta ja keskustelun aikana kävi ilmi, ettei lapsemme ollut päiväkodissa. Tätä alkoi täti kauhisteleman.
- Päiväkodissa lapsesi oppii ruotsia, oppii toimimaan ryhmässä ja kehittyy paremmin ja nopeammin mikä on tärkeää tietää varsinkin jos on maahanmuuttaja, sanoi hän ruotsalaisittain hyvin ystävällisesti.

Kimpaannuin tietenkin mokomasta piikittelystä, mutta pidin malttini ja pyysin lastani luoksemme. Poimin maasta jäätelötikun jonka joku 'eliittiyksilö' oli jättänyt jälkeensä ja pyyhkäisin neliömetrin hiekkaa tasaiseksi jalkojemme juuresta. Jäätelötikulla piirsin A-kirjaimen hiekkaan ja pyysin lastani sanomaan mikä kirjain siinä on.

- Aaaaaaaaaaaaa ...
Piirsin B-kirjaimen hiekkaa.
- Beeeeeeeeeee ....
Piirsin K-kirjaimen hiekkaan.
- Kooooooooooo ....
Piirsin S-kirjaimen hiekkaan.
- Ässsssssssss ....

Tämän jälkeen annoin jäätelötikun vieressä istuvalle naiselle ja kysyin jos jokin hänen hoitamistaan lapsista (jotka olivat 1-4 vuotta vanhempia kuin lapseni), osaisi saman koska olivat paremmassa ympäristössä kasvaneet, niin paremmin kehittyneitä, ryhmähenkisiä ja ruotsalaisia.

Nainen katsoi minua pitkään nenänvarttaan pitkin. Hän nousi ylös ja ilmoitti lapsikaartille että oli aika lähteä päiväkotiin satutunnille. Panin kuitenkin merkille, että lähtiessään nainen laittoi jäätelötikun käsilaukkuunsa. Olisikohan sanoma mennyt perille? Vai oliko se sellainen refleksinomainen liike, joka tehdään kun löydetään jotain uutta, käsittämätöntä, muttei tiedetä sen tarkkaa käyttötarkoistusta tai arvoa ... joka mahdollisesti johtaa jonkinlaiseen reaktioon jossa evoluutio ajan myötä tekee tehtävänsä ... toivotaan niin

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Ayla
Eihän sille kehitykselle paljoa mitään voi. Kehitys menee eteenpäin. Ja ainahan apinatkin on osanneet käsiään käyttää ja keppejä ja kiviä työkaluinaan.
Jos alkaa tarkastella maailmaa ja sen menoa, niin aina löytyy valittamista. Eihän kaikilla ole hyvä olla. On rikkaita ja köyhiä, on terveitä ja sairaita ja niin edelleen. Elämä menee omaa rataansa. On opittava kulkemaan ajan mukana. Pikku asioita on helpompi korjailla itsensä lähettyviltä. Isoja planetaarisia asioita ei noin vain muuteta, valitetaan sitten kuinka paljon tahansa.

Minun mielestäni silloin kun puhutaan luonnosta, pitäisi alkaa autoista. Mutta kukaan ei halua puuttua pyhään lehmäämme. Ehkä kuitenkin aikojen kuluessa sen joku tekee.

Pyhä lehmä "eläinkuntavertauksesi" oli erinomainen, aikaansai vilpittömän hymyn ja pohdinnan, mutta autosta länsimaalainen statusajattelija ei luovu. Auto on yksilöllisyyden ja individualismin perikuva ja se täytyy olla joka perheessä Auto on vienyt ympäristöllisesti ja ihmisliikunnallisesti yhteisöämme taaksepäin enemmän kuin mitkään sodat ja konfliktit. Minulla on myös auto, tosin diesel ja pieni sellainen... Auton työtä antava merkitys on yksi suurimmista... ajatellen sen suunnittelua, rakentamista, polttoaineita, huomista kierrätystä, korjauksia ja huoltoja: työtä antaa ... ja runsaasti.

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Matti E Simonaho
Ilkka Luoma
[size=150:393gtg35]Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi[/size:393gtg35]

Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.

Meille kävi samalla tavalla:

Tikusta asiaa
Olin ulkona esikoisemme kanssa. Hän oli silloin noin 2 1/2 vuoden ikäinen ja asuimme Ruotsissa. Istuin penkillä hiekkalaatiokon läheisyydessa ja katselin kun poikani leikki hiekalla. Läheisestä päiväkodista tuli kaksi tätiä noin 15 lapsen kanssa leikkipaikalle. Tädit istahtivat vierelleni, hekin seuraten lasten puuhia joihin myös lapseni osallistui innolla.

Välillä jututin poikaani ja se ilmeisesti ärsytti vieressä istuvaa keski-ikäistä naista, joka aloitti paheksumalla Suomen kielen käyttöä. Olimmehan Ruotsissa ja puhuimme Suomea.
- Sinun pitäisi opettaa lapsellesi Ruotsia, oli hänen avauslauseensa, painottaen kovasti sanaa 'ruotsia'.

Aloimme keskustelemaan asiasta ja keskustelun aikana kävi ilmi, ettei lapsemme ollut päiväkodissa. Tätä alkoi täti kauhisteleman.
- Päiväkodissa lapsesi oppii ruotsia, oppii toimimaan ryhmässä ja kehittyy paremmin ja nopeammin mikä on tärkeää tietää varsinkin jos on maahanmuuttaja, sanoi hän ruotsalaisittain hyvin ystävällisesti.

Kimpaannuin tietenkin mokomasta piikittelystä, mutta pidin malttini ja pyysin lastani luoksemme. Poimin maasta jäätelötikun jonka joku 'eliittiyksilö' oli jättänyt jälkeensä ja pyyhkäisin neliömetrin hiekkaa tasaiseksi jalkojemme juuresta. Jäätelötikulla piirsin A-kirjaimen hiekkaan ja pyysin lastani sanomaan mikä kirjain siinä on.

- Aaaaaaaaaaaaa ...
Piirsin B-kirjaimen hiekkaa.
- Beeeeeeeeeee ....
Piirsin K-kirjaimen hiekkaan.
- Kooooooooooo ....
Piirsin S-kirjaimen hiekkaan.
- Ässsssssssss ....

Tämän jälkeen annoin jäätelötikun vieressä istuvalle naiselle ja kysyin jos jokin hänen hoitamistaan lapsista (jotka olivat 1-4 vuotta vanhempia kuin lapseni), osaisi saman koska olivat paremmassa ympäristössä kasvaneet, niin paremmin kehittyneitä, ryhmähenkisiä ja ruotsalaisia.

Nainen katsoi minua pitkään nenänvarttaan pitkin. Hän nousi ylös ja ilmoitti lapsikaartille että oli aika lähteä päiväkotiin satutunnille. Panin kuitenkin merkille, että lähtiessään nainen laittoi jäätelötikun käsilaukkuunsa. Olisikohan sanoma mennyt perille? Vai oliko se sellainen refleksinomainen liike, joka tehdään kun löydetään jotain uutta, käsittämätöntä, muttei tiedetä sen tarkkaa käyttötarkoistusta tai arvoa ... joka mahdollisesti johtaa jonkinlaiseen reaktioon jossa evoluutio ajan myötä tekee tehtävänsä ... toivotaan niin

Terävä kirjoitus! Tikusta asiaa ja käsilaukkuun oli arvoituksellinen ja kuvastanee todisteen tai reliikin ominaisuuksia... en tunne noita ruåtsalaisia

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
lierik
Ilkka Luoma

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaankopautus vahinko vai tarkoitus?




Eipä tullut tuota katsottua, kun nuo luonto-ohjelmat ovat alkaneet niin paljon muistuttamaan toisiaan tai jo aiemmin nähtyä. Jostakin joskus tuli kuitenkin esille, että kaksi eri simpanssiyhteisöä, heimoa, olisi alkanut sotimaan keskenään Afrikassa ihan luonnonolosuhteissa. Sota ei ollut päättynyt ennenkuin toinen porukka oli tapettu viimeiseen apinaan. Pitääkö tuollainen paikkansa? Jos, niin mistä se voi johtua? Nuo saman lauman väliset jutut voivat olla lauman sisäistä valtapeliä, niillähän on aina jokin nokkimisjärjestys ruoan ja sukupuolikumppanien jaon suhteen. Hyvin kai siinä voi napauttaaa toista kivelläkin, että uskoo.

"Tappaminen tässä tapauksessa lienee osin elintilan tavoittelua omille ja sukulaisten geeneille"

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Andúril
Apinat hakkaavat toisiaan kivillä päähän ja rakentavat lehtimajoja pysyäkseen kuivina sateella... ihmiset ampuvat toisiaan ballistisilla ohjuksilla ja rakentavat taloja pysyäkseen hengissä sellaisissa paikoissa, joihin apinatkaan eivät viitsisi mennä...

Aivan, amerikkalaiset kehittävät jälleen uutta asesukupolvea säilyttääkseen etumatkansa...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Juu, Eläintarhoissa nämä simpanssit myös keskustelevat toisilleen ja juonivat asioita.

Simpanssit eläintarhassa yleensä arvostelevat esimerkiksi ihmisten ruokia jota se tarjoavat apinoille.

Yleensä Simpanssit odottavat jotain hyvää ruokaa ihmiseltä, mutta saattavat pettyä, jos ihminen ei tarjoa mieliruokaa.

Yleensä simpanssit keskustelevat ruuan laadusta ja mausta todennäköisesti.

Tästä oli tiedelehdessä juttua. Jos joku luki.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
tiäremiäs
Juu, Eläintarhoissa nämä simpanssit myös keskustelevat toisilleen ja juonivat asioita.

Simpanssit eläintarhassa yleensä arvostelevat esimerkiksi ihmisten ruokia jota se tarjoavat apinoille.

Yleensä Simpanssit odottavat jotain hyvää ruokaa ihmiseltä, mutta saattavat pettyä, jos ihminen ei tarjoa mieliruokaa.

Yleensä simpanssit keskustelevat ruuan laadusta ja mausta todennäköisesti.

Tästä oli tiedelehdessä juttua. Jos joku luki.

Monesti tuntuu siltä, että kaikki eri kansallisuudet pitävät itseään parhaimpina ruoanlaittajina ja sen nautiskelijoina, siksi jykevää esim. Berlusconin Parman kinkki jutut olivat

Ruoka ja sää ovat "turvallisia" keskustelunaiheita...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Uusimmat

Suosituimmat