VETOVOIMAN ihmeellinen synty ja vaikutustapa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Koetan käsitellä tämän asian vielä kerran, josko myös tähtitieteen proffat ja esiintyvä tiedetaiteilijamme Kosh ymmärtäisivät, ynnä erinäiset toimittajat. Vaikka kokemukseni kyllä on semmoinen, että ei ne mitään ymmärrä, josko niiden valistama kansakaan, joka nääs tietää.

Vetovoimakin, se on ENERGIAA, JOTA VETOVOIMAN LÄHDEMASSA LÄHETTÄÄ. Se ei suinkaan lähde " liikkeenä sinänsä", kuten on yritetty selittää, juuri nuo mitättömät, jotka mitään eivät ymmärrä. Energian välittää aine, massa. Ja vetovoiman nopeudeksihan nuo mitättömätkin tunnustavat valon nopeuden. Ja näin päädymme jo Einsteinin vahvistamaan energian kaavaan joka on

E = mc^2.

Tuo kaava se pätee lähtevään vetovoimaan, kaikki muut
kaavayritelmät ovat mitättömiä ja perää vailla. Lähtevä massa, se
on jossakin suorassa suhteessa lähdemassaan, kirjaimella vaikka M. Valitettavasti kaikki nuo mitättömät touhutessaan kuin Joulukalenterin pukit ja tontut eivät ole saaneet tuota suhdetta määritellyksi.

Olemme muissa aiheissa todenneet fotonit, ja että myös antifotoniset ilmiöt ovat varatut sähköiselle vaikutusvoimalle. Vetovoiman välittävää massaa on siis etsittävä paljon pienemistä hiukkasita. Ne ovat niin pieniä, että ne ilmeisesti kulkevat atomiaineen ja fotonien, JAKAMATTOMIENKIN, läpi. Niiden vaikutuskvantti verrattuna fotoniseen ja sähköiseen on heikko, ja yleensäkin sähköiseen verrattuna vetovoima on heikko. Kunakin hetkenä pallomaisesta suuresta massasta lähtenyt vetovoima laajenee pallopintana, ja täsä johtuen noudattaa käänteistä suhdetta etäisyyden neliöön kirjaimella siis r^2.

KOHDEMASSASSAAN lähtenyt vetovoima AIHEUTTAA kiihtyvyyden, merkitsemme a, ja kiihtvyysvoima F = ma. Jotta emme sekoittaisi, meidän on merkittävä lähtevä vetovoiman massa m yhdeksi ja kiihtyvän kohteen massa m kahdeksi.

Saamme jonkinlaisen yhtälönkin saapuvan vetovoimanergian ja kohdemassan kiihtymisvoiman välille

m (yksi) kertaa valon nopeuden neliö c^2/ r^2 = m (kaksi) kertaa a.

Ja jos tuosta määritämme a:n arvoa, se on yhtälön etupuoli jaettuna
kiihtyvällä massalla. Huomaa, että lähdemassaa isolla kirjaimella M ei kaavassa esiinny, koska meille ei ole ilmoitettu vailkuttavan vetovoimamassan ja sen suhdetta. Eli kaikki temput liittää kohteen kiihtyvyys suoraan lähteen isoon massaan M ovat täyttä lööperiä eli pötyä.

Energia, se on suorassa suhteessa valon nopeuden neliöön jaettuna
ajan neliöllä. Siten jo tässä vaiheessa pitää ottaa kohdemassan ja lähdemassan aihutttaman kiihtyvyyden vertailuun massasuhde neliöjuurena. Edelleen, kiihtymisen aiheuttama jokin nopeus jossakin ajassa tuleee kiihtyvyyden ajan neliöstä, joten meidän on otettava
vertailun aikaanaamiseksi neliöjuuri toisenkin kerran. Näin teoreettisesti päädymme neljännen juuren sääntöön jomman kumman puuttuvan kiihtyvyyden määrittämiseksi massasuhteesta.

Tiedetään tarkasti kokemuksestakin Maan aiheuttama kiihtyvyys maanpinnassa, ja jonakin suuruusluokkana myös Auringon aiheuttama
kiihtyvyys Auringon pinnassa. Tämä suhde noudattaa neljännen juuren sääntöä, jonakin suuruusluookkna siis. Valitettavasti nuo mitättömät ovat touhunneet tässä siinä määrin, että tarkka tietoa ei ole. Ei ole tarkkaa tietoa Auringon massastakaan, vaan arvio siitä liikkuvat 334 000 Maan massasta jopa miljoonaan.

Tiheämassa vaikka 100 000 aurinkomassaa, sen aiheuttama kiihtyvyys
2900 m/s^2, jos Auringon aiheuttama kiihtyvyys 290 m/s^2.
Kymmenen miljardia aurinkomassaa, kiihtyvyys jälleen kymmenkertaistuu, siis 29 km/s^2. Kaksinkertaistamme vielä kiihtyvyysarvon, lähdemassa olisi nyt 320 miljardia aurinkomassaa, enemmän kuin arvioidaan Linnunratamme. Olette kai kuulleet, että valon nopeus on 300 000 km/s. Tässä valossa väite "mustaukon" valoa pysäyttävästä vetovoimasta on täyttä pötyä. Valon pysäyttämiseen voidaan yhdistää vain sähköinen vaikutusvoima.

Valon pysäyttäminen " mustaukossakin" edellyttäsi antifotonista tilaa.
Siitähän sähköisessä vaikutusvoimassa suurimmillaan onkin kyse.
Mutta tämä tila ei läheskään ole mahdollinen heikkovoima vetovoimalle.

Myös vetovoima häipyy, jos ei kohtaa ainetta, eli noudattaa yleistä punasiirtymää. Ja se osittunenea pikku erillishiukkaisiksi jatkaa matkaa kohti suuria massoja, joille se luovuttaa energiaansa. Täten on mahdollista, että vetovoiman paluuvirtaus vaikuttaisi painavana voimana kohti lähedemassoja suuruusjärjestyksessä, eli pieniä painetaan kohti suuria. Täten kyse olisi kaksisuuntaisesta, siis sekä veto- että painovoimasta. Vrt. kaksisuuntainenhan on sähkövirta. Tämä puoli kuitenkin kaipaa sekä enmmän havaintoja että teoreettista päättelyä.
Mutta tämä olisi eräs mahdollinen syy siihen, miksi ilmoitetut tiedot sekä
Auringon aiheuttamasta vetovoimakiihtyvyydestä että Auringon massastakin ovat toistaiseksi epätarkkoja ja epäluotettavia. Paluuvirtaus painovoima ei ilmenisi samalla tavoin suorassa suhteessa lähdemassaan kuin lähtevä virtaus vetovoima.

Kommentit (3)

Vierailija

Keskusteluja tässäkään aiheessa ei voida käydä. Tämä on Sodoma, josta ei löydy vanhurskaita. Keskustelujen sijaan meillä on rivon kansantaitelijan Koshin esitykset , joille tukena nauramassa on koko jälleen syntynyt Suur-Suomi.

En toivota kenellekään täällä hyvää joulua. Ei ole tarpeellista.

Vierailija

Ydinhiukkaset koostuvat JAKAMATTOMISTA. Olipa ne jokseenkin palloja tai jokseenkin levyjä, välissä kuitenkin on rakoja, muodostuu hilaa.
Näihin saapuu vetovoiman mikro-osasten tuuli, ja ydinhiukkasen, elektroninkin rakenne toimiin kuin purjeena mentäessä vastatuuleen. -
Saattaa olla kyseessä juuri kolmen kvarkkipurjeen järjestelmä. Mikro-osasten ei tarvitse mennä suinkaan jakamattomien läpi, riittää, kun pääsevät läpi raoista.

Vrt. fotonisäde koostuu jollakin tiheydellä toisiinsa nähden ynnä
eri määrästä kideosia reaalifotonin jonossa. Vastaavasti voimme käsittää
vetovoimankin vaikutuksen säikeeksi, joka pukkaa atomiainetta taaksepäin. Ja aivan vastaavasti tässäkin säie ei ole yhtenäinen, vaan koostuu gravitoneista, jonopätkistä, joiden osasia ovat mikrohiukkaset.
Näin vetovoimalla on sekä säieluonne että siihen pätee kvanttihiukkasteoria. Kylläkin vetovoiman lähdettä kohti suuntatuu, kiihtyy, kohde omalla energiallaan. Vetovoima ei pysyvästi luovuta energiaa, vaan päinvastoin riistää sitä. Tästä juuri tulee vetovoimaenergian lähderiippuvuus suorassa suhteessa massaan.

Ajatus pienistä säiepätkähiukkasista lie esitetty jo 1960-luvulla.
Tällöin asia saatiin kierretyksi tyrmäten Planckin vaikutuskvantista johdettava hiukkanen, JAKAMATON, kuten ansioitunut kansantaiteilija johdonmukaisesti tyrmäsi sitä vanhalla palstalla. Viime vuosina tämän tyrmäyksen on diskannut havainto, että nukleonitiheys on suurin mahdollinen reaalitiheys. Nukleoni on täyttnnä JAKAMATTOMIA osasia.
Mutta kansantaiteilija Kosh on myös kypäräpääpappi, JOKA EI TUNNUSTA MITÄÄN TOSIASIOITA.

Miten asiassa ovat tekijänoikeudet? Jos oikeutta niihin ei käytetä, tai vaikak käytetäänkin, tehty keksintö muuttuu yleisesti hyödynnettäväksi.
Varsinaisten patenttien osalta vanhenemisaika on 10 vuotta. Myös tässä tapauksessa on riittävän pitkälti kulunut aikaa, jotta keksisntö, käsitys, voidaan toistaa miltään firmalta kyselemättä. Niin teen minä. Vastapuoli näkyy kuuntelevan Amerikan Ääntä, ja on palkannut kansantaitelijan ja
avustavien rääkyjien kuoron.

Onko siis Suomen käsityss tieteessäkin ihnmisoikeuksista sama kuin USAn, kuten istuva presidentti sanoo, onko Suomen ns. tiede vain Amerikan äänen suomalainen kaiku? Onko Suomi siis semmoinen, jota olen jatkuvasti epäillyt, noitien, uskonseppien ja uskonsotureiden vanha perinteinen historiallinen Suomi?

On kyllä kohteliasta mainita tietämänsä keksijän nimi 40 vuoden takaa, Veneziano. Hänen hiukkasensa, luokkaa 10^-35 m, kylläkin ovat pienempiä kuin olettamani, ehkä luokkaa 10^-29 - 10^-31 mm.

Vetovoiman, gravitaation vaikutus varsin ilmeisesti edellyttää säieominaisuutta, joka siis muodostuu osasäikeistä, gravitoneista, kvanttihiukkassäikeessää. Jos pätkät ovat lyhyitä, tai peräti yksittäisiä mikro-osia, säieominaisuutta ei liene. Tällöin vaikutus olisikin pukkaava, painava. Eli tämä olisi sitä kyseltyä antigravitaatiota, josta siis voi käyttää nimeä painovoima.

Toisaalta, myös vetovoimaa koskee kuulu yleinen punasiirtymä.
Ajattelen, että gravitoneista, säiepätkistä, irtoo osia niiden matkalla avaruudessa. Täten, ja muutenkin gravitonien ohjaaman, mikroaineen pikku pätkät suuntautuvat vetovoimalähteitä kohden. Matkallaan ne vaikuttavat massakohteisiin pukkaavasti, ja yleensäkin mikroaine kohdatessaan massaa jää siihen. Näin vetovoiman vaikutus täydentyisi vastakkaisen suuntaisella painovoimavaikutuksella. Eli gravitaatio on tämän mukaan kaksisuuntaista. Ja samalla tiedämme, miksi vetovoima ei suinkaan täytä avaruutta, vaan yleisesti vaikuttaa vakiona, ja jokseenkin tyhjässä suuruimmassa avaruuden osassa myös varsin heikkona.

Vierailija

Massa lähettäessään vetovoimaa lähettää samalla energiaa, ja myös mikrohiukkasten massaa. Jos ja kun gravitaatio onkin kaksisuuntaista, siis myös painovoimaa, yleisesti massa ja energia palaavat massoihin
takaisin. Eli vetovoiman osalta äärettömässä avaruudessa toteutuu
ikiliikkuja, josta kansantaiteilijamme vakio/Kosh vanhalla palstalla muisti jorista. - Osakohdissa yleiseen sääntöön kuitenkin tapahtuu vaihteluja molemmin puolin.

Vetovoimaenergian vaikutus kohteeseen tämän kiihtyvyytenä. Lähteeseen nähden paikallaan pysyvä kohde. Vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys tulee aineen omasta energiasta, näin se sittenkin on, koska vetovoiman energia ei vähene. Mutta jos ja kun gravitaatio on kaksisuuntaista, painovoiman päinvastainen virtaus luovuttaa kohteelle energiaa sen luovuttamaa vastaavasti. Tässä tapauksessa siis kohteenkaan energia ei muutu.

Vapaassa putomisessa kohde kuitenkin saa liike-energiaa. Jos ja kun sen lämpötila ei muutu, sen täytyy tulla vain gravitaatiosta. Toisaalta, jos kohde nostetaan lähteeseen nähden johonkin kauempaan asemaan, se vaatii energiaa. Ja tämä energia ei voi joutua muualle kuin gravitaatioon.
Ja yleisesti myös siis nostamiset ja putoamiset tasaavat toisensa.

Kansantaiteilijamme Kosh, tiedon ja tieteen kannalta hän on sokea kana.
Mutta sokeatkin kanat löytävät jyviä. Ja tuo vetovoiman potentiaali
ja liike-energia, siitäkin vakio/Kosh tolkutti. Ja tässä kohden, asia
on, tutkittuamme teoreettisesti asian, kyllä niinkuin vakio/Kosh tolkutti.

Uusimmat

Suosituimmat