Silpomisen mielihyvä

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Mistä se johtuu se mielihyvän tunne mitä ihmiset kokevat kuin silppuavat toista ihmistä esim. sodassa.

Kuitenkin moni ihminen tuntee hyvää , kuin tappaa toisen ihmisen.

Se on kuulemma "huumetta". Mielihyvä on yhtä voimakas kuin esim seksissä.

Jotkut ihmiset eivät taas tunne mitään hyvää ja haluisivat itse kuolla.

Todennäköisesti ihmisen viha ja sen voittaminen aiheuttaa iloa ja eloonjääminen.

Monella tekee mieli tappaa joku aina välillä , mutta se ei ole moraallisesti oikein. Siksi ei tule tapettua tällä hetkellä ihmisiä.

Kommentit (12)

Vierailija

Ehdotan, että luopuisit nyt heti tuosta tiäremiesurastasi, ja hakeutuisit lihanleikkaajan oppiin.

Ovat haluttuja ja arvostettuja ammattimiehiä ja melko hyvin palkattujakin.

Edellä olevasta vuodatuksesta päätellen saisit lisäksi merkittävän tyosuhde-edun, jatkuva orgasmivirta työaikana ja täydellä palkalla.

Miinuspuolena et tosin pääsisi ihmisiä silpomaan, mutta varmaan sinusta loytyy sen verran eläimiinsekaantujan taipumuksia (vrt taannoinen hirvifantasiasi) että työviihtyvyytesi olisi taattu.

Onnea uudelle urallesi!

Samalla voinet päättä tälle palstalle kirjoittelusu tähän

toivoo
Mummo
o.t.o. ammatinvalinnan ohjaaja

Vierailija

Mikä lie dokkari se mahtoi olla, (n. puoli vuotta sitten) jossa kerrottiin, että tappaminen oli tuottanut mielihyvää sotilaalle. Sotilaat itse kertoivat siitä kasvojaan peittämättä. Nyt en muista, millä he oloaan perustelivat.

Vierailija

[quote="tiäremiäs"]Eikö ne juuri tuolla eloonjäämisellä sitä perustellu?

> Nyt alkaa hieman muisti pelaa ... eli eivät milestäni, vaan sepustivat itsekin ihmetelleensä, miksi ei tunnu pahalta. Jotenkin he olivat pystyneet sulkemaan sisimpänsä ... ja suorittivat vain muka tehtävää ...

Yksi oli listinyt jonnekin käytävään monta kaveria, eikä hänen mukaansa tuntunut muka missään!?

Mutta sehän on selvää, että sota raaistaa ihmistä, sota ei ole ollenkaan hyvä juttu. Hyvä on kuitenkin puhua kaikesta, koska puhumalla asiat ns. selviää eli niihin saadaan sellaista näkökulmaa, jota puhumattomana ei koskaan saada, tabut joutaa roskikseen. Puhumattomuus on pahasta.

Vierailija
Hyvä on kuitenkin puhua kaikesta, koska puhumalla asiat ns. selviää eli niihin saadaan sellaista näkökulmaa, jota puhumattomana ei koskaan saada, tabut joutaa roskikseen. Puhumattomuus on pahasta.

Samaa mieltä. Olen itsekkin miettinyt mikä joitakin ihmisiä siinä tappamisessa kiehtoo. Vallan tunne voisi olla yksi syy. Ne jotka käyttävät intterweppiä enemmän kuin vähän ovat aika varmasti törmänneet kaikenlaisiin tappamis videoihin, joita on Irakin sodan myötä tullu aikamoinen liuta. Muistan kun itse törmäsin ensimmäisen kerran videoon jossa Tsetseeni sissit leikkaavat puukolla Venäläisen sotilaan pään irti, niin tuli fyysisesti ja henkisesti erittäin huono olo, melkeimpä oksensin.

Jotenkin näihin videoihin tottui ja kohta huomasin ettei tuntunut enään miltään katsoa kun ihminen tapetaan...
Todellisuudessa saattaisi kuitenkin olla aivan eri homma.

Ehkä sodassa kun ihminen tappaa tarpeeksi monta ihmistä hän menettää kyvyn tuntea syyllisyyttä ja tappamisen raadollisuutta. Ja tämän jälkeen alkaa tuntea mielihyvää tappamisesta.

Mutta tiedä häntä. Jakakaapa muutkin ajatuksia tästä asiasta.

Vierailija

Tähän aiheeseen ei saa vastattua kuin spekulaatioilla. En ole silponut ketään, enkä ole aikeissa sellaista tehdä, en myöskään tunne ketään joka olisi silponut muita kuin itseään. Keskustelunaiheena tämä on mielestäni aika typerä, koska aihe menee helposti selviytymishehkutukseksi, eikä johda pohdintaan siitä mikä mahdollistaa tappamisen jossain tilanteessa ja miten moraalisia olentoja ovatkaan lopulta ihmiset, jotka jättävät aina auki mahdollisuuden, että jossain tilanteessa väkivalta ja tappaminen ovat hyväksyttäviä tekoja.
Kenties tapon suorittaneet ovat huomanneet, ettei taivaasta räjähdäkään kuulumaan jylisevä tuomariääni, joka sanoo, että se minkä juuri teit on väärin. Moraalihan ei ole mikään luonnonlaki ja se pysyy voimassa vain jos sitä noudatetaan. Sodassa tilanne muuttuu myös siten, että "viholliselle" annetaan kollektiiviset hirviönkasvot. Rintamalla taistellaan vaikkapa Ryssää vastaan, koska sen huutaminen vaatii vähemmän vaivannäköä, kuin esimerkiksi huuto "Aleksei (3 lasta ja vaimo), Sergei (uimahyppymestari), Ivan (opiskelee opettajaksi, suunnittelee menevänsä naimisiin kun pääsee rintamalta), Nikolai (kehittelee kylmäfuusioprosessia), Jüri (atk-insinööri) ja niin edespäin tulee!".
Vastuu teosta katoaa komentoketjuun: upseeri ei ole vastuussa käskystään, koska ei itse toteuttanut sitä, eikä sotilas ole vastuussa teostaan, koska totteli vain käskyä.
Nykyaikaiset aseet ovat kovin tehokkaita, tarvitsee vain tähdätä ja painaa "nappulaa". Sotainto olisi varmasti hiukan toisenlaisissa mittasuhteissa, jos sodat käytäisiin vaikkapa miekkailemalla. Silloin silpomisen ja itsen silpoutumisen mahdollisuus olisi huomattavasti suurempi kuin ampuma-aseitten, pommien ja ohjusten kanssa pelailtaessa.

Luulisin, että syitä siihen miksi joku nauttii tappamisesta on useita. Toisaalta voisin kuvitella, että kuka tahansa, joka ymmärtää tekonsa ja tietää tappaneensa samanlaisen ihmisen kuin itsekin on, ei voi nauttia teostaan. Maailma on pieni, entä jos muutama vuosi sotatilanteen jälkeen sotasankari tapaa maahanmuuttaneen naisen, rakastuu ja on aikeissa mennä naimisiin, kunnes paljastuukin, että on sodassa tappanut naisen raikkamman enon, kummisedän, isän tai veljen? Miten sellainen vaikuttaa vävykokelaan hyväksymiseen sukuun?

Siihen en usko hetkeäkään, että aivoissa olisi sisäänrakennettuna jokin piiri, jonka tehtävä on tehdä lajitovereitten tappamisesta nautinnollista. Sellainen olisi aika epäkäytännöllinen ominaisuus lajin säilymisen kannalta. Sen sijaan uskoni ihmisten typeryyteen, selkärangattomuuteen ja harkitsemattomuuteen on lähes pohjaton.

Vierailija

Puhumalla tieto leviää ja ihmiset alkavat kyseenalaistamaan käytöstään esim. niin on käynyt lastenkasvatuksessa eli "kaikki" nykyään tietävät, ettei ole sopivaa lyödä lapsiaan.

Tänään kun puhutaan esim. siitä, että jo väkivallan katsominen filmeistä
raaistaa/turruttaa ihmistä ... niin ehkä viiden tai viidenkymmenen vuoden päästä meillä on toisenlaiset filmit katsottavana.

En näe mitään järkeä esim. näyttää - vaikka olisi kysessä tositapahtumat -filmeissä väkivaltaa ... ajatuselimet ovat sitä varten, että niiden avulla jo tekstistä ymmärtää, mitä tapahtui. Ei ihmisen tarvitse lainkaan katsoa edes yhtä väkivaltafilmiä - hyvin elääkseen - vaan pahoinvointiahan ne lisäävät.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
lystikäs
Puhumalla tieto leviää ja ihmiset alkavat kyseenalaistamaan käytöstään esim. niin on käynyt lastenkasvatuksessa eli "kaikki" nykyään tietävät, ettei ole sopivaa lyödä lapsiaan.

Tänään kun puhutaan esim. siitä, että jo väkivallan katsominen filmeistä
raaistaa/turruttaa ihmistä ... niin ehkä viiden tai viidenkymmenen vuoden päästä meillä on toisenlaiset filmit katsottavana.

En näe mitään järkeä esim. näyttää - vaikka olisi kysessä tositapahtumat -filmeissä väkivaltaa ... ajatuselimet ovat sitä varten, että niiden avulla jo tekstistä ymmärtää, mitä tapahtui. Ei ihmisen tarvitse lainkaan katsoa edes yhtä väkivaltafilmiä - hyvin elääkseen - vaan pahoinvointiahan ne lisäävät.

Humpuukia että väkivallan katsominen filmeistä raaistaisi ihmistä. Eivätkä, toivottavasti ainakin, hyvät elokuvat, viidessäkymmenessä vuodessa mihinkään häviä. Kun ensimmäiset televisiot yleistyivät maassamme muistan katsoneeni mieleenjääviä, jopa sairaita kohtauksia töllöttimestä lapsena. Vaikkapa Andalusialaisen koiran silmänleikkauskohtaus, tai Panssarilaiva Potemkinin lastenvaunujen vyöryminen portaita alas. Vaikutuksen ne kyllä tekivät, mutta minua ei kyllä voi väkivaltaiseksi sanoa missään koetuissa olosuhteissa tähän mennessä.

Kymmenvuotiasta tytärtäni en ole kieltänyt katsomasta Höllyvoodin tappeluelokuviakaan, eivätpä nuo näytä kiinnostavankaan, herättävät enemmänkin huvittuneisuutta. Sen sijaan vaikkapa Avaruusseikkailu 2000 vaikutti yllättävän voimakkaasti. Ei halua sitä aivan heti katsoa toista kertaa. Siinä ei ollut mitään ikärajasuosituksia eikä kieltoja.

Väkivalta kuuluu faunan todellisuuteen myös ihmisten osalta, eikä se mihinkään häviä maton alle lakaisemalla.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Jos katsoo väkivaltaa ... ja ihminen turtuu ja "tarvitsee" yhä raaempia filmejä, että tuntuis jossain ..

Taistelupelit, (yms.) joita lapset nykään pelaavat ovat aivan älyvapaita.
On jotenkin absurdia juoda olohuoneessaan kahvia kaikessa rauhassa ja samalla TV lähettää kuvaa sodasta ...

Maton alle en ole mitään laittamassa ... vaan päinvastoin.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
lystikäs
Jos katsoo väkivaltaa ... ja ihminen turtuu ja "tarvitsee" yhä raaempia filmejä, että tuntuis jossain ..

Taistelupelit, (yms.) joita lapset nykään pelaavat ovat aivan älyvapaita.
On jotenkin absurdia juoda olohuoneessaan kahvia kaikessa rauhassa ja samalla TV lähettää kuvaa sodasta ...

Maton alle en ole mitään laittamassa ... vaan päinvastoin.

Niitä myös pelaa , koska ei tarvitse käyttää aivoja aina.

Uusimmat

Suosituimmat