Meidän vauvan päiväkirja

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nythän on niin, että jos Luoja suo (pidettäköön tässä Luojana mitä tahansa voimaa välillä Sokea Sattuma - Iänkaikkinen Isä, jottei kukaan loukkaantuisi), niin meille tulee vauva. Vaikka se onkin jo kolmas sarjassaan, en silti osaa olla ihmettelemättä koko sen pitkän ja kivuliaan prosessin kulkua, joka muuttaa epämääräiset eritteet ihmisen muotoon.

Ajattelinkin hiukan laittaa tänne ylös sikiön kehitysvaiheita. Toivon osallistumista, mutta mikäli mahdollista, pidetään evoluutio-luojakinaamiset muualla, ja keskitytään pienen elämän ihmeeseen. Tarkoitan sitä, että asiantunteva kommentointi kehitysvaiheiden kulusta on toivottavaa, mutta uskoon tai teoriaan perustuva kommentointi kehitysvaiheiden syistä ei ole niinkään. Eikä automaattikirjoitus.

Kiitos.

Sivut

Kommentit (101)

Vierailija

Olen nyt noin kahdeksan viikkoa vanha, hedelmöityksestä lukien. Eli aikuisten mielestä äiti on kymmenennellä viikolla raskaana.

Äiti kertoi iskälle pari viikkoa sitten olevansa ehkä raskaana. Se teki testin, ja varmistaakseen vielä toisen ja kolmannenkin. Testi olisi näyttänyt samaa tulosta jo kolme viikkoa aiemminkin, koska olen saanut melkoisen hormonipaukun aikaan äidin kehossa. Ja lisää seuraa.

Sydämeni paukuttaa hulluna. Se on toki lyönyt jo neljän viikon ajan, mutta tällä viikolla ihan villinä! Keskimäärin 177 lyöntiä minuutissa. Ai miksikö tiedän? No tietenkin siksi, että tällä viikolla aivoni käynnistyivät sellaiselle tasolle, että aivoaaltoni voidaan jo mitata.

Ja on hienoa osata liikkua. Tosin liikun vielä ihan ilman holttia, mutta liikun silti! Muutaman viikon päästä osaan potkaista niin, että äitikin huomaa!

Äiti toki huomaa minut jo nyt. Ruoka ei sille maistu, mutta oksentaminen toisinaan kyllä. Hormonit jyrää! Mutta vaikka äiti pienenee, niin minä kasvan. Osaan ottaa omani!

Painan jo reilun gramman ja olen melkein kolme senttimetriä pitkä.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Voi, voi kun isä on elementissään. Kyllähän se mukavalta tuntuu. Ala nyt jo hyvissä ajoin höpöttää äidin masun päällä: lierik, lierik, lierik. Sikiöt kuulemmaa havaisevat jo jotain. Voitte saada ihanan erikoisen penskan. Jonka kasvattaminen on ilo sydämelle ja päälle myös vanhemmille

Edit Onnea!

Lierikki Riikonen

Vierailija

Onneksi olkoon Maximilianille odotettavissa olevasta perheenlisäyksestä!

Suloinen idea pitää vauvapäiväkirjaa!
Liityn lukijoihin!

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23122
Liittynyt16.3.2005

Onneksi olkoon (kiäh kiäh... tai no, sinullahan noita lapsia jo on joten tiedät minkä suden suuhun astut).

Nuo pulssilukemat ovat tuollaisia tolkuttomia aika pitkään. Ja kun lapsi syntyy, sen hengitystahti yllätti ainakin minut. Luulin että heillä on jokin häiriö.

Joko muuten tiedät, montako lasta on tulossa? Meillä meni aikanaan vaimo lääkäriin valittamaan keskenmenoa, mutta lääkäri alkoi kyselemään onko suvussa kaksosia.

Vierailija

Onnittelut uudelle elämälle!

Sikiön syketaajuus laskee, kun raskausviikkoja on täynnä 14. Mutta kyllä se hulppealta kuulostaa, kun ne ensikertaa kuulee.
Ja jos nyt en ihan väärin muista, tyttärien syketaajuus on hiukan nopeampi kuin pojilla.

Vaan voi olla, että muisti tekee tepposet.

Vierailija

Terve kaikille! Nyt on juhlan aika!

Olen nähkääs nyt virallisesti sikiö. Alkiohommat on pikkuvauvojen puuhia. Ei liity minuun enää. Yhdestoista raskausviikko on nimittäin lopuillaan.

Minulla on jo kaikki sormet ja varpaat (toivottavasti, kirjuri huom.), ja käteni taipuvat jo kyynärpäästä ja ranteesta. Nenänpääkin minulla on, ja ihan valmis ylähuuli. Kaunis sellainen. Tietysti.

Tällä viikolla olen keksinyt, miten voin hiukan vaikuttaa liikkeisiini. Pissailenkin vähäsen.

Painoa minulla on 2,5-4 grammaa, ja pituutta päästä pyllyyn 33-41 mm. Mikäs tässä on kasvaessa, kun rustoinen tukirankanikin alkaa muuttua luuksi.

Vierailija

Asiahan on täysin selvä: ryhdytään virtuaalikummeiksi! Näin aluksi pienokaiselle soittelisin en pianoa vaan sydäntä rauhoittavaa shakuhachi-huilua. Lukisin ääneen Stephen Webbin kirjaa "Missä kaikki ovat?" (Ursa 2005, suom. Hannu Karttunen) valmentaakseni vuonna 2056 pyöreitä vuosia täyttävää ihmiskunnan edustajaa siihen hämmennykseen, jota elämä voi tuottaa.

Ja istutan ihan oikeasti eikä virtuaalisesti nimikkopuun kevään tullen.

Mitä muita kummilahjoja voisi palstalaisilta olla luvassa?

49

(EDIT: onko aherruksen tulokselle työnimeä? Napanuorasta kun en usko vielä nettiyhteyden toimivan... Kuusentaimia ja keväisemmällä versovia hevoskastanjoita on lukuisasti, mutta olisi mukava antaa elämäsi kevään taimelle muukin nimi kuin A/06... )

Vierailija

Tahtoo virtuaalimummoksi!

Vauvalle on hyväksi jo massussa soittaa Mozartia. Isän äänen oppii tunnistamaan, jos vatsan vieressä juttelet vauvalle 20. raskausviikon jälkeen. Voit vaikka lukea Hänelle. Suosittelen Astrid Lindgreniä, mutta en Vaahteramäen Eemeliä. Meillä luettiin sitä ja totisesti Emil sieltä tuli ja turbomallinen!

Puuta en pysty istutamaan, mutta Salaisen Kukkamaan pystyn perustamaan Stadiin Hänelle. Milloin on laskettu aika!!

Mummo

Vierailija

Työnimi on jostain kumman syystä vielä virallistamatta. Kunhan masukin tuosta kasvaa (siis äipällä, minun sympatiaraskauteni on jo 137. kuulla), niin eiköpä se sieltä. Edelliset Jasper (keksitty vuosia ennen Pääkkösen muotiintuloa) ja Noppa-Waltteri osoittautuivat tytöiksi. Kunhan tälle nimi vakiintuu, niin sukupuolikin selvinnee.

Ultraan mennään joskus ensi kuussa, ja sitten se laskettu aikakin täsmentyy, toistaiseksi kai odotellaan syyskuun vaihdetta.

Kiitos kauniista ajatuksista. Pelargonian tai katajan taimi rakkaan tulevan perilliseni nimissä tuntuu lämpimältä. Tuskinpa muuta perintöä rassukalle jääkään.

Ja mummoja sopii kyllä kyytiin, jos vaan tahtoa riittää. Nyt lapsilla on vasta kaksi isomummoa, mummu, pari mummoa, mamma, mummi, mummutäti, kaksi pappaa ja vaari. Enemmän tai vähemmän samaa geneettistä perimää omaavia. Ja nuorempi jo syntyneistä sanoo äidiksi milloin ketäkin tuttua.

Mutta vain yhtä kutsuvat isiksi. Ja isi on kuulemma Kuningas (ei siis Kunkku).

Vierailija

Se on se kummipuu sitten hämäläinen kuusi, joku niistä ensimmäisistä, jotka keväällä ihan itse luonnollisella tavalla aikanaan siitettyinä ja syntyneinä tunkevat tiensä hangen alta aurinkoon ja joutuvat siirretyiksi muhevampaan multaan, aurinkoisempaan paikkaan kasvamaan. Paikka on jo katsottu ja merkattu. Taimen geneettinen pohja on luonnollinen, samoin itäminen, kumipuille ei hämäläisen aikuisesti sitten hitaastikaan sukua. Tulevalla taimella on lukuisia mahdollisia emokuusia, joista jokainen on nyt pituudeltaan 15 - 25 metriä. Eivät ympäri riihtä huokaa, kuitenkaan.

Koordinaatit annan sitten kun kevät koittaa ja pääsen GPS:n käyttöön (on velipojalla lainassa, matkoilla). Tuo ESAn Galileokin kun vielä on aluillaan niin ei ihan metrin päälle pysty paikantamaan...

49

(EDIT) YV:llä sitten enemmän. Ei kapsahda katajaan.

Vierailija

No heips taas. Nyt on kahdestoista viikko loppu, ja kaikkea pientä on meikäläisessä tapahtunut. Silmät lupsahtivat kiinni, ja niin ne sitten ovat seuraavat kolmisen kuukautta. Onneksi sentään napatyräongelma ratkesi. Suolisto ja vatsa ovat nyt samaa systeemiä. Se tuntuu hyvältä, ja samoin se, että hampaiden alkuja on kaikki 20 jo olemassa.

Alan olla jo lähemmäs kymmenen gramman painoinen, ja pituuttakin on melkein viisi metrin sadasosaa.

Parasta olisi, jos kirjoittaisin teille vielä ensi viikollakin. Silloin nimittäin suurin keskenmenon vaara olisi ohitettu. Joten palaillaan, joohan?

Ps. Iskä tossa huutelee, että parasta on kuitenkin ne äidin tissit, jotka alkaa turvota. Sääli sinänsä, että ne on niin kosketusarat, ettei se saa muuta kuin katsella.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23122
Liittynyt16.3.2005
Maximilian

Parasta olisi, jos kirjoittaisin teille vielä ensi viikollakin. Silloin nimittäin suurin keskenmenon vaara olisi ohitettu. Joten palaillaan, joohan?



Onnea matkaan vaan. Toivotaan parasta.


Ps. Iskä tossa huutelee, että parasta on kuitenkin ne äidin tissit, jotka alkaa turvota. Sääli sinänsä, että ne on niin kosketusarat, ettei se saa muuta kuin katsella.

Tuossa yksityiskohdassa luonto ei valitettavasti ole kovin optimaalisesti suunniteltu.

Vierailija

Moi! Täällä ollaan. Huolestuitteko jo? Minä olisin kyllä kirjoittanut viime viikollakin, mutta kun saattaisi tulla teknisiä ongelmia koneiden kanssa täällä kohdussa, enkä sitä paitsi oikein osaakaan vielä. Iskä taas on niin käsittämättömän saamaton ja laiska. Potkaisin sitä tänään. Ansaitsi sen.

Kaikki on mennyt ihan hyvin. Viime viikolla sain suuni auki, ja sen jälkeen keksin, että sormethan ovat ihan kivoja imeskeltäviä. Kynnetkin ovat mukavan pehmeät, niin ettei tule pahoja naarmuja kitalakeen.

Mulla on muuten hassuja haivenia silmien yläpuolella. Kulmakarvoja. Suvussa niitä kuulemma riittääkin. Tämä otsakin on hiukan hassu. Puolet päästäni on silmien etupuolella. Väittävät, että se ei ole suvun ominaisuus. Toivottavasti se ei jää tällaiseksi. Vaikka eipä sitten tarvitsisi lippistä kesällä.

Niin siitä iskän potkimisesta vielä. Meno on ollut melko rauhallista täällä kohdussa, mutta tänään, kun äiti vähän sulkapalloili, niin sille tuli aika kovia supistuksia. Ihan kuin täällä ei olisi tarpeeksi ahdasta muutenkin! En oikein tykännyt, ja kun en osaa enkä käytännön syistä oikein pystykään huutamaan, niin aloin sitten riehua muuten. Ihan hyvä idea, paitsi että aiheutti uuden supistuksen. Ja minä riemastuin uudestaan. Isi kun siinä tuli kokeilemaan äidin masua, niin tähtäsin ja potkaisin sitä oikein kunnolla.*

Tällä viikolla olen jo noin 12 cm pitkä ja painan yli 60 grammaa.

*) Kunhan kehuu; liikkuu se jo paljon, mutta kunnon potkiminen odotuttaa vielä. Kirj. huom.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat