Yleinen tieteenteoria ja sokea piste.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tervehdys kaikille teille!

[aloitan tämän uudestaan, kun jotkin valtasivat ketjun ja alkoivat puhua joistain yksityiskohdista viittaamatta alkuperäiseen lähtökohtaan ja ilmeisesti edes huomaamatta sitä. Uusi yritys siis]

Hienoa nähdä miten uskaliaita, monitasoisia ja omaperäisiä ajatuskokeiluja täällä käsitellään! Lukiessani äärettömyyttä ja tiedon muita raja-alueita luotaavia keskusteluja voin vain todeta: ei ole enää paljoakaan epäilystä, etteikö tästä visioiden paljoudesta pian ala pilkistää uusi yhtenäinen kosmologia. Ja toisaalta: juuri näiden uusien visioiden paljous, korkea abstraktiotaso ja uskomaton variaatio viittaavat siihen, että tämä mahdollinen uusi todellisuuskäsitys on täysin intuitiomme vastainen tavoilla, joita emme kykene vielä ajattelemaan. Siis kukaan meistä.

Toisin sanoen, jos olemassaolevia teorioita laajennetaan ja koetellaan ympäri maailmaa tällä intensiteetillä, eikä uutta vahvaa teoriaa meinaa löytyä, herää epäilys: kenties syvällä taustaoletuksissamme, syvällä tieteemme ja ajattelumme peruslähtökohdissa on jokin näkymätön, sanomaton virheellinen oletus, joka pitää meidät erossa seuraavasta totuudesta?

Puhun siis eräänlaisesta sokeasta pisteestä.

Samoin kuin aikoinaan maailman litteyden tai maapallon liikkumattomuuden, tai newtonilaisen mekaniikan kohdalla, tuo piilossa oleva ymmärrys vaikuttaa mielettömältä. Havainnot tukevat vanhaa järjestelmää niin kauan, kun havainnoimme todellisuutta vanhan järjestelmän puitteissa. Vaikka kuinka kysymme monimutkaisia kysymyksiä tai esitämme tajuntaa kutkuttavia ehdotuksia, emme opi uutta, koska emme päästä irti vanhasta itsestäänselvyydestä, jota emme näe.

Intuitioni sanoo seuraavaa: jos tuollainen peruserhe todellakin on olemassa ja mahdollista tunnistaa, siihen ei ole vain yhtä loogista polkua, vaan kaikki mielenkiintoiset kysymyksenasettelut alkavat osoittaa sitä kohti. Tämä on todellakin vain tuntuma.

Tämän ajatuksen voima on melkoinen. Jos sitä ei pysty mielessään sivuuttamaan helposti, on ideointia laajennettava kaikille tiedonaloille sulkeistamatta mitään pois! Ja jokaisen tiedonalan, jokaisen todellisuutta kuvailevan käsitteellisen (tieteellisen, uskonnollisen, henkisen, kosmisen, filosofisen...) järjestelmän tulisi vähitellen ajautua ongelmiin, jotka kertovat jotain tästä sokeasta pisteestä silti yksinään paljastamatta sitä.

Itse olen, kuten monet muutkin, kokeillut monia "sisäänkäyntejä" tähän tieteen kovaan ongelmaan, jota ei pysty muotoilemaan yksiselitteisesti. Kysymys on vain siitä tieteenhistorian opetuksesta, ettei milloinkaan pidä kuvitella vielä oikeasti ymmärtävänsä mitään. Suuri osa teistä näyttää sisäistäneen tämän saman kokemuksen.

Haastan teidät avoimeen etsintään! Toivon sopuisaa, etenevää ja rakentavaa ideointia sokean pisteen luonnostelemiseksi. Koetetaan välillä "maadoittaa", ettei ideointi pakene miljoonaan eri suuntaan !

Aloitan eräästä mielenkiintoisesta ajatuksesta. Kyseessä on kausaliteetti ja kvanttifysiikan vaikutus siihen. Koetan tiivistää ja oikoa. Muistakaa, tämä on vain eräs sisääntulo.

Paikallisen kausaliteetin loppu?

Kvanttitasolla havainnoijaa ei voida erottaa kohteesta. Kvanttitason tapahtumat näyttäytyvät eri tavoin eri viitekehyksissä. Puhutaan kvantti-ilmiöiden erottamattomuudesta.

Oleellisinta: Kvanttitasolla olioiden vaikutus jatkuu katkeamattomana niiden etääntyessä, joten niiden välinen vuorovaikutus ylittää valonnopeuden. Paikallinen kausaliteteetti ei enää päde. Ajan ja paikan laki hajoaa. Kvanttiolioilla ei ole sijaintia eikä liikerataa. Ne vain ovat. Seuraa lukuisia hämmentäviä ajatuksia. Paradokseja, ristiriitoja, visioita.

Kausaliteettia ei tarvitse hylätä, vaan tilalle astuu globaali kausaliteetti, joka tarvitsee toimiakseen (vähintään) kaksi todellisuuden tasoa. Näissä energia on laadullisesti eri tyyppistä, mutta ne ovat silti jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa.

Ensimmäinen mielikuva on jonkinlainen havaitsemaamme todellisuutta "pohjustava" toisenkaltainen todellisuus, jota luonnehtivat äärettömyys, ajattomuus, paikattomuus tai lyhyesti ykseys.

Kvantti-ilmiöiden intuitionvastaisuus huutaa jotain selitysulottuvuutta, josta käsin aineesta ja ajasta riippumattomia ilmiöitä voidaan jotenkin ymmärtää. Muutoin nämä paradoksit paisuvat mahdottomiksi.

Voiko mikään operoida aineettomuudessa, ajattomuudessa?

Valo? Tietoisuus, mieli?

Mitä nykyteoriat sanovat monitasoisesta, moniulotteisesta todellisuudesta? Mitä säieteoria tai M-teoria oikeastaan implikoivat?

Tuleeko tässä vastaan se, mistä joku käytti ilmaisua "syvyys"? Katsommeko me vain pelkkää pintaa uskoessamme ajan ja piste-massa-vektori-ajattelun vääjäämättömyyteen?

Miten tietoisuus sopii kuvaan? Sehän on lähestulkoon suurin anomalia tieteen hallitsevan paradigman kannalta, sen kyky reflektoida, vaikuttaa aineeseen ja laajentua. Voiko tietoisuus tavoittaa tuota syvyyttä? Onko tietoisuus kenties tuon syvyyden vallitseva "substanssi", niinkuin henkiset opetukset ehdottavat? Onko todellisuus sittenkin sellainen, jossa tietoisuus determinoi ainetta, eikä toisinpäin?

Tällaista tällä kertaa. Jatkakaamme yhdessä. Eikä yritetä "olla oikeassa", pönkittää itsetuntoa, tai varata omistusoikeuksia mielenkiintoisiin ajatuksiin. Jokainen meistä kuitenkin mieluummin oppii uutta kuin on oikeassa.

Kommentit (10)

Vierailija
Sesto
Tervehdys kaikille teille!
Haastan teidät avoimeen etsintään! Toivon sopuisaa, etenevää ja rakentavaa ideointia sokean pisteen luonnostelemiseksi. Jatkakaamme yhdessä. Eikä yritetä varata omistusoikeuksia . .

Tämäkö on sitä sopuisaa, etenevää ja avointa etsintää kun poistat muiden kirjoituksia.
En tiedä mitä olet etsimässä, kenties etsit sitä väärässä paikassa, täällä ollaan totuttu vähän toisenlaiseen toimintaan.
Pitäisi vähän tarkemmin määritellä mitä avaamaasi ketjuun saa kirjoittaa.

totinen
Seuraa 
Viestejä4875
Liittynyt16.3.2005
Sesto

Kvantti-ilmiöiden intuitionvastaisuus huutaa jotain selitysulottuvuutta, josta käsin aineesta ja ajasta riippumattomia ilmiöitä voidaan jotenkin ymmärtää. Muutoin nämä paradoksit paisuvat mahdottomiksi.

No jos yrittäisin sanoa nopeammin sen mihin aloitin matkan aiemmassa aloituksessa. Nyt hyppään suoraan loppuun. Tieteessä käytettävä logiikka ei välttämättä ole riittävä ilmaisemaan todellisuutta, mistä seuraa paradokseja. Tämän vuoksi tarvitaan logiikan laajennus. Eräs yritelmä on ns. IF-logiikka, joka on ehkä oikean suuntainen mutta ei välttämättä riittävä laajennus.

Bell's theorem
What If Logic Is Invalid?

It has been suspected since long before Bell that Quantum Mechanics is in conflict with classical logic. For example, deductive logic is based on a number of assumptions, one of which is the Principle of the Excluded Middle: all statements are either true or false.

But consider the following multiple choice test question:

1. The electron is a wave.
2. The electron is a particle.
3. All of the previous.
4. None of the above.

From wave-particle duality we know that both statements 1 and 2 are both sort of true and sort of false. This seems to call into question the Principle of the Excluded Middle. Thus, some people have worked on a multi-valued logic that they hope will be more consistent with the tests of Bells' Theorem and therefore with Quantum Mechanics. Gary Zukav's The Dancing Wu Li Masters has a good discussion of such a quantum logic; since numerous editions of this book exist and every chapter is numbered 0, I can't supply a more detailed reference.

Mathematics itself can be viewed as just a branch of deductive logic, so if we revise the rules of logic we will need to devise a new mathematics

You may be interested to know that deductive logic has proved that logic is incomplete. The proof was published in 1931 by Gödel; a good reference is Hofstader's Gödel, Escher, Bach. The key to Gödel's work is self-reference; we shall see an example of self-reference in the next sub-section. What he proved was that any mathematics at all, unless it is trivially limited, will contain statements that are neither true nor false but simply unprovable.

Linkki artikkeliin

IF-logiikka
Quantum Logic as a Fragment of Independence-Friendly Logic

Author: Hintikka J.1

Abstract:

The working assumption of this paper is that noncommuting variables are irreducibly interdependent. The logic of such dependence relations is the author's independence-friendly (IF) logic, extended by adding to it sentence-initial contradictory negation ¬ over and above the dual (strong) negation ~. Then in a Hilbert space ~ turns out to express orthocomplementation. This can be extended to any logical space, which makes it possible to define the dimension of a logical space. The received Birkhoff and von Neumann “quantum logic” can be interpreted by taking their “disjunction” to be ¬(~A & ~B). Their logic can thus be mapped into a Boolean structure to which an additional operator ~ has been added.

Linkki abstraktiin

Muokkaus:
Tuo "dual negation ~" tarkoittaa siis negaatiota joka on vahvempi kuin klassinen negaatio, jota merkitään "¬".
"~" - negaatiolla ei ole vastakohtaa.

Vierailija

Kaiken pohjana on nähdäkseni varmuus yhden yhteisen maailman olemassaolosta. Sen kyseenalaistaminen tuntuisi vievän pohjan kaikelta tieteeltä. Kun emme osaa selittää, mitä mieli on, tuntuu tosiaan, että jotain tärkeää jää laskuista pois.

Kun ajattelee maailman selitysmalleja, vaikkei kvanttimekaanista tietäsi kissaakaan, huomaa rakenteellisen muuttumattomuuden Demokritoksesta Einsteiniin. Olisi perin turhauttavaa kyseenalaistaa näitä lähtökohtia.

Ainoa vakio makromaailmassamme on kuitenkin valon nopeus, minkä merkitys kvanttitasolla on nolla, niin kauan kunnes yhtenäisteoria tekee nollan merkityksiä lisää. Koska makromaailmassakaan ei ole Arkhimedeen tukipistettä luotamme kenties liikaa efektiiviseen hermeneutiikkaan.

Emergenssi ja dissipatiivisuus ovat muotisanoja, joiden merkitystä ei vielä hahmoteta täysin, tai ainakaan samalla tavalla kaikkialla. Ajan irreversibiiliyden joutuessa epäillyttäväksi, tai jopa hylätyksi, menee liian paljon uusiksi.

Spekulointi kaikkien mahdollisuuksien toteutumisella jatkuvasti ei tyydytä myöskään. Sekin vaarantaa koko höskän.

Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei matematiikankaan kuvausvoima pysty selittämään kaikkia havaintoja, mutta uskovaiseksi ei liene syytä heittäytyä. Vai ovatko jotkut havainnot luomiemme matemaattisten ja fysikaalisten lakien aiheuttamia? Ovatko ne lait todella meistä riippumattomia ja universaaleja?

Vierailija

Olisi ollut kohteliasta kertoa että vaihdoit otsikon kaksoisrakokokeeksi..
Varmasti aika moni luulee otsikkoa yleinen tieteen teoria (TOE) joksikin muuksi kuin uskonnollisfilosofiseksi höpötykseksi.
Sinulle on palautetta 2. viesti kaksoisrakoketjussa, muokkasin myös sinun tekstiä vastaamaan paremmin todellisuutta.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005
nm
Sesto
Tervehdys kaikille teille!
Haastan teidät avoimeen etsintään! Toivon sopuisaa, etenevää ja rakentavaa ideointia sokean pisteen luonnostelemiseksi. Jatkakaamme yhdessä. Eikä yritetä varata omistusoikeuksia . .



Tämäkö on sitä sopuisaa, etenevää ja avointa etsintää kun poistat muiden kirjoituksia.
En tiedä mitä olet etsimässä, kenties etsit sitä väärässä paikassa, täällä ollaan totuttu vähän toisenlaiseen toimintaan.
Pitäisi vähän tarkemmin määritellä mitä avaamaasi ketjuun saa kirjoittaa.
Minun puolesta voit tunkea sokean pisteen perseeseesi.

Hyvä nm! Aina yhtä rakentavana!

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
Sesto

Toisin sanoen, jos olemassaolevia teorioita laajennetaan ja koetellaan ympäri maailmaa tällä intensiteetillä, eikä uutta vahvaa teoriaa meinaa löytyä, herää epäilys: kenties syvällä taustaoletuksissamme, syvällä tieteemme ja ajattelumme peruslähtökohdissa on jokin näkymätön, sanomaton virheellinen oletus, joka pitää meidät erossa seuraavasta totuudesta?

Kuulostaa vainoharhaisen ihmisen keksimältä salaliittoteorialta.
Jos ihmisen mielessä heräilee kaikenlaisia epäilyksiä,ehkä vika on hänen mielenterveydessään eikä maailmassa?

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija
Pride
nm
Sesto
Tervehdys kaikille teille!
Haastan teidät avoimeen etsintään! Toivon sopuisaa, etenevää ja rakentavaa ideointia sokean pisteen luonnostelemiseksi. Jatkakaamme yhdessä. Eikä yritetä varata omistusoikeuksia . .



Tämäkö on sitä sopuisaa, etenevää ja avointa etsintää kun poistat muiden kirjoituksia.
En tiedä mitä olet etsimässä, kenties etsit sitä väärässä paikassa, täällä ollaan totuttu vähän toisenlaiseen toimintaan.
Pitäisi vähän tarkemmin määritellä mitä avaamaasi ketjuun saa kirjoittaa.
.



Hyvä nm! Aina yhtä rakentavana!

Seston tarkoituksena on pohjustaa höpötyksillään sitä että kaiken takana on jumala ja sillä voimme selittää asiat, turha niitä on alkaa miettimään varsinkin jos samalla alkaa uskovaiseksi.
Sesto olisit voinut kertoa ensimmäisen mielestäsi asiaankuulunattoman viestin jälkeen että kyseessä ei olekaan tieteistä keskustelu vaan piilotettu uskonnon pakkosyöttö.

Vierailija
totinen

No jos yrittäisin sanoa nopeammin sen mihin aloitin matkan aiemmassa aloituksessa. Nyt hyppään suoraan loppuun. Tieteessä käytettävä logiikka ei välttämättä ole riittävä ilmaisemaan todellisuutta, mistä seuraa paradokseja. Tämän vuoksi tarvitaan logiikan laajennus. Eräs yritelmä on ns. IF-logiikka, joka on ehkä oikean suuntainen mutta ei välttämättä riittävä laajennus.

Näinhän se menee. Juuri poissuljetun kolmannen parametri tuntuu muuttuvan ristiriitaiseksi. Eli jos ajatellaan vastakohtapari A ja -A, eikä mitään kolmatta, missä nämä kaksi olisivat samat, kvanttihavainnot eivät käy järkeen.

Mielenkiintoisin tapaamani vaihtoehtoinen logiikka on Transdisciplinarity -käsitteeseen liittyvä sisällytetyn kolmannen logiikka. (kts. Nicolescu: Manifesto of Transdisciplinarity)

Siinä ongelma ratkaistaan suunnilleen näin: on löydettävissä kolmas tila T, missä A ja -A ovat samat, mutta tuo T löytyy toiselta todellisuuden tasolta. Kyseessä on siis kolmionmuotoinen kolmiarvologiikka, jossa oletetaan moniulotteinen todellisuus.

"Todellisuuden toinen taso" viittaa tässä siihen ajatukseen, että kvanttihavaintojen seurauksena on enää vaikea uskoa todellisuuden yksitasoisuuteen, koska kvantti-ilmiöt ovat erottamattomia ja epäjatkuvia.

Samalla kausaliteetti säästyy ja laajenee globaaliksi kausaliteetiksi. Valon nopeus säilyy tällä havaitulla tasolla, mutta sen ylitykset voidaan hyväksyä tasohyppäysten avulla.

Tällainen kahtiajakojen ylitys on juuri se, miten aalto-hiukkasdualismi ylitetään, mutta sillä on vakavia seurauksia. Sitä ei nimittäin voi jättää kesken. Tällaisen kolmiarvologiikan tyylillä yhä useammat totunnaiset kahtiajaot (subjekti-objekti, tieto-uskomus ym.) on kyseenalaistettu 1900-luvun jälkipuoliskolla, ja sen seurauksena koherentin todellisuuskäsityksen luominen on muuttunut melko hankalaksi.

Kolmiarvologiikan seurausvaikutukset ovat siis hyvin merkillisiä. Nimittäin sitä voi soveltaa kaikkeen, aivan kaikkeen. Se on ristiriitojen ylittämisen metodi. On vain avauduttava mahdollisuudelle, että näkemämme todellisuus on vain yksi taso muiden joukossa.

Vierailija
Kauko
Kaiken pohjana on nähdäkseni varmuus yhden yhteisen maailman olemassaolosta. Sen kyseenalaistaminen tuntuisi vievän pohjan kaikelta tieteeltä. Kun emme osaa selittää, mitä mieli on, tuntuu tosiaan, että jotain tärkeää jää laskuista pois.

Kun ajattelee maailman selitysmalleja, vaikkei kvanttimekaanista tietäsi kissaakaan, huomaa rakenteellisen muuttumattomuuden Demokritoksesta Einsteiniin. Olisi perin turhauttavaa kyseenalaistaa näitä lähtökohtia.

Ainoa vakio makromaailmassamme on kuitenkin valon nopeus, minkä merkitys kvanttitasolla on nolla, niin kauan kunnes yhtenäisteoria tekee nollan merkityksiä lisää. Koska makromaailmassakaan ei ole Arkhimedeen tukipistettä luotamme kenties liikaa efektiiviseen hermeneutiikkaan.

Emergenssi ja dissipatiivisuus ovat muotisanoja, joiden merkitystä ei vielä hahmoteta täysin, tai ainakaan samalla tavalla kaikkialla. Ajan irreversibiiliyden joutuessa epäillyttäväksi, tai jopa hylätyksi, menee liian paljon uusiksi.

Spekulointi kaikkien mahdollisuuksien toteutumisella jatkuvasti ei tyydytä myöskään. Sekin vaarantaa koko höskän.

Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei matematiikankaan kuvausvoima pysty selittämään kaikkia havaintoja, mutta uskovaiseksi ei liene syytä heittäytyä. Vai ovatko jotkut havainnot luomiemme matemaattisten ja fysikaalisten lakien aiheuttamia? Ovatko ne lait todella meistä riippumattomia ja universaaleja?

Sehän tässä onkin vaarana, että joudumme luopumaan koko neliulotteisesta järjestelmästämme, tai ainakin päivittämään sen. En vielä uskalla ajatella mitä se voisi tarkoittaa. On vaan niin monia tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä näkemyksiä, joissa puhutaan monista maailmankaikkeuksista, universumeista, maailmoista, tasoista...

Meillä itse asiassa on kiintopiste ajattelullamme, ja se on juuri mieli, tietoisuus, kokeva ja ajatteleva yksilö. Siksi tuntuu kovin todennäköiseltä, että mielen ja fysiikan yhteys on se, mikä tuo seuraavan paljastuksen.

Ajan yksisuuntaisuudesta ei käsittääkseni tarvitse luopua, vaikka erilaisia aikakehyksiä ajatteleekin. Toisaalta aikaa miettiessä pääsee helposti siihen pisteeseen, missä se muuttuu kronologisesta sykliseksi, itseään laajentavaksi ja uusintavaksi. Mutta todellakin, eiväthän kaikki mahdollisuudet voi toteutua. Vai miten? Ehkä kronologia ja ajattomuus toimivat jotenkin yhteen, niin että niiden vuorovaikutus on jotenkin samalla tavalla yksisuuntaista kuten kronologian sisälläkin? Menee melko mystiseksi

Mitä matematiikkaan tulee, se on kielen ohella hienoin väline mitä meillä on. Mutta näiden kahden suhdetta ei nykytiedolla saada loogisesti toimimaan. Kieli on aina suhteessa mieleen ja kontekstiin, matematiikka ajatonta. Jotkut matemaatikot ovat sanoneet virheen piilevän n+1 perusoletuksessa. Että se olisi mahdoton.

Siitä päästään ajatukseen, että matematiikkamme on vääränsuuntaista sikäli, kun se rakentuu lukuteorialle, josta sitten johdetaan geometria. Ehkä asian pitäisi olla toisin päin? Jos geometria määrittelisi luvut, olisi suhteellisuusteoriakin helpompi ottaa käyttöön alkeistasolta saakka. Joutuisimme kyllä käyttämään 12-järjestelmää, mutta sehän onkin kaikkiaan harmonisempi. (esim. 10 = 1*2*5 ; 12 = 1*2*3*4) On suorastaan uskomatonta, miten monella tavalla 10-järjestelmän koukerot huutavat 12-järjestelmää.

Olen myös varma, että nollan merkitys on suurempi kuin ajatellaan.

Emergentismi muodostunee kiistaksi. Panpsykismi (tietoisuus on aina läsnä) on valtaamassa alaa. (Kts. Peter Russeell, Basarab Nicolescu, Skrbina: Panpsychism in the West, 2005) Tästä lienee paras olla hiljaa, koska se kuulostaa liian henkiseltä monien tiedeintoilijoiden mielestä. En halua argumentoida ID:n puolesta, koska se haiskahtaa hätäilyltä. Mutta on silti vaikea uskoa reflektoivan tietoisuuden vahinkoemergenssiin.

Vierailija
Kauko
Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei matematiikankaan kuvausvoima pysty selittämään kaikkia havaintoja, mutta uskovaiseksi ei liene syytä heittäytyä. Vai ovatko jotkut havainnot luomiemme matemaattisten ja fysikaalisten lakien aiheuttamia? Ovatko ne lait todella meistä riippumattomia ja universaaleja?

Yhä useampi ihminen on jo kokeillut sekä uskonto-uskovaisuutta että tiedeuskovaisuutta ja irrottautunut koko kuviosta. Niitä ei kannata asettaa perustaviksi vastakohdiksi jos tahtoo edetä ajattelussa. Ikuisuus ja matematiikka eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.

Itse olemme luoneet tieteemme lait, ja ne ohjaavat havaintojamme. Ne saattavat ilmentää jotain universaalia, mutta eivät koskaan tavoita sitä. Siksi ne ovat alati muuttuvia. Oleellista on hahmottaa, miten perusteellisesti tieteen teoriat ovat muuttuneet yhä lyhyemmän ajan sisällä. Kiihdytys jatkuu silmiemme edessä.

Itse uskon, että universaalit lait tulevat ymmärrettäviksi vasta sitten, kun irrottaudumme ajallisesta tarkasteluperspektiivistämme. Matematiikkaa ei tarvitse hylätä. Geometria on hyvin tärkeää! Kuten suuret ajattelijamme yhdessä toistelevat: Totuutta ei voi sanoa, määritellä tai ajatella, sen voi vain kokea.

Saadaanko nämä lait jotenkin stabiiliin muotoon yleisölle esiteltäväksi? Ei, ennenkuin ihmiskunta käy läpi transformaation. Homo Sapiens ei voi ymmärtää enää enempää.

Tämä menee pikkuisen aiheen ulkopuolelle, mutta uskon, että tuo sokea piste on niin merkittävä, että sen tullessa päivänvaloon lajimme kokee seuraavan evoluution kvanttihypyn. Niin, jos ette ole kuulleet, yhä useammat evoluution tutkijat ovat huomaamassa, että evoluutio etenee hyppäyksittäin. Ja onhan tämä maailmantilanteemme melkoisen ainutlaatuinen.

Onneksi evoluutio jatkuu yhä.

Uusimmat

Suosituimmat