Sullahan on kaunis pusero...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

... nooh, tää nyt on niin ja niin vanha ... eihän tää mitään ... jne. kuulostaako tutulta? Laitoin jälleen tällaisen ruohonjuuritason aiheen.
Ts. helpomi ottaa haukut vastaan kuin kiitos?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Olisko niin että vähättelemällä kehuttua asiaa/ominaisuutta yritetään alitajuisesti lypsää lisää kehuja?

Vierailija

Voisiko olla myös niin, ettei päällä ole sellainen vaatekappale, josta itse oikeasti pitäisi?

Jokunen mainitsi joskus, että jos haluaa tehdä naispuolisia ystäviä onnelliseksi, on sen sijaan, että mainitsee jotakin hiuksista tai vaatetuksesta kerrottava, että : "Oh.. olet tainnut laihtua"

Se, ettei kehuja osata ottaa vastaan, tuntuu onneksi olevan katoavaa kansanperinnettä. Mukavaltahan se tuntuu, silloin kun itsestäkin tuntuu mukavalta. Kyse on mielestäni itsensä arvostamisesta.

Entä sitten kun toinen ei huomaa, vaikka yrittäisikin?

Olet käynyt parturissa, on uusi väri hiuksissa, hiukan ripsiväriä.. uusi mekko. Ja kas toinen ei reagoi mitenkään. Mikä meni väärin?
Eikö sellainen biisikin ole, jossa laulettiin.. "Sä mikset mua huomaa?"

Epäluuloisesti voi epäillä myös toisen motiiveja?

Vierailija

Eiköhän se kuulu samaan kategoriaan kuin elekielen hymy ja hymyyn vastaaminen. Kättely ja kättelyyn vastaaminen. Kehu ja vähättely.

Vierailija

Taitaapi enemmän litttyä kultuuriperinteisiin.

Kun jenkiltä kysyy, että mitä kuuluu, niin kohtelias vastaus on great, just great.

Suomessa samaan kysymykseen korrekti vastaus on "Eipä paskempaa"

Mummo
kansojen ystävä

Vierailija

Osannut taas lähteä ajattelemaan asiaa kultturisidonnaiselta pohjalta.
Kissa kiitoksella elää ja köyhä kansa vähemmälläkin vai?

Itse kun teen tilaustyötä, sen toimitusehtoihin kuuluu, että työ luovutetaan tilaajalleen vain siinä tapauksessa, että olen siihen itse tyytyväinen.
En lupaa edes toimitusta...
Ja kun sitten olen itse työhön tyytyväinen, kestän kepeästi siihen kohdistuvan positiivisen kritiikin.

Vierailija

Epävarma kiusaantuu, kun saa huomiota ja kaiketi kokee - kaunis pusero - kommentinkin arvosteluna .. vaikka kommentti olisi vilpitön.

Esim. myyjistä vaistoaa heti, uskooko hän myyvänsä tuotetta, jota itse pitää markkinoiden parhaana ... ja ellei pidä, tulee kiusaantunut tunne, että nyt tässä jokin mättää.

Amerikkalainen - jes jes - tyyli ei vakuuta, mutta miksi pitää kohdatessa edes kysyä - mitä kuuluu - ? ... näkeehän sen ilman kysymättäkin.

Vierailija

Taidan sitten olla itse jenkkiläinen versio suomalaisesta, joka ei ole sinänsä ihme huomioonottaen, että asun Ameriikan aavoilla...

Minusta on luonnollista, että kehua ja kiitosta saadessani otan ne positiivisesti vastaan ilman itseni vähättelyjä. Sellainen vääränlainen ja tavallaan valheellinen nöyristely ei mielestäni ole uskottavaa, eikä myöskään sympaattista. Kuka sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?
Kiitoksen vastaanottaminen ei ole itserakkautta tai pöyhkeyttä, vaan itsensä hyväksymistä. "Nyt onnistuin, hienoa! Epäonnistumisiakin on ollut."

Toisaalta annan runsaita kehuja mielelläni myös muille, silloin kun huomaan sen aiheelliseksi. Valheelliset kehut teilaan, enkä niitä myöskään jakele.

Vierailija

Suomalaiseen kultuuriin on aina kuulunut epäluuloinen suhtautuminen kehuihin ja kiitoksiin.

Jos joku sattumalta kehaisee toista, tämä ei suinkaan ilahdu, vaan alkaa miettiä, että mitähän tuo oikein ajaa takaa.

Lapsien kehumisen on epäilty tekevän piltistä itserakkaan ja leuhkan. Erityisesti Pohjanmaalla tämä lie veriruskeimpia syntejä.

Miesväelle tämä tuottaa aivan erityisen kiusallisia tilanteita. Pienikin kohteliaisuus naisväelle tulkitaan vonkaamiseksi. Vaikeaa on olla kentlemanni tässä maassa.

Myös tyttöjenlehtien esim. Cosmopolitanin romanssiohjeet tuottavat hupaisia tilanteita. Net kun ovat ameriikasta suoraan käännetyt ilman tarvittavaa finlandisierungia.

Näissä ohjeissa nainen voi vaatia, että mies vähintään kerran päivässsä puhkeaa ylistämään naisensa kauneutta.

Jos suomipoika yhtäkkiä tokaisee vaimolleen, että rakkaani, olet niin ihastuttavan kaunis tänään, niin naisparka saa takuuvarmasti shlaagin.

Sitten onkin syytä tarkistaa, mitä sieniä tulikaan siihen päivällissoosiin laitettua ja kipinkapin soittaa Myrkytystietokeskukseen.

Mummo
karun maan kasvatti

Vierailija

Ei voi mielestäni sanoa jotain positiivista vilpittömästi, ellei rakasta itseään/elämäänsä. Hyväksyminenhän on juuri rakastamista ja pöyhkeät eivät rakasta ketään/mitään ts. eivät koe rakkautta olevan olemassakaan

Vierailija
lystikäs
Ei voi mielestäni sanoa jotain positiivista vilpittömästi, ellei rakasta itseään/elämäänsä. Hyväksyminenhän on juuri rakastamista ja pöyhkeät eivät rakasta ketään/mitään ts. eivät koe rakkautta olevan olemassakaan

Täysin samaa mieltä. Hyväksyntä (itsensä ja muiden) on rakkautta, pöyhkeys vihaa ja epävarmuutta.

Vierailija

Murahdellaan kysymys ja murahdellaan vastaus.

Suomalaisella ei tosiaankaan ole oikein ollut avointen ovien päivä.

Keinotekoinen kiinnostus ja kehu ei kyllä mieltä lämmitä. Parempi olla jakamatta, ellei ole jaettavaa.
Teot puhuvat puolestaan, mutta kauniit sanat ovat paikallaan nekin.

Vierailija

Pöyhkeyttä (yms.) tuntevalle juuri tuo tunne ikäänkuin juoruaa siitä, että ihminen jotenkin vihaa itseään/elämäänsä. Mutta ellei kuuntele itseään, ei tietenkään pohdi sitä, mikä on se pointti, ettei elämä maistu.

Kaikki tunteet on otettavissa hyvänä, niillä ihminen suunnistaa kohti sisintään, elämään sen todeksi.

Vierailija

Voi olla, että kehujen vastanottaja todellakin on täysin tottumaton positiivissesta palautteesta, eikä ole mitään kokemusta, miten tilanteeseen pitäisi reagoida. Itse kuulin lapsena harvoin mitään positiivista keneltäkään, jo toisinaan on ollut vaikeaa erottaa kohteliasuutta ivasta. Oli hämmästyttävää, että lukioon mennessä ja ilmapiiriä vaihtaessa sai osakseen ihmisten hyväksyntää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat