Materian potentiaali

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Koetan valottaa maailmanjärjestystä naturalistisesta paradigmasta käsin.

Toteamus: On olemassa ainetta, materiaa. Materiasta on kehittynyt elämää. Huomionarvoista on että myös inhimillistä tietoisuutta on kehittynyt.

Emme tiedä, onko, ja jos on, niin miten, maailmankaikkeus on saanut syntynsä. Jos se on joskus saanut syntynsä, emme voi saada tietoa syntyä edeltävästä ajasta.
Koska kuitenkin olemme olemassa, materialla on oltava potentiaalinen ominaisuus kehittyä kasveiksi, eläimiksi, ihmisiksi. Elämäksi. Tämä potentiaali on ollut materialla maailmankaikkeuden alusta saakka, tai vaihtoehtoisesti aina. Maapallollamme esiintyvän elämän kaltainen elämä on mahdollista vain universumimme yleisien tarkkojen luonnossa esiintyvien sääntöjen kautta.

Emme voi naturalistisesta paradigmasta käsin sanoa että juuri tämänkaltaista elämää oli tarkoitus kehittyä. Mutta koska sitä on kehittynyt, on tämä kehittyminen ollut materiassa ja luonnonvakioissa ikäänkuin "sisäänkoodattuna". Alusta asti oli mahdollista että juuri tällaista elämää kehittyy.

Naturalismi olettaa että ei ole suunnittelijaa. On vain materiaa, luonnonlait, tapahtumaketjuja ja sattumaa. Naturalistisesta näkökulmasta olemme siis olemassa ei-mistään-syystä. Loppuun asti pääteltynä naturalismin näkökulmasta kaikki tarkoituksenmukaisuus on illuusiota. Täydellisestä sattumanvaraisuudesta ei voi kummuta todellisia tarkoituksia. Se, että heräät aamulla lähteäksesi töihin, on vain inhimillisen luonnon aiheuttamaa tarkoituksellisuuden illuusioita. Ihminen kokee kuitenkin tarkoituksettomuuden negatiivisena asiana. Onnettomimpia ovat ihmiset jotka eivät koe olevansa tarvittuja kenenkään toimesta. Inhimillisyyden yksi välttämätön lähtökohta on tarkoituksenmukaisuus.

Palaamme naturalistiseen paradigmaan ja päättelemme: Eloton materia joka on aina sisältänyt mahdollisuuden elämälle on sisältänyt sen turhaan. Kuitenkin tilanne on tällä hetkellä se mikä on. Materia josta muodostumme oli joskus tähden sisällä vetynä. Tämä vety on sattumalta kehittynyt sellaiseen muotoon että absoluuttinen ja persoonaton tarkoituksettomuus on nyt illuusiota persoonallisesta tarkoituksellisuudesta.

Sivut

Kommentit (68)

Vierailija

Veikkaisin, että aristoteelinen potentian käsitteesi ei innoita ihmisiä keskusteluun.

Aristoteelinen käsitys materian potentiasta ja sen aktualisoitumisesta ei ainakaan itseäni henkilökohtaisesti suuremmin viehätä. Antiikin Kreikan ajoista on tultu sen verran eteenpäin, että luonnontieteet ovat eriytyneet ja löydetty monia voimia ja vuorovaikutussuhteita, joiden avulla aristoteeliset oletukset potentiasta jäävät tarpeettomiksi, kun ilmiöt voidaan selittää ilman niitä.

Vierailija

Minusta naturalistinen tiede ei ole vastannut lainkaan kysymykseen, miksi materialla on potentiaali elämään. Voidaan vain todeta että näin on ja että juuri nämä olosuhteet ja lait mahdollistavat juuri tämänkaltaisen kehityksen. Syytä ei tiedetä, ja naturalistinen tiede on päätynyt ratkaisuun: ei ole syytä. Tämä on tavallaan negaatio uskonnollisesta deduktiosta: god did it. Tehdessään tämän päätelmän on naturalistinen tiede pyrkinyt keinotekoisesti murtautumaan ulos inhimillisyyden muotista. Sillä inhimillisestä näkökulmasta on järjetöntä sanoa: ei ole syytä. Ihmisen elämä on pelkkää syy-ja-seuraus suhdetta, alusta loppuun. Kaikella on merkityksensä. Tietenkään tämä taustalla kummitteleva järjettömyys ei estä tieteen tekemistä. Tämä siksi että jokainen tiedemies kuitenkin toteuttaa elämässään inhimillisiä arvoja, ja yrittää niiden lähtökohdasta "parantaa maailmaa". Onneksi näin.

Pointtini on siis kiteytettynä tämä: Inhimillisestä näkökulmasta kaikella on historia, suunta ja tarkoitus. Biosfääri lokeroineen on äärimmäisen hienostunut systeemi. Elämämme kannalta tarkoituksettomuus on tarpeeton, voimme jopa sanoa: väärä lähtökohta. Jos ihminen toteuttaisi jokapäiväisessä elämässään täydellisesti tarkoituksettomuuden periaatetta, koko yhteiskuntajärjestelmä, perhe ja sosiaalisuus romahtaisi. Kuitenkin vallitseva käsitys on että 13 miljardia vuotta ei-mikään räjähti kaikkeudeksi. Ei-mistään-syystä tuli ajan saatossa pelkkää syy-ja-seuraussuhdetta. Tässä on ristiriita. Ristiriita joka ei tosin estä mielekästä elämää, koska kukaan ei todellisuudessa pysty elämään tarkoituksettomuus-ideologiansa mukaisesti.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
ana-mzk
Minusta naturalistinen tiede ei ole vastannut lainkaan kysymykseen, miksi materialla on potentiaali elämään.



No ei ole, mutta ei tuohon kysymykseen ole perustellusti vastannut mikään muukaan ihmisen luoma ajattelumalli. Tuskin koskaan vastaakaan. Se, että joku saarnaaja tai kotitarvefilosofi omassa päässään kehittelee jotain mielettömyyksiä tuon asian tiimoilta, ei ole mikään vastaus joka kestäisi minkäänlaista kriittistä tarkastelua.

Syytä ei tiedetä, ja naturalistinen tiede on päätynyt ratkaisuun: ei ole syytä.

Ei ole, tämä on harha jonka huonoa populaaritiedettä lukeva usein saa. Tiede ei ole päätynyt minkäänlaiseen ratkaisuun, kun kerran asioiden perimmäisiä syitä ja niihin vaikuttavia luonnonlakeja ei tunneta. Joillakin tiedemiehillä voi olla henkilökohtaisia uskomuksia asiasta, niin kuin muillakin ihmisillä, mutta se on aivan eri asia kuin varsinainen tieteen tekeminen.

Vierailija
Neutroni

Ei ole, tämä on harha jonka huonoa populaaritiedettä lukeva usein saa. Tiede ei ole päätynyt minkäänlaiseen ratkaisuun, kun kerran asioiden perimmäisiä syitä ja niihin vaikuttavia luonnonlakeja ei tunneta. Joillakin tiedemiehillä voi olla henkilökohtaisia uskomuksia asiasta, niin kuin muillakin ihmisillä, mutta se on aivan eri asia kuin varsinainen tieteen tekeminen.

Selvä. Mitä mieltä itse sitten olet?

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005

Eikös tuo ole tiivistetysti sanottuna sitä, että kun perimmäisiä syitä ei löydetä, niin hihasta on nykäisty antrooppinen periaate. Sekään ei mielestäni ole mitenkään ristiriidassa arkielämän kanssa. Omaa elämää ei tarvitse sekoittaa mitenkään johonkiin suureen kosmiseen tarkoitukseen tai tarkoituksettomuuteen. Ei ainakaan minua vaivaa koko maailmankaikkeuden tarkoituksettomuus vähääkään.

Ja todella on nykyisellään vähintään epäselvää, miksi luonnonlait ovat juuri tällaiset, mutta ei ole epäselvää, että juuri tällaiset luonnonlait mahdollistavat tällaisen maailman. (menee tyhjän jauhamisen puolelle helposti...)

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Vierailija

Miksi inhimillisiä periaatteita sitten ei saa soveltaa mualle? Kun kerran kaikella ihmisen elämään liittyvällä on syynsä ja seurauksensa ja tarkoituksensa, miksi tyytyä päättelemään että loppujen lopuksi millään ei ole kuitenkaan mitään väliä, noin universumin näkökulmasta. Minusta se on epäloogista.

edit: Se on vähän kuin autoilija katselisi taivaalle ja sanoisi: Minä olen menossa paikasta a paikkaan b, mutta ei ole mitään syytä olettaa että tuo lentokone olisi myös matkalla paikasta a paikkaan b..

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
ana-mzk
Miksi inhimillisiä periaatteita sitten ei saa soveltaa mualle? Kun kerran kaikella ihmisen elämään liittyvällä on syynsä ja seurauksensa ja tarkoituksensa, miksi tyytyä päättelemään että loppujen lopuksi millään ei ole kuitenkaan mitään väliä, noin universumin näkökulmasta. Minusta se on epäloogista.

Siksi, kun ei ole mitään syytä olettaa että ihmisen logiikka pätisi muuhun kuin ihmisen arkiympäristöön. Päin vastoin, luonnontiede on osoittanut, että luonnonlait tuntuvat olevan äärimmäisen monimutkaisia ja vaikeita tajuttavaksi ihmisille, kun poiketaan ihmisen arkitodellisuudesta.

Kysyit omaa mielipidettäni. Minulla ei ole sellaista. En näe mitään muuta keinoa muodostaa mielipidettä tuollaisesta asiasta, kuin puhtaan mielikuvituksen käyttämisen. Niin suuruudenhullu en sentään ole, että luulisin omien aivojeni pystyvän tuurilla luomaan oikean vastauksen. Joudun tyytymään epätietoisuuteen.

Silloin on luonnollista elää niin kuin maailmankaikkeudella ei olisi tarkoitusta. Jos sillä on, niin sitten voin muuttaa ajatteluani heti kun vain saan vakuuttavan havainnon tuollaisesta tarkoituksesta. Siihen asti pätee Occamin partaveitsi. Jos tuollainen tarkoitus olisikin, mutta sitä ei pystyisi mitenkään havaitsemaan, toisin sanoen se ei vaikuttaisi mihinkään havaittavissa olevaan, sen voi yhtä hyvin olettaa olemattomaksi. Ei siitä voi kuitenkaan saada tietoja ennen kuin asia voidaan jollakin tavalla havaita.

Vierailija
Neutroni
Ei siitä voi kuitenkaan saada tietoja ennen kuin asia voidaan jollakin tavalla havaita.

Ja tarkennukseksi, havainnon tulee olla kaiketi subjektiivinen?

Vierailija
Neutroni

Silloin on luonnollista elää niin kuin maailmankaikkeudella ei olisi tarkoitusta.

Niin, paitsi että ei ihminen pysty elämään ajatellen että maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta. Se vaatisi täydellistä passiivisuutta. Hmm, kyllä jotkut gurut ovat meditoineet itsensä kasveiksi..

Naturalisti siis joutuu myöntämään olevansa oman persoonallisen harhansa vanki.

Mitä ikinä päätelläänkään, ollaan kovin kaukana sellaisista ajatuksista että millään ei ole todellista tarkoitusta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
ana-mzk

Niin, paitsi että ei ihminen pysty elämään ajatellen että maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta. Se vaatisi täydellistä passiivisuutta. Hmm, kyllä jotkut gurut ovat meditoineet itsensä kasveiksi..



Miten niin vaatisi. Ainakin minä pystyn hyvin elämään noin. Se, että minulla on tavoitteita ja tarkoituksia ei mitenkään liity maailmankaikkeuteen. Voin hyvin elää ajatuksen kanssa, että minä olen tärkeä vain hyvin suppealle joukolle lajitovereitani. Jos minä kuolen, ehkä kymmenen ihmistä suree tosissaan, ehkä muutama kymmentä järkyttyy hieman, "mikä sen tappoi", mutta jatkaa kuitenkin eloaan kuten ennenkin saman päivänä, ja ehkä muutamalle tuhannelle se voi olla jonkinlainen uutinen. Tosiasia on, että kunnan, valtakunnan, maapallon tai maailmankaikkeuden kannalta asialla ei olisi kerrassaan vähäisintäkään merkitystä. Samoin maailmankaikkeuden tarkoituksellisuus tai tarkoituksettomuus ei mitenkään (havaittavalla tavalla, muustahan minä en voi tietää) vaikuta minun elämääni. Ei minun tarvitse välittää maailmankaikkeudesta asettaessani oman elämäni päämääriä.

Ja tarkennukseksi, havainnon tulee olla kaiketi subjektiivinen?

Kyllä havainto on aina viime kädessä subjektiivinen asia. Tietysti mikä tahansa havainto ei kelpaa maailmankuvan muokkaamiseen. Sen tulee täyttää tieteelliseltä havainnolta vaadittavat kriteerit. Sen on oltava kenen tahansa havaittavissa, mielellään vielä erilaisin menetelmin, jotka tuottavat saman tuloksen. En halua perustaa maailmankuvaani omien aivojeni tuottamille väärille havainnoille.

Vierailija
Neutroni

Silloin on luonnollista elää niin kuin maailmankaikkeudella ei olisi tarkoitusta.

Jos maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta, miksi ihmiset ylipäätään tekevät mitään? Jos maailman kaikkeudella ei olisi tarkoitusta ja saisit siitä sataprosenttisen varman tiedon, tekisitkö asioita eri tavalla kuin nyt? jos tekisit asioita yhtään eri tavalla niin sehän tarkoittaisi sitä että eläisit tällä hetkellä niinkuin maailman kaikkeudella olisi joku tarkoitus..

edit: minun kirjoittaessani tuota viestiä olitkin jo laittanut uuden, jossa siis kerroit että elämälläsi voi olla tarkoitusta/merkitystä vaikka maailmankaikkeudella ei olisikaan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
aleksialeksi

Jos maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta, miksi ihmiset ylipäätään tekevät mitään?



Siksi, että ihmisen aivot ovat rakentuneet pyrkimään hengissäpysymiseen ja maksimaaliseen lisääntymiseen. Miksi nytypipäätään mitään on. No, tässä tullaan tietysti niihin miksi-kysymyksiin joihin ei voi järkevästi vastata,

Miksi sitten ihmisen tekemisillä pitäisi olla jokin yhteys maailmankaikkauden mahdolliseen tarkoitukseen? Ei vaikuta kovinkaan mielekkäältä olettaa, että ihmisellä olisi joku erityisasema maailmankaikkeudessa.


Jos maailman kaikkeudella ei olisi tarkoitusta ja saisit siitä sataprosenttisen varman tiedon, tekisitkö asioita eri tavalla kuin nyt?

En, toimin nyt olettaen ettei maailmankaikkeudella ole tarkoitusta. Jos saisin tiedon jostain tarkoituksesta, voisin muuttaa toimintaani jos tietäisin muutoksesta olevan minulle hyötyä, muuten jatkaisin siinäkin tapauksessa vanhaan malliin. Miksi tuollaisen asian pitäisi vaikuttaa käytökseeni? Maailmankaikkeus toimii joka tapauksessa, oli sillä sitten tarkoitus tai ei, niin kuin se toimii enkä minä voi muuta kuin sopeutua.

Vierailija
Neutroni

No, tässä tullaan tietysti niihin miksi-kysymyksiin joihin ei voi järkevästi vastata,

Ahaa, eli olet valmiiksi asennoitunut niin ettei kysymykseen miksi, liittyen maailmankaikkeuden tai elämän olemassaoloon, ole ylipäätään löydettävissä vastausta? Eikö tuo ole kovin biasoitunutta?

Vierailija
Neutroni

Kyllä havainto on aina viime kädessä subjektiivinen asia. Tietysti mikä tahansa havainto ei kelpaa maailmankuvan muokkaamiseen. Sen tulee täyttää tieteelliseltä havainnolta vaadittavat kriteerit. Sen on oltava kenen tahansa havaittavissa, mielellään vielä erilaisin menetelmin, jotka tuottavat saman tuloksen. En halua perustaa maailmankuvaani omien aivojeni tuottamille väärille havainnoille.

Tiedeyhteisön sovitut empiriaan liittyvät säännöt siis ohjaavat lähtökohtaisesti sitä miten muodostat maailmankuvasi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat