Uskonto tieteen näkökulmasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Haluaisin tietää, minkä takia ihmisillä on tarve uskoa johonkin yliluonnolliseen ja itseä suurempaan? Ja miten siitä tarpeesta on kehittynyt uskontoja, kuten kristinuko?

Ps. Huomaa äänestäessäsi, että kristinusko on oikeastaan duoteistinen, koska siihen liittyy usko Jumalaan ja Saatanaan.
Tämän pohjalta voi avata toisen ketjun jos on eri mieltä.

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Pahalla viskasit. Kiitos.

Mietin vielä hetken olenko ateisti vai monoteisti, joista jälkimmäisen toteen tullessa, voitte sen merkitystä pohtia.

Vierailija
wizard
...Ps. Huomaa äänestäessäsi, että kristinusko on oikeastaan duoteistinen, koska siihen liittyy usko Jumalaan ja Saatanaan...

Jos tulkinta siitä, että vihtahousun lahkeet vapisevat siiveniskujen tahtiin on uskonnollinen totuus, tällöin Saatanaan uskova voi uskoa enkeleihin ylipäänsä. Onko usko silloin automaattisesti polyteistista?

Ei. Sillä eikö kyseisen tulkinnan mukaan Saatana ole muuta kuin jumalallista alkuperää?

Vierailija

Loogisin syy yliluonnollisten selitysten keksimiselle on varmaankin tietämättömyys. Maailmankaikkeuden luomisesta, ihmisen kehittymisestä ja muusta vastaavasta on helppo sepittää tarinoita, jos ei tarkkaan tiedä miten asiat ovat päätyneet nykyiseen tilaansa. Jotkut uskovat näihin tarinoihin, vaikka saatavilla olisi täysin tieteellinenkin selitys, eikä minulla toki ole mitään sitä vastaan. Kunhan vain uskonto ja tiede eivät sekaantuisi niin paljoa toistensa asioihin, eikä kumpikaan tyrkyttäisi näkemystään jatkuvasti toiselle osapuolelle. Siihen syyllistyn välillä itsekin.
Itse olen ateisti, mutta osaksi myös agnostikko. Tunnustaisin jonkinlaisen jumalan olemassaolon, jos sellainen olento itse henkilökohtaisesti ilmottaisi minulle itsestään ja vielä saisi minut vakuuttuneeksi. En kuitenkaan usko sellaisten voimien olemassaoloon, joten ehkäpä todennäköisyys mainitsemalleni tapahtumalle on nolla.

Vierailija
Itse Perkele
wizard
...Ps. Huomaa äänestäessäsi, että kristinusko on oikeastaan duoteistinen, koska siihen liittyy usko Jumalaan ja Saatanaan...



Jos tulkinta siitä, että vihtahousun lahkeet vapisevat siiveniskujen tahtiin on uskonnollinen totuus, tällöin Saatanaan uskova voi uskoa enkeleihin ylipäänsä. Onko usko silloin automaattisesti polyteistista?

Ei. Sillä eikö kyseisen tulkinnan mukaan Saatana ole muuta kuin jumalallista alkuperää?

Kristinuskon mukaan saatana on jumalaan verrattavissa oleva voima, ja siis luettavissa jumalolennoksi. Ja vaikka kristinusko kertookin, ettei saatana ole jumalallista alkuperää, on se saman uskonnon mukaan jumalan vertainen

Vierailija

Täten kristitty voisi hyvällä omalla tunnolla uskoa muuhunkin kuin Jumalaan, ja pitää tätä Jumalan veroisena. Mutta tämä on kuitenkin syntinä kielletty saman uskon kautta.

Toisaalta Raamattu ei kiellä muiden jumalien olemassa oloa.

Onko Jumala näin ollen Jumala vain voimiensa tähden (= kaikista mahdollisista jumalista voimakkain on Jumala) vai siksi että olisi yksin ja samalla ainoa absoluuttisesti korkeimman mahdollisen tason olento, myös silloin kun sillä ei olisi jumalallisia voimia?

Mitä ovat nämä voimat?

Vierailija

Voisiko uskovaisuuden selittää sillä että ihminen pelkää sitä totuutta että kuolema on loputon ja kuolemassa ihminen lakkaa täydellisesti olemasta, sen jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään.
Ihminen kai haluaa jatkaa olemassaoloaan jollain tasolla.
Tuhoon tuomittu yritys ja aiheittaa tarpeettomia sotia sun muita.

Vierailija

Eiköhän usko ole ymmärtämättömyyden ja selittämisen traditio.

Kun Krogi Raskasnuija näki laumanjohtaja Hmppa Kovaotsan kanssa salaman iskevän läheiseen puuhun niin, että heidän kumpaisenkin takkuinen tukka sirisi pystyssä ja korvissa soi taivaallinen melody, eivätkä he sitä juttua ymmärtäneet, pakko se jollain oli selittää. Tämä mahti oli heitä voimakkaampi, sen he tajusivat oitis. Siitä se alkoi.

Ja jatkui leirinuotioilla, kun uusia ihmeellisiä asioita ilmeni. Sai muodon tarinan jatkumona, josta yhtä versiota pyhäkoulun opettajani minullekin kertoi tai sitten isöäiti sunnuntain radiosta kuunnellun Jumalanpalveluksen jälkeen. Ja pienet pojat uskovat. Myös pienet tytöt. Ja kiltit aikuisetkin uskovat, vain tuhmat ovat ateisteja.

Vierailija
Krew I Honor
Voisiko uskovaisuuden selittää sillä että ihminen pelkää sitä totuutta että kuolema on loputon ja kuolemassa ihminen lakkaa täydellisesti olemasta, sen jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään.

Se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen - jos mitään - on asia jolla elävät voivat parhaimmillaankin vain spekuloida. Siksi on liioittelua mennä puhumaan yhtään mistään "totuutena". Tietysti esim. kristitty voi olla niin vakuuttunut taivasuskossaan että se on hänelle "tosiasia" siinä missä sinulle olemattomuus, mutta vaikka kuinka kovasti luulisi, varmasti ei voi tietää niin kauan kuin elossa on.
Tietysti uskontoa VOI selittää myös kuoleman pelolla tästäkin *tosiasiasta* huolimatta.

Vierailija

Minulle jumala ja kuoleman jälkeinen elämä ovat yksi iso "ehkä" ja jokainen joka julistaa tietävänsä niistä jotakin väärä profeetta.

Vierailija
Balthasar
Kyyninen näkemys: Menetänkö minä mitään jos uskon omassa sydämessäni?

Tuskin menetät mitään, mutta mahdatko mitään saadakaan?
Älä silti rupea fundamentalistiuskovaiseksi joka kieltää meiltä muilta mahdollisuuden olla uskomatta niihin asioihin joita pidämme satuina.

Vierailija
Blackwood
Loogisin syy yliluonnollisten selitysten keksimiselle on varmaankin tietämättömyys. Maailmankaikkeuden luomisesta, ihmisen kehittymisestä ja muusta vastaavasta on helppo sepittää tarinoita, jos ei tarkkaan tiedä miten asiat ovat päätyneet nykyiseen tilaansa.

Tieteellä ja uskonnolla on yhtä paljon yhteisiä nimittäjiä, kuin valurautapannulla ja punatulkulla. Kuten Blackwood asiaa kiteyttää, niin tietämättömyys lienee suurin syy historiassa vallinneisiin uskomuksiin. Ei tarvita hirveän paljon, että tapahtumaketjuja lähtee seuraamaan taaksepäin, ja lopulta päätyy tilanteeseen, johon kenelläkään ei ole vastausta - jos maailman katsomukseen mahtuu goddidit, niin siitäpä sitten vaan.

Uskonnot kyllä toki yhteiskunnallisesti voi olla tieteellisesti mielenkiintoinen ilmiö, samoin kuin myös psykososiaalisesti jos mietitään yksilön ja ryhmän tasolla tapahtuvaa itsepetosta. Psykiatrisiin ongelmiin luonnollisesti mahtuu uskomuksia laidasta laitaan, mutta ne menevät todellakin jo lääketieteen piiriin.

Ja vaikka eläinkuntaa kunnioitankin, niin on kuitenkin selvää mitä tapahtuu, kun valurautapannulla huitaisee ohilentävää punatulkkua.. Tämä näin kuvaannollisesti verraten tilanteeseen, jossa uskonnot "lähitulevaisuudessa" tämän iskun saavat. Ihmiskunnan ja näin ollen uskontojen historia on pitkä, mutta nyt eletään lopun alkua.

[Huuhaa ei toki tule koskaan maailmasta poistumaan, tieteen argumentit siinä sivussa vaan paranevat. Sen jälkeen on puhtaasti yksilöiden välinpitämättömyydestä kyse.]

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat