DZ^INNIS.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Äsken TV1ssä nähty pätkis, vaihteeksi saksalais-mongolialainen eikä brittiläinen. Kertoi suuresta kaanista käytetyssä nimimuodossaan Tsingis.
Tämä oli 1206 Temudz^inille päälliköiden kokouksessa annettu arvonimi, pätkiksen mukaan tarkoittaa Mahtavaa. Lähi-idässä ja muslimien maailmassa DZ^INNIS tarkpoittaa PAHOLAISTEN PÄÄMIESTÄ.
Tätäi sentään haluttu esitellä. Pätkiksen tärkeänä aineistona oli T:n ottopojan kirjoittama Salainen historia. Samainen ottopoika myös kokosi T:n sanelelemat mongolien lait valkoisille sivuille Siniseen kirjaan.
Myös Ruotsinmaan lakikirja oli ja on sinikantinen.

Yhteyksiä Hitleriin. Kumpikin sai aikaan suurta hävitystä, se on kai pääasia. T. tuli nimetyksi Mahtavaksi 44-vuotiaana Päälliköiden kokouksessa. Myös Hitler tuli nimetyksi valtaansa voi sanoa Päälliköiden kokouksessa, ja nousi valtaansa noin 44-vuotiaana, Johtajaksi. Vuonna 1211 T. jo valloittaen Kiinaa nujersi tangutit. Samassa iässä H. voitti
Münchenin sopimuksen. Vuonna 1216 T. valloitti kaupungin, joka nykyään tunnetaan nimellä Peking. Samassa iässä myös Hitlerillä oli lopultakin tarkoitus valloittaa suuri pääkaupunki. Kurskin taistelu päättyi kuitenkin häne tappioonsa. - T. putosi 1226 64-vuotiaana hevosen selästä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Pätkis antoi vastausta myös mongoli- ym. heimojen oloihin T:n vallotiusten aattona. Ne eivät olleet enää mitään takapajuisia joukkioita, kuten mm. venäläiset ovat halunneet esitellä. Karjaa ja muuta varallisuutta oli jo hankittu. Metallikulttuuri, vrt. Suomen rautakausi jo 1000-vlulta, nähätävsti oli jo korkealla. Taistelut karjasta, varallisuudesta, naisita ja vallasta kävivät heimoissa ja heimojen kesken kiihkeinä.
Ja näiden kestäessä T. lähtien ylhäältä kouraisi pohjaa ihan orjanakin, kunnes jälleen nousi, vrt. samantpaista myös Hitler. - Lukea ei kutenkaan osattu, kuten ei Suomessakaan rautakorkeakulttuurin aikaan. Lukeminen jakirjoittamien omaksuttiin vasta Kiinaa valloitettaessa, ja silloinkin oli yhä kirjurien erikoisala.

T:n luoma sotajoukko, jonka 1206 lähjtien laajensi 100 000nnen mongoliarmijaksi, ei ollut ihan tavanomaisia klaanisotilaita. Pätkis toteaa, että T. pyrki luomaan ammattisotilaiden joukon. Tärkeä taitotesti oli nuolen laukaiseminen maaliin laukkavan hevosen selästä. Koulutetusta päälliköiden ytimestä satiin suuri armeija perustettaessa tuhanne joukkojen eli rykmenttien päälliköt. Myös Hitler perusti suuret asevoimansa pienestä 100 000n ytimestä. Kuten myöhemmälle Ruotsinmaan suurten sotien armeijalle, ja myös Hitlerin maa- ja ilmavoimille, ominaista oi myös sotaliikkeiden järjestynyt täsmällinen hyvä ja samlla nopeakin suorittaminen. Yllätys puolestaan Napoleonin ja Hitlerin keino, se kului jo mongolien strategiaan.

Mikä oli mongolien jousi, sitä yitettiin kerran selvittää tällä palstalla.
Nähtävästi se oli arsinan eli kyynärän pituinen, kuten minä sanoin.
Vaan sepä ei ollutkaan tavallinen kaarijousi, vaan vastakaarijousi, jossa oli yhdistettynä sekä puukaari että sarvikaari. Näin sen läpäisyvoima oli jopa suurempi kuin tavallisen eurooppalaisen pitkäjousen. Samalla pienehköä semmoista taitavan ratsumiehen oli helpohko käyttää.

Kuvaukset oli tehty ihan aidoissa Mongolaian maisemissa, ja kuin ei olisi paljon muuttunut T:n aikojen. Ja kas, sieltähän löytyi monia hyvin tutunnäköisiä kavereita. Ei, en tarkoita ihmisiä, vaan HEVOSIA. Ne olivat ihan meikäläisten hevosten näköisiä, sen verran kuin niitä muistan vanhoilta ajoilta.

Suomihan ei vielä uuden ajan alussa ollut ollenkaan hevosten ja hevosmiesten maa. Nähtävästi mongolihevosten Suomeen saapumisen historia suunnilleen on seuraava. Niiden erinomaisuus ensiksi havaittiin
Venäjän sodan 1570-1595 aikan tataarien käydessä hävittämässä Suomea. Niitä hankittiin enemmänkin seuraavan sotavaiheen aikana, kun tätkäläsiet miehittivät Novgorodissakin saakka. Ja niillä varustettiin, järjestettäessä suomalainen ratsuväki uudestaan 1620-luvulla, tämän valiorykmentit. Kun näitä hevosia arvostettiin, niistä tuli suomenhevosten peruskantaa. Ja tästä syystä siis meikäläiset luupäät ja ne toiset siellä Mongoliassa ovat ihmeesti toistensa näköisiä. - Myös suomalaisten ratsumiesten tyypillisiä nahkahaarniskoja, vahvistetut myös teräslevyin,
niitäkin käyttivät jo mongolit. - Mutta miten mongolit torjuivat sotatäitä, keino oli alkujaan kiinalainen, silkkiset alusvaatteet.

Kommentit (5)

Vierailija
ArKos itse
Äsken Tvssä nähty pätkis, vaihteeksi saksalais-mongolialainen eikä brittiläinen. Kertoi suuresta kaanista käytetyssä nimimuodossaan Tsingis.
Tämä oli 1206 Temudz^inille päälliköiden kokouksessa annettu arvonimi, pätkiksen mukaan tarjkoittaa Mahtavaa. Lähi-idässä ja muslimien maailmassa DZ^INNIS tarkpoittaa PAHOLAISTEN PÄÄMIESTÄ.
Tätäi sentään haluttu esitellä. Pätkiksen tärkeänä aineistona oli T:n ottopojan kirjoittama Salainen historia. Samainen ottopoika myös kokosi T:n sanelelemat mongolien lait valkoisille sivuille Siniseen kirjaan.
Myös Ruotsinmaan lakikirja oli ja on sinikantinen.

Yhteyksiä Hitleriin. Kumpikin sai aikaan suurta hävitystä, se on kai pääasia. T. tuli nimetyksi Mahtavaksi 44-vuotiaana Päälliköiden kokouksessa. Myös Hitler tuli nimetyksi valtaansa voi sanoa Päälliköiden kokouksessa, ja nousi valtaansa noin 44-vuotiaana, Johtajaksi. Vuonna 1211 T. jo valloittaen Kiinaa nujersi tangutit. Samassa iässä H. voitti
Münchenin sopimuksen. Vuonna 1216 T. valloitti kaupungin, joka nykyään tunnetaan nimellä Peking. Samssa iässä myös Hitlerillä oli lopultakin tarkoitus valloittaa suuri pääkaupunki. Kursikin taistelu päättyi kuitenkin häne tappioonsa. - T. putosi 1226 64-vuotiaan hevosen selästä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Tsingis on helpompi sanoa kuin DZ^INNIS, se voi olla yksi syy. Itsekin katsoin vähäsen ennen ruokailua ja aika laadukkaalta näytti tuo dokumentti.

Vierailija

Minua jäi vaivaamaan, mikä on tuon mongolien jousityypin suomennos. Pätkis puhui " vastakaarijousesta", rakennekuvauksen perusteella se olisi
KAKSOISKAARIJOUSI. Se oli kokoonsa nähden varsin tehokas ja jäykkä ase, pätkiksen mukaan siis läpäisevämpi kuin pitkäjousi eli jaardin jousi, joka kuitenkin oli vain yhdestä puukaaresta.

Tulipahan tuostakin asiasta selvyyttä. Ja tuo valloitusten tausta tuli nyt selvemmäksi. Mongolit olivat varallisuudeltaan ynä metalli-, ase- ja sotakulttuuriltaan aika kypsiä niihin. Kuten myöhemmin Ruotsinmaa, osanaan suomalaiset. Miksikähän nuo venäläiset kuvaavat monia menstyksekkäitä vihollisiaankin takapajuisiksi? Haluavatko he myydä
joitakuita ihan jälkikäteen näille orjiksi, kuten heidän yläkerroksensa myi ihmisiä myös tataareille ja mongoleille.

Toisiinkin idästä tulleisiin, madz^aareihin ( turkiksi), jotka kuulemma
suomalaisille ovat hiukan kielisukuakin. Unkarihan oli vuodesta 1867
jälleen kaksoismonarkian toinen osamonarkia. Itävallan keisarin alamainen Hitler varmaan sai heistäkin jotakin tietoa, koulussakin, eikä liittovaltion toisesta osapuolesta varmaan sopinut puhua pahaa. Unkarilaiset, heillä kerrotaan olleen linnunkin, joka johdatti heidät
luvattuun kotimaansa. Ja kas kummaa, natseilla tapaamme kotkan kantamassa hakaristia, joka johdatti kansaa Volk luvattuun suuruuteen.

Hitler, sen kerrotaan murteellisesti tarkoittanevan Lämmittävää. Joinakin aikoina, ainakin turkkilaisten edetessä, unkarilaisia oli paennut Itävallan puolelle. On mahdollista, että Hitlerin ainakin jotkut esivanhemmat olivat heitä.

Pätkiksessä tulee esille myös heimo tataarit, jonka T. oli nujertanut
( vrt. H:lle Saksassa kommunistit) lähes viimeiseen henkilöön.
Toisaalta, tataarit ovat Venäjälä ordain ajan nimitys. Hiedän yläkerroksensa oli alkujaan lähinnä mongoleja, mutta massa turkkilaisia, ja myös yläkerros nopeasti kieleltään täällä turkkilaistui. Näillä ja noilla toisilla tataareilla ei voisi olla muuta varsinaista yhteyttä, kuin että hekin
olisivat olleet kieleltään turkkilaisia. Turkkilaisia elää nykyäänkin kaukana
Kiinan rajojen sisäpuolella, ja tyypilliseen turkkilaiseen tapaan ovat olleet muslimeja. Kun aidot mongolit joskus D:n pojanpoikien aikaan kävivät valitsemaan uskontoa, he valitsivat Buddhan. Myös Volgan yli 1600-luvulla tulleet kalmukit ovat mongoleja ja buddhalaisia. Heistä Denikin sai
vuoden 1919 sotaansa hurjia iskurykmenttejä.

Vierailija

Vuonna 1223 Etelä-Kaukasiaan saapunut mongolien eräs armeijakunta jatkoi matkaansa vuorten yli nykystä Etelä_Venäjää olevalle arolle, jolla hallitsivat, venäjäksi polovtsit, omalta turkkilaiselta nimeltään kumaanit, kumpikin nimitys tarkoittaa aukeiden, arojen, asukkaita. Venäläinen kirjoittelu sittemmin kertoi, että polovtsit olviat pyytäneet avukseen
Kiovan eli nyt enää Vähä-Venäjän suuriruhtinasta ja tämän ruhtinaita.
Erittäin luultavasti tämä ja nämä kuitenkin olviat vajonneet asemaan, joka tataarien vallan aikaan oli Iso-Venäjänkin, palvelusvelvollisiksi ja veroa maksaviksi vasalleiksi. Saavuttiin Kalka-joelle, jossa kaikki kolme osapuolta kohtasivat. Mongoleilla oli etelästä saapuneiden vahvistustenkin jälkeen vain kolme kulunutta tymeniä eli divisioonaa ( määrävahvuus
10 000). Nähtävästi oli tarkoitus saada aikaan sovinto, jossa mongolit olisivat saaneet yliherran asema. Tapahtumat sotki kuitenkin pohjoisesta saapuva iso venäläinen, isovenäläien, sotajoukko. Myöhempi tarina kertoo, että myös kolme suurta sankaria Ilja Muromets, Dobryn Nikitits ja Aljosha Popovits( vrt. Kalevala) olivat mukana. Toisaalta mongolit, toisaalta vähävenäläiset, hermostuivat. Osa näistä jälkimmäisistä tapettiin, osa pakeni kohti kotoa, osa murtautui isovenäläiseen joukkoon.
Mongolit tätä välttäen katsoivat parhaaksi siirtyä sinne, mistä olivat tulleet.

Vuosi 1236 Volgan Bolgariaan saapuivat tataarit, päällikkönään Tsingisin pojanpoika Batu. Tämän joukon pääosa oli jo keskiaasialaisia turkkilaisia.
Vuonna 1237 alkutalvesta maan jo jäädyttyä kantavaksi tataarit hyökkäsivätt Venäjälle, jossa mongolien tapa hyökätä tähän aikaakn tuli yllätyksenä. Batun miesvoima oli ainakin 100 000, nyt isovenäläisiäkin vastassa oli ylivoima. Aluksi vastarintaan ryhtyivät vain ensi kohteen Rjazanin joukot. Sitten käytiin muihin ruhtinaskuntiin, myös Moskova
hävitettiin. Vladimirirn suuriruhtinas oli vetäytynyt odotusasemiin
Volgasta pohjoiseen Sitj-joelle. Tännekin helmikuussa tataarit yllättivät
ja tappoivat suuriruhtinaan joukkoineen avoimella kentällä. Kohta alkoi jo kevät ja kelirikko. Tästäkään syystä tataarit eivät edenneet Novgorodiin, vaan kääntyivät etelän aroille. Kuluva vuosi 1238 ja 1239 kuluivat lepoon ja järjestelyihin, joisssa polovtsit yhtenäistettiin tataarisotajoukkoon eli Ordaan.

Vuoden 1240 alussa ( huomaa, jälleen talvella!) tataarit hyökkäsivät
Vähä-Venäjän ja myös Kiovan kimpuun. Ruhtinaat pakenivat, Kiova puolustautui. Kerrottin myöhemmin, että vankkurien kolinalta, kamelien kiljunnalta ja hevosten huudoilta asukkaat eivät saaneet yöläkään unta.
Piirityksen jälkeen useasta kymmenstä tuhannesta asukkaasta oli jäljellä muutama sata. Vähävenäläisten maiden jälkeen mongolti jatkoivat kahtena joukkona, toien Puolaan, toinen Unkariin. Vuoden 1241 huhtikuussa lyötiin Liegnitzissä Sleesiassa jo vahva saksalainenkin ritarijoukko. Täältä voittajat jatkoivat Tsekkiin. Täällä tavoitti sanoma
suurkaanin kuolemasta, oli lähdettävä valitsemaan uutta ( joka oli Kublai, tuttu Marco Polon tarinoista). Mongolijoukot poistuivat 1242 Romanian kautta.

Batu sai vaalikokouksessa jatkon läntisten tataariensa päällikkönä. Hän
pystytti Ordansa pääpaikan Saraihin, lähellä nykyistä Astrakania.
Aromaat otettiin tataareille, ja Volgan varttakin ohi Kazanin. Venäläiset ja
läntiset ruhtinaat hallitsivat tataarikaanin antamin jarlykein eli valtalupakirjoin, jotka oli käytävä henkilökohtaisesti noutamassa Saraista.
Tataareille oli maksettava veroa, jonka alkujaan kävivät määrittämässä paikan päällä tataarein omat komennuskunnat. Myös Novgorodin oli tunnustettava tataarien yliherrusu, vero kuitenkin johtuen maanviljelyn vähäisyydestäkin oli suuriin omistuksiin verrattuna vähäinen.Sittemmin Venäjän veron perintä siirtyi suuriruhtinaalle, ja Moskovan päästyä suuriruhtinaaksi sekin vahvisti tämän asemaan, kun tämä pidätti osan verosta omaan käyttöönsä.

Tataarien Orda ei nojannut vain sotilaalliseen voimaansa. Tärikeä painostuskeino oli myös suola, jonka tuontijoet olivat tataarien hallussa.
Myöhemmin suolankeitto Vienanmeren rannalala ( sikäläisten Sampo) ynnä suolan tuonti lännestä( Puolasta ja Itävallasta) saivat merkitystä.
Edelleen, tataarit olivat valmiina puutmaan asioihin lähellä Kazanissa asti. Edelleen, rajalla olevat vapaajoukot, nimeltä silloin brodnikit
( ruotsin sanasta bröd, tarkoittaa, että joukot saivat elatuksekseen Venäjältä viljaa) oli hajoitettu. Vasta Iivana julman aikana vapaajoukot perustetaan uudelleen, nyt turkihtavalla nimellä kasakat. Edelleen, Venäjän ruhtinaat olivat kateellisia toisilleen ja riitelivät keskenään.
Siten tataareista vapautumisen tärkeä edellytys oli maiden herruuden keksitys yhden ruhtinaan, siis Moskovan, hallintaan.

Musta surma aiheutti suurta tuhoa sekä läntisessä Euroopassa että Venäjällä. Nämä kuitenkin toipuivat nopeasti. Sen sijaan tämä tauti
oli varsin kohtalokas sekä mongolien että tataarien herruudelle koko suuren entisen Dz^innis-kaanin valakunnan alueella.

Vierailija

Tässä vastaus sille, joka kysele Tsingiksestä. Ette osaa edes käyttää palstan aihepiirien luetteloita.

Tsingis lie lähellä nimen mongolilaista asua, ajalta, jona mongoliksikin jo kirjoitettiin. Dz^innis pohjautuu arabilaisen ja yleensä muslimien perinteeseen. Dz^innit olivat aavikon henkiä, usein pahoja. Dz^innis oli näiden päämies, siis paholainen. Itse kaanikin saattoi valita uuden nimensä tuon valossa, ja paholaisen olivat hänen monet tekonsa.
Se oli valitun virkanimi, kuten paavinkin nimi. Hänet valittiin kaikkien mongolien kaaniksi 1206 mongolipäälliköiden kouksessa. Sen jälkeen lähetettiin tiedustelijoita, ja alettiin valloitusretket.

Uusimmat

Suosituimmat