Essitalopraami ja alpratsolaami

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Voiko essitalopraamia (Cipralex) ja alpratsolaamia (Xanor) käyttää yhtä aikaa?

Kommentit (11)

Vierailija

Jos sama lääkäri on ne sinulle määrännyt, niin ihan rauhassa. Muussa tapauksessa kysy omalta lääkäriltäsi

Vierailija

Ehkä kannattaisi mieluummin mennä kysymään jostain lääkärifoorumeilta ennemmin.

Vaikkka onhan tääläkin kai ainakin yksi sairaanhoitaja kirjoittelemassa muistaakseni.

Vierailija

Toinen lääkäri suositteli ja toinen ei suositellut käytettäväksi yhtä aikaa, joten ota taas noista selvää.

Vierailija

Kysy farmaseutilta (siis soita apteekkiin) tai kaikkein mieluiten soita omalle lääkärille ja kysy häneltä.

Jos oma lääkärisi on molemmat lääkkeet sinulle määrännyt ja on tietoinen muustakin lääkityksestäsi, niin asian pitäisi olla ok.

Vierailija

Kyllä niitä pitäisi pystyä käyttämään yhtäaikaa.
Cipralex on SSRI lääke ja Xanor taas bentsodiatsepiini.
MAO estäjiä ei saa syödä samaan aikaan ja alkoholiakin kannattaa välttää.
Kuurin loputtua saattaa kyllä olla vieroitusoireita tiedossa.
Apteekissa osaavat varmaan neuvoa tosiaan tarkemmin...

Vierailija

Henk koht. mielipide: Parempi jos sinnittelee ilman mitään lääkitystä. Lääkkeet ei koskaan poista psyykkisen sairauden syytä, korjaa vaan oireet näkymättömiin. Vähän sama asia kun jos on jalka poikki niin syö vaan pirusti kipulääkkeitä ettei tunne mitään, eikä sit lastoita jalkaa, jolloin se ajan myötä luutuu vinoon. Mielelle käy samalla tavoin. Mut tietty nykylääketiede on täysin eri mieltä asiasta, koska ei voi myöntää että on psyykkisten sairauksien suhteen voimaton. Suurin osan niistäkin johtunee tämän yhteiskunnan tuottamasta pahoinvoinnista, kun ihmiset joutuvat elämään täysin luonnottomissa olosuhteissa. Sitä ei voida eikä haluta korjata koska se vaatisi yhteiskunnan palaamista taaksepäin teknologisella ja ekonomisella kehitystasolla. Nyky-yhteiskunnassa ihmisillä on liikaa aikaa miettiä asioita, ja samalla liian vähän aikaa toteuttaa itseään, ja sen tuloksena monen pää hajoaa... tai jotain...

Vierailija
Armitage
Henk koht. mielipide: Parempi jos sinnittelee ilman mitään lääkitystä. Lääkkeet ei koskaan poista psyykkisen sairauden syytä, korjaa vaan oireet näkymättömiin.

Joo, se on paljon parempi olla vaikkapa harhainen tai kliinisesti masentunut sekä vaikkapa täysin sosiaalisesti rajoittunut ja työkyvytön kuin ottaa lääkkeet ja yrittää samalla korjata aiheuttajia. Mitä sitä lääkäreitä kuuntelemaan, nirri pois jos ei muuten elämää kestä!

Vierailija

Mulla on eräs tuttava joka on ollu kovassa lääkityksessä nyt jotain kymmenen vuotta, ei ole tapahtunut mitään edistystä, eikä tapahdu. On ainakin vaaraton ku vetää joku 20 pilleriä päivässä psyykelääkkeitä. Ei seiso muu kuin pää. On se verratonta.

En voi tarjota mitään vaihtoehtoa, ilman lääkkeitä menis kaveri hyvin harhaiseks tätä nykyä ja olis ehkä vaarallinenkin, mikä ei sinänsä ole ihme jos joudut elämään kymmenen vuotta ilman lääkkeiden poisviemiä tunteita, mutta ehkä parempi näin.

Se, mitä tarkoitin, on se, että lääkkeet eivät auta eivätkä poista mitään, jos kyseessä on vakava mielenterveysongelma. Silloin nimitys "lääke" on mielestäni harhaanjohtava - pillerit eivät paranna sairasta päätä, ainakin mitä nyt olen seurannut sivusta lukuisia lievempiä ja vakavampia tapauksia. Kaikki, jotka lääkkeitä ovat alkaneet syömään, syövät niitä vieläkin. Ja ihan yhtä harhaisia ovat vieläkin kuin aloittaessaan pillerien popsimisen. Parempi nimitys olisi siirtyä englanninkielestä johdettuun toiseen merkitykseen, huumeisiin. Drugs. Yhteys on ilmeinen, eikä varmasti sattumaa.

Erona huumeissa ja lääkkeissä (drugs and drugs) on se, että valtio saa rahat mustan pörssin sijaan. Ja ihmiset ovat kovin koukussa nappeihinsa, joten mikäpä sen parempi juttu, tekee riippuvaiseksi myös yhteiskunnasta niitten osalta.

Ehkä joillekin niistä löytyy apua, uusia lääkkeitähän tulee markkinoille vuosittain - koekaniineina toimivat mielisairaat ja kaikki halukkaat vapaaehtoiset, joilla on huono olo.

Mutta itse yritän pysyä erossa niin kauan kuin pystyn niistä, on sitten kuinka harhainen olo hyvänsä. Se täytyy myöntää että tämä on kyllä hieman harhaisen kuulloinen kirjoitus. En silti hakeudu hoitoon, en.

Eli se mitä toivoisin enemmän ihmisten avuksi olsii enemmän terapiaa, enemmän ymmärrystä ja tukea kanssaihmisiltä, ja vähemmän pillereitä. Kuinka ihmeessä ihminen, jolla on ongelmia päänsä hallinnan suhteen pystyy hallitsemaan sitä jotenkin paremmin, jos on niin vahva lääkitys ettei voi edes pelata pingistä? Kuinka sellaisella ihmisellä voi olla mitään mahdollisuutta parantua, kun pää ei toimi? Jos olisin yhtä vahvassa lääkityksessä itse, ei elämästäni varmasti tulisi mitään. Ja jossain vaiheessa sekoaisin varmasti, kun on kahlittu kemiallisesti johonkin päänsisäiseen selliin. Se ei ole minusta hoitoa. Mutta en voi esittää mitään vaihtoehtoakaan, lukuunottamatta sitä, että ihmisten ei pitäisi hylätä toisia siinä vaiheessa, kun ongelmia alkaa ilmetä. Se on yleisin reaktio, mitä olen havainnut. Oudon kaverin hylkääminen ja yksin jättäminen. Näin tapahtui esimerkin kaverillenikin. Kaikki katkaisivat heti siteensä, minua ja muutamaa satunnaista muuta lukuunottamatta. Se ei ainakaan auttanut.

Lisää terapeutteja, ja lisää rakkautta lähimmäistä kohtaan ongelmatilanteissa, vähemmän lääkitystä yksinäisyydessä.

Ikävä todeta että trendi on päinvastainen tällä hetkellä.

Vierailija
Armitage
Vähän sama asia kun jos on jalka poikki niin syö vaan pirusti kipulääkkeitä ettei tunne mitään, eikä sit lastoita jalkaa, jolloin se ajan myötä luutuu vinoon. Mielelle käy samalla tavoin.

Psykiatrisen lääkehoidon ideana on vertauskuvassasi viedä kipu pois jotta lastoittaminen muuttuu mahdolliseksi sekä lastan käyttö onnistuu ilman suuria kipuja. Tällöin saadaan hieman tuskattomammalla tavalla hyvinluutunut (pöö) jalka.

Usein on tärkeää saada mahdollistettua lääkehoidon avulla jokapäiväinen elämä, akuttipsykiatrian puolella lääkityksellä pyritään nopeasti tasapainoittamaan tilanne. Lääkkeet yksinänsä eivät olet vastaus psykiatriseen sairauteen, mutta lääkkeet ovat tärkeä osa psykiatrista hoitoa. Osalla potilaista on sairaus kroonistunut siihen asteeseen, että mielialalääkkeet mahdollistavat pt:lle mieluisan ja "elettävän" arjen.

Mielestäni on turha ryhtyä kovalla kädellä kritisoimaan lääkityksen tärkeyttä, jos ei ole ammatillista näkökulmaa asiaan. Psykiatria on sen verran laaja kenttä, jossa monilla ammattiosaajilla on tärkeä roolinsa. Ja kaiken päälle, ammattilaisillekin tuottaa jatkuvasti haasteita uudet ja monipuoliset lääkkeet, puhumattakaan potilaista itsestään, saatika siitä kritiikistä mitä lääkitys saa niskaansa.

On hyvä että asioista keskustellaan ja ne nostavat "ajatuksia", mutta mielestäni lääkeasiat tulisi jättää ehdottomasti ammattilaisten ratkaistaviksi. On monta potilastapausta, jossa pt kokee vointinsa niin hyväksi ettei koe tarvitsevansa lääkkeitä, ja lääkkeet jätettyään hyvinkin nopeasti muutamassakin viikossa taantuu jopa huonommalle voinnille kuin edellisenä kertana. Psykiatristen sairauksien "luonteenpiirteeseen" kuuluu, että jokainen sairastumisjakso joka edellistään seuraa, on usein vaikeampi, pidempi ja vie pt:n toimintakykyä entiseltään- tila taantuu herkästi.

Uusimmat

Suosituimmat