Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen, kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista. Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään: "Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa." Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (104)

Vierailija

Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?

Tähän nyt semmoinen yöksistä-irviö

Vierailija

Ilkka Luoma

Niin, ajat on muuttuneet aika paljon kun katsoo historiaa. Ennen vanhaan se oli äiti kun hoiti itse lapsensa. Ei ollut päiväkoteja/tarhoja. Nainen hoiti kotiaan ja lapsiaan ja mies hankki rahaa elämiseen.

Nuo ajat alkaa meillä länsimaisilla olevan menneitä aikoja. Kehitys yhteiskunnassamme ei aina ole kaikille hyvä.

Saattaa tietenkin alkaa väitellä lasten kasvatuksesta ja siitä, onko lapselle äidin kasvatus kotona parempaa, kuin päivätarhoissa tapahtuva kollektiivinen kasvatus.

Itse en ole päiväkotien kannalla. En ainakaan siinä muodossa millaisia ne on nyt. Koulua käydessäni, oli luennoitsijana kerran psykologi joka oli kollegoittensa kanssa ollut yhdessä päivätarhassa noin vuoden ajan ja seuraillut tarhan toimintaa, miten lapsia hoidettiin, miten vanhemat olivat ja miten henkilökunta oli ja tietenkin miten lapset oli. Ja millaisia normeja tarhassa oli ja miksi nämä normit olivat.

He kirjoittivat sitten kirjan. Kirja on tavattoman valaiseva siitä, mikä ja miksi päivätarhoja on.

Psykologit oli saaneet hyvin negatiivisen kuvan päivätarhasta/päivätarhoista. Hän sanoi että päivätarhat on ainoastaan säilytyspaikkoja lapsille, jotta äidit ja isät voi käydä töissä. Ei siis vain lapsia varten. Harvoin esimerkiksi hyväksytään lapsia tarhaan jollei vanhemmat ole töissä käyviä.

Päivätarhoja voisi parantaa valtavasti niin että ne olisivat lapsia varten, eikä ainoastaan vain vanhempia varten.

Tiedän toki että moni raivostuu kun päiväkoteja uskaltaa kritisoida. Moni saa huonon omantunnon kun jättää lapsensa sinne. Monet myöskin tukahduttavat tuon tunteen.

Lapsia stressataan jo vauvasta lähtien päivätarhoissa oppimaan kollektiiviseen toimintaan ja koulussa se sitten jatkuu. Individualismille ei ole paljoakaan jätetty tilaa. Kaikkien pitäisi seurata samoja normeja, muussa tapauksessa katsotaan poikkeavaksi muista. Poikkeavuutta yleensä pidetään negatiivisena. Valitettavasti.

Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
Ayla
Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......

Voi nykyajan kovia kokevia nuorisoraukkoja,pitäisi sotaveteraanien ja eläkeläisjärjestöjen varmaan järjestää jokin keräys jonka tuotolla voitaisiin maksaa esim. nuorison ylisuuria kännykkälaskuja , etteivät pikku raasut liikaa stressaannu.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija
installer
Ayla
Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......




Voi nykyajan kovia kokevia nuorisoraukkoja,pitäisi sotaveteraanien ja eläkeläisjärjestöjen varmaan järjestää jokin keräys jonka tuotolla voitaisiin maksaa esim. nuorison ylisuuria kännykkälaskuja , etteivät pikku raasut liikaa stressaannu.

Kyllähän me stressi maailmassa nykyään elämme. Kouluissakin on monella lapsella ja nuorella aika ikävät oltavat nykyään. Lapsethan saavat nykyään olla hyvin vapaasti koulussa. Opettajilla ei juuri ole mitään valtaa. Ja näin ollen vastuu on vanhemmilla kasvatuksesta. Mutta vanhemmat käy töissä. Jotta kasvatus suuremmalta osaltaan jää yhteiskunnan vastuulle. Päivätarhoissa kollektiivinen kasvatus.

Perhe-elämä lapselle ehkä olisi rauhallisempaa.

Ai kun osasit olla irooninen taas vaihteeksi.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
Ilkka Luoma
Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen, kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista. Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään: "Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa." Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

Tai ehkä suurin osa ihmisistä nakkaa paskat läheisyydelle ja yhteiselolle,tavarataivas on kiehtovampi.Eli siinä mielessä ei välttämättä ole mennyt mikään vikaan,ehkäpä ihmiset ovat vain saanet sitä mitä he ovat halunneet.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija
Mummo
Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?

Minua ei tuo me sana pistä yhtään yöksöttämään. Kollektiivisesti tässä suomalaista yhteiskuntaa suomitaan ja yhtälailla sinä ja minä olemme osa sitä. Ja sitä kautta meillä tiedostavina olentoina on myös mahdollisuutta alkaa muuttamaan sitä. Yksikön ensimmäinen persoona tuohon sopii kaikista vähiten. Ilkka puhuu tässä asiaa. Samasta aiheesta olen keskustellut eräässä yhteiskunnan pahoinvointiin liittyvässä nuorten keskustelupiirissä, ja kyllä minullakin puheissa on taitanut me muoto olla, koska puhun meidän maamme/yhteiskuntamme ongelmista. Ja ihan samat ongelmakohdat ovat omissa puheissani pintaan nousseet.

Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät toimi näin perheensä, sukunsa suhteen. Mutta yleinen ongelmataso pitää tiedostaa, eikä pidä ottaa nokkiinsa liian henkilökohtaisella tasolla. Objektiivisuutta peliin kiitos.

Jatka Ilkka kirjoittelua, olen yleensä (tähän mennessä mitä olen lukenut) pitänyt teksteistäsi ja linkittänyt näitä avauksiasikin eteenpäin ihmisille joita tällaiset asiat kiinnostavat.

Vierailija

Niin, ei minulla muuta kuin että tätä samaa on jokainen psykologiksi itsensä kuvitteleva populisti saarnannut jo pitkälti 90 luvun alusta asti.

Ongelma on tiedossa. Sanoppa sinä ratkaisu siihen, Ilkka Luoma.

Vierailija

Ongelma on tiedossa. Siitä pitää vain ihmisiä muistuttaa yhä uudestaan ja uudestaan. Jos ei muistutettaisi, ihmisillä on taipumusta unohtaa ja jatkaa samaan malliin kuten ennenkin.

Ratkaisu mielestäni ongelmaan; lisää puhetta ja muistuttelua asiasta että yksittäisille ihmisille menee perille ja alkavat muuttaa omaa toimintaansa parempaan suuntaan. Jokainen vanhempi voi vaikka vähän parantaa tapojaan; vaikkei sitä lasta tarhasta voikaan pois ottaa. Enemmän aikaa lapsille ja myös omille vanhemmilleen.

Kiitos ilkka muistutuksesta, voisinkin soittaa äidille ja isälle samantien. Minussakin on siis vikaa, tunnustan. Ja minä voin itse asian omalta kohdaltani muuttaa.

EDIT: soitankin illalla koska muistin että Suomessa on yö menossa.

Vierailija
Katja.
Mummo
Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?




Minua ei tuo me sana pistä yhtään yöksöttämään. Kollektiivisesti tässä suomalaista yhteiskuntaa suomitaan ja yhtälailla sinä ja minä olemme osa sitä. Ja sitä kautta meillä tiedostavina olentoina on myös mahdollisuutta alkaa muuttamaan sitä. Yksikön ensimmäinen persoona tuohon sopii kaikista vähiten. Ilkka puhuu tässä asiaa. Samasta aiheesta olen keskustellut eräässä yhteiskunnan pahoinvointiin liittyvässä nuorten keskustelupiirissä, ja kyllä minullakin puheissa on taitanut me muoto olla, koska puhun meidän maamme/yhteiskuntamme ongelmista. Ja ihan samat ongelmakohdat ovat omissa puheissani pintaan nousseet.

Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät toimi näin perheensä, sukunsa suhteen. Mutta yleinen ongelmataso pitää tiedostaa, eikä pidä ottaa nokkiinsa liian henkilökohtaisella tasolla. Objektiivisuutta peliin kiitos.

Jatka Ilkka kirjoittelua, olen yleensä (tähän mennessä mitä olen lukenut) pitänyt teksteistäsi ja linkittänyt näitä avauksiasikin eteenpäin ihmisille joita tällaiset asiat kiinnostavat.

Mummo onkin räiskyväluonteinen induvidualisti...

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.

Monelle nykynuorelle taitaa normaali elämä olla samaa mitä sota sotaveteraaneille. Mieletöntä, tarkoituksetonta ajelehtimista vailla tietoa mikä on päämäärä, tai siitä, onko päämäärää edes.

Niin että pidä sinä installer ontuvat vertauksesi sukupolvien välillä omana tietonasi...Jokaisen sukupolven on elettävä omaa, ei menneiden sukupolvien elämää. Ei sillä, ettenkö sotaveteraaneja kunnioittaisi.

Vierailija
meikämie

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.

Mutta ärsyttääkö se siksi koska asiasta syyllistyy? En keksi muuta vaihtoehtoa. Kertokaa siis miksi?

Jos asiasta suuttuu (siksi että kokee tulevansa syytetyksi?), eikö sitten voi tutkia miksi (kokee itsensä syytetyksi /) suuttuu ja olisiko aihetta muuttaa omia toimiaan?

Minulla tuo teksti herätti ainoastaan haluja alkaa parantamaan omia suhteita läheisiin, etten itse ole tukemassa tuollaista negatiivistä kehitystä mistä Ilkka puhui. En kokenut minkäänlaista kuohahdusta vaan tuli tunne että näinhän se menee, ja kunpa kaikki voisivat parantaa omia toimiaan näiden asioiden suhteen.

Katja melkein kuumehoureissa.

Vierailija
Katja.
meikämie

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.



Mutta ärsyttääkö se siksi koska asiasta syyllistyy? En keksi muuta vaihtoehtoa. Kertokaa siis miksi?

Jos asiasta suuttuu (siksi että kokee tulevansa syytetyksi?), eikö sitten voi tutkia miksi (kokee itsensä syytetyksi /) suuttuu ja olisiko aihetta muuttaa omia toimiaan?

Minulla tuo teksti herätti ainoastaan haluja alkaa parantamaan omia suhteita läheisiin, etten itse ole tukemassa tuollaista negatiivistä kehitystä mistä Ilkka puhui. En kokenut minkäänlaista kuohahdusta vaan tuli tunne että näinhän se menee, ja kunpa kaikki voisivat parantaa omia toimiaan näiden asioiden suhteen.

Katja melkein kuumehoureissa.

Ei oikeastaan syyllistä. Olen sen verran nuori, että vanhempani selviävät omillaan ja tapaan heitä aika usein. Mummoni on vielä hengissä, mutta hänelle en ole mitään velkaa, joten ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, etten ole häntä pariin vuoteen nähnyt. Moikkaan sitten kun satun kulmille. Ei sitä vanhaa kääkkää, joka paasaa valheellista ja vääristeltyä pyhimyselämänkertaansa vastaväitteitä sietämättä tai muita kuulematta, kukaan muukaan jaksa tuntikausia kuunnella.

Ärsyttävä moraalisaarna siinä mielessä että aloitus oli
a) sitä samaa vanhaa....
b) ei sisältänyt mitään uutta tai omaa ajattelua
c) syyllisty halvalla ja tunteenomaisesti
d) oli yhtä empaattinen kuin leimakirves
e) ei pohdiskellut, vaan julisti

Eli toisin sanoen, tyhjä tynnyri kolisee lujimmin

Vierailija

Minusta on paljon mukavampaa lukea yleistäviä - me - juttuja, kuin jonkun henkilökohtaisia avautumisia täällä ...avautumiset sopivat (useimmiten) noihin yksityisviesteihin ...

Vierailija

Raakaa yleistystä, Ilkka Luoma, vaikkakin monesti liian totta. Lapsien tulisi saada olla lapsia mahdollisimma pitkään. Ongelmia tulee, jos liian pienille harteille laitetaan liikaa vastuuta.

On kuitenkin perheitä, jopa eroperheitä, joissa lapsista välitetään enemmän, kuin rahasta ja tavarasta.

"Meillä muumilaaksossa ei ole ollut koskaan paljon rahaa." Rakkautta, kaarnaveneitä ja rajoja sensijaan kyllä

Vierailija
meikämie

Ärsyttävä moraalisaarna siinä mielessä että aloitus oli
a) sitä samaa vanhaa....
b) ei sisältänyt mitään uutta tai omaa ajattelua
c) syyllisty halvalla ja tunteenomaisesti
d) oli yhtä empaattinen kuin leimakirves
e) ei pohdiskellut, vaan julisti

Jokainen taitaa kokea tekstin sitten eri tavoilla.

a) Minusta herätti mielenkiintoa, muutenkin Ilkan tekstit ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. (paitsi politiikkajuttuja en aina jaksa lukea)

b) vaikka asiat mistä puhutaan eivät aina ole uusia, niistä on kuitenkin tarpeen puhua aina uudestaan että mahdolilsimman moni tulisi näitä pohtineeksi. Ja mikäpä maailmassa olisi uutta ajattelua, kaikki on jo ajateltu vähintäänkin kertaalleen ja kierrätetty.

c) oletan että tuo syyllisty on syyllisti? Minä en kokenut lainkaan syyllistyväni, koska en kiellä mahdollisia omia vikojani asian suhteen. Ja se tunteenomaisuus on monesti hyvä mauste tekstissä. Osoittaa että kirjoittajalla on kiinnostusta/intohimoja aihetta kohtaan. Latteaa tekstiä ei aina meinaa jaskaa lukea.

d) epäempaattinen? Tarvitseeko niitä vanhempia yms alkaa paapomaan kuitenkaan, vaikkeivat aina tiedosta tekevänsä väärin? Minusta tämä oli sellaista kissan nostoa pöydälle, että nyt katsotaan vakavasti että miten homma menee ja mistä ongelmia johtuu. Ketään siis mielistelemättä. Sinänsä hyvin kirjoitettu.

e) Kyllä tuossa pohdintaakin oli, vaikka se olikin kerrottu muussa kuin yksikön ensimmäisessä persoonassa pohdiskellen. Olenkohan niitä harvoja jotka osaavat lukea rivien välistä ongelmitta?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat